Dinz Dinz

Hassua, mutta olen odottanut niin innolla ja jännittyneenä viikonloppua, että olen heräillyt yöllä pariin kertaan ja nähnyt unia siitä, kuinka Javier on lähtenyt kanssani illan isoihin reiveihin ja sitten viestitellyt sieltä toiselle naiselle tylsistyksissään. Hah! En tiedä miksi minulla on joku outo ennakkoaavistus meneillään. Tai jokin outo odotus? Torstai-iltana olen kotona ihan malttamaton. Toivon vaan että aika kuluisi ja pääsisin nukkumaan ja kohti viikonloppua! Vaihdan muutamia neutraaleja veistejä Javierin kanssa, mutten ehdota hänelle vielä mitään. Lisäksi saan viestejä Jukalta joka kertoo oikein ylikaverillisesti jotain päivän kuulumisia ja toivoo, että ehdittäisiin törmätä vaikka joillain hauskoilla jatkoilla viikonloppuna. Joo miksei! Minä toivon samaa jossei mitään erityistä ilmene. Mahtavaa, että hän pystyy olemaan taas näin kaverillinen. En tiedä onko hänellä jotain taka-ajatuksia, mutta mitä sitten. Lisäksi Ricky tuntuu olevan kauhean tunteellisella tuulella ja hokee, kuinka minusta tulee vielä hyvä nainen jollekin. Ricky kysyy olenko koskaan ollut rakastunut. Vastaan, että ehkä kerran. Ehkä yhden kerran Roniin. Se oli kokonaisuutena jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut, ja uskon, että se on rakkautta. Kiivasta rakkautta, joka on muuttanut muotoaan nyt sisarukselliseksi yhteydeksi. Ricky sanoo, että hän aidosti rakastaa minua, koska on valmis päästämään minut vapaaksi. Sanon, että minäkin päästin Ronin pois asian hyväksyen. Toivotan Rickylle hyvää yötä sanoen, että toivottavasti voimme taas viettää kaverillista iltaa joku kerta. Olen täynnä kaverillista rakkautta ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan. Perjantaiaamuna nousen ylös jo heti seitsemän jälkeen, koska en malta enää nukkua. Heti aamulla viestin hassulle Taunolle kuulumisia ja kysyn mitä hän toivoo joululahjaksi joulupukilta. Piparia! Käy vastaus. Hahaa. Lisäksi kysyn siltä tinderiltä, joka tunnisti minut aikaisemmissa reiveissä ulkonäöltä, että onko hän tulossa tanssimaan tänään. Meillä ei ole mitään romanttista kemiaa, mutta uudet kaverit ovat aina tervetulleita! Keskustelin edellisiltana myös Karrin kanssa. Häneenkin olisi kiva törmätä! Olen miettinyt uutta potentiaalista asuntoani ja leikkimielisesti ajattelin, että jos järjestäisin tupaantuliaiset, niin minulla ei ole ketään, ketä kutsua, koska kaikki nykyiset ystäväni Elinan lisäksi ovat miehiä, joita en kutsuisi samaan aikaan luokseni. No onneksi en ole juhlanjärjestäjä muutenkaan.

Kuuntelen perjantain ratoksi illan trancesettejä ja alan taas innostua oikein kunnolla. Vaihtelen pari viestiä Jukan kanssa, jolla on omia alkuillan menoja. Lisäksi viestittelen Jukan ystävän kanssa, joka on nykyään myös minun ystäväni. Sekä Rickyn, joka kertoo kutsuvansa ystäviä illalla luokseen. Hyvähyvä. Teen kartoitusta siitä, minne menisin viihdyttämään itseäni (ja muita) ennen kuin suuntaan tanssilattialle. Voisin luultavasti mennä Javierille, mutta hän ei ole ollenkaan samalla aaltopituudella kanssani illan fiiliksen suhteen, enkä tiedä haluanko ennemmin jo ajoissa upottautua tähän ihanaan tanssitunnelmaan, kuin vain viettää leppoisaa viininmaistajaishetkeä hänen seurassaan. Ja sitten hän toivoisi että jäisin ja joutuisin selittelemään lähtöäni huonolla omallatunnolla. Vai menisinkö Rickylle, missä varmasti voisin ottaa rennosti. Etenkin jos siellä olisi muita. En tiedä, mutta olen innoissani taas. Ihan vain siitä, että tiedän pääseväni keskelle ihania valoja ja ääniä. Ainakin todella toivon niin. Jotenkin minua samalla vähän pelottaa, että jotain menee pieleen. Minulla on ihan liian hauskaa. Nautin ihan liikaa itsekseni nyt taas tästä mahdollisuudesta päästä juhlimaan, että pelkään sen loppuvan jotenkin huonosti. Mutta toivottavasti ei. Miksi pidän niin mahdottomana sitä, että voisin olla tyytyväinen, ja että asiat voisivat onnistua? Kyse on vain hauskanpidosta. Ei edes mistään sen kummemmasta. Mutta se on iso asia minulle. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin olen edes jollain tasolla onnellinen. Jollain tasolla olen parantunut. Olen tätä toki sanonut aikaisemminkin, mutta aina välillä havahdun uudelleen tajuamaan sen. Aloitan Javierin kanssa keskustelun jostain työasiasta ja annan hänelle tilaisuuden ehdottaa jotain, mutta hän on kiireinen töissä. Ehkä parempi niin! Jutustelen Jukan kaverin kanssa, joka on aina avoin hengailulle ja nytkin pyytää ilmoittamaan jos satun kulkemaan kulmilla. Hänellä on kiva asunto, johon aina kaikki hyvät tyypit ovat tervetulleita. Pidän siitä, ja kenties haluankin käväistä hänen luonaan ennen kuin lähden juhlimaan. Ainakin jos siellä on muita, koska en tahdo antaa ymmärtää mitään kaveruutta enempää, jos hän oikeasti on tykästynyt minuun. En saa mitään vastausta reivihenkiseltä tinderiltäni illan juhliin osallistumisesta, mutta ei se mitään. Joskus aina tulee tunne, että kukaan ei vastaa, eikä mikään asia etene, mutta en onneksi ole riippuvainen kenestäkään muusta. Katson mihin kohtalo minut johdattaa tänään!