Ei haittaa olla helppo

Aurinko paistaa ja linnut laulaa. No ei, vaan vettä sataa ja kaikki on harmaata, paitsi minun mielessäni. Olen alkanut intoilla minun ja Jukan jutusta samalla tavalla, kun aikaisemmin syvästi ihastuneena ja tähdissä kirjoitettua kohtaloa ajatellen. Huomaan vaipuvani miettimään kaikkia tulevia lomia joille varmasti yhdessä pääsemme. Olen testaillut jo uutta tulevaa sukunimeäni ja miettinyt sitä, että oikeastaan olisi kiva keksiä joku ihan uusi ja ensimmäinen laatuaan. Pohdiskelen, että mille asuinalueelle olisi kiva muuttaa yhdessä nyt kun kaikki on kerran näin selvää. Tämä on vaihe johon tosi helposti ihastuneena eksyy. Olen käynyt läpi näitä ajatuksia vaikka kuinka monen kohdalla ja aina se on yhtä kihelmöivää. Voiko olla, että viimeinkin joku on minusta yhtä innoissaan. Tai siis ulospäinhän hän on huomattavasti enemmän innoissaan, mutta ei sen varaan voi laskea. Kaikki vain tuntuu etenevän juuri oikein ja eteenpäin. Tapailuamme on nyt takana yli kuukausi. Vasta! Tuntuu, että olemme tunteneet aina. Taas illalla on tarkoitus tavata. Ihan tavallinen ilta, kun juttelemme kaikesta ja katsomme jotain hölmöä ja silittelemme toisiamme. Jossain välissä mietin hetken Ronia ja sitä miten koin suurta yhteenkuuluvutta hänen sieluunsa. Ja niin koinkin, ja koenkin. Mutta käytännössä en ollenkaan tahdo sitä, mitä tapailu hänen kanssaan oli. Sitä kylmyyttä ja kyvyttömyyttä fyysiseen läheisyyteen. Nyt saan niin paljon rakkautta ja kosketusta ja hellyyttä, etten tosiaankaan voisi tyytyä siihen, että joku työntää minut pois. Luin ohimennen jonkun Jasmin Mäntylän lehtijutun, jossa hänen hehkutti taas uutta rakkauttaan. Siinä hän mainitsi, kuinka hyvää kohtelua nyt saa. Ja siinä jotenkin sain lisävahvistusta sille, miten ainutlaatuista tämä on. Niin monet joutuvat valittamaan tällaisten asioiden puutteesta parisuhteessa, että voin helposti hyväksyä jotkut epäihannepuolet Jukassa, koska hän antaa minulle niin paljon. En voi sille mitään, mutta intoilen tästä mahdollisesti pysyvään kumppanuuteen johtavasta ystävyydestämme edelleenkin ihan täysillä. Olen juossut ulkona sateessa pitkiä lenkkejä, ja ne tuntuvat niin hyviltä ja kevyiltä, kun edessä on unelmaloma Jukan kanssa. Mikään ei tunnu mahdottomalta. Voisimme tehdä kaiken yhdessä ja se olisi hauskaa. Voisin herätä ihmetellen sitä miten oikein pääsin tällaiseen tilanteeseen.

Iltapäivällä tiistaisen työpäivän aikana saan veistin Javierilta. Hän ehdottaa suoraan ja viivyttelemättä, että viettäisimme koko tulevan viikonlopun yhdessä. Hän tekee tällaisen ehdotuksen siitä huolimatta, että jo viimeksi totesin hänelle, etten enää aio harrastaa mitään sitoutumattomia säätöjä kenenkään kanssa. Hän kyllä tietää sen varsin hyvin. Eli onko tämä ehdotus kiertoilmaisu jollekin syvemmälle ehdotukselle? Ehkä. Ihan hyvin mahdollista. Hän on käytännössä ollut minuun yhteydessä joka ikinen viikonloppu viime aikoina ja selvästi ikävöinyt seuraani. Totean hänelle nyt saman kuin viimeksi. Sanon, että villi sinkkusäätövuoteni on nyt takana, enkä aio harrastaa mitään deittailua, mikä ei johda mihinkään. Mutta, että tulisin mielelläni vierailulle joku kerta muuten vain. Javier ei vastaa mitään puoleen tuntiin, mutta toteaa sitten, että ainakni hän on nyt yrittänyt. Ja että olen tervetullut milloin tahansa. Jokin ihan pieni tunnejälki sykähtää sisälläni, mutta ensimmäisenä tunteena on helpotus. Nyt olen tehnyt tämän selväksi. Ja hän joutuu sen hyväksymään. Ehkä hän joutuu katumaan sitä, ettei halunnut tai kyennyt käymään tapailuasioita kanssani tarkemmin läpi omasta yrityksestäni huolimatta. Minun on nytkään lähes mahdoton kuvitella, että hän veisi minua mukanaan joka paikkaan ystäviensä luokse, kuten Jukka nyt täysin luonnollisesti tekee. Vaikea kuvitella, että Javierin kanssa puhuisimme yhteenmuutoista tai häistä rakkaudellisesti, kuten nyt voimme tehdä Jukan kanssa. Pidn aidosti Javierista ja olin valmis antamaan jutullemme mahdollisuuden, mutta kaikki oli aina erossa ollessamme jotenkin vaivalloista ja tahmeaa. Hän perääntyi aina kun otin jonkun vakavamman asenteen keskusteluissamme. Ei jatkuvia viestejä aamuin illoin, joista nyt nautin. Ei kutsuja yhteisiin juhliin. Valitsen ennemmin helppouden ja vaivattoman yhdessäolon. BLING. Javier vielä toteaa, että jutellaan kunhan nähdään. Asiat eivät kirjoittamalla selkene. Hmm, selvä.