kommunikaatiokatkos

Vaikka olen kauhea kontrollifriikki enkä anna asioiden lipsua vääriin uomiin etenkään arkirytmi- tai päihdeasioissa, niin olen viime aikoina tutustunut aika paljon materiaaliin, joka kirkastaaa sitä, miten yleensä ahdistusta hoidetaan. Tai miten ahdsitusta potevat ihmiset itse sitä hoitavat. Siis päihde- ja lääkenäkökulmasta. Ja olen yllättynyt että erittäin voimakkaita rauhottaviakin lääkkeitä määrätään aika heppoisesti pitkinäkin kuureina. Minulla ei ole reseptiä bentsolääkkeisiin, jotka siis oikeinkäytettynä vievät ahdistuksen tunteen pois lähes saman tien. Eivätkä tarvitse viikkokausien aikaviivettä, jotta vaikutus alkaisia tuntua, kuten nämä muut lääkitykset. Siksihän ne ovat niin ihania ja haluttuja! Ja koska nykyään itsekään en suotta syyttä tahdo lillua kärsimyksessä, niin nappaan heti perjantaiaamuna normaalin lääkitykseni lisäksi puolikkaan diapamin ja rivatrilin karkoittamaan heti aamusta sisimmässä pyörivä ahdistus pois. Jotkut syövät tällaisia joka päivä! Joten minä saan turvautua niihin aina silloin tällöin kun tarve on oikea. Ja koska tänään en ole lähdössä viihteelle ystävien kanssa, vaan tarkoitus on viettää rauhallinen ilta perhejutuissa, niin en voi jättää ahdistuksenpoistomahdollisuutta kavereiden tai muiden lievien päihteiden varaan. Heti aamulla ajattelen, etten saa pilata tätä päivää olemalla allapäin ihan turhaan. En halua miettiä Javieria kun pitäisi keskittyä johonkin  ihan muuhun. Ja näiden lääkkeiden avulla se on mahdollista. Ja sitä paitsi. Edellisiltana olemme vaihtaneet kuulumisviestit Javierin kanssa ja hän ei ole reagoinut mitään viimeisimpään pitkään viestiini. Ei mitenkään, vaikka on sen jälkeen ollut somessa tuntikausia sekä tänään että huomenna. Ja koska asia häiritsee minua, niin heti perjantaina iltapäivän aikana kysyn suoraan, että onhan kaikki okei. Ja että ymmärrän lomakiireet, mutta vastaamattomuus tuntuu tylyltä. Lisäksi vitsailen jotain  kommunikaatioharjoituksista, jottei hän ottaisi sitä liian painostavana. Todellakin teen tämän, koska kehtasi loukkaantua minun viestistäni ilman mitään syytä. Ja minä aion olla se joka osaa sanoa jos jokin asia häiritsee. Koska onhan se oikeastikin vähän kylmää, ettei viitsi vaivautua uhraamaan vastaamiselle kymmentä sekuntia. Muuten asia vaivaisi minua. Me olemme sopineet voivamme puhua mistä vain ja Javier on valittanut minun huonosta kommunikaatiostani. Joten nyt ainakin yritän olla riittävän neutraali, mutta tuoda silti esille minua vaivaavan asian. Ja se tuntuu oikealta ainakin nyt kun Javier ei ole vielä ehtinyt vastata.

