Bye bye baby

Jes, taas on kiva ja kirkastaivainen maanantai! Heti aamun alkuun avaan pitkästä aikaa keskustelun Manuelin kanssa. Vaihdamme viimeisimmät deittikuulumiset ja mietimme, että ehkäpä lähiaikoina löytäisimme sopivan muutamatuntisen, jotta voisimme nauttia lasilliset viiniä ja katsella mahtavan hyvää sarjaa, joka on jäänyt kesken jonnekin kolmoskauden lopulle. Vielä olisi pari kautta katsottavana! Muistan kuinka näimme toisiamme tosi usein reilu vuosi sitten. Varmaan pari kertaa viikossa? Menin hänen luokseen usein arki-iloina ja viikonloppuina. Ensinnäkin siksi  koska meillä oli tosi kivaa, ja toisekseen siksi koska olin häneen ihastunut ja toivoin hänenkin ihastuvan minuun. Mutta sitten tapasin Ronin ja lopetin kaikki ylimääräiset säädöt Manun kanssa vaikka puhdas kaveruus jäikin onneksi säilymään. Vuosi sitten puhuimme Manun kanssa siitä, kuinka vihdoinkin vuodesta 2017 tulisi Se Vuosi kun kaikki hyvät asiat alkavat tapahtua. Mutta todellisuudsta vuoden 2017 alusta tuli ehkä yksi masentavimmista pitkään aikaan Ronin vuoksi. Nyt loppua kohden vuosi on parantunut! Minun vointini on parantunut! Mutta muutoin olemme Manun kanssa ihan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Ja tällä kertaa intoilemme yhdessä vuoden 2018 alkamisesta! Jee, viimeinkin se onnen vuosi kun tapahtuu ihania ikimuistettavia asioita! Hetken jo luulin, että Jukan myötä 2017 olisi sittenkin ollut Se Vuosi. Mutta ei se mennyt niin. Nyt kaikki on hänen ja minun välilläni ohi kaveruutta lukuunottamatta. Ja oloni on ihanan kevyt ja helpottunut. Olen pelännyt, että jos jään nyt yksin, tai  "yksin" ja luovun takuuvarmasta Jukasta, niin palaako ahdistus? Palaako vielä lievänä kytevä fomo yhtä voimakkaana kuin aikaisemmin? Vai olenko parantunut ja laastaroitunut niin, että pärjäisin pieniä hetkiä itsekseni? Että pystyisin nyt olla hätiköimättä ja viettää rauhallisia koti-iltoja kuten viime viikkoina olen tehnyt. Odotan jännityksellä miltä minusta alkaa tuntua. Hyppäänköhän uudelleen karusellin kyytiin?

En ole nukkunut koko viikonloppuna laisinkaan, lukuunottamatta tunnin päiväunia sunnuntaina. Sen sijaan olen juuri nukkunut yhdeksän tunnin ihanat yöunet ja oloni on energinen! Valvominen on hauskaa. Ainakin tuollaisissa pienissä vapaaehtoisesissa pätkissä viikonloppujen ratoksi. On niin hauskaa, että nukkuminen tuntuu turhalta ajanhukalta! Edellisinä viikkoina olen nukkunut joka yö ainakin sen pari tuntia, mikä on myös täysin ookoo, mutta nyt ei tarvinnut nukkua ollenkaan. Kuten olin uumoillut vietimme hauskan perjantain Elinan ja muutaman muun ystävän kanssa. Viime hetkellä perjantai-iltana saimme päähämme lähteä johonkin landelle ug-reiveihin, missä tanssimme aina aamukuuteen saakka! Pääsin taas taa siihen mielettömään flowhun missä valoja tanssialttialla katsellessa muuttuu osaksi sitä taikamaista kokonaisuutta. Sävelet lävistävät