maanantai 7. marraskuuta 2016

Hyvä buugi

Raskaan viikonlopun jäljiltä nukuin viimeinkin loistavat yöunet juurikaan heräilemättä. En edes torkuttanut herätyskelloa (kuin pari kertaa), kun jo sain itseni melko hyvällä energialla ylös sängystä. Ei mitään muistikuvia, mitä tämän viikon työaikataulu pitää sisällään. Luotan siihen, että olen osannut merkitä kaikki tärkeät tapahtumat kalenteriin. Rakastan työtäni, mutta olen mestari kääntämään kytkimen työasennosta vapaalle. Aivan varmastikaan en mieti hetkeäkään arkea, kun astelen ulos työpaikalta ja laitan korvakuulokkeet soimaan. Joskus työssä aloittaessani stressasin paljon työjuttuja. Saatoin herätä keskellä yötä ja miettiä ratkaisua johonkin työasiaan. Mutta nyt minulla on riittävästi muuta mietittävää silloin, kun palkka ei juokse. 

Olen yllättävän hyvällä tuulella. Liikennevaloissa otan pari tanssiaskelta, kun lempibiisini lähtee soimaan korvissani. On maanantai, mutta en ole karvinen tällä kertaa. Edellismaanantaina olo on ollut tyhjä. On tuntunut, että takana on taas merkityksetön ja hedelmätön viikonloppu. Mutta nyt olo on erilainen! Tapasin viimein Dimin ja meillä oli loistavaa yhdessä. Tapahtui jatkossa mitä vain, niin yhteinen kokemuksemme on ja pysyy. Lisäksi sain viettää mainion tapaamisen Manuelin kanssa. Sekä superhauskat hetket ystävättärien ja työtovereiden seurassa. Ja tapasin uuden tuttavuuden Tomin, joka on alkanut herättää kiinnostustani. Tunnen oloni itsevarmaksi. Olen saanut tapailla ja tavata niin loistavia tyyppejä. Komeita ja kiinnostavia. Olen etuoikeutettu, mutta osaanko pysyä nöyränä kaiken tämän keskellä? Oloa varmasti piristää myös tieto tämän viikon tulevista hauskuuksista!

Tänä viikonloppuna edessä on bileristeily sinkkuystävättäreni kanssa. Luvassa on takuulla hulvatonta hauskanpitoa, viiniä, tanssia, shoppailua... Hytissämme on tilaa vielä kahdelle, joten päätimme että yritämme tavalla tai toisella löytää seuralaiset mukaan matkaan! Heti aamusta ryhdyimme pohtimaan sopivia kandidaatteja ja laitoimme viestiä muutamille tutuille. Tällä varoitusajalla monen ystävän kalenterit ovat kuitenkin jo täynnä. Aion myös vielä varmistaa, haluaako Dim muuttaa mieltään. Sen jälkeen saatan kysäistä vaikka Tomilta. Tai Jukalta. Tai vaikka Javierilta. Tai randomtinderiltä. Selviämme kyllä varmasti kahdestaankin, mutta miksemme hyödyntäisi hyvää tilaisuutta lähteä kohti uutta seikkailua isommassakin porukassa.

Monelle ajatus yön yli risteilystä osittain tuntemattomien ihmisten kanssa, voi tuntua vieraalta ja vastenmieliseltä, mutta minä näen sen seikkailuna ja hauskana tapana tutustua uusiin ihmisiin. Tulen toimeen lähtökohtaisesti kaikkien kanssa, ja uusia tuttuja ja ystäviä on aina kiva saada, vaikkei sen enempää tapahtuisikaan. Kesän aikana totuin lähtemään liikkeelle yksin ja löytämään juttuseuraa ja mieleistä tekemistä spontaanisti. Lähdin jopa pikkumatkalle majoitukseen, jossa asuin täysin tuntemattomien ihmisten keskuudessa. Ja se oli mahtavaa. Hassua ajatella, miten koko elämäni ja asenteeni ja toimintatapani ovat muuttuneet viimeisten kuukausien aikana. Ennen halusin vain viettää aikaa kotona. En kaivannut uusia tuttuja. Joskus ylimääräiset menot tuntuivat rasitteilta. Koin olevani epäsosiaalinen ja tylsä. Ja olin ihan tyytyväinen siihen. Tyytyväinen rauhallisiin leffailtoihin, pelien pelaamiseen, kirjoihin... Nyt maailma on avautunut aivan uudella tavalla. Voin palata tylsemmäksi sitten, kun on joku jonka kanssa olla tylsä yhdessä.

Koska fiilikseni on näin hyvä, aion lähteä reippaalle kävelylenkille ja samalla tarkkailla onko maa jo liian jäässä juoksemista varten. Käyn ehkä samalla ruokakaupassa hakemassa jotain pientä tarpeellista ja otan loppuillan rennosti. Menen ajoissa nukkumaan, jotta ehdin koota voimia mahdollisia arki-iltatreffejä varten, tai viimeistään tulevaa viikonloppua varten.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti