Ulkopuolisena keskellä kaikkea

Sunnuntaina olen kokenut ihan pientä epävarmuuden tunnetta. Sellaisia pieniä etiäisiä. Mietin että pitäisikö minun hakea lääkitys apteekista äkkiä takaisin, ettei olo vain pääse heikkenemään. Mutta päätän vain olla, koska kaikki on ihan hyvin. Voin sietää pientä epämukavuutta ilman, että minun pitäisi turvautua mihinkään apukeinoon. Hassua, että voin sanoa, että kaikki on hyvin, vaikka jotain  tosi kummallista ja epämukavaa on tapahtunut. Viikonloppuna olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Jukan ja Jeren ja Tommin ja monen muun. Ja jossain kohtaa lauantaina, juuri ennenkuin olen menossa tapaamaan Santia ravintolaan, eräs ison kaveriporukkamme kiva kundi seuraa minua ravintolan vessaan. Olemme olleet ravintolassa pelailemassa lautapelejä ja lukemassa päivän lehtiä. Sitten istun vessakopissa, kun kuulen yhtäkkiä Maken äänen oven takana. En edes ensin tunnista hänen ääntään, ja luulen jonkun miehen tulleen väärään vessaan. Huudahdan että tämä on naisten vessa ja koppi on nyt varattu. Mutta Make sanoo, että hänellä on asiaa. Hän on rakastunut minuun, ja toivoo, että voisimme lähteä yhdessä viettämään iltaa kaksistaan. Huoh! Ei nyt, pliis. Minulla ei jotenkin riitä ollenkaan kapasiteetti käsittelämään tällaisia asioita nyt. Olemme juuri viettäneet mahtavat juhlat. Käyneet tanssimassa. Nauraneet niin paljon että vesi valuu silmistä. Olemme vierailleet monen kaverin luona. Ja kaikilla on ollut kivaa. Ja nyt olen rauhallisesti valmistautumassa tapaamaan ihanan miehen, johon olen ihastunut. Eikä se ole Make. En halua loukata kenenkään tunteita. Sanon, että kaikki on ihan okei, mutta me olemme vain kavereita. Ja siinä se. Sanon, että toivon, että voisimme jatkaa normaalisti kaveruutta. Ja ettei hänen pitäisi ajatella välejämme enempää. Tulen ulos kopista. Olen ystävällinen. Ja hymyillen kiitän hän rehellisyydestä. ja siirryn takaisin muiden seuraan ennen kuin minun on aika lähteä jatkamaan omaa iltaani. Make tulee pöytään ja toivon, että asia olisi nyt käsitelty. Toivon, että Make unohtaisi nyt tuollaiset ajatukset ja voisimme vain olla normaalisti. Mutta sen sijaan Make tunnustaa rakkautta kaikkien kuullen. Ja se ei ole kovin hauskaa. Arvostan rehellisyyttä. Kannatan ehdottomasti sitä, että tunteet ja halut tuodaan julki. Mutta minulla vain ei ole mitään annettavaa tällaisiin tilanteisiin. Itseiasiassa tämä koko asetelma on jotenkin kauhean nähty, en jaksa enää. En jaksa lohduttaa ja tukea. En jaksa selitellä miksi en tunne samoin. Totean neutraalisti ja ystävällisesti, että asia on puoleltani käsitelty. Tunnen itseni kauhean tunteettomakis, mutten myöskään halua tuottaa kenellekään tällaisia pettymyksi. Mutta on pakko. Minut pakotetaan olemaan se inhottava tyyppi.