vartalon nautinnollisesti. Kaikki ympärillä muuttuu erinäköisiksi visuaalisiksi kokonaisuuksiksi. Valot leijuvat ympärillä. Vuoroin kaikki näyttää teatterilta, merenpohjalta, neonvärisateelta ja niin edelleen. Käsillä imetään sitä upeutta itseensä. Liikutaan joko hitaasti tai nopeasti riippuen miltä ääneet tuntuvat ja kuulostavat. Ah aivan fantastista. Siitä juhlista löydämme helposti mukavaa jatkoseuraa aina keskipäivään saakka. Joku ennestään tuntematon seurueen kundi kai olisi jollain tavalla tahtonut tehdä minuun lähempää tuttavuutta, mutta noissa oloissa vaan en ole juuri ollenkaan kiinnostunut mistään romanttisista aikeista kenenkään tuntemattoman kanssa. Tai ehkä jos joku oikeasti kiinnostava osuisi kohdalle? En ole juhlimassa ollessani törmännyt aikoihin kehenkään kiinnostavaan henkilöön. Ehkä olen vaan liian vaativa? Tuokin poikaparka puhui jotenkin oudosti kirjakieltä ja yritti tehdä vaikutusta jollain ylikilteillä selityksillä itsestään? En tajua, mutta ei vaan kiinnosta. Oli kivaa, moikkamoi! Sieltä mukavilta jatkoilta seikkailen hyvissä fiiliksissä käymään kotona ja sukulaisen luona ennen uutta iltaa. Olo on aina seuraavana päivänä sellainen ihanan kevyt ja pehmoinen. Mikään ei stressaa eikä huoleta. Parhaimmillaan pääsee sellaiseen omaan todellisuuteen, missä tuntuu, ettei mitään työpaikkaa tai deittihuolia ole olemassakaan. Kaikki muu tuntuu epätodelliselta ja kaukaiselta. Juuri nyt ei ole väliä millään muulla kuin tällä kivalla fiiliksellä tässä. Pidän siitä. Ja vaikka olo on tosi huoleton ja kaikki sivuseikat tuntuvat ihan merkityksellisiltä niin ei tule tehneeksi mitään typerää. On vain pieni hymy huulilla ja jos joutuu pyörimään kaupoissa tai julkisissa kulkuneuvoissa, niin tahtoo vain keskittyä musiikkiin ja omiin juttuihin ja toivoa, ettei kukaan tahdo aloittaa mitään keskustelua. Kaupankassalla pitää ehkä vähän tavallista enemmän keskittyä siihen että kuulostaa normaalilta. Etenkin lsd:n ihanana vaikutuksena on joskus sellainen sisäinen pause-tila. On vain mukava olo ja kaikki on hyvin, mutta sanavarasto ja aktiivisin huomiointikyky on ikäänkuin latauksessa. Ei tee mieli muodostaa mitään vaikeita lauseita tai miettiä mitään elokuvan juonta. Ajatukset ja ympäristö on täynnä sellaisia puutuneita ja sumeita kohta, jotka ovat jollain tavalla päivityksessä. Joten tekee mieli vain hymyillä ja antaa aivojen hoitaa itse itseään. Siksi etsin siellä vieraalla jatkoalueella tunnin metroaseman sisäänkäyntiä ja kun katson perheenjäsenten kanssa elokuvaa lauantaipäivänä, niin huomaan putoavani kärryiltä leffan juonen suhteen vähän väliä. Ja mietin samalla, että onkohan joillain ihmisillä päällä aina tällainen tila? Ettei oikein tajua kokonaisukuvaa, eikä osaa yhdistellä tapahtumia tai yksityiskohtia toisiinsa. Mutta heillä se ei ehkä tunnu näin kutkuttelevan levolliselta ja selkeästi väliaikaiselta.

