Puhtaalta pöydältä

Tiistaina odottelen kotona laiskotellen, että Jukka ilmoittaisi milloin tapaisimme. Aika kuluu ja normaaliin tapaan olisin jo ihan varma, että hän aikoo perua kaiken, mutta en Jukan kohdalla. Tiedän, että pian hän soittaa ja innokkaana toivoo, että olisin pian siellä. Ja niinhän käykin. Ulkona sataa vettä enkä lähtisi minnekään muualle ilman ehdotonta pakkoa paitsi Jukan luokse. Emme ehdi juurikaan kuin istahtaa hetkeksi yhdessä sohvalle ja mennä sitten nukkumaan, mutta silti haluan matkata hänen luokseen sateessa heti tänään. Olen toiminut näin Manuelin kanssa ollessani häneen ihastunut. Muistan kuinka lähdin lennosta bussiin kun hän teki myöhään illalla ehdotuksen, vaikka olisin jo ollut pyjama päällä kotona. Samoin olen liitänyt aikaisemmin Ronin luokse. Ota se taksi! Ja mennyt kuuntelemaan hänen huoliaan ja ajatuksiaan ihan vain siksi, koska yhdesä on niin hyvä olla. Ja nyt olen tässä tilanteessa taas. Jos oikeasti jostain pitää, niin aina löytyy energiaa ja keinot tavata mahdollisimman usein. Olen meikannut kevyen arkisesti ja jättänyt hiuksetkin laittamatta, kun hyppään bussiin kohti Jukkaa, jonka luokse menee minun luotani kaksi kulkuneuvoa. Asumme aivan kaupungin eri laidoilla. Mutta ei sekään haittaa. Jukka soittaa kesken matkani ja sanoo, että voisi tulla minua vastaan, jotta voimme ostaa jotain aamupalaa (jota en kyllä itse syö), mutta totean, ettei hänen kannata sateeseen kotoaan lähteä, vaan minä voin tuoda kaiken tarvittavan tullessani. Jukka epäröi,  mutta myöntyy sitten. Hän aina saattaa minut bussini oville asti ja huolehtii kaikesta, joten välillä on minun vuoroni. Tasaisen iloisena kiertelen lähikaupassa ja ostan kaikenlaista hyvää aamuksi jääkaappiin, jolla käyn kuin omallani. Josta olen tyhjentänyt homeisia ruokia roskikseen (tämä kyllä ärsyttäisi minua pidemmän päälle) saadakseni astiat mukaan tiskaukseen. On kiva tehdä pieniä kotitöitä yhdessä ja tuntea olonsa sataprosenttisen tervetulleeksi (etenkin kun Jukka aidosti kuuntelee pilke silmäkulmassa valittamistani epäsiisteysasioista ja lupaa korjata tapojaan). Kukaan ei kyttää miten tiskaan vaan tulee halaamaan takaapäin ja suukottamaan niskaa ja sanoo, että kiitos, ihanaa kun tulit. Nyt on kyllä pakko myöntää, että Javierin luona opin käyttämään tiskatessani sellaista pesusientä, joka on toiselta puolelta karhea ja toiselta pehmeä. Sen kanssa on niin paljon helpompi tiskata kuin kömpelön harjan. Siispä Jukankin luona pesen astian pesusienellä. Istumme olohuoneessa television pyöriessä taustalla, vaikkemme katso sieltä mitään. Sen sijaan puhumme työasioista ja Jukka vastailee viesteillä entiselle naisystävälleen, joka tarvitsee apua johonkin tekniseen asiaan. Häiritseekö minua, että hän on näin ystävällinen muita naisia kohtaan? Eksää, joka todennäköisesti kerjää huomiota nyt, kun on tajunnut, että Jukka on viimein edennyt elämässään johonkin suuntaan? Ei juurikaan. Ehkä myöhemmin. Jukka on kertonut kuinka entinen naisystävä on pakottanut hänet mustasukkaisuuksissaan mitä ihmeellisimpiin asioihin ja estänyt normaalia elämää. Tutkinut kaikki somet ja puhelimet. Olen kuunnellut hymyillen ja muistellut samalla jotain vanhoja lapsellisia riitojamme oman eksäni kanssa, ja samalla ajatellut, etten aio tehdä samaa. Olen sen verran kasvanut ja oppinut, että osaan varmasti ottaa häiritsevät asiat puheeksi sen sijaan, että alkaisin käyttäytymään typerästi. 

