Leijumisen lahjoja

Tiistaiaamun piristeeksi juttelen Singhin kanssa, joka lähes joka päivä jaksaa kertoa minulle kuulumisiaan tai jotain Intian historiasta. Nyt juttelemme intialaisesta superpariskunnasta, jotka ovat lomailemassa lapissa. Singh kertoo että on aina ollut rakastunut Anushkaan. Olen oppinut paljon intialaisista, koska en ole kehdannut jättää katsomatta ihan kaikkia Singhin linkittämiä youtube-videoita tai uutislinkkejä, jotka kuvailevat intialaista huumoria, deittailua tai vaikka häitä. He ovat selvästi tosi huumorintajuista ja hassua porukkaa sellaisella vähän naivilla tavalla. Singhistä on tosi hauskaa kun hänen etätapailemansa tyttö ilkeilee ja nimittelee häntä heidän skypepuheluissaan. Suloista. Olemme niin erilaisia. Samalla vastaan jollekin tinderille, että toki voisimme mennä yksille ja lähteä sitten kiertelemään maailmaa. Tottakai! Jos vain asiat siihen suuntaan lutviutuvat. Never say never. Vaikka aika hyvin ylläpidänkin taas aktiivisuuttani tinderin suuntaan, niin olen vähän tylsistynyt. Viestittely on tylsää. Ihmiset eivät reagoi riittävällä nopeudella. Miksei se joku söpö jo ehdota tapaamista! Haluaisin nopeampaa toimintaa! Sovitaan se aika ja paikka ja nähdään ja sillä selvä! Ei mikään mukafiksu jutustelu johda mihinkään. Ennen se tuotti minulle nautintoa, mutta ei enää. Olen malttamaton ja selkeästi nyt siirtynyt siihen vaiheeseen, jossa ovat ne kaikki tyypit, joiden esittelytekstissä lukee, etteivät he tykkää naputella viestejä vaan ennemmin tavataan nopeasti. Jep. Nyt ymmärrän. Mutta en kuitenkaan ole niin innokas että jaksaisin itse ehdotella mitään. Hah, ristiriitoja. Toivottavasti pian tulen sen verran malttamattomaksi että oma-aloitteellisuuteni lisääntyy. Mutta huomaatteko millaisia ihmisiä tuolla liikkuu? Täysin vieras tyyppi tahtoo antaa ymmärtää, että on valmis lähtemään yhteiseen reissuun parin viestinvaihdon jälkeen. Tietenkin kyse on pääosin vain erilaisista keinoista tehdä vaikutus toiseen ja yrittää vaikuttaa jännittävältä? Mutta oikeastikin. Olen jo tehnyt sen. Olen lähtenyt tuntemattoman ihmisen kanssa kaukomatkalle tuosta noin vain! Ja miksen voisi tehdä sitä uudelleen. Olen onnistunut hakkaamaan sen kynnyksen palasiksi, joka epäröittäisi tarttua mitä jännittävimpiin tilaisuuksiin. Kuka tietää, ehkä olen pian matkalla jonnekin tuon kuvakaappauksessa esiintyvän tinderin kanssa, joka kuvittelee olevansa kauhean nokkela ja voivansa vaikuttaa minuun harkituin lauserakentein. Mutta se mitä hän ei tiedä, on se, että minäkin olen suorittanut ne manipulointikurssit, joita hän ylpeänä mainostaa profiilitekstissään. Skool!