Myös Jukka soitteli minulle perjantai-iltana ja olisi tahtonut nähdä. Viestitteli, että voisin mennä jatkamaan iltaa hänen kavereidensa luokse. Joo, periaatteessa, mutta nyt just oli muuta menoa. En loppuyöstä jaksa edes vastata hänen puheluihinsa. Lauantain aikana huomaan, että Jukka on selvästi kauhean ärsyyntynyt siihen, että minulla oli muuta tekemistä. Hän pommittelee minua viesteillä, joissa ilmoittaa tärkeänä, että hänellä on minulle sanottavaa, joten meidän pitäisi ehdottomasti tavata pian. Kerron, että olen lepäämässä kotona, enkä aio liikkua minnekään kuin vasta illemmalla. Jukka ei pysty pitäytymään asenteessaan vaan vaikuttaa ärsyttävän läpinäkyvältä. Hän oikein kerjää huomiota ja koittaa herättää minussa huolta selittämällä, että nyt on sellainen asia mitä ei voi puhelimessa sanoa, vaan on pakko nähdä. Mutta että siinä ei mene kuin yksi tunti. Kysyn, että voinko sitten  samalla ostaa häneltä sen laitteen. Jukka vastaa että siitäkin pitää erikseen puhua. Huoh. Ei voisi vähempää nyt nämä draamailut kiinnostaa. Mutta koska oloni muuttuu energiseksi niin ilmoitan hänelle voivani tulla moikkaamaan parin tunnin päästä. Haluan myös saada tämän asian pois päiväjärjestyksestä. Jukka antaa ennakkoon ymmärtää, että nyt hänellä on jotain tosi tärkeää sanottavaa, johon minun pitäisi varautua. Mutta minua ei kiinnosta. Oikeastaan toivon, että hän pian siellä olisi selittämässä, kuinka kokee, että meidän kannattaisi olla vain ystäviä. Siinä hän odottaisi, että säikähtäisin ja anoisin suhteen jatkoa. Vaikka oikeasti vain hymyilisin ja sanoisin, että olen samaa mieltä! Lähdetääks juhlimaan! No... laittaudun nätiksi ja innostun uudesta vapaaillasta! Tiedän jo ennakkoon, että on ihan sama minne päädyn, niin siitä tulee hauskaa. En ole kuullut mitään Dimistä, mutta juuri näissä viikonlopun meiningeissä en jaksa sitähään murehtia. Sovimme Jukan kanssa tapaavamme tutussa pubissa. Dramaattisesti Jukka viestii vielä ennen kohtaamistamme, että se paikka, jossa silloin kerran suudeltiin. Saavun täpötäyteen pubiin ja löydän istumapaikan. Pian Jukka saapuu ja hakee pullon viiniä pöytään. Minulle ei kauheasti maistu alkoholi, mutta pienen lasillisen voi siinä keskustelun lomassa nauttia. Olen hyvällä tuulella vaikka näen heti, että Jukka osoittaa mieltään ja näyttää nyrpeältä. Hän on yrittänyt pukeutua tavallista siistimmin ja tehnyt kai muutenkin itselleen jotain. Selittelen iloisena edellisestä illasta ja niistä näistä sivuuttamalla kokonaan hänen huomionhakuisen tympeytensä. Jukka kysyy oikein tarkasti missä olin ja kenen kanssa eikä pysty tai halua peitellä mustasukkaisuuttaan (tanssitko liian seksikkäästi siellä!!). Ja kerron tosi iloisesti selitellen illan hauskoja juttuja. Kysyn häneltä siitä laitteesta, että onhan asia niin kuten sovimme, että ostan sen häneltä tiettyyn hintaan. Jukka sanoo, että on saanut paremman ostotarjouksen ja haluaa minulta enemmän rahaa. Nauran ja sanon, että tuollainen jatkuva sovitun asian muuttelu on tosi epäkohteliasta ja tyhmää