Jukkakin on muutamaan otteeseen kysynyt, että voimmehan puhua toisillemme mistä tahansa. Voimme kertoa jos jokin asia häiritsee, vai mitä? Ja olen aina vastannut, että tottakai. Ehkä siksi Jukka pienessä tuiterissa kehtasi ottaa esille tinder-sovellukseni, joka on häntä häirinnyt. Pidän tästä. Tottakai voimme puhua kaikesta. Rakastan tätä tapaa, mikä meillä on olla  toisissamme jatkuvasti kiinni. Halaamme ohikulkiessamme. Elokuvateatterissa, liukuportaissa tai kahvilassa olemme aina vieretysten. Pidämme toisiamme käsistä kiinni ja Jukka painaa usein kasvonsa hiuksiini ja kertoo kuinka hyvältä ne tuoksuvat samalla kun silitän hänen hiuksiaan. Ällösöpöä. Ihanaa. Illan aikana Jukka kysyy minulta, että olenko harrastanut paljon satunnaista irtoseksiä sinkkuuteni aikana. Hän on tosi suora ja aivan varmasti kyllä kysyy mitä tahansa hänen mieleensä sattuu tulemaan (kuten sen, että olenko ajautunut Ossin kanssa sänkyyn, koska tunsinhan hänet aikaisemmin). Vastaan, etten ole harrastanut yhdenillanjuttuja. Se on totta. Jukka kertoo, että hän on itse ollut aika passiivinen, vaikka jotain pieniä säätöjä onkin edellisiin vuosiin mahtunut. Sitten hän tokaiseen, että nyt jos aloitamme suhteen, niin meidän varmaan kannattaisi käydä sukupuolitautitesteissä. Ihan vain siksi, että kaikki alkaa yhdessä puhtaalta pöydältä. Naurahdan ja kysyn, että epäileekö hän kantavansa jotain! Jukka kieltää sen ja sanoo vain haluavansa kaiken olevan selvää. Sanon, että minulle on aivan sama. Voidaan tehdä ihan mitä vain. Mietitään sitä sitten pian koittavan yhteisen lomamme jälkeen. Oikeasti minun tekisi mieli sanoa, että mitäs jos samalla hoitaisit tuon seisomisongelman kuntoon. Olemme ehkä kaksi kertaa onnistuneet etenemään paria sekuntia pidemmälle tositoimissa. Ei se mitään. Olen kärsivällinen. Mutta ai että, kun tekisi mieli kunnollista hyvää seksiä. Nyt tajuan, ettei se olekaan itsestään selvää! Että mies on sekä taitava että kykenevä. Olemme jossain vaiheessa puhuneet fetisseistä. Leikilläni olen kysynyt, että onko Jukalla sellaisia, jotka voisivat auttaa tässä tilanteessa, ja hän on vastannut, että ei haittaisi jos pukeutuisin minimekkoon ja sukkanauhoihin. Hah! Mikäs siinä, mutten usko sen ratkaisevan ongelmaamme. Jukka on myös päihtyneenä ollessaan puhunut siitä, että ostetaan poppersia ja muita apuvälineitä, mikä on saanut minut ajattelemaan, että ehkä Jukalle nämä ongelmat ovat olleet olemassa aikaisemminkin. Ihan sama, mutta onneksi apuja on saatavilla. 

 Menemme puolen yön aikoihin sänkyyn ja kietoudumme toisiimme. Olemme molemmat tosi väsyneitä, ja pian Jukka alkaa kevyesti kuorsata. Siinä on mun paikkani. Nukahdan heti perään sikiuneen, ja herään kerran yöllä sekavassa tilassa tietämättä missä olen ja mitä on tekeillä. Edellisyönä omassa sängyssäni heräsin kahdesti etsien Jukkaa. Ja nyt herään Jukan vierestä sekavana! Se on hieno juttu siksi, koska yleensä menee hyvin pitkään, että näin tapahtuu "vieraassa paikassa". Olen siis oikeasti kotiutunut Jukan kainaloon. Muutoin nukun aivan loistavasti ja aamulla heräämme toisiamme halaillen kivaan arkiaamuun. Jään makoilemaan sänkyyn ja kun kahvi porisee keittiössä, niin Jukka tulee sänkyyn ottaen minut tiukkaan halaukseen. Tunnen heti eloa vasten takapuoltani, mutta Jukka ei tee minkäänlaisia aloitteita pikaiseen ihanaan aamuseksiin, kuten moni muu tekisi. Repisi pois vaatteemme ja rakastelisi rajusti. Mutta ei. Jukka vain tyytyy painautumaan minua vasten ja pussailemaan niskaani. Tiedän, että hän on epävarma itsestään, eikä ehkä halua kohdata sitä pettymystä. Viimeksi viikonloppuna kun yritys loppui moneen kertaan hän oli niin pettynyt. Pyyteli minulta anteeksi ja näytti maansa myyneeltä hyvin pitkään. Sanoo, että mun olisi tehnyt niin paljon mieli sua, niin paljon, mutten vaan pysty! Silloin halaan häntä ja sanon, että ei se mitään, seuraavalla kerralla sitten. Ja todella toivon sitä. Seuraavalla kerralla aion suoraan sanoa, että voisimmeko hankkia tähän jotain apua. Tämä on pieni ongelma, joka on vain ratkaistava eikä sen kummempaa. Juomme kahvia ja mehua, jota olen tuonut edellisiltana kaupasta. Pussamme aina välillä ja katsomme aamuteeveetä. Kaikki on niin hyvin. Tämä viikko on tosi kiireinen. Kaikenlaiset jutut pitää hoitaa pois alta ennen kuin häippäsemme lähes pariksi viikoksi kauas kauas pois. Ei haittaa, vaikka on kiirettä emmekä tiedä milloin tapaamme seuraavan kerran. Ei haittaa, vaikkemme tiedä pääsemmekö sittenkään hauskoihin tapahtumiin viikonloppuna. Ei haittaa, koska näemme kyllä heti kun siihen tulee tilaisuus ja pian olemme yhdessä monen monta päivää ilman häiriötekijöitä. Olen yrittänyt olla dietilläni ja syömättä liikoja. Olen selvästi vähentänyt ylimääräistä mässyttelyä, mutta en riittävästi. Jotenkin kaikesta tulee hyvin herkästi huono omatunto, mutta silti jotenkin keplottelen itselleni oikeuden syödä iltanuudeleita tai ottaa pienen palan herkkua, jota työkaveri on tuonut toimistolle. Tänään on mentävä lenkille! Ja pidettävä ilta kiinni kevyestä ruokavaliosta. Pystyn siihen kyllä. Vaihtelemme normaaliin tapaamme viestejä Jukan kanssa pitkin päivää. Jos jotain sanomisen arvoista tapahtuu, tai tulee vain ikävä, niin viestin saa lähettää. Se on ihanaa. Ei stressiä. Ei mykkäkoulua. Lähetänkin heti pienen kuulumisviestin. Koska voin.