Risteilyä, Javierin romantiikkaa

Äh, harmittaa olla täällä kotona. Kello on viisi. Haluan takaisin Ronin luokse. Viestittelemme nytkin vähän väliä. Sydämiä. Suunnitelmia. Ahdistuspaakku rinnan alla poksahti heti aktiiviseksi, kun lähdin hänen luotaan ja saavuin kotiin. Haluan siihen meidän maailmaan. Siihen missä oli taas käsinkosketeltavaa taikaa eilen koko illan. Ja tänään aamulla, vaikka se sellainen illan tunnelman ja viinin tuoma huuma on haihtunut, niin meillä oli ihanaa. En vaan kestä, että tässäkin on menetyksen mahdollisuus vielä. Vaikka sovittiinkin jo, että mennään syömään ensi viikolla. Halattiin ja pussattiin. Päädyin myös siihen, että hän on ujo. Se olikin paras vaihtoehto syistä sille, miksei hän ole kimpussani enempää. Hmm, no mutta alkuun.

Lähdin laivareissulle ristiriitaisin fiiliksin. Olisin todella halunnut vain olla Ronin kanssa, mutta toisaalta pidin hyvänä sitä, että tulee helppoja ja pakollisia erohetkiä,  jotta toisellekin ehtii tulla ikävä. Olimme varanneet buffet-illallisen, jota odotin innoissani. *** Minun on hyvin vaikea keskittyä kirjoittamiseen, koska yhtäkkiä pillitän tässä nojatuolissani. Tai en pillitä, mutta vuodatan kyyneleitä. Turhautumisen ja ristiriitojen kyyneleitä. Javier on jutellut minulle taas jatkuvasti. Hyvät uudet vuodet, mitä kuuluu, missä meet. Tottakai. Aamulla kysyi miten juhlintani sujui. Nyt hän yhtäkkiä kysyy voisinko kuvitella itseäni suhteeseen hänen kanssaan. Ennen olisin vastannut, että totta kai voisin, mutta nyt sivuutan puheenaiheen. Juttelee syvällisyyksiä. Kyselee toiveitani ja odotuksiani. En käsitä. Itkin jo hänen takiaan ja tein paljon työtä päästäkseni yli ihastuksestani yli. Ja nyt hän vihjailee, että voisi olla kiinnostunut jostain enemmästä. Hän on itsensä mielestä sanonut meidän olevan ystäviä vain siksi, että tietenkin tyttöystävänkin tulisi olla ystävä. Kyselee ja haluaa jutella vakavia asioita. Kertoo ja analysoi omaa käytöstään. Sanoo haluavansa normaalia elämää (threesome-optiolla tietenkin). Puhumme menneestä vuodesta. Sanon sen olleen tosi raskas. Javier kysyy johtuuko se hänestä! Vastaan, että hän on ollut vain pieni osa minun mennyttä vuottani. Hän kysyy, eikö tehnyt minua onnelliseksi. Vastaan, että tietenkin teki, mutta myös surulliseksi. Kyynelten läpi vaihdamme arkipäiväisen iloisia viestejä Ronin kanssa. Jaamme youtube-videoita. Sydämiä. Kaiken lisäksi Manuel on aloittanut keskustelun kanssani joka päivä. Mikä on tietenkin mukavaa, mutta yhtäkkiä minusta tuntuu, että kapasiteetti käy vähiin. Hetki sitten ahdistuspaakku kiljui, että minun pitäisi olla nyt Ronin luona. Nyt se on hiljentynyt vähäsen. Outoa. Toisaalta olo on kurjempi, mutta toisaalta parempi. 

Eli. Olin väsynyt, enkä kovin innoissani risteilystä, mutta buffetin herkullinen kalapöydän tarjonta ja viinihanat saivat mieleni piristymään. Nautittuani niin paljon hyviä laadukkaita viinejä, oli hanaviinin alas saaminen yllättävän tuskaisaa. Jo ennen buffetin alkua Roni pelasti iltani sanomalla, että häntä kaduttaa, ettei lähtenyt mukaani laivalle. Vaihtelimme viestejä koko illan ajan. Hän sanoi pitävänsä minusta. Ja minä menin onnellisena ajoissa nukkumaan muutamia viinilasillisia juoneena. Menin yksin hyttiini (taas!), koska ystävättäreni katosi uusien tuttavuuksiensa seuraan loppuyöksi. Aamulla heräsin yksin. En saanut ystävätärtäni kiinni. Joten lähdin pirteänä yksin Tallinnaan tekemään muutamat vaate- ja kosmetiikkaostokset. Lähetin Tallinnasta voivotteluviestit ystäväni katoamisesta sekä Javierille että Ronille. Kohvikissa munakasaamiaista nauttien vaihtelin viestejä Javierin kanssa. Pian ystävänikin ilmaantui paikalle ja kävimme alkopuodissa, josta nappasin matkaani konjakin ja paikan kalleimman shampanjan. Siltä varalta jos Roni sattuisi kutsumaan minut luokseen uudeksi vuodeksi. Keskellä alkoa havahduimme siihen, ettemme olleet seuranneet aikaa laisinkaan tai edes tarkistaneet milloin laivassa on oltava takaisin, joten panikoiduimme ja juoksimme kantamuksiemme kanssa takaisin laivaan, jonne onneksi ehdimme ajoissa. Hytissä oloni oli ankea. En ollut saanut Ronilta kutsua, vaikka olimmekin vaihtaneet viestejä. Arvoin vaihtoehtojani. On uuden vuoden aatto. Juhlapäivä. Ei krapulaa. En tosiaankaan mene kotiin, vaikkei kutsua tulisi! Siispä ahtauduin hytin suihkuun. Vaihdoin puhtaat vaatteet päälleni. Laittauduin hyvää musiikkia kuunnellen juhlakuntoon ystävättäreni tehdessä välikuolemaa punkassaan. Javier viesti ja tiedusteli suunnitelmista. Myös täytenä yllätyksenä Nino ottaa yhteyttä ja on niin komea ja kohtelias. Kyselee kuulumisia, toteaa minun olleeni yksi päättyvän vuoden parhaista deiteistä ja ehdottaa, että vanhojen kunniaksi käytäisiin joku kerta lasilliselle. Todellakin! Ai että kun tuli hyvä mieli. Silloin en malttanut enää odottaa vaan kysyin Ronilta suoraan onko hänellä suunnitelmia illaksi. Hän vastaa, että aikoo olla rauhallisesti ja tekee minulle saman kysymyksen. Pyydän häneltä ideoita illaksi. "Kalsarikännit meillä, keksitään joku uusi perinne". Jeee! Sopii.

Kello on nyt yli yksi yöllä. Edelleenkin keskustelumme Javierin kanssa jatkuvat. Hän on suorastaan ehdottanut, että kokeilisimme parisuhdetta. Tämä tilanne on aivan absurdi. Ja tukee täysin teoriaani siitä, että kun oma mielenkiintoni laimenee tai siirtyy muualle, niin toisella se herää. En käsitä. Javier kertoo haluavansa lapsia. Voi etsiä hyvän parinvaihtoklubin, jossa voisimme käydä aina silloin tällöin, jotta hänelle ei tule tylsää. Hän menisi kanssani naimisiin ennen kuin täytän kolmekymmentäviisi, ja lupaisi, että tunteet kyllä kehittyvät. Hän laskee kauanko olemme tunteneet. Puoli vuotta jo! Nämä jutut on helppo viesteissä sivuuttaa huumorilla. Mutta tosiasiassa olen todella hämmentynyt. Jatkan huomenna.

Ronilovee ja illanviettoon!

Olen pikaisesti käymässä kotona odotetun treffi-illan ja pakollisen risteilyn välissä. Olin eilen todella helpottunut, että päädyimme nopeasti viesteissämme Ronin kanssa tapaamiseen. Olen odotellut niin monta päivää, että tuntui jopa täysin epärealistiselta, että ihan kohta istun taas hänen kanssaan hänen suurella pehmeällä matollaan lattialla. Koska me näköjään tehdään niin. Viime hetkiin asti epäröin toteutuuko tapaaminen oikeasti, mutta se tapahtui! Hän oli täysin sovitusti minua vastassa. Halasimme heti. Vaikka olimme sopineet, ettemme puhu mitään, niin tietenkin vaihtelimme kuulumisia kevyesti. Pääsimme hänen talolleen ja kuten olin arvannut istuimme heti lattialle. Hän tuli ihan lähelle ja silitti jalkojani. Pidimme toisistamme kiinni samalla jutellessamme niitä näitä. Olin ottanut varmuuden vuoksi viinipullon mukaani, mutten antanut sitä Ronille. Emme tarvinneet nyt viiniä. Istuimme, katsoimme toisiamme. Suutelimme. Ja päätimme mennä sinne peiton alle valitsemaan illan elokuvaa. Tuntui niin jännittävältä kosketella vaivihkaa toista. Jotenkin sellaiselta ujolta. Ja odottavalta. Ei niin kuin Javierin kanssa, joka itsevarmana heti repii vaatteet pois päältä. Vaan sellaiselta viattomalta. Että tekisi mieli, muttei kehtaa tai uskalla. Nauroimme yhdessä tavallemme valita elokuvia. Käytimme siihen luvattoman paljon aikaa.

Löydettyämme sopivan riisuimme päällisvaatteet (koska ei päivävaatteissa voi mennä peiton alle) ja pujahdimme lakanoihin. Samoihin lakanoihin kuin viimeksi. Vähän tunkkaisiin. Lakanoissa oli jotain murusiakin. Muttei se latistanut tunnelmaani. Ryhdyimme lämmittelemään toisiamme paiton alla silitelleen ja suudellen. Pian kauheassa kiihkossa. Vaatteet vähenevät. Suutelemme. Se ihana sellainen jännittynyt tunnelma, kun haluaa toista niin paljon ja se on vähän kömpelöä ja uutta. Hän kyllä on selvästi sen alkuhäseltämisen jälkeen hyvin kokenut ja tietää mitä tekee. Olemme molemmat tyytyväisiä. Joskus olen epäröinyt sitä, mutta nyt ei tarvitse. Hän sanoo ääneen, että olen ihana. Vastaan, että itse olet. Paria varttia myöhemmin olo oli huomattavasti lämpimämpi ja aloitimme elokuvan katsomisen saman peiton alla toisiamme halaillen. Ja elokuvaa aina välillä kommentoiden. Melko luonnollisesti. Roni kuuluu niihin pyöriviin ihmisiin. Hienosäätää asentoa kokoajan. Siirtää jalkaa. Siirtää kättä. Kääntää kylkeä. Se voisi olla ärsyttävää, mutta just nyt se ei ole. Välillämme on selvästi pieni ujo jännite. Ei sellainen vapautunut villi rakkaus, kuin joissain viesteissämme.  Olemme asiallisia ja pidättäytyväisiä. Hymyilemme ja katsomme toisiamme ja keskustelemme vaivatta. Mutta en ota selvää onko hän semi-no-touchy-touchy vai ujo vai epävarma tunteistaan.  Pyörin itsekin yöllä ja heräilen vähän väliä. Roni kuorsaa välillä ja välillä nukkuu hiljaa.  Varmaan kuten minäkin. Aamulla kummankin äänettömällä olevat puhelimet alkavat täristä vuoroin yöpöydällä. Kello on jo kymmenen. Halaamme toisiamme kevyesti sängyssä, mutta hän ei yritä lähennellä tai suutele. Se on minulle vähän vierasta. Olen tottunut siihen, että miehet ovat tosi aloitteellisia ja helliä, tai ainakin seksuaalisia. Olen itse ehkä enemmän koskettelevainen kuin hän. Ei ehdotusta yhteisestä suihkusta. Hän ei istu enää ihan viereeni lattialle. Silti tiedän, että pidämme toisistamme. Roni tarjoilee minulle kahvia. Puhumme uutisista ja uuden vuoden suunnitelmista. Kevyesti sovitaan, että ehkä nähdään ja tehdään jotain rauhallista. Risteilylle ei hänestä nyt ole lähtijäksi. Se on ookoo. Ärsyttää, että itseni täytyy mennä, mutta Roni toteaa, että lähtisi ehdottomasti itsekin minun sijassani. Hän sanoo haluavansa ottaa viikonlopun rauhallisesti. Ehdotan, että palaamme asiaan lauantain suhteen. Ronilla alkaa työtapahtuma. Hän nousee halaamaan ja suutelemaan minua pikaisesti, kun olen pukeutunut ulkovaatteisiin. Kysyy onko minulla kaikki mukanani, mutta sanoo, ettei se haittaa jos ei ole, saan ne sitten myöhemmin. Vaikka näkyviä salamoita tai pakonomaista toisessa kiinni olemista ei ole, niin olen tyytyväinen ja koen kemian välillämme. Ehkä näin rauhallisesti ja varautuneesti voi alkaa jotain pysyvämpää? Ehkä.