Huomaan kuinka aamulääkkeet ovat tehneet kraaterista enimmäkseen tunnottoman. Mukavan turvallista. Teen kaikkeni etten pilaa fiilistäni tänään. Ja kaikki yhteydenpito Javierin kanssa varmasti auttaa asiaa, vaikka hän sanoisi mitä. Me ollaan nyt uusilla vesillä ja täällä käytetään vähän erilaisia hengenpelastusmenetelmiä. Joten ui tai uppoa. Huomaan pystyväni keskittymään hauskanpitoon kavereiden kanssa, ja nautin keskusteluista Ninon ja Karrin ja muiden kanssa. Mutta siinä samalla minun pitää huolehtia prioriteetistani ja siitä, että välit Javieriin ovat hyvät turhan stressaamisen välttämiseksi. BLING. Javier vastaa ja valittelee huonoja nettiyhteyksistä ja niin edelleen. Sanoo, ettei ole mitään syytä stressiin. Halihymiö. No. Onhan hän roikkunut somessa, joten nähtävästi sitten unohtanut vastata minulle. Mutta sellaista sattuu. Vastaan toteamalla, että haluan vain että meidän on helppo puhua toiselle mistä vain, ja selvittää mahdolliset huolet heti. Iloisesti ja hymiöin. Ja toivotan hyvää perjantaita. Olen iloinen että otin asian selville, koska muuten asia olisi häirinnyt minua enemmän. Ja ehkä nyt Javier käsittää että on epäkohteliasta jättää vastaamatta viesteihin. Mutta toki jos hän ei kunnostaudu ja viitsi välittää sen vertaa, että pitäisi normaalisti yhteyttä, kun viestintä on muutenkin niin harvaa, niin kyllähän sekin jotain kertoo hänestä miehenä. Mutta olkoot hän ongelmineen ja käytöstapoineen siellä kaukana. Emmeköhän ole viisampia kun hän palaa takaisin. Olen miettinyt, että jos hän kutsuu minut luokseen sitten palattuaan Suomeen ja palauduttuaan rankasta matkasta varmastikin sen kaksi viikkoa lisää. Niin katkerohetkilläni olen miettinyt, että sanoisin, että tulen kyllä jos hän ei ole tapaillut muita lomansa aikana. Mutta että en tule, jos hän ei tuon vertaa arvostanut minun esille tuomiani tunteita ja toiveita suhteen etenemisestä. Etenkin kun tavallaan edellistapaamisemme päättyi siihen, että hän hyväksyi ehtoni sanattomasti. Harrastamalla kanssani maailman parasta seksiä, vaikka olin aiemmin sanonut, että niin saa tapahtua vain jos me sitten oikeasti tapaillaan. Hah ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä. Hän voi nähdä tilanteen aivan toisin. Koska hän ei suostu puhumaan. Jotenkin jopa villiinnyn ja vapaudun, kun ajattelen että lähes kaikki vastuu tilanteemme etenemisestä on minulla. Ja jos hän on kykenemätön kehittymään niin pikkuhiljaa kai lopputuloksestakin alkaa tulla minulle vähämerkityksisempi. Jep, tällaista voin taas kirjoittaa silloin kun ahdistus ei polttele rinnassa menetyksenpeloissansa. No mutta. Tänään on edessä siis rauhallinen ilta. Ja huomenna aikaisin suoritan sukujuhlavelvoitteet, jonka jälkeen pääsen varmasti viettämään kivaa iltaa taas ystävien pariin. Joten ainakin on kaikenlaista mihin keskittyä viikonloppuna. Mutta kun puoli tuntia myöhemmin näen Javierin lukeneen kivan viestini ja viikonlopputoivotukseni, eikä hän vastaa taaskaan mitään, niin minua alkaa ärsyttää. Siis camoon. Juuri toiveikkaana yritän kehittää kommunikaatiotamme ja panostaa siihen, että voisimme olla vaivattomammin yhteyksissä pikkuasioistakin. Niin Javier jättää taas reagoimatta. En voi olla lähettämättä hänelle viestiä, jossa lisään, että on yleensä kiva vastata edes jotain. Ja vastaamattomuus tuntuu tylyltä. Se on totta. Hänestäkin tuntuisi pahalta. Jos tämä nyt saa hänet ahdistumaan niin sitten hän ei todellakaan ole valmis mihinkään, mitä häneltä odottaisin. Jos hän ei ole valmis vaihtamaan muutamaa viestiä muutamaa kertaa viikossa, vaan kokee sen painostuksena. Niin ihan varmasti ärsyynnyn vielä enemmän. Ja kuluu tunti eikä Javier reagoi viesteihin mitenkään. Onneksi tämä ei saa ahdistustani täysillä aktivoitumaan nyt kun mun sydämel on keinotekoinen kypärä (samuli edelmannin äänellä) taas hetken. Ainakin järkeviä asioita on sanottu ääneen. Jos Javier ei käsitä miten normaalit ihmistunteet toimivat, niin voin kyllä mieluusti sen hänelle kertoa. Ja hänen tämänhetkinen käytöksensä viittaa siihen ettei häntä juurikaan kiinnosta mitä mieltä minä asioista olen.