käytöstä. Myy se kenelle haluat, ei kiinnosta kun lähdet tuolle linjalle! Totean ja saan Jukan tuntemaan itsensä naurettavaksi. Hän on todennäköisesti kuvitellut, että voi käyttää valtaansa minuun tuon tyhmän laitteen avulla, mutta ei se minua niin paljoa liikuta, että alkaisin suostua Jukan päähänpistoihin. Itsehän hän koitti esittää aikaisemmin laupiasta samarialaista ja lahjoittaa koko laitteen perheenjäsenelleni lahjaksi. Sitten hän toteaa vakavana, että hänellä on tärkeää puhuttavaa. Jukka aloittaa selittämään kuinka hänestä minun olisi tärkeä tietää, että edellisiltana jossain ystävän luona oli ollut joku nuori nainen, joka oli yrittänyt iskeä Jukkaa. Oli kuulemma koittanut lähennellä! Kuuntelen hymyillen ja todeten välillä, että no voi sentään tai ihanko totta ikään kuin hän kertoisi jotain hauskaa juttua. Minua ei kiinnosta yhtään! Jukka ei saa minusta irti haluamaansa reaktiota. Sitten hän vaihtaa keskustelun entistä vakavammalle levelille. Panokset kovenee! Jukka sanoo, että häntä häiritsee nykyiset välimme. Se, etten pysty vastaamaan hänen kysymyksiinsä suoraan suhteemme laadusta. Otan huikan viiniä ja sanon hymyillen, etten edelleenkään ole valmis mihinkään sen kummempiin sitoumuksiin enkä jaksaisi nyt tuhlata kivaa vapaailtaa jankkaamalla samoista asioita. Totean, että Jukkahan itse edellisviikonloppuna otti minulta avaimen pois ja puhui kaveritasolle palaamisesta. Jukka sivuuttaa kokonaan lauseeni ja sanoo, että hänen täytyy saada tietää, koska hän stressaa välejämme ihan liikaa. Nyt on pakko valita joko kyllä tai ei, hän vaatii pelokkaalla katseella. Jukka selittää että ei voi pitää itseään poissa markkinoilta, jos ei voi olla minusta varma. Olen täysin rentoutunut ja cool ja sanon tylsistyneenä, että sitten se on ei. Sanon, että Jukka ei ole ymmärtänyt tähänkään mennessä sitä, kun olen sanonut etten ole valmis puhumaan mistään vakavammasta, ja nyt hän edelleen jatkaa painostamista. Miksi luulet että tämä auttaa?? Jukka koittaa pitäytyä coolina ja kokeilee erilaisia lähestymistapoja. Ottaa heti takapakkia ja selittää hermostuneena, että joo ei tartte sopia mitään! Edetään vain näin tapaillen sitten. Totean, että olen alkanut miettiä, että emme oikeasti ole toisillemme sopivat ihmiset, koska Jukka saa minusta esiin inhottavia piirteitä. En voi hyväksyä ja arvostaa häntä kaikissa asioissa. Jukka vauhkoontuu ja sanoo kovalla äänellä, että kuule sä olet sellainen nainen joka nalkuttaa aina kaikille! Että kyllä hän sen näkee! Jukka lisää, että en tule koskaan löytämään miestä, jolle en valittaisi siisteydestä tai muusta turhasta. Kohtautan olkapäitäni. Jukka vaatii minua selittämään kaikki asiat, jotka hänessä häiritsevät minua. Huokaisen ja sanon, ettei millään yksityiskohdilla nyt ole väliä. On vain yleinen tunne, ettei tässä ehkä ole järkeä kaveritasoa syvemmälle. Mutta Jukan vaatiessa kerron, että esimerkiksi ne nakukuvatykkäykset kertovat Jukan olevan hyvin erilainen ihminen, kuin mihin olen tottunut. Jukka tapauttaa kädet kovaäänisesti