Ohhoh, taas yksi mukava maanantai (uutisia lukuunottamatta) yhden mukavan viikonlopun jäljiltä. Olen ollut vähän tavallista väsyneempi jostain syystä. Ehkä harmaan sään, tai aktiivisen viikonlopun vuoksi, mutta silti henkinen olotila on hyvä. Oikein hyvä. Tylsää, mutta mukavaa. En vaihtaisi tätä olotilaa jännittävään pelon rajalla elämiseen ja ahdistukseen, vaikka tämä olisikin vähän tylsää. Usein kirjoittaminen on ollut mielessäni pitkin päivää ja olen tuottanut kappaleita tipotellen aina tilaisuuden tullen. Nyt en ole ajatellut sitä koko viikonlopun aikana laisinkaan. Siksi koska tuska ja ahdistus on se, mikä tarvitsee terapeuttista kirjoittamista, eikä tyytyväisyys ja ilo. Kel onni on se onnen kätkekööt? En koe samanlaista suurta tarvetta jakaa iloisia asioita. En ole koskaan tarvinnut huomiota tai kehuja keneltäkään. En ole koskaan kokenut mitään tarvetta jakaa mitään uusia ilouutisia muille. Tai esitellä jotain uutta vaatetta tai kokemusta. En tiedä miksi. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka kivaa meillä taas on ollut. Kuinka Jukka haluaa hieroa selkääni ja riisuu hitaasti pois vaatteeni ja sitten asettaa hiukseni kauniisti sivuun. Hieroo öljyä pitkin vartaloani ja sitten hieroo ihanan voimakkaasti ja juuri oikeasta paikoista. Painautuu minua vasten, niin, että tunnen hänenkin nauttivan tilanteesta. Hieroo alaselkääni, pakaroitani, reisiäni. Kumartuu suutelemaan selkääni ja niskaani. Hengittää raskaasti korvaani ja sitoudumme sellaiseen ihanaan unenomaiseen intohimotranssiin, kun kiihotumme toistemme läheisyydestä ilman mitään ylimääräisiä stimulantteja. Se oli ihana hetki ja se meni aivan loppuun asti, vaikkei se kauaa kestänytkään. Sen jälkeen Jukka jää halaamaan minua takaapäin ja pussailee poskiani. Ottaa rintani käsiinsä ja sanoo että ne ovat täydelliset, ja joudun pyörittämään silmiäni ja hihittämään vähän. Hän pitää tiukasti minusta kiinni ja sanoo ehkä tuhannennen kerran, että olen niin onnellinen kun tapasin sut. Enkä voi muuta kuin hymyillä ja suudella hänen ksäivarttaan merkiksi siitä, että just nyt tunnen samoin, mutten vain osaa oikein ääneen sanoa tuollaisia juttuja. Sitten päätämme yhdessä lähteä keskustaan syömään ja kaikki vaan sujuu niin kivasti ihan sama mitä teemme. Arvioimme ruokaa. Maistelemme annoksia toistemme lautasilta. Googlettelemme matkajuttuja. Mietimme tulevaa viikkoa.
