Puhutaan kaikesta

Pitkästä aikaa olemme makoilleet sängyssä toisiamme halaillen ja alkaneet puhua uusista asioita. Kaikki on ollut tasaista ja kivaa ilman, että  meillä on ollut enää mitään tarvetta varmistella toisistamme mitään. Toki aina välillä keskusteluissamme sivuutamme perhejuttujamme ja vankempia mielipiteitämme ja mieltymyksiämme. Mutta muutoin olemme vain soljuneet toistemme sisimpiin tietämättä toisistamme sen kummempia yksityiskohtia. Nyt olemme peiton alla sunnuntaiaamuna alastomina tietäen, ettei mihinkään ole kiire. Santi lukee ääneen jotain uutista, joka liittyy monta sataa vuotta vanhaan eroottiseen opaskirjallisuuteen ja hihittelemme sen yksityiskohdille. Ja sitten yhtäkkiä puhumme siitä, kuinka Santi sanoo, että nyt kypsemmällä iällä laatu on korvannut määrän seksissä. Hän kertoo, että jos sitä ei harrasta niin usein, niin se tuntuu paremmalta. Jos sitä harrastaa liikaa niin se voi jopa sattua tai lässähtää. Vitsikkäästi voivottelen, kun hän toteaa, että nuorempana sitä halusi ihan koko ajan. Mutta Santi lisää, ettei se ollut niin hyvää. Hän sanoo, ettei silloin kontrolloinut itseään niin hyvin. Sanon hymyillen, ettei hänen tarvitse aina kontrolloida itseään. Toivon kauheasti ettei hän kyllästyisi minuun. Mutta olen aika varma, että olemme molemmat melko tyytyväisiä. Hassun keskustelumme lopuksi nauraen kysyn, että valmisteleeko hän minua yhteistä lomamatkaamme varten sanoessaan, että joka päiväkin seksiä saattaa olla liikaa. Minusta tuntuu kivalta, että voimme keskustella avoimesti tästä. Asiahan on ihan selvä ja luonnollinen. Minä voisin olla ihan kokoajan valmis sänkyyn Santin kanssa, mutta miehelle tilanne on toisenlainen. Ja se on minulle fine. Ainakin sen pitäisi olla. Ainakin päätän että se on fine. Tästä aiheesta pääsemme yhtäkkiä puhumaan siitä, miten monilla seksi vähenee parisuhteessa. Santiago puhuu kauniisti ja sanoo, että monesti kun oppii tuntemaan toisen paremmin, niin huomaakin, ettei pidäkään toisesta siten, kuin aluksi oli kuvitellut. Ihmisestä paljastuu puolia, joihin ei olekaan niin ihastunut. Ja se voi vaikuttaa kaikkeen. Tiedän (pliis tykkää minun puolistani!). Sanon, että jokaisessa ihmisessa on puolia, joista kaikista ei voi toinen täysillä tykätä. Toivomme kai hiljaa mielissämme, ettei meistä paljastuisi liikaa sellaisia puolia. Santi vaikuttaa niin tyyneltä ja fiksulta puhuessaan näistä asioista, että kiinnyn häneen asteen lisää.