Lähden kevyin mielin kotiin. En saa häneltä heti viestiä, kuten joskus aiemmin. Mutta tarkoittaako sekään mitään? Ehkä sitä, että välimme ovat vahvistuneet niin ettei niitä tarvitse kokoajan varmistella.  En varmaan jaksa edes valmistautua kunnolla. Tämä risteily ei innosta minua. Onneksi siellä on enemmänkin ystäviä, niin hauskanpito ei ole minun harteillani. Aion vain syödä hyvin, käydä maissa parissa vaateliikkeessä, ja odottaa että tapaisimme taas Ronin kanssa vielä tämän viikonlopun aikana. Ennen lähtöä lähetän Ronille viestin, että olen kohta lähdössä kohti lainaa ja voisin tuoda sieltä pullollisen kuohuvaa, koska täytyyhän uutena vuotena ainakin yksi malja nostaa. Hän vastaa, että oli juuri ajatellut viestiä minulle. Emme sovi vielä mitään huomiselle, mutta ehdimme kyllä. Ehdimme kyllä. Ainakin hän ajatteli minua.

Miten meni noin niinku omasta mielestä - Alex

Näin yöllä unta farmieläimistä, jotka oli opetettu laskemaan vesiliukumäkiä uimapuvut päällään. Oli kesä. Lampaat kävelivät takajaloillansa ihmispariensa (naiset uimalakeissansa) kanssa hyppytorniin vaaleanpunaisissa uima-asuissa. Näin niiden silmistä, että ne eivät ymmärrä oikein mitä tapahtuu, mutta valmistautuivat urheasti hyppäämään korkealta. Säälin niitä, ja mietin mihin tämä maailman on oikein mennyt. Heräsin sunnuntaihin omasta sängystäni puhelimen piippaukseen. BLING. Manuel lähettää Trump-aiheisen hupivideon. Ihanaa. Vanha tuttu Manu. Ikävöin hänen turvallisuuttaan ja kunnollisuuttaan kaiken tämän epävarman sekavuuden keskellä. Juuri nyt tarvitsen häntä. Ehkä tänään, ehkä viimeistään huomenna saan halauksen häneltä. Melkein herkistyn tätä ajatellessani. Vähän niin kuin olisi ikävä äitiä huonoa päivänä. Kaipaan pyyteetöntä välittämistä. Nousen sängystä vailla ääntä, nenä vuotaen. Olisin voinut herätä vaikka mistä,  mutta juuri nyt olen oikein tyytyväinen ollessani kotona. En oikein taida olla vielä kartalla. Onneksi on sunnuntai niin ei tarvitsekaan.

Ihana yhteishenki vallitsi koko laivamatkan. Voit ihan eri tavoin istahtaa mihin tahansa porukkaan ja saada heti uusia BFF:jä. Jo alkuillasta olimme tehneet tuttavuutta muutamien eri seurueiden kanssa. Mainioita porukoita! Paljon yhteisselfieitä.  Moikkasin pöydästämme ohikulkevaa komeaa partamiestä. Hän moikkasi takaisin, kulki eteenpäin, teki u-käännöksen ja liittyi kirjavaan ja vaihtelevaan seuraamme loppuillaksi. Kyseinen mies kertoi vaimostaan ja lapsistaan. Dääm! Mutta uusi mukava tuttavuus kuitenkin! Paljon naurua, vitsejä! Tutustumista, drinkkejä! Hauskanpitoa! Se fiilis, kun tunnelma on täysin rento. Kaikki ovat yhtä samaa isoa perhettä. Omassa pienessä kuplassa. Lähdin ostoksille täysin tuntemattoman tyypin kanssa, mutta risteilyllä tuntui, kuin olisimme tunteneet aina.

