Mustat sukat

Olemme leijuneet Jukan kanssa sellaisessa ihanassa hunajaisessa molemminpuolisessa ihastuksessa jo monta viikkoa. Niinhän sen kuulukin mennä! Mitkään pienet käytännön haasteet eivät ole liikuttaneet meitä halusta olla toistemme kanssa suuntaan tai toiseen. Päinvastoin! Mutta olen saanut pieninä välähdyksinä kokea Jukan mustasukkaisuutta ja sellaista suoraa räväkkää tapaa ottaa häntä vaivaavat asiat esille. Olen pitänyt siitä! Jokin kiero osa minusta nauttii, jos joku tuntee vuokseni mustasukkaisuutta. En ole juurikaan päässyt osalliseksi tästä aikaisemmin. Kaikki siis on vaikuttanut olevan aivan kunnossa. Ja taas torstaina töiden jälkeen valmistaudun kauniiksi laittautumalla tapaamaan Jukan alkuillalla vakkaribaarissa, jossa aiomme kohottaa viinilasilliset tulevalle lomallemme ja sille, miten hyvin kaikki työ- ja muut asiat ovat oikein sujuneet. Olen pukeutunut lämpimään kaulahuiviin, koska nyt ensimmäistä kertaa tuntuu oikeasti, että ilmat ovat viilentyneet. Taisi olla jo ensimmäiset pienet yöpakkasetkin! Tunnen oloni kauniiksi ja kepeän iloiseksi. Olen paikalla taas ennen Jukkaa ja tilaan kaksikymmentäneljä senttiä viiniä, ja pian Jukka saapuu omaan kiireisen näköiseen tyyliinsä ravintolaan ja etsii minut katseellaan. Halaamme heti ja alamme puida jotain päivän juttuja toisiamme kosketellen. Hän näyttää kivalta. Oli jo ikävä. Jukkakin hakee lasillisen ja istumme siinä sohvalla rennosti toistemme seurasta nauttien. Jostain saamme puheenaiheeksi asuntojutut ja autan Jukkaa miettimään mille asuinalueelle olisi kiva muuttaa, jos nykyisestä laitakaupungilla sijaitsevasta kämpästä pitäisi poistua. Jes! Asiat tuntuvat menevän juuri siihen suuntaan kuin olen salaa toivonutkin! Jos yhteiselomme sujuu näin loistavasti tästä eteenpäinkin, niin meidän olisi helpompi kotiutua yhdessä uuteen asuntoon... Kaikki on kivasti ja nautin siitä ajatuksesta, että kohta mennään hakemaan kaupasta jotain pientä iltapalaa ja sitten kuljemme toisissamme kiinni ollen Jukan luokse viettämään kivaa rentoa iltaa. 

Ja niin myös teemme. Olen pitäytynyt aika hyvin kevyessä ruokavaliossa ja nyt ostamme jääkaappiin vähän jogurttia ja hedelmiä. Tuntuu kivalta tulla Jukan luokse. Laitan ostokset paikoilleen ja hyppään vähänksi aikaan sänkyyn mahalleen silittelemään lemmikkiä. Jukka tulee pussailemaan minua päälleni ja tunnelma on kuumottava! Jukka ei ole ollut kauhean aloitteellinen tähän mennessä. Hellyyttä ja koskettelua kyllä riittää, mutta nyt hän ensimmäistä kertaa riisuu meiltä kummaltakin vaatteet pois ja kääntää minut alleen ympäri. Jes, jes, ihan parasta. Juuri tällaisesta nautin niin paljon. Onnistumme rakastelemaan hetken sängyllä ihanassa kiihkossa kunnes en ole ihan varma mistä syystä Jukka on lopettanut. En viitsi edes kysyä vaan makaan pääni hänen rinnallaan silitellessämme toisiamme. Kyllä nämä hommat paranee! Olemme ihan hiljaa pitkään, kunnes Jukka sanoo, että voisi hankkia lääkeapua. Ihan suoraan kuin aiemmat ajatukseni lukien hän  tokaisee häpeilemättä, että tietää parilla kaverillansa olevan erektiolääkettä, jota voisi pyytää kokeiluun. Ja samalla kun nousemme sängystä ja pukeudumme yövaatteisiin hän soittaa ystävälleen ja pyytää testiin lääkettä. Hienoa! Näin helposti se kävi! Menemme yhdessä vielä sohvalle katselemaan sarjaa ja Jukka sanoo, että viikonloppuna sitten testataan niitä. Sopii! Juttelemme niitä näitä hyväntuulisina ja jostain syystä alamme puhua Espanjassa tapahtuvista poliittisista käänteistä. Mainitsen mitä mieltä asiantunteva Javier on tilanteesta ollut. Jukkakin puhuu tosi vapautuneesti eksistään, jotka ovat yhä hänen ystäviään, joten miksen minäkin voisi niin tehdä. Yhtäkkiä Jukka kysyy, että niin siis oletteko te vai tapailleet kunnolla joskus. Kerron