Voisin kirjoittaa siitä, kuinka yhdessä Ossin ja Jukan ja Tiinan kanssa istumme iltaa ekstaaseissa. Kuuntelemme musiikkin ja tanssimme. Nauramme. Otamme hassuja valokuvia. Sitten laitan yhden lempparibiisini soimaan, johon myös Roni aikanaan ihastui. Se on tosi voimakas ja kaunis, ja Jukka sanoo, että jos me joskus mennään naimisiin niin sitten soitetaan tämä siellä. Ja nauran taas hänen reittään puristaen iloisena siitä, että jos vain mikään ei pilaa tätä, niin se voisi oikeastikin olla mahdollista. Kaikki vaan taas sujui niin hyvin. Jonain iltana vietin ihania huumehetkiä Elinan ja muutaman muun samanhenkisen ystävän kanssa. Makoilimme muutaman tunnin sohvalla fiilistellen aivoihin kaivautuvaa musiikkia ja kuvailimme vuoroin sitä, kuinka sormet ja varpaat ja joka paikka on oma kliimaksissa oleva yksikkönsä, joka saa koko vartalon tuntumaan pelkältä nautinnolta. Tietyt musiikin sävelet saavat aikaan sen tunteen, joka on juuri ennen orgasmia tai aivastusta. Se ihana kihelmöivä olo värähtelee ympäri vartaloa. Välillä on pakko laittaa silmät hetkeksi kiinni ja ihmetellä, että miten tällainen voi olla mahdollista. Silloin tuli ikävä Jukkaa, koska kosketus tuntuu joltain aivan uskomattomalta tuolla hetkellä. Hetkellä joka kestää tuntikausia. Oli erittäin mielenkiintoista lähteä matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla kohti seuraavia juhlia, kun olo oli niin ekstaattinen. Eli oikein kiva viikonloppu. Toki ihan pienen hetken jossain vaiheessa olen katsonut kun Jukka häseltää omalla hassulla tavallaan jotain turhaa, ja mietin, että menisikö mimnulle tuollaiseen kärsivällisyys? Olen itse niin rauhallinen ja maltillinen ainakin ulospäin. Mutta toisaalta Jukka aina kuuntelee kun pyydän häntä ottamaan rauhallisemmin, vaikka jossain keskustelussa. Olen katsonut hänen ulkoista olemustaan. Rentoa ja huoletonta, ehkä liiankin. Tukka on miten sattuu. Mutta Jukka tietää sen itsekin ja osaa nauraa itselleen. Osaa todeta, että tällainen mä oon. Ja oikeastaan pidän siitä. Laskemme päiviä yhteiseen matkaan. Ja Jukka on jo halunnut suunnitella seuraavaa. Hän on kehunut minua ystävilleen, joista olen tavannut jo monta. Koen itseni halutuksi ja tärkeäksi hänen seurassaan. Ja kohtelen myös häntä hellyydellä, vaikka olenkin vähän rajoittuneempi tuollaisessa suorassa hyvässä palautteessa. En ole juurikaan miettinyt Ronia tai muita. En ainakaan kaipaavasti. Viikonlopun aikana sain yökyläilykutsut Javierilta, Karrilta, Ninolta ja Taunolta. Mutta olen nukkunut onnellisena Jukan vieressä. Omatunto on kolahtanut vähän. Koen että olen jossain kiitollisuuden velassa esimerkiksi Ninolle? En tajua miksi. En ole sanonut kenellekään, että tapailen jota kuta. Mutta ei sitä kukaan ole kysynytkään. Tapasin myös pikaisesti Ryanin, jonka kanssa meillä oli todella hauska pieni drinkkihetki, kuten aina. Hänkin on alkanut tapailla jotain kivaa tyttöä. Mutta silti hän silitteli jalkojani istuessamme vieretysten. Jalkoja, joita Jukka välillä aivan yllättäen suutelee. Paljaita jalkoja, vaikken olisi käynyt suihkussa. Sitten nauran ja sanon, että hyii, älä! Huomenna tapaamme taas. Aiomme viettää koko illan makoillen yhdessä tekemättä mitään erikoista. Aiomme pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa, jotta tuntisimme olomme hyväksi matkalla. Jukka on ehdottanut, että viettäisimme jonkun päivän ihan vain kahdestaan ja ottaisimme sen verran tuota kaiken kliimaksiseksi tekevää ainetta ja nauttisimme ihan tosissamme toisistamme. Kokeilisimme kuinka korkealle nautinnon sfääreihin voimme nousta. Joo, todellakin. Miksi ei! Jukalla on edelleen vähän ongelmia. Mutta koska jokainen kosketus ja suudelma ja henkäys on niin intensiivistä, että jos toiseen kiinni painautuminen tuntuu ihanalta. Ei haittaa vaikkei läheisyytemme aina ole sitä itseään. Tässä on nyt potentiaalisesti paljon edessä. Tai ainakin paljon asioita, jotka on voinut jättää taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti