Ainiin

 

Olen innoissani heti perjantaiaamuna, kun kuulen taas tinderin merkkiäänen ennen kuin edes olen noussut sängystä ylös. En katso vielä. Vasta sitten kun olen tehnyt aamutoimet! Se on varmaan se komea pitkä miehekäs mies, jonka kanssa olemme nyt alustavasti sopineet tapaavamme ensi viikolla. Ai hitsi miten jännittävää pitkästä aikaa! Pääsinpäs helposti taas tähän flowhun, jossa olen aktiivisesti kontaktissa uusiin ihmisiin ja kaikki mahdollisuudet tuntuvat olevan avoinna. Laitan jalkaani risaiset ja kuluneet alushousut, jotka voin sitten vaihtaa työpäivän jälkeen puhtaisiin käytyäni semisuihkussa. Ja lisäksi puen pääälleni ylijouluiset vaatteet, jotka olen laittanut täynnä kuivia vaatteita olevan pyykkitelineen päälle valmiiksi edellisenä iltana. Onnistuin kuin onnistuinkin käymään saunassa ja vaihtamaan vielä puhtaat lakanat sänkyyni, jossa olen taas nähnyt eläviä ja pitkiä unia koko yhdeksäntuntisen nukkumisrupeaman. Olen edellisiltana nukahtanut kesken feissarimokien lukemisen. Koitan käydä sivustolla mahdollisimman harvoin, jotta niitä olisi kertynyt kerralla paljon luettavaksi ja siten saan aina viihdytettyäni itseäni pari yksinäistä minuuttia ennen unen tulemista. Lähden innoissani töihin etuajassa, koska onhan perjantai! Se päivä kun saa kuunnella täysillä hyvää musiikkia ja innostua luvan kanssa tulevasta vapaaillasta. Tarkistan saamani viestin, ja se ei olekaan Henri. Vaan söpö tinderi jonka kanssa olen vaihdellut viestejä aikaisemmin. Sellainen vähän rennompi tapaus. Jolle ei tarvitse esittää yhtään mitään. Kiintoisaa! Tämä tapaus on kiinnostunut minusta. Ja minä olen kiinnostunut hänestä. Hän kysyy miten päiväni on alkunut ja kerron olevani innoissani viikonlopusta. Mies kysyy, että odotanko joulua näin kovasti ja tajuan unohtaneeni kokonaan koko joulun. Ainiin, joulu! En odota sitä. Odotan viikonloppua. Joulunvietto on sitten mukava jälkitila onnistuneen viikonlopun perään. Toivon! Vaihdeltuamme muutamia viestejä päädyn saamaan kutsun minulle ja ystävälleni pieniin juhliin illalla. Ai että miten tahtoisin mennä! Lähetän heti Elinalle viestin, että tuleeko hän mukaani, koska kutsu on selvästi tarkoitettu kahdelle. Jännittävää. Taas vapaapäivät tulivat näin nopeasti ja vielä uudenlaisten ideioiden saatelemana. Toivon tosi paljon, että Elina lähtee mukaani pitkästä aikaa kohti uusia seikkailuita. Kuuntelen ylex:n leppoisia juttuja ja laitan parhaimmat biisit täysille tanssahdellen niiden tahtiin työpisteelläni. Kuuntelen omaa musiikkiani vasta iltapäivällä uppoutuen silloin kunnolla tanssitunnelmaan, koska tiedän, että kun laitan lempparisettini soimaan, niin en pysty enää lopettamaan. Juuri nyt olen tyytyväinen, etten aikaisemmin tehnyt suoria ehdotuksia rauhallisesta koti-illasta Javierille! Kyllä niille on aikaa sitten kun ei ole hauskempaa tekemistä.