yhteen ja huutaa, että hyvä! Juuri tuon halusinkin kuulla. Että olet minusta mustasukkainen! Jukan silmät kirkastuvat ja hän sanoo, että nyt kaikki on hyvin! Innokkaana hän alkaa selittää, että teki ne tykkäykset vain siksi, että huomaisin sen. Face Palm. Selitän, että tuollainen käytös on tosi läpinäkyvää, eikä hän teoillaan saa minua kiinnostumaan itsestään vaan jotain aivan muuta. Jukka sanoo, että älä selitä senkin kyttääjä! En voi muuta kuin pyöräyttää silmiäni. Jukka intoilee, että nyt kokee kaiken olevan hyvin. Huoh. Sitten hän vaatii minua kertomaan lisää asioita jotka hänessä häiritsevät. Sanon vastahakoisesti, että elintapamme ovat ihan erilaiset. Esimerkiksi asioiden hoitaminen ja siisteys- ja raha-asiat. Jukka selittää, että aikoo pyytää entistä tyttöystäväänsä soittamaan minulle ja kertomaan, että Jukka osaa olla siistikin. Ei kiitos, sanon. Sanon, ettei tässä hommassa nyt ole järkeä. Jukka suutahtaa ja sanoo, että oli kertonut minun vaiheilustani eksälleen, koska tarvitsi keskustelutukea. Ihan vapaati, sanon. Jukka jatkaa, että eksä oli sanonut, että heitä se ämmä vittuun jo! Jukka katsoo reaktiotani ja toivoo, että jotenkin loukkaantuisin tuollaisesta, mutta sen sijaan totean, että eksä on varmaan oikeassa. Eikun sä et tajua, Jukka jatkaa, se sanoi, että sä vaikutut idiootilta ja tollanen kusipää-ämmä pitää deletoida heti! Se sanoi, et löydän tuhat kertaa paremman! Nyökyttelen ja otan kulauksen viiniä. En jaksa enää jatkaa tätä keskustelua. Kysyn Jukalta hänen loppuillan suunnitelmiaan ja totean ääneen kymmenennen kerran, että enää jaksa jauhaa tätä enää. Toivon, että voimme olla ystäviä. Jukan jutut menevät laidasta laitaan siten, että hän yrittää säikäyttää minua sanomalla, kuinka aikoo sitten heti mennä tinderiin (siitä vain) ja sitten taas hetken päästä hokee kuinka pystyy kyllä odottaa, kunnes olen valmis. En jaksa enää, vaan kysyn, että mennäänkö yhdessä vaikka pyörähtämään yhteisen tutun luona, ja se tietenkin sopii Jukalle. 

Ja näin meillä on mukava ilta yhteisten ystävien luona. Istun Jukasta kauempana tarkoituksella, ja keskityn vain hauskanpitoon kuten aina. Välillä huomaan Jukan tuijottavan minua säälittävän näköisenä. Sitten hän kaivaa puhelimen esiin ja alkaa selata tissikuvia niitä tsuumailleen ja kavereilleen esitellen. Kovaan ääneen hän koittaa selittää, kuinka on ton ja ton kanssa käynyt ulkona. Sitten hän taas muistaa sen eilisen naisen, joka häntä oli pokaillut ja alkaa yksityiskohtaisesti muka muille kavereille selittää kuinka nainen oli silitellyt hänen reittään. Ja samalla Jukka vilkuilee minua, että olenhan varmasti kuulolla. Olen mahdollisimman välinpitämätön Jukan juttuja kohtaan, eikä hän siedä sitä kauhean hyvin, koska seuraavaksi hän alkaa asentaa tinderiä ja ihmettelee kovaan ääneen lukuisia saamiaan viestejä. Aina ajoittain Jukka jättää "vahingossa" puhelimensa naamani eteen niin että joku keskustelu on siinä auki jonkun naisen kanssa. En huomioi, ei kiinnosta. Minulla on tosi hyvä flow, ja seurueen