Alan tehdä lähtöä. Koko tämä farssi on viivästyttänyt lähtöäni Santin luokse niin paljon, etten enää ehdi käydä kotona siistiytymässä ja vaihtamassa vaatteita. Ärsyttävää. Olen hassuissa vaatteissa, joita tykkään käyttää kun tapaan ystäviäni tai kun käymme klubeilla. Make nousee ylös ja alkaa pukeutua. Hän sanoo, että saattaa minut ulos. Ei käy! En jaksa. En halua nyt, että minua seurataan ulos jotain ihmettä odotellen. Sanon tiukasti Makelle, että minä haluan lähteä yksin, enkä halua käsitellä tätä asiaa enempää. Minulla ei ole mitään lisättävää. Voitaisiinko pliis unohtaa tämä ja jatkaa chillailua taas seuraavalla kerralla. Jukka istuu nauraen pöydässä ja huudahtaa, että voi miesparkoja! Hän ei voi olla sanomatta, että on joskus ollut kanssani tiiviimmin. Hän näyttää kauhean ylpeältä. Sanoo, että voitteko kuvitella, että mä olen ollut hänen kanssaan! Pyöräytän silmiäni hymyillen ja haluan äkkiä irtaantua tästä testosteronisesta liemestä. Kiitän illasta ja seurasta kaikkia ja liukenen paikalta. Onneksi Make ei seuraa minua. En pysty nyt ajattelemaan koko asiaa. Menen äkkiä kauppakeskuksen vessaan vaihtamaan alushousut ja haen marketista deodorantin. Puhelimeni piippailee, kun Make vannoo rakkauttaan. Hän sanoo, että minä en voi tietää rakastanko häntä takaisin, kun en ole antanut mahdollisuutta koko jutulle. Tapaan Santin ja olen helpottunut. Ihanaa, että minulla on hänet. Ihanaa päästä pois tuosta sotkusta. Vaihdamme normaalit kuulumiset. Ja välillämme on heti se tuttu ihana fyysinen vetovoima. Kerron Santille koko jutun. Hän nauraa tilanteelle ja sanoo, ettei minun pitäisi vastata enää Makelle mitään. Mutta vielä kerran laitan viestin jossa toivotan hänelle hyvää vointia ja toistan, ettei meidän välillemme voi tulla muuta kuin kaveruutta. Make koittaa soittaa moneen kertaan mutten vastaa. Pystyn sivuuttamaan koko jutun ja keskittymään nojaamaan Santiin, kun katsomme leffaa hänen luonaan. Sunnuntaiaamuna puhelimeni on täynnä viestejä, jotka vaikuttavat jo hyvin sekavilta. Make sanoo, että hän tietää kyllä minun tunteeni. Hän on nähnyt katseeni. Ja se kertoo hänelle kaiken. Minua harmittaa, että jostain syystä tilanne on mennyt tällaiseksi. Ihan yllättäen. Ihan kuin Akun kanssa. Tai silloin aikanaan Jukan. Jukaltakin on tullut viesti. Hän sanoo, että olen mahtava ja ansaitsen kaiken rakkauden, jota minulle halutaan antaa. Hah, onneksi olemme hyvissä väleissä Jukan kanssa. Ja sitten saan viestin Tommilta. Tommi sanoo, että tahtoisi suudella minua. Ei, nyt, en pysty näihin juttuihin. 

Rakastelemme Santin kanssa sohvalla. Pyydän häntä olemaan ihan hidas. Se on mahtavaa. Sitten käymme kahvilla, kun ensin olemme lojuneet sylikkäin puhumassa kaikesta koko aamupäivän.  Puhumme siitä, kuinka vaikea on löytää ihmistä, jossa olisi sisältä. Jonka kanssa voisi puhua kaikesta. Santi selaa jossain vaiheessa kalenteria ja sanoo, että saattaisimme löytää hyvät lennot pääsiäisajalle jonnekin kivaan paikkaan. Pääsisäinen on vasta huhtikuussa. Ja Santi tahtoo lähteä matkalle kanssani. Santi tahtoo olla kanssani koko kevään. Minusta tuntuu ihanalta. Santi sanoo, että joku muu oli pyytänyt häntä matkalle. Mutta hän aikoo kieltäytyä. Ja hän katsoo minua hymyillen. Me olemme yhtäkkiä löytäneet kiinnostavat ja karismaattiset ihmiset toisistamme. Me halutaan matkustaa yhdessä koko maailmaan. Jossain vaiheessa Santi kertoo, että hänellä oli tyttöystävä joka oli tosi suosittu ja karsmaattinen. Sellainen tosi kaunis. Hän kertoo. Ja Santi sanoo, että he erosivat, koska Santi ei voinut koskaan luottaa tuohon naiseen. Minusta tuntuu, että Santi haluaa kertoa, että luottamus on tosi tärkeää. Ihan kuin hän tahtoisi selittää, että arvostaa avoimia välejämme. Sitä että hän tietää, että minuun voi luottaa. Ainakin minusta tuntuu siltä. Kun siinä istumme taas vierekkäin kahvilassa ja Santi laittaa kätensä reidelleni. Ja minä voin rehellisesti selittää välejäni ystäviini ja ajatuksiani. Kaikki on fine. Kun olen päässyt kotiin, kuulen, että Maken tyttöystävä on lukenut kaikki hänen lähettämänsä rakkausviestit minulle. Jep, hänellä on tyttöystävä. Ja nyt heillä on iso kriisi menossa. Jotenkin utopistista, että minä en ole tehnyt yhtään mitään. Mutta nyt joku ihan tuntematon ihminen tuntee varmaan ärsytystä minua kohtaan, ja ajattelee, että olen aiheuttanut heille riitaa. Ja miltä minusta tuntuu? Ei oikeastaan yhtään miltään. En jaksa tällaisia juttuja. En halua mitään negatiivista elämääni. Koitan selittää Tommillekin mahdollisimman rennosti, että me ei nyt tosiaankaan suudella, eikä edes mietitä sellaista. En halua että nämä välikohtaukset vaikuttavat mitenkään kaveruusväleihini. Mutta sen näkee sitten jatkossa. Nyt keskityn kohentamaan oloani hyvällä ruokavaliolla ja jumppaamalla. Ja pitämällä Santiin yhteyttä normaalisti. Me tavataan tällä viikolla urheiluharrastuksen parissa. Me ollaan siellä se söpö pariskunta, joka harrastaa yhdessä. Aion varmaan ottaa pian puheeksi suhteemme tilan. Silleen kepeesti ja rennosti. Koska mikään ei ole oikeasti muuttunut ennen kuin se on ääneen sanottu. Minä haluan pian tietää, että voinko sanoa ihmisille seurustelevani. Että minulla on poikaystävä. Että me olemme se pariskunta, joka voi puhua kaikesta.