piittaamattomaan sävyyn, että joo viime vuonna tavattiin ja hetken kai jollain tapaa tapailtiin, muttei siitä tullut yhtään mitään. Jukka näyttää närkästyneeltä. Kysyy vielä, että ai se on joku latino. Utelee, että olisinko minä halunnut Javierin kanssa suhdetta. Vähättelen välejämme Javierin kanssa ja yritän tyrehdyttää oudoksi muuttuneen keskustelun, mutta sen sijaan Jukka vetäytyy kauemmas ja näyttää närkästyneeltä. Kysyn onko hänellä joku ongelma. On! Hän huudahtaa. Sitten hän selittää olevansa mustasukkainen ihminen, eikä voi sille mitään. Häntä häiritsee entiset suhteeni. Sanon, ettei kukaan voi olla mustasukkainen mistään mikä on tapahtunut ennen kuin olemme edes tavanneet. Jukka sanoo, että tajuaa sen kyllä, muttei voi tunteilleen mitään. Päätän sivuutta koko jutun ja sanon, että kaikki no hyvin ja voimme kyllä tarvittaessa keskustella asiasta. Jukka sanoo, että hänellä on tapana alkaa pyöritellä asioita päässään. Hän kysyy, että kaipaanko vielä Javierin luokse. Sanon, että en kaipaa. Totean, että jos haluaisin niin voisin hänet kyllä tavata, mutta valitsen mielummin viettää aikaa Jukan kanssa. Sitten Jukka vielä sanoo, että minua varmaan harmittaa kauheasti ettei hän pysty kunnolla seksiin, kun olen tapaillut muita ihmisiä, jotka siihen ovat pystyneet. En tee muuta kuin sanon, ettei minua tämä tilanne nyt kauheasti haittaa ja kaikista mieluiten olen Jukan kanssa juuri nyt. Hän rentoutuu hieman ja yrittää käyttätyä normaalisti, mutta koko loppuillan selvästi ailahtelee olemaan vaisumpi ja vetäytyneempi. Nukkumaan mennessä hän näprää puhelinta pitkään ja kun viimein pyydeltyäni laittaa puhelimen pois, kääntyy hän selkä minua vasten. Halaan häntä takaapäin ja nukahdan hyvään uneen. Herään keskellä yötä siihen, kun Jukka nousee syömään jotain. Hän ei ole tehnyt tällaista aikaisemmin. Kun hän tulee sänkyyn siirryn taas kiinni hänen viileään vartaloonsa ja hän ottaa minua kevyesti kädestä kiinni, muttei omaan tapaansa ota minua kainaloonsa. 

En tosiaankaan lähde mukaan tällaiseen pelleilyyn. On ihan okei, jos hän on jonkin verran mustasukkainen, mutta ei hän saa alkaa käyttäytyä minua kohtaan kylmästi ja etäisesti minkään menneen asian takia. Aamulla Jukka nousee sängystä pussailematta minua. Kuuntelen kun hän keittää kahvia, eikä tule sieltä suoraan luokseni vaan menee suihkuun. Ärsyttävää! Ärsyttävää siksi, etten ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi tällaisen vetäytymisen. Odotan sängyssä että Jukka tulee suihkusta. Hän selvästikään ei ole ihan varma mitä tekisi seuraavaksi, kun pyörii huoneesta toiseen. Hän on ehtinyt taas miettiä eilistä asiaa eikä varmaan osaa päättää mitä tuntisi. Hän pysähtyy eteiseen hetkeksi ja tulee sitten sänkyyn luokseni. Nostaa peiton ja hyppää halaamaan minua, kuiskaten korvaani, että ihana, ihana, ihana. Huh, paluu normaaliin!  Hymyilen ja silitän Jukkaa. Painaudun häntä vasten ja tunnen hänen intonsa, mutta kello on jo paljon. Tyytyväisenä nousen ja valmistaudumme nopeasti aika tavalliseen tapaan. Paitsi ettei hän kokoajan halaa ja pussaile minua kuten yleensä. Pukiessamme kenkiä jalkaan Jukan ilme vakavoituu ja hän laittaa kuulokkeet korviinsa. Ei ota kädestäni kiinni kävellessämme. Ei juttele kivoja juttuja yhteisellä työmatkalla. Ahdistaa. Kosketan hänen kättään. Ei vastareaktiota. Sanon jotain, mutta hän ei kuule koska musiikki on kovalla. Istumme kulkuneuvoon vierekkäin ja laitan käteni hänen kädelleen. Sanon jotain ja Jukka ottaa ilmeettömän näköisenä kuulokkeen pois korvaltaan. Katson häntä ja sanon, että voitaisiinko käyttäytyä normaalisti, koska kaikki on hyvin. Jukka sivuuttaa lauseeni ja selittää, että varmaan haluaa alkuperäisten suunnitelmiemme vastaisesti olla tänään vain rauhassa kotona. Vastaan, että ihan