Back to basics

Oma loma on nyt lusittu ja se on takana päin. Kaikki on sujunut ihan hyvin. Olen saanut nauttia upean kauniista kaupungista ja pilkkahintaisista ostoksista aina pienten itsesäälihetkien välissä. Mutta onpa kiva olla takaisin. Olen aika malttamaton ja haluaisin heti nähdä Javierin, jota jostain syystä taas aktiivisesti ikävöin. Olemme vaihtaneet pari lyhyttä kuulumisviestiä matkani aikana, mutta torstaina keskityn torkkumaan omalla ihanalla sohvallani ja viikonloppua odottaen, enkä ota kehenkään yhteyttä. Oikeastaan miniahdistus nostaa vähän päätään, kun haluaisin taas kaiken selväksi heti, mutta joudun olemaan kärsivällinen. Rickyn jatkuviin rakkaudentunnustuksiin vastaan lyhyesti, koska ne eivät juuri nyt herätä minussa mitään fiilistä. Lähinnä minua ärsyttää, että hän on niin avoimesti ihastunut minuun, eikä se kenen haluaisin olevan. Otan jopa rentouttavan lääkkeen, jotta pääsen uneen hetimmiten päästäkseni nopeammin eroon viikon viimeisesti arki-illasta. Perjantaina herään pirteänä työpäivään ja ilahdun kauheasti kun näen, että Javier on kysynyt minulta jotain turhaa heti aamusta. Olen ihan varma, että hän ikävöi minua yhtä paljon kuin minä häntä. Alan tuntea oloni hyväksi ja luottavaiseksi, ja olen ihan varma, että pian sovimme tapaamisen lähipäiville. Joten kun olen täynnä energiaa toimistollani, niin vastaan hänen viestiinsä ja pian jo sanon, että tarvitsisin ison tiukan halauksen mahdollisimman pian. Ja mitä vastaa Javier? Että mene kysymään joltain työkaveriltasi. Argh. Toki hän vitsailee, mutta samantien pieni pala nousee kurkkuuni, kun hän tuntuu niin kylmältä. Miksei hän voisi saada edes ripausta Rickyn suorasta innostuksesta. Miksemme voisi tehdä tästä helppoa ja vain haluta olla avoimesti toistemme seurassa. Siispä vitsailemme hetken aikaa, mutta annan kyllä lievän nyrpeyteni paistaa viesteistä läpi, jotta hän saa aikaa muuttaa suhtautumistaan aloitteeseeni ennen kuin olen sopinut viikonlopulle jotain muuta. Nimittäin kaverit jo innolla odottavat minua mukaan hauskanpitoon. Ja jopa eräs vanha työkaveri lähettää minulle viestin ja kutsuu minut ulos syömään. Mutta en ole kiinnostunut, joten tämä tapaus ei pääse hätävaralohtulistallenikaan. 

Tietysti perjantain edetessä kohti iltapäivää alan innostua tuttuun tapaan perinteisestä juhlimisesta ja ystävien tapaamisesta, joten vaikka Javierin vastaus viimeisimpään viestiini ei olisi sellainen kuten toivon, niin selviän hyvin taas viikonlopun ylitse. Minua ei yhtään innosta lohduttautua Ninon tai Rickyn tai kenenkään kainalossa, vaikka he tuolla taustalla tuntuvat olemassa olevan. Koska tiedän, että tapaamme Javierin kanssa kyllä... tai sitten tilanteemme ratkaistuu muutoin näihin suoriin ehdotuksiini. Olen selvästi kyllästynyt epäselvyyteen, enkä jaksa edes välittää siitä jos näyttäydyn liian suorana. Koska True Love ei sellaiseen kaatuisi kuitenkaan. Heh. BLING. Javier ei vastaa, mutta sen sijaan kivat tytöt joihin olen tutustunut kaveriporukan kautta kutsuvat minua illanviettoon. Tanssijalkaa alkaa vipattaa ja taidankin suunnata iloisena suoraan ulos miettimättä romantiikkaa sen enempää!