Testing testing

Ahaa! Pitkästä aikaa minulla on tositosi ärsyttävä olo. Se, kun vaatteet ei millään istu, vaan kaikki saumat kiristävät ja kutittavat. Ja hiukset on sähköiset. Eikä millään saa hyvää asentoa toimistotuolissa. Mikään ei tunnu hauskalta ja kivalta, kuten usempina muina päivinä. Koitan venytellä paljon aamulla ja ottaa rauhallisesti. Ja suhtautua tähän kuin haasteena. Se tuntuu jopa jotenkin salaa miellyttävältä. Siis se, että pystyn nyt todistamaan itselleni, etten anna tällaisen fiiliksen vaikuttaa itseeni pintaa syvemmältä. Ja onnistun. Selailen kuu-uutisia, ja luen, että pian on täysiverikuu. Ja se on leijonassa. Näiden ihanien miesten merkissä. Ja se voi etukäteen aiheuttaa epämääräisen epämukavaa oloa. Kun kuu on näin lähellä maata, sen vaikutukset ovat voimakkaampia. Luen, että olo saattaa olla kuin kuukautisten aikaan. Hah! Ja siltä minusta vähän tuntuu. Paitsi, ettei minulla ole ollut varsinaisesti kuukautisia moniin vuosiin, koska syön ehkäisypillereitä ympärivuotisesti. Meidän on määrä tavata Santin kanssa illalla tässä uudessa yhteisessä harrastuksessa ja vaikken saa kunnolla keskitettyä ajatuksiani siihen, niin tiedän kaiken menevän ihan hyvin. Iltapäivää kohti oloni tasoittuu ja piristyy. Jalatkaan eivät tunnu enää niin levottomilta. Mietin tietysti ohimennen, että voisiko toisen lääkityksen lopettamisella olla tähän jotain vaikutusta. Ja ehkä voikin. Mutta ennemminkin niin päin, että tämä olo on normaali. Näitä ärsyttäviä päiviä saa ja voi tulla. Ja lääkitys vain ehkä tasaisi sitä. Mutta on paljon parempi pystyä selviytymään siitä itse. Ainakin voin kokeilla. Ei mikään estä minua marssimasta apteekkin jos siltä alkaa tuntua. Minä haluan todistaa, ettei tämä loistava vire ja uusi positiivinen elämäni johdu mistään pillereistä. Minä haluan pystyä ylläpitää sitä ihan itse. Minä haluan pyöriän näissä kuunkierroissa ja olla sen vaikuttamatta syvimpään mieleeni. Haluan, että voin antaa itselleni aikaa olla laiska ja ärsyyntynyt. Pitää sen itselläni ja siirtää sitten sivuun. Enkä antaa ujuttautua ajatuksiini tai tekemisiini syvemmin. BLING. Tommi viestii jotain ihan normaalia. Huh, olen helpottunut, että hänen avautumisensa jälkeen välimme ovat olleet ihan normaalit. Juuri näin voi aikuiset toimia. Kertoa avoimeasti ajatuksistaan ja toivestaan. Ja vaikkei toinen voisi vastata niihin, niin voidaan jatkaa ihan normaalisti ystävinä. Niin ainakin toivon. 

Tapaamme Santin kanssa sovitusti. Hän on väsynyt. Hän on sitä tyyppiä, joka suhtautuu itseensä äärimmäisen vakavasti. Ja jos hän on väsynyt ja rasittunut, niin muiden tulee ymmärtää se. Ja siitä syystä hän saa ilman muuta olla vähäeleisempi ja tehdä vähän vähemmän. Eikä se haittaa minua. Entistä vakaammin tajuan, että meidän on hyväksyttävä toinen toistemme persoonallisuuksia myös epävireineen. Ja tämäkin kuuluu Santiin. Ja minuun kuuluu se, että höpötän jotain hymyillen ja sanon, että nyt koitetaan täysillä tsempata, koska sitten me voidaan hakea jotain hyvää kaupasta ja mennä Santin luokse syömään, ja sitten mennä ajoissa nukkumaan. Ja ajatus kivasta rennosta illasta saa Santin hymyilemään. Ja meillä on ihan kivaa. Ei erityisen fantastista. Mutta me saadaan harrastus alkuun, kuten olimme toivoneetkin. Sitten menemme ruokakauppaan ja ostelemme jotain hyvää iltasyötävää. Eli hyvää leipää, ja tarvikkeita tehdä niihin sopiva tonnikalamajoneesi. Ja vähän juustoa ja pähköinöitä. Puhumme samalla uutisista ja niistä ravintoloista, joihin olemme varailleet pöytiä. Tuntuu hyvältä, että meillä on selkeää jatkumoa. En ole ollut peloissani hänen kanssaan muutoinkaan. Mutta silti tuntuu hyvältä, että meillä on pöytävaraus tulevalle viikonlopulle. Ja sitten joku tapahtuma seuraavalla viikolla. Ja sitten taas pari ravintolailtaa sovittuna tuleville viikoille. Tuntuu ihanalta, että olemme jo vähän puhuneet siitä, kuinka voisimme matkustaa viimeistään pääsiäisenä taas jonnekin. Ja tuntuu hyvältä, että kun kävelemme lumisessa maassa ruokaostosten kanssa kohti Santin kotia, voin sanoa, että haluan säästää vähän rahaa matkustelua varten. Ja siksi koitan vähän katsoa mihin käytän rahaa. Haluan tuoda ilmi, ettei minulla ole mitään loppumattomia säästöjä. Etenkään enää edellisen kesän jälkeen. Ja nyt olemme jo matkustelleet pari kertaa yhdessä, eikä se ole ollut ilmaista. Ja totta puhuen, en ole tottunut maksamaan itse kaikkea tapailu- tai parisuhteessa. Etenkään, jos suhteeseen kuuluu jatkuva kalliissa paikoissa syömässä käyminen. Se on hauskaa. Ja nautin siitä. Ja maksan mielelläni (tai ainakin tarvittaessa) oman osuuteni. Mutta haluan, että Santi tietää sen saattavan rajoittaa matkakassaani. Etenkin jos teemme tätä näin usein. Vaikka aina sanoin, ettei Ronin ja minun suhteessani merkinnyt raha juuri mitään. Niin en voi väittää, etteikö ollut kivaa, kun lähes aina hän hoiti kaikki kulut. Myös edellisessä suhteessani pitkäaikainen kumppanini piti pääosin huolta ylimääräisten menojen kattamisesta. Muutoin taas en ole käyttänyt rahaa samalla tavoin kalliiseen syömiseen. Esimerkiksi Javierin kanssa me ihan mieluusti käytiin hakemassa ne pakastepizzat tai syömässä siinä kiinalaisessa buffetissa. Minä pystyn nauttimaan elämästäni monella eri tyylillä, mutta näyttää siltä ettei kaikkea voi tuosta noin vain saada. 