Sitten Santi kertoo ystävästäpariskunnastaan, joiden suhteessa seksi väheni harvinaiseksi herkuksi ja miettii ääneen ehkäisypillereiden vaikutusta asiaan. Minä olen sitä mieltä, että taustalla on usein muita isompia ongelmia jos läheisyys katoaa. Kysyn onko Santi itse ollut sellaisessa parisuhteessa, ja hän naurahtaa, että on kyllä. Olen jotenkin helpottunut. Siitä että hänellä on ollut ihan normaaleja ongelmallisia parisuhteita. Niitä, joista hän on sanonut, ettei ole ollut niin kovin kiintynyt näihin naisiin. Siksikö koska heistä on paljastunut puolia, joista hän ei ole niin kovasti pitänytkään? Paljastuukohan minusta sellaisia puolia hänelle. Santi kertoo, että seksielämä ei ollut loppujen lopuksi hyvää kummassakaan hänen pidemmässä parisuhteessaan. Ensimmäinen suhde kesti monta vuotta, mutta he olivat liian nuoria ja osaamattomia. En kysele yksityiskohtia, en halua tietää. Santi sanoo, että he ovat yhä ystävuä. Toinen vielä pidempi suhde oli yhtä ongelmallinen seksin suhteen, mutta Santi totaa naurahtaen heillä olleen paljon muitakin ongelmia, muun muassa kommunikointiin liittyen. Siinä me puhutaan ongelmallisista suhteista ja seksielämän kehityksestä hänen sängyssään toisiamme halaten. Ja mietin, että kokeekohan hän, että nyt kaikki on erilaista. Ainakin sillä jollain tasolla erilaista. Sillä, että me voidaan puhua mistä tahansa. Nyt me olemme aikuisia ja käyneet läpi ne vaikeat suhteet, joissa ei ole oikein osannut toimia. Ja nyt me ehkä osataan. Minä ainakin! Vaikka tunnistan itsessäni pieni epävarmuuksia (tylsistyykö hän seksielämäämme, enkö ole riittävän kiihottava, ehkä hän närkästyy kaikkitietäväiseen asenteeseeni joka välillä läikkyy esille) ja potentiaalin mustasukkaisuuteen (haluan kysyä häneltä että pettikö hän tyttöystäviään koskaan, ja miksi hän välillä puhuu friends with benefitseistä, eikai hän luule, että minä olen sellainen) niin uskon, että saan pidettyä itseni kurissa. Saan hallittua hölmöjä ajatuksia ja puettua kaiken tarpeellisen sanoiksi. Uskon, että me voidaan puhua kaikesta loukkaantumatta ja ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Olen ylpeä, että en ole ottanut itseeni sitä, kun Santi sanoo, että liika seksi ei enää tunnu kiihottavalta. Eihän se minusta johdu, vaan siitä, että olemme nyt vanhempia. Hormonit eivät samallailla jyllää kuin teineinä (höh). Sehän on vain totta. 

Olemme sopineet tapaavamme ystävänpäivänä. Me kokkaamme yhdessä herkullista ruokaa. Olemme sopineet, että vähennämme ulkona syömistä, koska tuleva lomamme tulee keksittymään kulinaristisiin nautintoihin joka tapauksessa. Ystävänpäivänä aion ottaa puheeksi suhteemme tilan. En aio ehdottaa mitään. Sanon vain, että olen tyytyväinen, enkä malta odottaa mitä tulee tapahtumaan. Voisimme ääneen päivittää sen, että olemme yhä samalla kartalla ja tiedämme missä mennään. Haluan varmistaa, ettei hän pidä minua vain ystävänään. Jokin pieni pistos sisimmässäni haluaa nyt varmistuksen. Ja voin helposti saada sen avaamalla suuni. Sitten toivottavasti luemme ääneen runoja tai niitä tarinoita, siitä kirjasta, jonka Santi on saanut lahjaksi joltain naiselta. Minä luen ääneen pikkutarinoita Santin kielellä ja hän kääntää ne minulle englanniksi. Eikö ole hauskaa! Meistä se on. Pitäisikö minun ostaa hänelle jokin lahja? Riittääkö sydämenmuotoinen jälkiruoka? Vai ehkä liput kylpylään. En vielä tiedä. BLING. Javier kertoo minulle olleensa työhaastattelussa, joka meni pieleen. Kannustan häntä olemaan seuraavalla kerralla itsevarmempi. Tiedän tismalleen, että hän on ollut liian vaatimaton osaamisestaan, koska on itse niin vaativa. Lopetamme keskustelun iloisiin hymiöihin. Pieni haikea olo. Myös Ricky on kertonut ikävöivänsä minua. Haluavansa halata tiukasti. Sekin aiheuttaa pienen pistoksen minussa. Olen hellyydenkipeä. Mutten oikeasti halua kenenkään muun täyttävän kaipuitani kuin Santin. Miksiköhän minusta tuntuu tältä? Ehkä se on tämä valoistuva kevät. Se on aina ollut minulle vaikeinta ja tunteellisinta aikaa. Vasta nyt se fakta tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna mieleeni. Voisiko tämä olla eka kevät kun olen näin onnellinen melkein koko ajan? Hellyydenkipeyshän on hyvä asia. Minä tapaan Santin huomenna ja koitan saada haluaminani vastauksia pieniin odotuksiini. Siihen, että ehkä me siirrytään kohta pois tästä kokeilujaksosta oikeaan parisuhteeseen. Ehkä. Joka tapauksessa meillä on lennot varattuna hieman myöhemmin keväällä. Se tuntuu sitoutumukselta jonka turvin voin nyt heittäytyä ihastukseeni Santin kanssa. Voin sanoa mitä haluan, koska hyvin todennäköisesti olemme silti yhdessä. Voin kysyä mitä vain. sanoa mitä vain. Tai olla sanomatta mitään.