Hyvää itsenäisyyttä kiitos.

Hmm, onko nyt tiistai vai perjantai? Minulla on sellainen mukavan sekainen olo. Olen nukkunut pari edellistä yötä aivan ihanan sikeästi teleporttautumalla silmien sulkeutumisesta suoraan aamuun, naps vain. Mutta siitä huolimatta, että oloni on hyvä ja positiivinen, niin leijun sellaisessa pehmoisessa epärealistisessa untuvassa. Varmaan viikonlopun jäljiltä. Mikään ei vielä ainakaan ahdista tai stressaa. Työpaikan kahvihuoneessa kuuntelen hymyillen muiden juttuja ja tunnen olevani jossain epätodellisuudessa hyvällä tavalla. Käy minulle! Eilinen työpäivä meni aivan älyttömän nopeasti ja saman tuntuu tekevän tiistaikin. En valita. Maanantai-illan olen viettänyt mukavasti kotona kakkua syöden ja elokuvia katsellen. Illan aikana Jukka viestii minulle ja kysyy taas kerran, että haluanko enää sitä laitetta. Ilmeisesti hän väkisin keksii tikusta asiaa, koska eihän tässä pitäisi olla hänelle enää mitään epäselvää. Olen ilmoittanut että alkuperäisesti sovittuun hintaan otan laitteen. Piste. Mutta Jukka taas monella viestillä kertoo kuinka on saanut useita kyselyitä (yeah right), mutta hänen uljas omatuntonsa ei anna periksi myydä laitetta muualle kysymättä ensin minulta. No älä sitten myy. Ja jos myyt niin myy, mutta lopeta se jatkuva venkslaaminen asialla. Jukka vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä joka keksii vaikka mitä voidakseen pitää yhteyttä tai parantaakseen omaa oloaan. Hän saattaa olla juuri sellainen ihminen, joka muka vahingossa unohtaakin jonkun laitteen osan luokseen, jotta saa vielä väkisinkin järjestettyä yhden tapaamisen. Tai ehkäpä laite onkin rikkoutunut kummasti matkan varrella jos ja kun koskaan saan sitä. En välitä kauheasti siitä, jos en laitetta saa ostettua, mutta ainoastaan siksi edes pidän mahdollisuuden avoinna, koska se on kiva joululahja perheenjäsenelleni, jota en muutoin hankkisi. Katsotaan miten käy. Jukka on juuri sellainen ihminen, joka saattaa puhua minusta mitä tahansa muille kiillottaakseen omaa kruunuaan. Hän on aina puhunut asioita omaksi edukseen liioitellen tai esittäen vääristyneitä näkemyksiään faktoina. Ja jos hänelle siitä huomauttaa, niin alkaa kauhea selittely ja vauhkoaminen. Enkä ihmettele lainkaan jos hän pilaa välini yhteisiin tuttaviimme "lipsauttelemalla vahingossa" jotain ikäviä asioita, miksi minun kanssani ei kannattaisi viettää aikaa. Vähintäänkin hän kertoo, että olen ollut kauhean mustasukkainen ja loukkaantunut hänen naisjutuistaan. Olen alkanut todella tuntea vastenmielisyyttä ajatellessani Jukkaa. Mitään mahdollisuuksia ei enää yhteiselle tulevaisuudelle ole, vaikka hän niin viesteissään vielä toivookin. En vastaa mitään. En reagoi mitenkään Jukan vihjailuun siitä, että voisin vielä mennä hänen mukaansa sukujuhliin. Game Over. Hyvää matkaa, Jukka. 

