Pehmoinen maanantai

Onpas unenomainen ja sellainen pehmeä sekava olo. Istun kahvitauolla ja mietin, että huomaakohan minusta mitenkään että leijun jossain omassa henkisessä pyöreässä ja pehmustetussa huoneessa poukkuroiden karussa kylmässä todellisuudessa. Mutta tiedän, että näytän ihan normaalilta. Aina välillä suuni aukeaa ja sanoo jotain aika järkevää ja sitten käteni kohottautuu manuaalisesti ja ottaa kahvikupin käteen ihan niinkuin olisin ihan normaali. Tunnen olevani oikeaa maailmaa tarkkaileva robotti tai jokin olento, joka on nyt tämän ulkoisen kuoren sisällä. Pidän tästä. Ei tarvitse kuin vain olla ja kuori hoitaa kyllä kaikki asiat. Ehkäpä luen tärkeät työtekstit hieman tavallista tarkemmin, jotta varmasti ymmärrän sitten painaa oikeita nappuloita, mutta yhdeksänkymmentä prosenttisesti kaikki hoituu jo automaatiolla. Minun tarvitsee vain nauttia kyydistä ja ylpeästi katsoa kuortani, joka osaa nauraa oikeassa kohdassa jonkun vitsille ja näyttää asialliselta istuessaan toimistossaan. Olen vastaillut jo Jukan aamuviesteihin ja Rickyn kyselyihin lounasseurasta. Onko nyt maanantai? Joo onpas tylsää. Seuraaviin kunnon juhliin on siis vielä monta päivää, mutta oikeastaan tavalliset arki-illat tuntuvat ihan sopivilta juuri nyt. Kaikki on ihan hyvin. Paitsi se, että ehkäpä jollain tasolla laiminlyön seuraelämäni juhlinnan sijaan. En ole jaksanut tindetröidä tai edes panostanut tinderien viesteihin kauheasti. Olen huomannut, että jos joku ei satu juuri oikeaan saumaan ehdottamaan tapaamista, niin en jaksa lyödä lukkoon mitään, enkä ainakaan jatkaa tutustumista pelkästään kirjoittelemalla. Olen liian mukavuudenhaluinen. Myös se hieman harmittaa, ettei Dimistä kuulunut mitään koko viikonlopun aikana. Jotenkin jo luulin, että hän olisi nyt noussut potentiaaliseksi tapailukaveriksi viimeinkin. Mutta ei. Toisaalta en tuntuvasti kaipaa yhtään ketään, koska minulla on niin hauskaa ilman ketään erityistä juuri nyt. Mutta toisaalta ja toisaalta. Javier on elätellyt koko viikonlopun toiveita siitä, että olisimme viettäneet yön yhdessä. Mutta minä en halua nukkua. En kaipaa fyysistä läheisyyttä niin paljoa, että jättäisin bileet kesken. Olen vastaillut Javierin vihjaileviin viesteihin sekä perjantaina että lauantaina täysin rehellisesti kertoen, että minä tahdon valvoa kivassa samanhenkisessä seurassa ja todennäköisesti kun aurinko on jo noussut niin hipsin ihanassa höperyydessä kotiin tai kylään sukulaisille. Ja niin olen tehnytkin. Ja halunnut tehdä. Onko tämä se elämänvaihe, josta jotkut sinkun joskus puhuvat? Että he kertovat olevansa nyt tyytyväisiä sinkkuelämään, eivätkä kaipaa suhdetta, siksi koska paras vapaa-aika menee juhliessa eikä kiinnostus deittailuun tai vaivannäkemiseen riitä. Jos joku tule vastaan tai ohikulkiessa kilistää lasilliset niin okei. Mutta en vaan jaksa järkkäillä mitään deitti-iltoja kauheasti ennaltasuunnitellusti. Se on fiilikseni ainakin nyt. 

