Ronilovee ja illanviettoon!

Olen pikaisesti käymässä kotona odotetun treffi-illan ja pakollisen risteilyn välissä. Olin eilen todella helpottunut, että päädyimme nopeasti viesteissämme Ronin kanssa tapaamiseen. Olen odotellut niin monta päivää, että tuntui jopa täysin epärealistiselta, että ihan kohta istun taas hänen kanssaan hänen suurella pehmeällä matollaan lattialla. Koska me näköjään tehdään niin. Viime hetkiin asti epäröin toteutuuko tapaaminen oikeasti, mutta se tapahtui! Hän oli täysin sovitusti minua vastassa. Halasimme heti. Vaikka olimme sopineet, ettemme puhu mitään, niin tietenkin vaihtelimme kuulumisia kevyesti. Pääsimme hänen talolleen ja kuten olin arvannut istuimme heti lattialle. Hän tuli ihan lähelle ja silitti jalkojani. Pidimme toisistamme kiinni samalla jutellessamme niitä näitä. Olin ottanut varmuuden vuoksi viinipullon mukaani, mutten antanut sitä Ronille. Emme tarvinneet nyt viiniä. Istuimme, katsoimme toisiamme. Suutelimme. Ja päätimme mennä sinne peiton alle valitsemaan illan elokuvaa. Tuntui niin jännittävältä kosketella vaivihkaa toista. Jotenkin sellaiselta ujolta. Ja odottavalta. Ei niin kuin Javierin kanssa, joka itsevarmana heti repii vaatteet pois päältä. Vaan sellaiselta viattomalta. Että tekisi mieli, muttei kehtaa tai uskalla. Nauroimme yhdessä tavallemme valita elokuvia. Käytimme siihen luvattoman paljon aikaa.

Löydettyämme sopivan riisuimme päällisvaatteet (koska ei päivävaatteissa voi mennä peiton alle) ja pujahdimme lakanoihin. Samoihin lakanoihin kuin viimeksi. Vähän tunkkaisiin. Lakanoissa oli jotain murusiakin. Muttei se latistanut tunnelmaani. Ryhdyimme lämmittelemään toisiamme paiton alla silitelleen ja suudellen. Pian kauheassa kiihkossa. Vaatteet vähenevät. Suutelemme. Se ihana sellainen jännittynyt tunnelma, kun haluaa toista niin paljon ja se on vähän kömpelöä ja uutta. Hän kyllä on selvästi sen alkuhäseltämisen jälkeen hyvin kokenut ja tietää mitä tekee. Olemme molemmat tyytyväisiä. Joskus olen epäröinyt sitä, mutta nyt ei tarvitse. Hän sanoo ääneen, että olen ihana. Vastaan, että itse olet. Paria varttia myöhemmin olo oli huomattavasti lämpimämpi ja aloitimme elokuvan katsomisen saman peiton alla toisiamme halaillen. Ja elokuvaa aina välillä kommentoiden. Melko luonnollisesti. Roni kuuluu niihin pyöriviin ihmisiin. Hienosäätää asentoa kokoajan. Siirtää jalkaa. Siirtää kättä. Kääntää kylkeä. Se voisi olla ärsyttävää, mutta just nyt se ei ole. Välillämme on selvästi pieni ujo jännite. Ei sellainen vapautunut villi rakkaus, kuin joissain viesteissämme.  Olemme asiallisia ja pidättäytyväisiä. Hymyilemme ja katsomme toisiamme ja keskustelemme vaivatta. Mutta en ota selvää onko hän semi-no-touchy-touchy vai ujo vai epävarma tunteistaan.  Pyörin itsekin yöllä ja heräilen vähän väliä. Roni kuorsaa välillä ja välillä nukkuu hiljaa.  Varmaan kuten minäkin. Aamulla kummankin äänettömällä olevat puhelimet alkavat täristä vuoroin yöpöydällä. Kello on jo kymmenen. Halaamme toisiamme kevyesti sängyssä, mutta hän ei yritä lähennellä tai suutele. Se on minulle vähän vierasta. Olen tottunut siihen, että miehet ovat tosi aloitteellisia ja helliä, tai ainakin seksuaalisia. Olen itse ehkä enemmän koskettelevainen kuin hän. Ei ehdotusta yhteisestä suihkusta. Hän ei istu enää ihan viereeni lattialle. Silti tiedän, että pidämme toisistamme. Roni tarjoilee minulle kahvia. Puhumme uutisista ja uuden vuoden suunnitelmista. Kevyesti sovitaan, että ehkä nähdään ja tehdään jotain rauhallista. Risteilylle ei hänestä nyt ole lähtijäksi. Se on ookoo. Ärsyttää, että itseni täytyy mennä, mutta Roni toteaa, että lähtisi ehdottomasti itsekin minun sijassani. Hän sanoo haluavansa ottaa viikonlopun rauhallisesti. Ehdotan, että palaamme asiaan lauantain suhteen. Ronilla alkaa työtapahtuma. Hän nousee halaamaan ja suutelemaan minua pikaisesti, kun olen pukeutunut ulkovaatteisiin. Kysyy onko minulla kaikki mukanani, mutta sanoo, ettei se haittaa jos ei ole, saan ne sitten myöhemmin. Vaikka näkyviä salamoita tai pakonomaista toisessa kiinni olemista ei ole, niin olen tyytyväinen ja koen kemian välillämme. Ehkä näin rauhallisesti ja varautuneesti voi alkaa jotain pysyvämpää? Ehkä.

Lähden kevyin mielin kotiin. En saa häneltä heti viestiä, kuten joskus aiemmin. Mutta tarkoittaako sekään mitään? Ehkä sitä, että välimme ovat vahvistuneet niin ettei niitä tarvitse kokoajan varmistella.  En varmaan jaksa edes valmistautua kunnolla. Tämä risteily ei innosta minua. Onneksi siellä on enemmänkin ystäviä, niin hauskanpito ei ole minun harteillani. Aion vain syödä hyvin, käydä maissa parissa vaateliikkeessä, ja odottaa että tapaisimme taas Ronin kanssa vielä tämän viikonlopun aikana. Ennen lähtöä lähetän Ronille viestin, että olen kohta lähdössä kohti lainaa ja voisin tuoda sieltä pullollisen kuohuvaa, koska täytyyhän uutena vuotena ainakin yksi malja nostaa. Hän vastaa, että oli juuri ajatellut viestiä minulle. Emme sovi vielä mitään huomiselle, mutta ehdimme kyllä. Ehdimme kyllä. Ainakin hän ajatteli minua.