 
Jos on valvonut ja juhlinut koko viikonlopun, niin nämä arkivapaat ei lähde käyntiin ehkä ihan yhtä suurella innolla. Tai ehkäpä illemmalla olen eri mieltä. Olen kuunnellut korvakuulokkeista sellaisia dj-settejä, joita pääisisi illalla halutessaan kuuntelemaan. Edelleenkin äänet värisevät ihanasti vartalon läpi ja aiheuttavat ihania kylmiä väristyksiä joka paikkaan. Yksi mielenkiintoinen vaikutus, mikä eksperimentaalisilla päihteillä on illanvietoissamme ollut, on se, että yhtäkkiä tulee jäätävän kylmä, ilman että se tuntuu pahalta. Aina vuorollaan joku kokee sen tunteen, kuin vieressä olisi avattu pakastin tai ikkuna ulos pakkaseen ja sieltä tuulee kova kylmä viima jäädyttäen jonkin osan vartalosta. Se on hauskaa, koska se ei ole totta. Toisinaan taas tuntuu kuin kuuma kattila olisi painettu reiteen tai selkään, mutta taas siten, että se on miellyttävää. Ja näistä tuntemuksista saa vielä lievästi nauttia parina jälkipäivänä. Hauskaa. Koitan päivänmittaan pähkäillä fiiliksiäni iltaa varten. Olen kai alustavasti sopinut Javierin kanssa meneväni kyläilemään hänen luonaan. Mutta en ehkä tahdo jäädä koko illaksi hänen seuraansa. Enkä yöksi. Pidän hänestä, mutta tahdonko uhrata hyvän vapaaillan olemalla ihmisen kanssa, joka ei kuitenkaan ole sellainen, jonka kanssa mistään tulisi mitään enempää. Tätä eilen ajatellessani minulle tuli huono omatunto. Huono omatunto siksi, että tuotan pettymyksen Javierille jos lähden hänen luotaan kesken illan muualle. Mutta en voi alkaa tehdä asioita, joita en oikeasti tahdo tehdä, vain muiden vuoksi. Minun on osattava tehdä asioita joita oikeasti tahdon, eikä miellytettävä muita. Siispä onneksi olen ilmaissut Javierille, että mikäli tapaamme, niin saatan jatkaa matkaa muualle. On hänen valintansa tahtooko hän silti kutsua minut luokseen. Minua hieman harmittaa se, että en ole kuullut mitään Dimistä. Hän ei tarttunut ehdotukseeni tavata viikonloppuna. No ehkä joku toinen kerta. Harmi ettei taaskaan tämä juttu lähtenyt käyntiin siten kuten ehdin jo vähän intoilla! Miksi Dim on niin saamaton, vai eivätkö hänen juttunsa ajatuksistaan minua kohtaan pidäkään paikkaansa? Sä olit ykkösvaihtoehto! Haluan tapailla sua mahdollisimman usein! Kenties viestin hänelle hyvää Itsenäisyyspäivää, jotta keskusteluyhteytemme pysyy aktiivisena. Koska voin.

Ja niin teenkin heti lounastauolla. Miksei. Jos huvittaa viestiä niin viestin. Olen kyllä todella tyytyväinen, että olen oppinut tähän. Muistan kuinka paljon joskus tuskailin näitä kirjoittamattomia viestintäsääntöjä. Enää ei tarvitse. Jos joku ei tykkää minusta siksi, että vastaan viesteihin usein viiveettä ja otan yhteyttä ystävällisesti aina silloin tällöin, niin sitten ei tykkää. Mutta Ricky taas kerran tykkää. Hän selvästi painiskelee taas sen faktan kanssa, että en ole tällä hetkellä hänestä romanttisesti kiinnostunut. Hän suuttuu kun kieltäydyn illallisesta, jonka hän olisi tahtonut  tarjota minulle tänään. Ei voi mitään. BLING. Dim vastaa minulle kuulostaen hieman katkeralta, sillä hän kertoo työskentelevänsä koko itsenäisyyspäivän. No voi harmi! Sitten me emme ainakaan tapaa. Hän on aikaisemminkin kertonut olevansa tosi kiinni työssään. Ehkä siksi hänen kanssaan tapaamisten sopiminen on niin takkuilevaa. Siispä kysäisen Javierilta illan tarkempia suunnitelmia ja alan henkisesti valmistella hänen tapaamistaan. Miksikäs ei? Ei ole muutakaan nyt mielessä, ja voinhan milloin tahansa lähteä jatkamaan iltaa muualle jos siltä tuntuu. Voisin hakea hyvän viinipullon mukaani ja rentoutua hetken tuttuun kotoisaan tapaan Javierin seurassa. Meillä on ollut etenkin viimeisimmillä tapaamisilla tosi mukavaa ja luonnollista, joten voisi huonomminkin mennä. Dim on poissa pelistä. Samoin Jukka. Rickyä en jaksa nähdä kun hän on noin painostavalla tuulella. Karrin kanssa olen jutellut, mutta hän ei tarttunut vihjailuuni vapaaillasta, enkä viitsi nyt Ninoa vaivata. Joten Javier it is!