kanssa on tosi kivaa, joten päädymme kaikki yhdessä lähtemään pyörähtämään läheisellä klubilla. Siellä nautin olostani musiikin kutitellessa jokaista ruumiinosaani ihanasti. Jukka jatkaa äärimmäisen ällöttävää huomionhakuaan koko illan ajan. Milloin hän viestittelee jollekin naiselle ja ääntelee kovaan ääneen ihastuksen huudahduksia kuvia katsellessa. Sitten soittaa jonkun feikkipuhelun, ja seuraavaksi miettii ääneen, että tuleekohan joku hänen luokse yöksi. Joku baarin nainen kiinnostuu Jukasta ja tulee tekemään tuttavuutta. Teen hänelle auliisti tilaa. Jukka koittaa ärsyttää minua kaikin puolin kehumalla naista kauniiksi ja juttelemalla hänelle samalla minua hädissään vilkuillen. Hymyilen ja keskityn johonkin aivan muuhun. Ei liikuta yhtään! Heti kun nainen menee käymään vessassa Jukka kysyy, että saako hän lähteä naisen kanssa tanssimaan. Joo, tottakai! Mutta kun nainen palaa takaisin ja koittaa vetää Jukkaa tanssilattialle niin hän keksii jonkun tekosyyn jäädäkseen kanssani istumaan. Jukan ällöttävän läpiväkyvät yritelmät oksettavat minua. Vähän väliä hän huikkaa minulle jotain, millä tahtoo loukata minua ja siten saada varmaan minut tuntemaan oloni jotenkin huonoksi, jotta tykkäisin hänestä, vai? Jukka kumartuu puoleeni ja sanoo, että anteeksi mutta mun on pakko sanoa tää, sellainen Ei millään pahalla mutta -katse naamallaan. Sä näytät jotenkin kauheen epävarmalta koko ajan, sori, mut oli pakko sanoa. Hymyilen välinpitämättömänä ja sanon, että no ei voi mitään. Hän sanoo näin ainoastaan siksi, että muistaa sen kuinka joskus sanoin hänen näyttävän jatkuvasti stressaavan jotain. Sitten Jukka tekee suuren tekohaukotuksen ja sanoo, että aikoo lähteä pian kotiinsa. Ja sanoo, että sä varmaan tulet mun luokse. Öö, en ole tulossa. Haluan vielä jatkaa aamuun asti valvoen jossain jatkoilla. Ja minuuttia myöhemmin Jukka saa loistoidean järjestää lähellä asuvan ystävän luokse jatkot! 

 Fiilis on hyvä ja valvottaa ihanasti, joten menemme kaikki yhdessä tutun kaverin luokse jatkamaan yötä. Ja se on kivaa. Hyviä biisejä, hauskoja musiikkivideioita. Chilliä oleskelua! Paitsi, että Jukka taas tuijottaa minua surumielisen näköisenä. Yhtäkkiä hän alkaa hokea tippa linssissä, kuinka rakastaa minua. Olet maailman ihanin ja kaunein. Pyydän häntä taas lopettamaan. Sanon vielä kerran rautalangasta vääntäen, että juuri tätä jatkuvaa jankkaamista olen pyytänyt häntä lopettamaan, mutta hän vain tekee sitä enemmän ja enemmän. Haluan nauttia hyvästä fiiliksestäni, joten voitko lopettaa ja keksiä jotain muuta ajateltaa! Jukka on muuttunut silmissäni täysin naurettavan säälittäväksi ja epätoivoiseksi. Pystymme nauttimaan hyvästä fiiliksestä muutaman tunnin, mutta aina ajoittain Jukka ihmettelee ääneen, että mitä oikein on tapahtunut väleillemme. Tyydyn sanomaan, että ei asiat vain aina onnistu ja meidän pitäisi keskittyä olemaan nyt kavereita. Mutta kun Jukka ei taaskaan lopeta jankutustaan, niin sanon, että viimeistään hänen viimeisen vuorokauden käyttäytymisensä saa minut