Päivän aikana innostuminen ei laannu ollenkaan. Päinvastoin, olen sen verran jännittynyt - kuten aina viikonlopun edellä - että vatsanikin menee sekaisin. Hyvä. Tervetuloa ruokahaluttomuus. Se on sopiva aloitus viikonlopun paastolle. Tykkään siitä kun vatsaan tulee sellainen tyhjä ja hoikka olo, koska joskus tunnen oloni ihan turvonneeksi. Esimerkiksi lomamatkalla Jukan kanssa sain ensin yhdenillan vatsataudin, jonka olisi luullut tyhjentäneen minut kokonaan, mutta sen sijaan seuraavat pari päivää vatsa oli ihan pinkeä ja olo ällöttävä, enkä kyennyt syömään juuri mitään. Ja jouduin välillä juoksemaan vessaan. Ja usein ihan turhaan. Se on kai ulkomailla ihan normaalia, mutta romantillisessa miesseurassa en tuntenut oloani kauhean ihanaksi. Osaan kyllä  hoitaa tuollaiset tilanteet hyvin. Sanon, että anteeksi mutta nyt vatsa on vähän sekaisin, ja pakkohan toisen on ymmärtää. Indonesiassa monet julkiset vessat ovat sekakäytössä ja niissä saattaa olla lasittomat ikkunat vilkkaalle kadulle. Ainakin kun ollaan poissa kaupunkialueelta. Siellä jotenkin tuntee olonsa tosi rennoksi eikä mikään huono vatsa kiinnosta ketään. Joten omakin suhtautuminen on rennompi. Mutta opin kyllä ymmärtämään paremmin ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvista vatsavaivoista. Nyt ymmärrän miksi ummetus on pahempaa kuin sekainen vatsa. Noh, onpas ihana pohdinannaihe. Jätetään se tähän. BLING. Elina vastaa, että voisi harkita illan juhlia! Jee! Yritän parhaani mukaan innostaa häntä mukaan ja olen jo ihan varma, että pääsemme tapaamaan tämän uuden tinderin kavereineen. Jotain hauskaa ja uutta on luvassa. Nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Luoja suo, että loppuvuodesta tulee mahtava, ja ensi vuodesta paras! Aina kun tulen liian iloiseksi ja odotan jotain innokkaasti niin alan pelätä, että jotain menee pieleen. Pelkään etten ansaitse sitä. Pyydän ennakkoon anteeksi typeryyksiäni ja toivon armoa.

Vihdoinkin radiossa alkaa tulla liian tylsiä biisejä ja pääsen laittamaan kunnon tanssimusiikin soimaan täysillä kuulokkeistani, jotka olen ostanut joskus pari vuotta sitten verkkokaupan alennusmyynnistä. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt musiikin ilon. Aikaisemmin en kuunnellut juurikaan mitään musiikkia koskaan. Muutoin kuin automatkoilla. Eroni jälkeen addiktoiduin radioon. Aloin lenkkeillä ja tarvitsin jotain elävää seuraani koko ajan. Liveradiolähetys vähentää yksinäisyyden tunnetta, josta kärsin tosi helposti. Kun vietin aikaa selviytyessäni erosta niin suora radiolähetys muuttui henkireiäkseni. Silloin tuntuu, että en ole yksin maailmassa, kun joku höpöttää jotain hölmöä jossain studiossa. Sittemmin olen löytänyt luihin ja ytimiin menevän tanssimusiikin, jota en tokikaan kuuntele yleensä lainkaan arkisin. Tällä musiikilla on minuun niin voimakas vaikutus, että säästelen parhaat rytmit vain niille päiville, kun pääsen todella hyödyntämään tämän musiikin herättämän fiiliksen. Se kutittelee raajojani ja aivojani ihanalla tavalla. On pakko liikkua ja pysähtyä tuntemaan musiikki. Jos jos se vaikuttaa minuun näin keskellä työpäivää, niin voitte vain kuvitella mikä on se tunne tanssilattialla kun ääni vyöryy täristen ylitse. Kädet tekevät hassuja kuvioita itsestään ja on ihanan pakko liikkua. Sitten tulee se kohta että on pakko nostaa kädet ilmaan ja valot iskevät vartalon läpi ja joka paikkaa kihelmöi. Enkä osaa edes tanssia. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Mitä olisinkaan menettänyt jos ei tätä suurta elämänmuutosta olisi minulle tapahtunut. Lucky me.