Loppuillasta siirryimme tanssiravintolan puolelle ja liityimme uuteen seurueeseen. Aivan mahtavan hauskoja tyyppejä. Iskin ensimmäisenä silmäni erääseen mieheen, mutta jälleen tuttavuutta tehdessämme selvisi, että perhe odottaa kotona. Siispä välittömästi vaihdan friendzone-asenteen päälle ja kyselen lasten iät ja hymyilen "Voi kuinka kiva!". Hän kehui vuolaasti vaimoaan. Varmasti hyvä mies! Porukkamme oli tuossa vaiheessa suuri, ja siihen kuului meidän sekalaisen sakkimme lisäksi muutama ikäisemme sinkkumies. Hulvattoman hauskoja ja rentoja ihmisiä. Ystävättäreni jäi palaamatta vessareissultaan, mutta sellaista voi laivalla käydä. Jotenkin päädyin keskustelemaan lähemmin erään sosiaalialalla olevan pitkän ja suloisen miehen kanssa. Muutaman vuoden minua vanhempi.  Alex. Ajattelin, että hänen on oikeasti oltava kunnollista tyyppiä. Keskustelimme koko illan intensiivisesti kaikesta taivaan ja maan välillä. Välillemme syntyi jonkinlainen yhteys, ja hän osoitti jopa mustasukkaisia piirteitä, jos kohdistin huomioni ja keskusteluni johonkuhun toiseen. Tai ehkä vain muistan väärin. Alex pyysi numeroani. Sanoin sen kerran ääneen nopeasti. Ja hän toisti sen välittömästi. Nauroimme. Aamuyöstä päädyin lähtemään tämän porukan mukana heidän hyttiinsä jatkamaan hauskoja keskusteluitamme. Olimme kaikki hyvin humalassa ja päädyin pussailemaan Alexia hänen alapedilleen. Muhinoimaan peiton alle. Vähäsen. Muiden nauraessa omissa sängyissään. Nukahdin lopulta ja heräsin ennen seitsemää. Sanoin, että nyt minun on mentävä omaan hyttiini, jotten ystävättäreni huolestu! Joku kysyi, että kuka oikein kuorsasi yöllä ja myönsin, että se olin varmasti minä! Kiitin iltaseurasta ja Alex toisti puhelinnumeroani punkkansa pohjalta. Vähän sinne päin. Päästyäni omaan hyttiini sain vain todeta, ettei ystävättäreni ole edes käynyt koko hytissä.

Koko risteily meni kokonaisuudessaan melko pitkälti siten, kuten olin ajatellut. Teimme matkan aikana lukuisia uusia tuttavuuksia. Perjantai-illan jälkeen, lauantaisessa aamupöhnässä laivan käytävillä kulkiessani joka kerroksessa ja joka nurkalla vastaan tuli yksilö tai porukka, jotka tervehtivät minua nimellä ja halauksin! "Löysitkö sen kadonneen ystäväsi?", "Tule ottaa drinkki!"; "Eilen oli tosi hauskaa!" En muistanut heistä jokaista, mutta tervehdin kaikkia ilolla. Lauantaiaamusta tuttujen tai tuntemattomampien seurueiden pöydät notkuivat jo juomista. Yhdestä seurueesta löysinkin pian ystävättäreni, joka oli juhlinut koko yön. Käteen isketään shottilasi tai limuviina. En ollut nukkunut riittävästi, eikä mieli tosiaankaan ollut perjantai-illan jälkeen nousujohteinen, mutta kepeä tunnelma tarttuu nopeasti. Kieltäydyn muutamaan otteeseen suloisen kymmenen vuotta nuoremman poikasen kosinnasta. Hän haluaa välttämättä tarjota drinkin. Selvä. Toinen takuulla lähes yhtä nuori ehdottaa yhteistä lomaa lapissa. Juujuu, katsellaan! Nauramme ja vitsailemme. Krapulasta ja univajeesta huolimatta sama yhteishenki on yhä läsnä. Etsin porukoista silmilläni eilistä Alexia, mutten tavoita häntä. Taxfreessa törmään hänen ystäviinsä, jotka rientävät halaamaan ja tervehtimään minua. He kuittailevat edellisyöstä ja nauramme. Kiitän seurasta ja pyydän välittämään terkut Alexille.

Harmittelen etten törmännyt Alexiin enää. En tiedä hänen koko nimeään ja olen varma, ettei hän muista enää puhelinnumeroani. No, ei meistä varmaan olisi mitään tullut kuitenkaan. Lähdemme nuutuneina laivasta yhden tuttavaporukan mukana. Seurueen miehet kantavat ostoksemme terminaaliin jossa halaamme toinen toisiamme ja kiitämme mahtavasta reissusta. Melkein haikeaa. Pahoinvoivina raahaudumme keskustaan pizzeriaan keräämään voimia kotimatkaa varten. BLING. Jukka kysyy voimmeko tavata. Ei nyt ei pysty. BLING. Tomi kysyy aionko jatkaa vielä iltaa. Ei, nyt ei pysty. Olisitte lähteneet reissulle mukaan, kun pyysin! BLING. Manuel kysyy vointiani ja kertoo itse lähtevänsä juhlimaan. Olo on kaamea, nyt ei pysty ajatella sellaista. Ei melkein edes pysty syömään. Puhelin soi! Outo numero. "Heei, muistatko minut!" Alex soittaa. Sanon, että toki muistan, kiitti seurasta! Hän sanoo heti, että haluaa tavata minut uudestaan. Todella suoraan. Yllättävän itsevarmana. Vastaan, että minäkin haluan tavata. "Ok, nähdään taksitolpalla  tunnin kuluttua". Okei. Yritän koota itseni. Vilkaisen peiliin ja teen mitä tehtävissä on. Halaamme ystävättäreni kanssa ja kiitämme toisiamme hyvästä reissusta. Samaan aikaan vastaan tulee Ryan! Mooi! Halaamme ja tervehdimme pikaisesti. Hän on ystäväporukassa, joten jatkaa matkaa nopeasti. Kiva nähdä!