Ei tunnu yhtään joululta. Joulu on tällä viikolla. Aattoa vietetään sunnuntaina. On siis oltava sen verran tarkkana tulevana viikonloppuna, etten ole liian väsynyt sunnuntai-iltana. Useimmat menneet viikonloput ovat kuluneet siten, että sunnuntaina olen leijunut päivän kaupoilla ja ulkona syömässä, ja loppuillan katsellut netflixiä tai istuskellut perheeni kanssa aina välillä torkahdellen ennen aikaista nukkumaanmenoa. Arkirytmiin kuuluu jo sunnuntaista alkaen se, että painava ihana uni tulee niin aikaisin, että ehdin nukkua pääsääntöisesti yhdeksän tuntia arkiyössä. Nyt on pidettävä huoli siitä, että otan päiväunet vähintäänkin sunnuntaiaamuna, jotta olen skarppina viettämässä sukujoulua! Ja tuskinpa se mikään ongelma on. Ja jos epäonnistun, niin ei ketään sukulaistani haittaa jos otan pienet torkut aaton vieton ohessa. Voin hymyillen selittää, että lauantai vähän venähti ja kaikki olisivat ymmärtäväisiä. Menneenä viikonloppuna puhuimme Jukan kaverin Simon kanssa joulusta ja hän mietti miten hauskaa olisi pitää omat pienet joulujuhlat kavereiden kesken ja tehdä lsd-sokereista nättejä minipaketteja ja antaa niitä lahjaksi kaikille juhliin osallistujille. Haha, se olisi todella suloista! Ehkäpä joskus toteutamme idean. Onnellisuuden lahja. Selittämättömän hymyn lahja. Silmien avautumisen lahja. Ahdistuksen poistumisen lahja. Olen huomannut, että moni joka tykkää juhliessaan käyttää esimerkiksi amfetamiinia ja ekstaasia ei ole uskaltanut kokeilla lsd:tä. Se tuntuu jotenkin kauhean isolta ja pelottavalta jutulta. Luullaan, että siitä menee ihan sekaisin ja menettää kontrollin kaikkeen. Mutta se ei pidä paikkaansa ollenkaan, kunhan muistetaan kohtuus kaikessa. Ja taas uutisotsikoissa joku poliitikko selittelee, kuinka nyt on tajunnut, että alkoholinkäyttö on taas kerran mennyt överiksi ja apua tarttisi hakea. Enkä voi olla miettimättä, että miten alkukantaista ja typerää joku alkon ylikäyttö on. Miten joku jaksaa, kun on olemassa niin paljon parempaa ja haitattomampaa. So last season. Ajatus dokaamisesta on jotenkin niin kaukainen, etten melkein edes voi uskoa, että olen aikaisemmin juhlinut ja juonut niin paljon, että muisti saattaa mennä ja seuraavana päivänä on paha olo. Selkeästikin on ihmisiä, jotka jostain syystä käyttävät päihteitä minimimäärän yli aina tilaisuuden tullessa. Eli kaipaavat sitä päihtymystä joko paetakseen jotain tai lääkitäkseen jotain tai kyetäkseen pitää hauskaa. Minä kuulun niihin ihmisiin. Sitten on ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään päihtymystä lähes koskaan. Eivät ymmärrä sitä. Ja se on fine. Mutta jos se halu kerran on, niin miksei sitten tekisi sitä optimaalisella tavalla. Ilman jotain julkista känniörvellystä. Raitistuminen ei juuri nyt innosta eikä tunnu yhtään tarpeelliselta, kun tämänhetkinen tasapaino toimii. BLING. Jukka viestii kesken aamupäivän jotain työjuttujaan ja mukamas ohimennen ehdottaa, että voi hakea minut jouluostoksille ja syömään jos haluan. Hän lupaa tarjota ja kuskata ja ihan mitä vaan. Ihanaa, että minulla on tällainen kaveri, jonka kanssa voin tehdä arkisia juttuja, mutta hän ei taida olla ihan puhtaasti kaverileveleillä vielä. 