sama, kunhan käyttäydymme normaalisti. Kysyn onko kaikki hyvin. Joo joo on on. Puristan hänen kättään. Olemme hiljaa hetken. Sitten ihan yhtäkkiä Jukan ilme sulaa ja hän ottaa kuulokkeet pois. Ottaa kädestäni kiinni ja yrittää paikkailla kylmää käyttäytymistään silittämällä hiuksiani ja selittelemällä, että voisinhan sitten illalla tulla hänen luokseen silti. Voisin mennä vaikka Elinalle jos haluan juhlia ja sitten yöllä mennä hänen luokseen. Ja että huomenna sitten mennään juhliin mihin pitikin mennä. Pidän häntä kädestä ja nyökyttelen. Olen vähän järkyttynyt ja pettynyt tästä käyttäytymisestä. Että hän torjuu minut omien kuvitelmiensa vuoksi. Kehittelee päässään mustasukkaisia kuvitelmiaan ja suggeroi itsensä vihaiseksi. Ehkä jopa siihen pisteeseen, että kokee haluavansa kostaa minulle jotain mitä en ole tehnyt, koska se on inhimillinen reaktio näissä tilanteissa. Mutta sitten saakin taas järjen päähänsä ja käyttäytyy hetken lämpimästi. Ennen kuin joudumme lähtemään eri teille sanon, että kaikki on hyvin, eikä nyt pilata mitään. Jukka suutelee minua ja puristaa kädestä. Viestitään myöhemmin! Hän sanoo. Lähden pois kulkupelistä pahalla mielellä. Joo, Jukka tällä hetkellä haluaa että kaikki on hyvin, mutta onhan tuollainen käytös tyhmää. Antoi särön ihanalle yhteisyydellemme. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, mutta voisi tapahtua jos hän antaa itsensä kohdella minua huonosti ilman syytä. Siedän sitä kyllä, ja mielelläni "lepyttelen" toista ja osoitan ettei mitään hätää ole. Mutta en loputtomasti. Enkä turhaan. 

 
Töissä oloni on ihan hyvä. Pohjimmillani tiedän, että kaikki on kyllä hyvin. Jukka kyllä tahtoo nähdä minut varmasti ja pääsee yli ärtymyksestään. Jos hän on mustasukkainen niin ei varmastikaan jätä minua heitteille tänään, kun tietää, että Javier on kutsunut minut viikonlopuksi luokseen. En mene mihinkään someen. Se on reaktioni silloin kuin minua ärsyttää. Annan hänen ottaa minuun yhteyttä kun itse haluaa. Ärsyttää jos hän oikeasti aikoo perua kivan suunnitelmamme illalta. Kyllä ärsyttää. Sitten teen jotain muuta ja tapaan Jukan vasta myöhemmin kuten hän on ehdottanut. Ei minulla ole pienintäkään kiusausta tavata Javieria tai ketään. Ei tässä ole mitään kummempaa tapahtunut. Jukka vain rehellisesti näyttää harmituksensa jota ei osaa kauhean hyvin kontrolloida. Edellisiltana hän kyllä ilostui aina hetkeksi ennen kuin taas joku ajatus sai hänet etäiseksi. Hänen on pakko pian näyttää että pääsee tästä yli ja palaa takaisin lämpimäksi ihanaksi itsekseen, jottei oma fiilikseni alene enempää. Voimme puhua kaikesta suoraan. Ja jos ei hänestä kuulu niin voin kyllä viestiä hänelle ihan mitä haluan. Sitten myöhemmin. Vielä aamupäivällä en halua. Hän saa aavistaa, että on pahoittanut mieleni ensin. Harmillinen välisattuma, mutta välttämätön. Nämä ovat normaaleita vaiheita joita on pakko käydä läpi. Hyväksyn tämän piirteen Jukassa, jos se ei johda mihinkään välirikkoihin tai huonoon käytökseen tämän enempää. Näin, että Jukkaa häiritsee ajatus siitä että olen tapaillut fiksua ja komeaa latinoa. Hän on epävarma itsestään. Eilen hän kysyi, että mitä oikein haluan hänestä, ja sanoin suoraan, että hänen läsnäolonsa tekee minut onnelliseksi ja haluan olla hänen kanssaan. Jukka ilostui siitä ja sanoi, että tuntee samoin ja pyysi anteeksi käytöstään suudellen, kunnes taas hetkeä myöhemmin muuttui hiljaiseksi. Minun ehkä pitää vain vakuuttaa hänet siitä, etten kaipaa ketään muuta. Tämä on yllättävän vahva reaktio, näin pienestä asiasta. Ehkä minun sittenkin kannattaa olla enää viittaamatta ollenkaan mihinkään menneisiin juttuihini, koska hän ei selvästikään niitä osaa sulattaa. Luojan kiitos on perjantai.  Ja oli tilanne mikä tahansa niin yhteinen matkamme lähenee.