Pian Alex saapuu paikalle. Hän toteaa, että meidän pitäisi nyt hypätä taksiin ja mennä hänen luokseen. Ihan vain pikavisiitille, jotta voimme jutella lisää. Hän lupaa että saan levätä, kun totean olevani aivan vailla virtaa. Fine, whatever. Hyppäämme taksiin, juttelemme heti luonnollisesti. Puhumme kaupunginosista. Hän kertoo omistavansa useita asuntoja. Okei, kiva, muttei sinun tarvitse kertoa sitä minulle. Hän hipaisee reittäni. Vitsailemme ja nauramme. Perille päästyämme hän hakee pikkukaupasta pari juomaa. Kävelemme hänen luokseen pieneen siistiin ja askeettiseen asuntoon. Hän vitsailee, ettet ikinä enää lähde täältä. Minusta tuollaisia asioita ei kannata ehkä vitsailla "ensitreffeillä". Hän on paljon itsevarmempi kuin ajattelin. Tuntuu, että hänellä on outoja valmiita repliikkejä, joita viljelee. Yhtäkkiä hän sanoo, että jos vielä tapaamme, niin kahden viikon kuluttua hän voi viedä minut matkalle. "Maksan sun lentoliput!". Outoa. Sivuutan koko jutun ja kyselen hänen matkoistaan. Hän matkustelee jatkuvasti. Juttelemme matkakohteista. Tulemme hyvin juttuun. Hän on kivannäköinen. Hän näyttää valokuvia. Itsestään ja siskostaan. Puhuu työstään. Jos nyt juuri kehtaisin, niin voisin kirjoittaa mitä kaikkea muuta teimme. Mutta juuri nyt en halua. Hän on hyvin erikoinen. Sanon, että minusta hän on alkanut vaikuttaa kaikkine juttuinensa hieman playerimaiselta. Enkä ole varma puhuuko hän kaikista asioista totta. Mutta totean myös, ettei sillä ole tässä tilanteessa väliä, sillä emme tunne niin hyvin. Alex toteaa olevansa hyvin herkkä ja epävarma persoona. Hän on juuri pari kuukautta sitten eronnut (no tottakai!), ja yhä kaipaavansa eksäänsä (no tietty!). Hän puhuu heidän suhteestaan. Kertoo nauttivansa nyt yksinolosta (No tottahan toki!). Sanon tavanneeni paljon hänen kaltaisiaan ihmisiä. Aivan liian paljon.

Hän kertoo pitävänsä eläimistä. Näytän kuvan kissastani ja hän innostuu. Hän sanoo taas että haluaa tavata uudelleen. Kokee yhteyden. Alex toteaa, että melkein haluaisi minunkaltaiseni tyttöystävän. Nauran hänen jutuillensa. Hän on hyvin ristiriitainen. Mietin mielessäni kärsiiköhän hän jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä. Yhtäkkiä hän alkaa laskea kymmenestä alaspäin ja sanoo, että minun on kerrottava heti laskennan loputtua aionko vielä tavata häntä. Kyllä tai ei. Hän on hyvin dominoiva. Jos sanot ei, niin en aio antaa enempää itsestäni sinulle. Olen hämmentynyt ja ärsyyntynyt. Hän varmaan testaa jotain. Sanon, että se on ihan sama mitä aion sanoa, sillä ei minun silti tarvitse häntä tavata vaikka nyt sanoisin kyllä. Sanon, etten ole varma onko hän aivan kreisi. Alex toteaa taas olevansa erilainen ja sentimentaalinen. Sanoo, ettei ikinä usko, että kukaan voisi oikeasti rakastaa häntä. Ajattelen, että se on vain lapsellinen oikeutus pettää ja käyttäytyä typerästi. Ehkä sanoin sen ääneenkin. Hän toteaa olevansa hyvin suora, jos pitää jostakusta. Selvä, tai sitten olet vain playeri. "Okei mä valehtelin", hän toteaa yllättäen, oikeasti se tyyppi siinä kuvassa ei ole mun sisko vaan eksä. Jaha. Sanon, että minulle on ihan sama kuka siinä kuvassa on. Minua väsyttää, haluan vain nukkumaan. Olen vähän pettynyt, ettei hän selvästikään ole sellainen kunnollinen ja normaali ihminen, mitä ajattelin. Jatkamme kuitenkin keskustelua muista aiheista, kuten horoskoopeista ja kuuntelemme musiikkia. Olemme samaa horoskooppimerkkiä. Totean että se on todella huono juttu (en lueskele päivähoroskooppeja, mutta..). Hän sanoo, että seksi on kaikista parasta meidän merkkiemme välillä. Pian Alex sanoo lähtevänsä vielä keskustaan tapaamaan ystäviään. Minä haluan kotiin. Hän ehdottaa, että voin jäädä hänen luokseen nukkumaan, mutta totean, että minulla on ihan omakin koti. Lähdemme samaa matkaa ulos. Vaihdamme suukon heipaksi. Siinä hän huomaa unohtaneensa jotain kotiin ja palaa vielä hakemaan sitä. Taas mietin, että onko hän aivan tosissaan vai onko kyse jonkinlaisesta esityksestä. No ihan sama. Olen todella huonovointinen ja koti-ikävä on kova. Oma sänky ei ole pitkään aikaan tuntunut niin hyvältä. BLING. Alex viestii, että meillä oli todella mukavaa, ja toivottavasti tapaamme pian. Vastaan, että oli todella outoa, ja toivotan hänelle hyvää yötä. En tiedä tapaammeko vielä. Toisaalta tekisi mieli antaa tasapuolinen mahdollisuus ottaa selvää mistä oikeasti on kyse. Toisaalta on hämmentynyt olo ja...huono omatunto. Harmittaa, että kuulen taas nuo  samat virret. Aina vaan.