Mennyttä viikonloppua ajatellessa tuntuu, että jostain mitä on tapahtunut perjantaina on ikuisuus. Rakastan sitä tunnetta, kun ajantaju hidastuu. Se johtuu luultavasti jostain kannabiksesta. Kuunneltava biisi tuntuu kestävän ikuisuuden. Aina tuntuu että bussi on tositosi pahasti myöhässä. Joku menee vessaan niin yhtäkkiä kaikki ihmettelevät että minne se katosi, vaikka todellisuudessa on kulunut minuutti. Se on kauhean hauskaa, kun kaikki kokevat sen samalla tavalla ja tietävät mistä se johtuu. Se ikään kuin antaa meille lisää aikaa pitää hauskaa. Jokainen hauska sekunti venyy ja pitkittää mukavia iltoja. Siksi jos vietän alkuillan Elinan luona ja matkustan siitä itsekseni seuraaviin illanistujaisiin muiden kavereiden luokse, ja sieltä vielä klubille ja aamujatkoille, niin tuntuu, että jokainen tapahtuma ja siirtymävaihe on oma iso prosessinsa joka kestää hauskan oman kokonaisuutensa. Kivaa. Perjantai taisi sujua juuri niin. Ensin pidämme hauskaa Elinalla. Muutama kiva kaveri ja kaikki samassa veneessä. Aina on kivaa ja hyvä fiilis riippuen siitä millaisella koktaililla olemme liikenteessä tällä kertaa. Itse en välitä alkoholista noina iltoina, koska ilman alkoa energia ja keskittyminen pysyvät tosi hyvällä  tasolla. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että on kulunut varmaan tuntikausia, ja ai että miten kivaa on vilkaista kelloa ja tajuta, että koko ilta ja yö ja aamu on vasta edessä. Suunnittelen usein etukäteen mihin kulkuneuvoihi aion ehtiä, jotta illan kulku pysyy hallinnassani. Tällä kertaa saan kuitenkin kyydin klubille, jossa soittaa kiva deejii. Minulla on loistava fiilis ja menne sinne yksin. Ja pidän hauskaa tanssien. Illan aikana olen jutellut Jukan kanssa. Olen ollut itse ystävällinen ja neutraali ja sivuttanut kokonaan hänen draamailuyrityksensä. Nytkin Jukka soittaa minulle ollessani klubin lähellä aamujatkoilla tutun luona ja kertoo olevansa hyvissä bileissä. Saan kutsun sinne ja lupaan harkita asiaa. Sitten hetken kuluttua puhelun jälkeen Jukka viestii, että onkin kotona ja heräsi juuri ja puhui unissaan. En reagoi mitenkään. Ihan ihmejuttua ilman mitään syytä. Tiedän kyllä täysin hyvin ettei hän äskenut ollut unissaan. Sitten puhelin soi taas ja Jukka itkien kysyy että missä sä olet, missä sä olet!! Lupaa maksaa taksin jos nyt heti tulen juhliin, jotka ovat sittenkin käynnissä. Huoh. Tässä vaiheessa totean, että en jaksa tänään tätä sekoilua enkä ole tulossa, heippa. Sitten Jukalta tulee ainakin viisi viestiä, joissa hän haukkuu minut lyttyyn ja sanoo ettei enää koskaan tahdo kuulla minusta mitään. En reagoi ja seuraavaksi Jukka soittaa kymmenen kertaa ja kun en vastaa niin anelee viesteissä minua vastaamaan. Sitten Jukka lähettää minulle viestin, jossa haukkuu minua lapselliseksi kun olen nähtävästi poistanut hänen facebookista. En voi kuin nauraa. Jukka on tainnut itse mennä kiukkuspäissään poistamaan minut ja nyt ei kykene myöntämään tekoaan. Hah. Ihan sekopäistä käyttäytymistä, johon en nyt jaksa reagoida mitenkään. Keskityn omiin rauhallisiin aamujatkoihini, joissa ihmiset istuskelevat rauhassa fiiliksistä nauttien. Jossain vaiheessa aamua totean, että nyt voi alkaa loivennella oloja ja olla ottamatta enempää mitään, ja odottelen mielen selkiytymistä sen verran, että jaksan lähteä kirkkaaseen uuteen aamuun. Kysyn Jukalta voinko samalla tulla noutamaan laitteen sopimaamme maksua vastaan, ja Jukka sanoo, että tottakai! En tahdo mennä hänen asunnolleen, joten sovimme että tapaamme hänen kotikadullaan, jonne joudun matkustaa toisella kulkuneuvolla. Sovimme ajankohdan ja ennen kuin hyppään bussiin varmistan viestiltä, että onko Jukka valmiina (eikä esimerkiksi nukahtanut). Ei vastausta. Soitan ja puhelin tuuttaa pitkään, mutta ei vastaa. Odotan puoli tuntia, mutta en saa Jukalta vastausta eikä hän vastaa puhelimeensa, joten hyppään ratikkaan kohti omia kotikulmiani. Ja hetkeä myöhemmin Jukka soittaa ja selittää, että akku oli ehtinyt loppua ja hän vasta nyt sai puhelimena avattua. Kun kysyn, että miksi se sitten soi kun koitin hänelle muutamaan kertaan soittaa, niin Jukan mukaan kyseessä on jokin erityislaatuinen virhe yhteyksissä. Nauran hänen tyhmille jutuilleen kertoen suoraan, ettei minun kanssani lapsellinen pelleily auta, ja lupaan palata asiaan myöhemmin. Saan perään noin viisitoista viestiä erilaisine selityksineen.