Olen karsinut paljon juhlimisesta. Ja se on hyvä. En juo viikonloppuisin baareissa. En käy joka viikonloppu kalliilla klubeilla, joihin pitää ostaa sisäänpääsyliput. En käytä takseja enää lähes lainkaan. En osallistu sellaisille kalliille joogatunneille, jotka eivät anna minulle jotain uutta. Pystyn tekemään perusvenyttelytunnit itseksenikin. Olen tosi iloinen, että olen onnistunut saamaan iloa ryhmätunneista, joita aiemmin olen karsastanut. Mutta en näe mieltä maksaa kahtakymmentä euroa tunnista, jolla vain venytellään perusasennoissa pari tuntia. Huomasin, että noiden tuntien jälkeen olen kyllä ollut tyytyväinen. Mutta harmitellut sitä, etteivät ne ole tuoneet hikeä pintaan. Ennemmin säästän nekin eurot kunnon urheiluhetkiin. Lisäksi pystyn säästämään paljon työpaikka- ja kotisyömisestä. Minun pitäisi muutenkin pysyä erossa ylimääräisistä herkuista. Joten saan jopa kiksejä siitä, että käytän mahdollisimman vähän rahaa ruokakauppaan ja teen mahdollisimman terveellistä ruokaa. Santin luona me tehdään tonnikalamajoneesia, joka ei täyty terveyskriteereitä. Mutta olen tyytyväinen, ettei taas menty väkisin jonnekin syömään. On niin myöhäkin. Sitten minä mene suihkuun. Ja Santi tulee perässä. Hän hieroo minuun saippuaa. Ja olemme kuuman suihkun alla hymyillen. Välillä hän saa vähän puhtia itseensä. Ehkä katsellessaan minua, toivon. Mutta siirrymmä sänkyyn. Ja vasta siellä vietämme ihanan kuuman hetken, ennen kuin käperrymme toisiimme kiinni nukkumaan. Santi on oikeastikin ollut tosi väsynyt, koska nukkuu tosi sikeästi. Ja torkuttaa kelloa yli seitsemään! En käy aamulla suihkussa, vaan kun pukeudun, niin saan heti tuntea hänen valuvan alushousuihini. Vilkaisen puhelintani ja siellä on viesti Javierilta. Jotain uutisiin liittyvää, johon minun on helppo kommentoida neutraalisti. Hän ajattelee minua vähän useammin näinä päivinä. Ikävöiköhän hän minua? Onkohan hänellä elämässään joku uusi erityinen ihminen? En tiedä vieläkään. Enkä vieläkään aio kysyä. Taas minulla on sellainen ärsyttävä olo. Ja siedän sen hyvin. Sen lisäksi että kaikki tuntuu vähän vähemmän mahtavalta, niin sisimmässä on pieni ontto tunne. Tökin sitä tuossa ylavatsan seutumilla miettiessäni, että onko kaikki ihan okei. On. Minulla on Santi, jonka kanssa vaihdamme pari hauskaa kuvaa. Elinallakin on jotian asiaa. Ainoa asia, josta oikeasti voisin stressata on tämä talousasia. Mutta uskon, että sekin hoituu tässä kaiken muun ohessa ihan hyvin. Ei jaksaisi täysillä keskittyä töihin. Mutta kuka nyt ei muutamaa tuntia pystyisi tsemppaanaan, kun sitten edessä on rauhallinen koti-ilta, ehkä perhettä tavatessa. Ja kaverit jo kyselee, että mitäs huomenna tehdään. Ja sitten taas on aika viettää kiva ilta Santiagon kanssa.