BLING. Manuel ehdottaa, että tapaamme tänään myöhemmin illalla. Saunan ja sarjan parissa. Hän varmistaa, että onhan minullakin vähän flunssa, koska hänellä on. Ihanaa. BLING. Jukka kysyy olenko jo toipumaan päin. On the fence. It's on the fence. Ennen lähtöäni Manulle Javier kyselee kuulumisia. Veikkaan että hänellä oli treffit perjantaina, sillä eilen hän on ollut juhlimassa ystäviensä kanssa. Herännyt yksin ja muistanut minut. Hän toteaa, että on kiitollinen kaltaisestani kaverista. Hah, kiitos! Kerron sivistyneitä versioita laivamatkasta. Javier lähettää minulle sydänpusunaamoja. Hänellä on selvästi läheisyydenkaipuinen sunnuntai meneillään. BLING. Jukka kysyy voisimmeko nähdä ensi viikolla. Palataan asiaan tiistain jälkeen. Tarvitsen pari päivää. BLING. Alex kysyy miten voin. Haluaa edelleen tavata! Tänään! Sanon, että missään tapauksessa tänään ei sovi. Ehkä ensi viikolla. Sanon, että mahdollisesti tiistai, keskiviikko tai torstai voisi käydä. "Ok, varaan ne kaikki!". Hah. Jokin minussa haluaa vielä tavata hänet.

Where are we going?

Ja taas se tuli! Perjantai! Olo on hyvä. Pikkunuhailu ei estä osallistumasta täysillä tämän illan risteilyhauskanpitoon. Oikeastaan ei ole edes nuhaa enää! Töissäkin sain aamupäivän aikana hoidettua monta tärkeää asiaa pois päiväjärjestyksestä kivuttomasti ja tehokkaasti. Lounastauolla poikkesin Sokokselle hakemaan jotain pientä muistamista kosmetiikkaosastolta ystävättärelle hänen merkkipäivänsä johdosta. Muun muassa Essien illanviettoon soveltuvan uutuuskynsilakan ja samaan sävyyn sopivan laadukkaan huulikiillon. Pientä luksusta on aina kiva saada ja melkein yhtä kiva antaa muille!

En ollut keskustellut vielä Tomin kanssa, joten aamulla ilmoitin hänelle, että olemme lähdössä matkaan kahdestaan, mutta mukaan saa liittyä jos haluaa. Hän vielä arpoi, mutta päätyi jättäytymään matkasta budjetti- ja kiiresyistä. "Mutta nähdään sitten kun tulet sieltä!", Juu ehkä nähdäänkin! Ymmärrän täysin. Tällaisella varoitusajalla tuntemattomien kanssa laivalle lähteminen ei ole ihan joka jannun juttu. Harmi. Laitoin vielä parille randomtinderille vitsikkäästi tarjouksen laivaseurasta. Vailla mitään odotuksia. Ajattelin, että voisimme vielä laittaa ilmoituksen kahdesta vapaasta spotista suositulle facebookin myyntipalstalle, mutta ylläpitäjä ei ehdi hyväksyä minua ryhmään ajoissa. No...ainakin yritimme kaikkemme! Ainoastaan Rickylle en aio ehdottaa mukaan tulemista, sillä hän varmasti oikeasti tulisikin ja roikkuisin minussa siten, etten pääse nauttimaan vapaudestani riittävästi.

Aloitimme myös Javierin kanssa memesodan. En ole pitkävihainen, enkä oikeastaan ollenkaan vihainen, ilman oikeaa syytä tai aitoa loukkaantumista. Siispä aamupäivällä lähetin hänelle pokerinaamamemen. Hän vastasi siihen toisella, ja minä kolmannella. Kunnes kuvat olivat iltapäivään mennessä muuttuneet iloisiksi! Ja siitä pääsimme taas vaihtamaan kuulumisia normaaliin tapaan. Jostain syystä keskustelumme ajautui analysoimaan tapaamisiamme. Javier toteaa, että mielellään lähtisi kanssani ulos ja tekisi yhdessä kaikenlaisia asioita, vaikka on tällä hetkellä haluton minkäänlaisiin sitoumuksiin. Vastaan "Hyvä". Javier sanoo, että elämässä pitää olla tavoitteita. Kysyn mitkä ovat hänen tavoitteensa. "Threesome ja swinging". Tiedän että hän vitsailee osittain. Mutta vain osittain. Hän kysyy minun tavoitteistani. "Päästä naimisiin ennen kuin täytän kolkytviis". Javier nauraa, ai sekö on sun tavoitteesi! Emme me ole toisillemme tilivelvollisia, joten mieluiten pysyn hyvissä väleissä hänen (ja kaikkien) kanssa, ja toivottavasti jatkossakin vietän kivoja leffailtoja hänen luonaan. Kaikki on mahdollista missä vaan. Ei sitä oikeasti ikinä tiedä mihin mikäkin tapailu tai kaverisuhde tulee etenemään. Viimeksi Manuelilla ollessani puhuimme samasta aiheesta. Hän totesi, että on melko varma ettei tule koskaan saamaan omaa perhettä. Vaimoa tai lapsia. Vakuutin, että aivan varmasti tulee! En tiedä miksi hän tuntee itsensä niin vanhaksi ja epäonnistuneeksi ollessaan minua vain muutaman vuoden vanhempi. Senkin tänään huomasin, etten ole ajatellut enää niin paljon Dimiä, jota ajattelin eniten aikaisemmin. En ota hänestä mitään selvää ja pystyn nyt huoletta jättämään seuraavan syöttövuoron hänelle.

Iltapäivällä myös ulkomaan kesäreissulla klubilla sattumalta tapaamani todella komea facebook-kaverini ilmoittaa tulevansa joulukuussa Suomeen. Vaihdamme pikaiset kuulumiset ja toivotan hänet tervetulleeksi Suomeen. Tätä on verkostoituminen! On kivaa kun useissa maissa on tuttuja, joita voi matkustellessa bongata. Alejandron kanssa klubitimme yhden illan ja taisin häntä siellä suudella, ja päätimme olla kavereita jatkossakin. Olen kirjoittanut hänestä aiemminkin. Vaihdamme aina silloin tällöin kuulumisia. Myös Manuel viestii ja kutsuu illaksi luokseen. Hän oli unohtanut matkani! Mutta ehdotan, että tapaamme pian, koska minulle on ikävä sarjaamme!

