No plans

Torkuttelen kelloa perjantaiaamuna tarpeettoman pitkään, koska en edes nukahda enää uudelleen. On vain niin kiva pysytellä lämpimän peiton alla ja halia kainalossa olevaa unelta tuoksuvaa tyynyä. Mutta kun viimein saan itseni ylös, niin huomaan saaneemme valkean joulu(kuun alu)n. Inhottavan märän valkoisen räntäsään, josta jo auraamistöitä päivystysluontoisesti suorittava ystävä on ehtinyt lähettää valitusviestejä puhelimeeni. Ne ovatkin aamuni ainoat viestit. Ei mitään Jukalta - ei haittaa. Ei mitään Dimiltä - höh. Nyt olen kaksi edellistä kertaa ottanut Dimiin yhteyttä ja viimeisimmässä viestissäni eilen ehdottanut suoraan tapaamista viikonloppuna, joten on aika selkeää, että seuraavaksi saa Dim tehdä aloitteen yhteydenpidollemme. No ei se nyt niin justiinsa ole, mutta minusta ehkä tuntuisi hieman epätoivoiselta ottaa ainakaan ihan lähiakoina yhteyttä uudelleen. Miksei Dim tarttunut suoraan ehdotukseeni ja ehdottanut tapaamista? En tiedä. Onhan toki mahdollista, että joillain ihmisillä elämä ei pyöri vain treffien ja juhlien ympärillä. Mutta taas tänäaamuna näyttäisi siltä, että Rickyn elämä pyörii minun ympärilläni. Hän tahtoo nähdä ja ihmettelee tuhannennen kerran, että miksi en vain osaa vastaanottaa hänen rakkauttaan. En jaksaisi käydä näitä samoja asioita taas läpi, mutta yritän tuhannennen kerran selitellä, että en voi sille mitään miltä minusta tuntuu. Sanon, että ehkä minun pitäisi vain olla itsekseni. Sehän on totta, vaikken siihen varmaan pystykään. Selailen taas lentoja myöhemmälle keväälle. Uskantaisikohan lähteä Balille, vaikka tällä hetkellä tulivuori sykkii siellä? Varmaan muutaman kuukauden kuluttua tilanne on taas tasaantunut. Jätän asian vielä hautumaan pariksi päiväksi samalla kun vilkuilen ulkona satavaa lumipyryä. Tylsä ilma. Sellainen, mihin tekisi mieli laittaa jalkaan paksut pörröiset talvisaappaat, mutta koska maa on niin märkä niin ei voi. Työpäivä ei suju ihan niin suurella energialla, kuin olin alunperin ajatellut, mutta silti se etenee kohti loppuaan riittävällä tehokkuudella. Syön lounaaksi luonnonjogurtin marjamyslillä, jonka kipaisen lähikaupasta samalla kun nappaan matkaani pari olutta iltaa varten. Olen syönyt ihan kauhean epäterveellisesti aivan liian pitkään, ja koitan nyt taas ryhdistäytyä pikkuhiljaa. Joinain päivinä olen syönyt niin paljon suklaakarkkeja, että olen meinannut oksentaa. Hyi. Toivottavasti edessä olisi kiva paastoviikonloppu! Voi kunpa jotain kivaa järjestyisi loppuillaksi, sillä alkuillan aion viettää moikaten ystäviä Elinan luona.