kaikkoamaan kokonaan. Kerron kuinka tuo huomionkerjääminen jollain kuvilla ja tinderillä ja naisten pokailulla on naurettavaa. Jukan silmät taas kirkastuvat ja hän innostuu, että olen huomannut hänen ovelat tempauksensa! Ihanaa että sä huomasit ja selvästi välität! Sanon, että ei, vaan se on säälittävää ja täysin läpinäkyvää. Mutta tein sen sun vuoksesi! Jukka huudahtaa ja sanon että siksi se on vieläkin säälittävämpää. Ajatukseni on niin kirkas ja selvä. Ja se on Ei.  Lisäksi sanon Jukalle, että se miten hän on yrittänyt käyttää valtaansa sen laitteen avulla, jonka minulle lupasi on tosi epäkohteliasta. Jukka pyörtää taas aikaisemmat puheensa ja sanoo, että kyllä sä saat sen! Tule heti hänen luotaan hakemaan! En takuulla tule. Lähdemme samaa matkaa ennen puolta päivää ystävän jatkoilta kohti kotejamme, ja Jukka meinaa seurata minua itku silmässä bussiin. Mutta sanon tiukasti, että hänen tulee mennä omaan kotiinsa ja sillä selvä. Heti kun bussin ovet sulkeutuvat ja Jukka jää sinne pysäkille omaan todellisuuteensa, niin tunnen tehneeni oikein. En edes ymmärrä miten olen aikaisemmin voinut nähdä Jukan niin eri valossa. Onneksi tämä tilanne ratkesi nyt eikä myöhemmin.

 
Sunnuntain aikana Jukka viestittelee ja soittelee, mutten vastaa. Katson elokuvia ja torkahdan ehkä pieneksi hetkeksi. Olo on pehmeä ja hyvä! Ihana. Myöhemmin vastaan Jukan viestiin, etten oikeasti jaksa nyt. Ei ole mitään sanottavaa! Jukka yrittää vielä selittää, että saan kyllä sen laitteen sillä alkuperäisellä summalla. Hän voisi tuoda sen johonkin keskustaan luokseni joku päivä.  Vastaan, että voidaan sitä vaikka miettiä sitten ensi viikolla. Mutta todellisuudessa olen aika varma, että Jukka vain koittaa taas jotain pelailla ja viime hetkellä perääntyykin halutessaan siitä enemmän rahaa joltain toiselta. Tai jos hän sen minulle onnistuisi myymään, niin varmasti saisin jälkikäteen kuulla kuinka olen hyväksikäyttänyt häntä julmasti. Mutta kiinnostaako se minua? Ei. Minulla on sellainen energinen ja puhdas olo! Uusia alkuja kiitos! Ehkä vähän karusellia! Vuosi 2018, tervetuloa! Viikonlopun aikana viestittelin Ninon kanssa. Nino tahtoi kertoa minulle, että vaikka en nyt olekaan yökyläillyt hänen luonaan aikoihin, niin olisin tervetullut milloin vain. Sovimme, että käymme joku päivä ainakin syömässä, koska hän on tosi kiva, ja vähintäänkin kaverina loistotyyppi. Jee! Lisäksi olen saanut Javierilta viestin, jossa hän ehdottaa tapaamista tiistai-illalle. Tiistai-illalle! Eli itsenäisyyspäivän aatolle. Puntaroin tässä paraikaa vaihtoehtojani. Haluanko lähteä tanssimaan ja valvomaan? Vai tavata Javierin ja viettää pitkästä aikaa illan hänen kanssaan? Hmm. Tai molemmat? Sanon Javieirlle, että mietin vielä loppuillan suunnitelmia, mutta ehkä voisimme ainakin pikaisesti tavata alkuillasta. Katsotaan. Ei stressiä. Ei kiirettä. Kaikki on auki. Kirjaudun myös kahvitauolla pitkästä aikaa tinderiin ja päivitän sinne uudet kuvat, joissa on vähän aiempaa enemmän huumoria mukana. Nyt jatketaan rennosti.