Ennen laivalle lähtöä, laittaudun viimeisen päälle. Laitan tapani mukaan mustat istuvat farkut, hiukset kauniisti auki. Hyvää tuoksua, lakkaan kynnet. Juon energiajuoman. Kuuntelen hyviä biisejä. Siitä se fiilis lähtee! En ota mitään ylimääräistä mukaan. Vain yhden kengät, vain yksi asu. Vaihtoalusvaatteet riittää. Saamme takuulla hyvät meiningin aikaiseksi, ja uskon, että tulemme tutustumaan uusiin ihmisiin tänään täpötäydellä laivalla.

Puolikuntoinen, puolivalmis

Olen sairas äärimmäisen harvoin. En ole koskaan ollut sairauslomalla. Usein flunssat tai vatsaoireet kestävät enintään yhden päivän ja ajoittuvat sopivasti siten, ettei sairastelu vaikuta arjen toimintoihin. Ja sellaisia päiviä on enintään muutama vuodessa. Joskus vuosikausia sitten kärsin pahan noroviruksen, joka veti sängynpohjalle vajaaksi viikoksi. Laihduin pysyvästi viisi kiloa. Lisäksi teini-iässä munuaisiin noussut virtsatieinfektio (munuaisaltaantulehdus) vei sairaalaan tippaan viikoksi. Ne tuskat muistaa vieläkin! Eilisiltana tunsin kuumeen nousevan. Palelin paksuun villapaitaan kääriytyneenä ja raahauduin sänkyyn yhdeksältä. Nukuttuani noin kymmenen tunnin yöunet nousin uuteen arkiaamuun karhealla kurkulla ja hieman unenpöpperöisenä, mutta mututuntuman mukaisesti kuumeettomana! Siispä kohti aamukokousta! Aamukahvin sijaan varmuuden vuoksi aamuFinrexin. Tapaamaton ulkomailla asuva tinderkaverini kysyy aamun ratoksi kuulumisiani ja saan heti ensiannoksen myötätuntoa, kun kerron olleeni pienessä lämmössä. Kiitos! Manuel lähettää aamutoivotukset ja saan toisen annoksen virtuaalisia voimahaleja.

Vielä eilisiltana ennen sänkyyn paketoitumistani vaihdoin muutaman lauseen Tomin kanssa. Hän ei ollut löytänyt ketään matkakaveria seuraksi risteilylle, mutta totesi, että omasta tiukasta rahatilanteestaan huolimatta ("liksapäivä on vast ens viikolla") hän voisi tulla kanssamme matkalle yksin. Totesin, että varmistetaan vielä asiaa huomenna - päivää ennen matkaa (eli tänään). En välitä ihmisten varallisuudesta. Pääasia on, että on töissä tai vähintään opiskelemassa. Että on tavoitteita. Että on jotain taitoja. Luottotiedot kunnossa. En halua väheksyä mitään alaa, mutta koen oloni paremmaksi (parisuhdetta ajatellen), jos kumppaniehdokas olisi vähintään saman koulutusasteen käynyt kuin minä, tai jollain tavoin ansioitunut. Vaikka pidän Tomista, niin suhtaudun häneen tällä hetkellä täysin kaverillisesti. Hän tupakoi, (minulle aikamoinen turn off) ja käsitykseni mukaisesti on jossain duunariammatissa. Odottamassa seuraavaa palkkapäivää.

Hätävarasuunnitelmana viestin Jukalle risteilytarjouksen. Hän vastaa pian, että tilaisuus olisi todella houkutteleva, mutta valitettavasti aikataulu ei nyt sovi näin lyhyellä varoitusajalla. Ymmärrän! Pohdimme ystävättäreni kanssa olisiko mukavampi lähteä risteilylle kahdestaan, vai kolmestaan uuden tuttavuuden kanssa. Yritämme vielä miettiä kuka voisi täyttää hyttimme neljännen paikan, jos Tomi lähtisi mukaan seikkailuun kolmanneksi pyöräksi. Kysyn vanhalta tuttavamieheltä, Jokelta, jos hän kaipaisi nollaamista, vaikka tiedän hänen työskentelevän usein viikonloppuisin. Olemme pyörineet enemmän tai vähemmän samoissa porukoissa vuosikaudet ja olleet aina hyviä tuttavia. Hän on varmasti  työvuorossa, sillä ei vastaa heti. Iltapäivää kohden oloni on ihan hyvä ja jos tänään otan rauhallisesti, niin huomenna olen takuulla risteilykunnossa!

Myöhemmin Jokke vastaa, että hänellä ei ole varaa risteilyyn. Siis onko tämä nyt joku tekosyy, vai oikeastiko muutaman kympin risteily on budjettiriihen paikka? Eli, back to square one. BLING. Tumma parrakas komistukseni Daniel lähettää ulkomaan työkomennukseltaan itsestään valokuvan hassut lasit päässä. Lähetän itsestäni vastaavan hänelle. Kiva, että joku ajattelee minua tuolla jossain. Myös Javier kysyy vointiani. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja kysyn samalla leikilläni, josko risteily innostaisi, mutta hän toteaa tehneensä jo suunnitelmia viikonlopulle. Pöh! Sitten hän toteaa, että keskittyy nyt kaveriinsa, jonka kanssa on oluella. Vastaan hymynaamalla.