Nyt jotenkin ymmärrän sen, kun aloitellessamme tapailua Jukka selitteli sänkyongelmiaan sillä, että hän ei ollut pitkään aikaan tapaillut ketään. Silloin ihmettelin, että no mitä sitten! Ei seksin harrastaminen edellytä mitään suhdevirityksiä. Olenhan minäkin "tapaillut" useita deittejä, joiden kanssa olen ollut intiimeissä tekemisissä viikoittain. Siis siihen asti kun tapasin Jukan. Koko sinkkuusaikanani en ole kärsinyt minkäänlaisista puutteista. Ihan jokaikinen kerta, kun lähtee jonnekin ulos niin on varmasti tilaisuus päästä minkävainlaisiin tekemisiin uusien tai ennalta tuttujen miesten kanssa. Olen saanut enemmän läheisyyttä ja hellyyttä viimeisen puolentoista vuoden aikana, kuin varmaan vuosikausiin pysyvässä suhteessani aikaisemmin. Enkä ole langennut mihinkään hetken huumiin, jotka kaduttaisivat myöhemmin. Vaan olen nauttinut laadusta. Mutta nyt. Nyt ymmärrän sen, että seksuaaliset suhteet ovat jääneet, kun ei tapaile ketään. Koska ei jaksa. Koska ei kiinnosta. Ei huvita mennä yökylään kenenkään luokse. Ei jaksa nähdä vaivaa. Ei tunnu puutetta. Ei tarvitse! Ehkä välillä olisi kiva halailla jotain ja nukkua kainalossa. Aina hetken mietin, että täytyy varmaan mennä Javierille tai hyväksyä Ninon vihjailut. Mutta ei vain ole vielä tarvinnut tai innostanut riittävästi. On niin hyvä olo, että fyysistä kaipuuta ei vaan kauheasti ole. Onko se sitten huono juttu? En usko. Voinhan ajatella, että säästelen itseäni nyt jollekin spesiaalille, kuten ajattelin eroni jälkeen tekeväni. Nyt minulla on vihdoinkin sellainen aavistus siitä ajatuksesta, että ei ole kiire minnekään. Se oikea kyllä tulee sitten joskus vastaan ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Tulee se sama tunne kuin Jukan kanssa, että onpas kaikki helppoa ja itsestäänselvää! Mutta homma ei menekään pilalle vaan jatkuu. Ihanaa. Maltan odottaa. Ainakin tänään! Annan itselleni luvan muuttaa mieltäni ja muuttua taas epätoivoiseksi jos siltä tuntuu. Minusta saa tuntua ihan miltä vain. Olen joviaali.

Tulevaisuutta ajatellen mielessäni pyörii kaikenlaiset kivat tapahtumat, joihin tahdon osallistua. Ennen minua stressasi se, että saanko nyt jonkun mukaan sinne tai tänne. Nyt ei tarvitse miettiä, kun tietää, että osaa mennä yksinkin. Ajattelen matkustelua. Jos mikään ei mene sen enempää pilalle (hys pahaenteisyys!), niin aivan varmasti pääsen taas pian ulkomaille kohti uusia kokemuksia! Uusi asunto kutkuttelee mielessäni edelleen. Se avaa ihan uusia mahdollisuuksia. Tekee mieli lenkkeillä ja pitää herkuttelua silmällä. Päästä hyvään fyysiseen kuntoon! Ehkä haluan pian oikeastikin mennä uusille ensitreffeille ja katsoa mikä on muuttunut siitä, kun deittailin ahkerasti viime vuonna. Tuntuu että kaikenlaista kivaa saattaa olla edessä! Tuntuu, että pääsen siirtymään seuraavaan vuoteen positiivisen kevyesti. Joudun hetken aikaa miettä, että mitä ihmettä tein oikein edellisenä uutenavuotena. Ja sitten muistan, että sehän oli Maailman Paras Uusivuosi, jonka vietin Ronin kanssa. Huh, se oli uskomatonta. Sitä ei kyllä päihitä takuulla mikään. Pieni haikeuden pistos iskee tajuntaan. Se oli parasta myös Ronin mielestä. Siinä oli taikaa. Tiedän, ettemme kumpikaan tule kokemaan vastaavaa kenenkään toisen kanssa. Ja se tieto riittää minulle.