Vaikka Jukka käyttäytyy näin järjettömän typerästi niin minulla ei ole häntä vastaan kaverina yhtään mitään. Jotenkin ymmärrän sen että voi mennä paniikkiin eikä ajatus oikein kunnolla toimi ja käyttäytyy ihan typerästi. Hän yrittää vähtävästi vaikka mitä, että muuttaisin mieltäni meidän suhteemme. Mutta hän ei itse tajua vain pahentavansa tilannetta. Suhtaudun täysin viileän neutraalisti hänen noloihin yritelmiinsä. Mutta muuten olen häntä kohtaan mielelläni kaverillinen. Tiedän, että kun hän pääsee yli tästä vaiheesta, niin voimme olla ystäviä. Ja oikeasti. En tahdo menettää tätä kivaa kaveripiiriä, johon olen päässyt sisälle, enkä halua, että Jukasta tuntuu oudolta, että vietämme kaikki aikaa yhdessä. Vastaan Jukan johonkin tuhannenteen viestiin, että palaillaan myöhemmin ja katsotaan josko illemmalla olisi jotain kivaa meininkiä, jolloin voimme porukalla törmätä. Ja sitten kenties saan sen laitteenkin napattua matkaani (jonka Jukka miljoonaan kertaan vuoroin luvannut myydä muualle ja sitten taas lahjoittaa minulle...). En ole nukkunut lainkaan ja nyt menen taas tapaamaan sukulaisiani ja olen yllättävän fresh. Juttelen aktiivisesti niitä näitä ennen kuin menen hetkeksi kotiin rentoutumaan ja valmistautumaan kohti uutta iltaa. Fiilis on hyvä. Jukka soittelee ja koittaa olla kauhean normaali saadakseen minut mukaan yhteiseen illanviettoon. Tietenkin voin tulla pyörähtämään jos jotain hauskaa on tiedossa. Mutta ennen sitä menen taas aloittamaan illan Elinan luokse. Uusi kiva ilta! Energiaa riittää ja maailma on auki! Ja kaikki sujuu jotenkin mukavasti. Jukka viestittelee vähän väliä menemisiään ja selvästi yrittää keksiä jotain niin hauskaa, että saa minutkin paikalle. Ja pian hän siinä onnistuukin! Sovimme tapaavamme keskustassa ennen puolta yötä, josta jatkamme ystävän luokse, missä muut jo ovat aloittelemassa iltaa. Miksei? Suhtaudun Jukkaan kuin kaveriin ja  hän tietää sen kyllä erittäin selvästi tässä tilanteessa. Tapaan Jukan ja hän on aina sekaisin. Veikkaan, että hän on juonut. Joudun hyssyttelemään hänen typeriä juttujaan julkisissa paikoissa. Saavumme ystävän luokse ja siellä Jukka osaa käyttäytyä hyvin ja kohdellen minua kaverillisesti. Hän pyytää anteeksi typerää käytöstään ja myöntää, että on saattanut olla itse se, joka on poistanut minut somesta. Hyvä. Hyvä jos Jukka pian tajuaa, ettei tuollainen temppuilu tehoa minuun millään tavalla. Harkitsen aamuklubille lähtemistä, mutta saamme aikaan pienellä porukalla niin hauskat omat kemut, ettei ole tarvetta lähteä minnekään. Jossain vaiheessa iltaa Jukka menee pariksi tunniksi makkarin puolelle sammumaan, koska on ilmeisesti juonut alkoholia. Mutta muutoin juhlat jatkuvat kivana aina aamuun saakka. Jukkakin herää ja jaksaa vielä jatkaa muutaman tunnin. Kellon lähestyessä jo aamupäivää mietin ääneen, että on aika jo liikkua kohti karua todellisuutta. Jukka ehdottaa, että tulisin hakemaan samalla laitteen hänen luotaan naapurista. Ilmassa ei ole minkäänlaista draamaa joten suostun. Ihanassa kevyessä pumpulissa kuljemme Jukan luokse. Siellä laite odottaa siistinä. Jukka ei ruikuta mitään suhdejuttuja vaan on tosi hillitty ja kaverillinen. Loistavaa. En aio viipyä, mutta suostun siihen, että Jukka keittää kahvit. Kokeilen laitteen toimivuuden ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Jes. Juomme kahvit. Tarjoan Jukalle puolikkaan bentson, josta itse otan toisen puolikkaan poistamaan lievänä tykyttävän päänsäryn. Ja sen ansiosta seuraava vuorokausi aina tähän hetkeen saakka on pehmoisen leijuva. Olemme jo ehtineet viestiä Jukan kanssa kivoja kaverillisia viestejä seuraavan viikonlopun isoista reivibileistä. Hyvä fiilis kaiken suhteen. Toki koen itseni vähän tylsäksi. Sivuutan romantillisen sosiaalisen elämäni hauskanpidon vuoksi. Mutta mitä sitten? Jos ei Javier ole kuitenkaan elämäni mies, niin miksi istuisi nänen luonaan vapaailtojani, jos minulla on muutakin tekemistä. Toivon, että viikko kuluu kivasti ja nopeasti, koska ensi viikonloppuna on aika todellisten juhlien.