Sekuntia myöhemmin hän kysyy miten työpäiväni sujui. Totean hänelle, että jos hän haluaa keskittyä ystäväänsä, niin ehkä hänen ei pitäisi jatkaa kyselemällä minulta kuulumisia. Javier vastaa, että hän tykkää lukea vastauksia myöhemmin. "Hei, mä en aio aina olla sun varasuunnitelmasi silloin, kun ei ole parempaa tekemistä", vastaan hymiöllä. Ja pakko myöntää, että olen pettynyt, jos hän ei enää pidä minusta samoin kuin jossain vaiheessa aiemmin, jolloin kutsui minut jopa seuralaisekseen juhliin. Kieltäydyin silloin. En tiedä mikä minua vaivaa. Haluan kaikkien pitävän minusta, mutta itse tykästyn heihin silloin, kun he eivät pidä minusta? Huoh. Javier vastaa minulle, että hän vain halusi kuulla mitä minulle kuuluu, mutta hän on "kiireinen" vastatakseen. Kyllä. Hän käyttää lainausmerkkejä. En tiedä ymmärtääkö hän itsekään mitä oikein tarkoittaa, mutta vastaan hänelle: "Hah, oh you are "busy" :D stupid!", ja laitan facebookin keskustelun pois päältä. Kyllä, olen todella lapsellinen juuri nyt.

Pari tuntia myöhemmin Javier lähettää minulle itkunaaman. Hyvä! Jos et sä välitä musta, niin mäkään en sitten välitä susta. Paitsi vähäsen.

Hyvä buugi

Raskaan viikonlopun jäljiltä nukuin viimeinkin loistavat yöunet juurikaan heräilemättä. En edes torkuttanut herätyskelloa (kuin pari kertaa), kun jo sain itseni melko hyvällä energialla ylös sängystä. Ei mitään muistikuvia, mitä tämän viikon työaikataulu pitää sisällään. Luotan siihen, että olen osannut merkitä kaikki tärkeät tapahtumat kalenteriin. Rakastan työtäni, mutta olen mestari kääntämään kytkimen työasennosta vapaalle. Aivan varmastikaan en mieti hetkeäkään arkea, kun astelen ulos työpaikalta ja laitan korvakuulokkeet soimaan. Joskus työssä aloittaessani stressasin paljon työjuttuja. Saatoin herätä keskellä yötä ja miettiä ratkaisua johonkin työasiaan. Mutta nyt minulla on riittävästi muuta mietittävää silloin, kun palkka ei juokse. 

Olen yllättävän hyvällä tuulella. Liikennevaloissa otan pari tanssiaskelta, kun lempibiisini lähtee soimaan korvissani. On maanantai, mutta en ole karvinen tällä kertaa. Edellismaanantaina olo on ollut tyhjä. On tuntunut, että takana on taas merkityksetön ja hedelmätön viikonloppu. Mutta nyt olo on erilainen! Tapasin viimein Dimin ja meillä oli loistavaa yhdessä. Tapahtui jatkossa mitä vain, niin yhteinen kokemuksemme on ja pysyy. Lisäksi sain viettää mainion tapaamisen Manuelin kanssa. Sekä superhauskat hetket ystävättärien ja työtovereiden seurassa. Ja tapasin uuden tuttavuuden Tomin, joka on alkanut herättää kiinnostustani. Tunnen oloni itsevarmaksi. Olen saanut tapailla ja tavata niin loistavia tyyppejä. Komeita ja kiinnostavia. Olen etuoikeutettu, mutta osaanko pysyä nöyränä kaiken tämän keskellä? Oloa varmasti piristää myös tieto tämän viikon tulevista hauskuuksista!

Tänä viikonloppuna edessä on bileristeily sinkkuystävättäreni kanssa. Luvassa on takuulla hulvatonta hauskanpitoa, viiniä, tanssia, shoppailua... Hytissämme on tilaa vielä kahdelle, joten päätimme että yritämme tavalla tai toisella löytää seuralaiset mukaan matkaan! Heti aamusta ryhdyimme pohtimaan sopivia kandidaatteja ja laitoimme viestiä muutamille tutuille. Tällä varoitusajalla monen ystävän kalenterit ovat kuitenkin jo täynnä. Aion myös vielä varmistaa, haluaako Dim muuttaa mieltään. Sen jälkeen saatan kysäistä vaikka Tomilta. Tai Jukalta. Tai vaikka Javierilta. Tai randomtinderiltä. Selviämme kyllä varmasti kahdestaankin, mutta miksemme hyödyntäisi hyvää tilaisuutta lähteä kohti uutta seikkailua isommassakin porukassa.

Monelle ajatus yön yli risteilystä osittain tuntemattomien ihmisten kanssa, voi tuntua vieraalta ja vastenmieliseltä, mutta minä näen sen seikkailuna ja hauskana tapana tutustua uusiin ihmisiin. Tulen toimeen lähtökohtaisesti kaikkien kanssa, ja uusia tuttuja ja ystäviä on aina kiva saada, vaikkei sen enempää tapahtuisikaan. Kesän aikana totuin lähtemään liikkeelle yksin ja löytämään juttuseuraa ja mieleistä tekemistä spontaanisti. Lähdin jopa pikkumatkalle majoitukseen, jossa asuin täysin tuntemattomien ihmisten keskuudessa. Ja se oli mahtavaa. Hassua ajatella, miten koko elämäni ja asenteeni ja toimintatapani ovat muuttuneet viimeisten kuukausien aikana. Ennen halusin vain viettää aikaa kotona. En kaivannut uusia tuttuja. Joskus ylimääräiset menot tuntuivat rasitteilta. Koin olevani epäsosiaalinen ja tylsä. Ja olin ihan tyytyväinen siihen. Tyytyväinen rauhallisiin leffailtoihin, pelien pelaamiseen, kirjoihin... Nyt maailma on avautunut aivan uudella tavalla. Voin palata tylsemmäksi sitten, kun on joku jonka kanssa olla tylsä yhdessä.

Koska fiilikseni on näin hyvä, aion lähteä reippaalle kävelylenkille ja samalla tarkkailla onko maa jo liian jäässä juoksemista varten. Käyn ehkä samalla ruokakaupassa hakemassa jotain pientä tarpeellista ja otan loppuillan rennosti. Menen ajoissa nukkumaan, jotta ehdin koota voimia mahdollisia arki-iltatreffejä varten, tai viimeistään tulevaa viikonloppua varten.