torstai 20. joulukuuta 2018

Niin rikas

Se fiilis, kun hehkulamppu syttyy pään yläpuolella loistamaan. Ja ratkaisu johonkin asiaan tipahtaa syliin kuin tilattuna. Ja mielestäni se on tilattua! Jos painiskelen jonkun asian kanssa, ja minulla on jonkin verran aikaa, niin pystyn jättämään sen prosessoitumaan ikään kuin kaiken muun taustalle. Ihan kuin olisin tietojärjestelmä, jolle voin jättää käskyn alkaa selvittämään jotain asiaa. Ja sitten voi keskittyä johonkin ihan muuhun ja unohtaa koko jutun. Kunnes yhtäkkiä se välähtää valmiina mieleeni. Tämä sama tapa toimii esimerkiksi silloin, kun ei muista jotain asiaa. Vaikka jonkun näyttelijän nimeä. Silloin siitä lähetetään aivoille pyyntö selvittää asia. Ja sitten kokataan tai vitsaillaan slaavikyykyistä, ja PAM, se iskee mieleen joko muutamia minuutteja tai tunteja myöhemmin. Jotkut isot asiat voivat prosessoitua päiviäkin. Esimerkiksi luovat tilanteet ovat vähän pitkäkestoisempia. Olen sommitellut sopivaa runoa Santin joululahjaan liitettäväksi jonkin aikaa. Olen kirjoitellut puhtaaksi yhtä versiota. Ja sitten illalla sängyssä istuessani se oikea pamahtaa kirkkaana mieleeni ja on valmis. Se on haiku. Hah, lempparirunomallini. Samallailla voi prosessoida jotain työhön liittyviä isompia ongelmia. Ne vain yhtäkkiä on ratkaistu mielessäni autopilotilla ja tipahtavat sitten tajuntaani valmiina. Joskus niitä täytyy vähän hämmennellä ja pyöritellä pidempään. Mutta aina jollain tavalla ne valmistuvat kuin itsestään. Saamani haiku on vähän imelä. Mutta pidän siitä enemmän kuin aiemmin kaavailemastani pidemmästä runosta. Hienoa! Nyt minun vain tarvitsee saada tulostettua se itsestäni ulos kauniilla käsialalla ja ohuella mustalla mustekynällä. Ja koska olemme aina vaihdelleet haikuja Karrin kanssa, lähetän tuotokseni hänellekin. Ilmassa on edelleenkin joulutunnelmaa. Keskiviikkona vaihtelemme Santin kanssa normaaliin tapaan viestejä, ja hän kertoo pienestä työmatkasta, jolle vielä joutuu osallistumaan ennen joulua. Ja siinä samalla sovimme, että tapaamme perjantaina ja keksimme jotain pientä kivaa tekemistä. Loistavaa. Näin ollen voisin viettää kivan illan Santin kanssa perjantaina, ja sitten halutessani pääsen lauantaina kunnon juhliin. Tanssimaan niin paljon, että saan syödä jouluna mielein määrin konvehteja. 



Keskiviikkona en meinaa saada päänsärkyä millään pois. Minulla on panacodia ja naprokseeneja, mutta päänsärky jomottaa taustalla koko ajan. Se tuntuu siltä, kuin jokin tylppä seiväs olisi tungettu pääni läpi ja se hölskyy siinä aina kun liikun. Päänsärky voi pilata päiväni. Siksi varaan matkalle mukaan sopivan arsenaalin särkylääkkeitä. Onneksi näitä päiviä ei ole kovin usein. Onneksi useimmiten saan päänsäryn taittumaan helpommin. Se kuuluu nyt tähän aktiivisempaan kipukauteen. Ja hyväksyn sen. Koska olen muuten niin onnekas. Vietän illan kotona perheen kanssa, enkä lähde keskiviikkona minnekään. Vaikka Jere kyselee josko olisin ulkona. Ja sovimme, että käydään ehkä drinkeillä lauantaina. Viimeisen vuoden aikana minulle on muodostunut monta läheistä miespuolista ystävää. En ole ikinä ajatellut kenenkään sukupuolta sen enempää. Jotenkin vain huomaamatta näistä ihmisistä on tullut minun ystäviäni. Ensialkuun he ovat tykästyneet minuun varmaan kokien pientä ihastumista. Olen kauhean suorasanainen ja vähän pomottelevakin vahingossa, ja se vetoaa tietynlaisiin miehiin. Juuri kuten olen aiemminkin pohtinut. Moni mies tykkää olla hieman alistuneessa asemassa ja miellyttää naista. Kuten Jukka. Mutta minuun se ei vetoa romanttisella tasolla, koska haluan voimakkaan miehen, joka on kanssani tasavertainen. Ja Santi on sellainen. En ollenkaan halua pompotella häntä. Hän saa minusta esiin parhaat puoleni. Enkä minä määräile näitä ystäviäni. Olen vain sellainen vahva persoona, mutta koska samalla muutan käytökseni hauskaksi, on minuun helppo tutustua. Ja kanssani on helppo lähentyä. Olen todella avoin. Nämä miehet purkavat minulle parisuhdehuoliaan. Kysyvät mielipiteitä tärkeisiin asioihin. Ja kutsuvat aina mukaan. Olen kuin yksi kundeista. Mutta söpöllä ja tyttömäisellä tavalla. Jotenkin vain tähän pisteeseen on päädytty ja olen siitä kiitollinen. Olen kiitollinen, että siitä huolimatta, että se pieni flirtti kuivui kasaan Jeren kanssa, niin olemme läheisiä ystäviä. Olen kiitollinen siitä, että voimme soitella Tommin kanssa toisillemme ja puhua suoraan kaikesta. Kuten siitä miten kivaa on, että me tutustuttiin. Olen iloinen, että Jukka on kaverini. Ja Aku ja Simo. Mutta samalla myös porukkamme tytöt ovat hyviä ystäviäni. Se ei ole tapahtunut ihan yhtä helposti. Mutta nyt kun tutustumisvaihe on takana, voimme soitella ja viestitellä kuulumisia parin ihanan naisenkin kanssa. Olen kiitollinen siitä, että voin käydä kahvilla Ossin ja hänen tyttöystävänsä luona. Minun tindermatchini ja hänen puolisonsa ovat ystäväni. Ja tietysti Elina. Olen niin rikas. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti