Summer Friday

Olen ihan malttamattomana jo odottamassa perjantaita. Kiva kepeä työpäivä on ensin hoidettava alta pois. Ja sitten pääsen vihdoinkin kotiin nauttimaan omasta olostani hetkeksi ennen kuin suuntaan tapaamaan ystäviä ja tekemään ties mitä. Ja aurinko paistaa. Pakko olla tyytyväisellä tuulella. Olemme jo ennen aamukasia ehtineet vaihtaa päivän ensimmäiset TGIF-viestit Simonkin kanssa. Ja aina näissä viikonlopuissa on läsnä se varmuus siitä, että vaikka asiat eivät muuten menisi miten haluan, niin ainakin minulla tulee olemaan hauskaa. Ainakin tulen helposti unohtamaan pettymykset, jos sellaisia sattuu tänään ilmassa leijumaan. Aamulla olen torkuttanut herätyskelloa ainakin pari kertaa ja nukahtanut täydelliseen sikiuneen niiksi kuudeksi minuutiksi herätysten välissä. Ja olen heti uponnut eläväiseen uneen, jossa olen joku toinen nainen ja istun alastomana sängyllä. Tunnen kuinka olen täysin estoton ja häpeilemätön. Levitän jalkani sängyllä loikeillessani auki ja kosketan itseäni, ja totean hymyillen jollekin komealle alastomalle miehelle, että hei tulepas tänne. Ja mies hymyilee ja tulee luokseni. Ja sitten vika torkku soi ja huomaan, että minulla on pissahätä enkä voi enää nukahtaa. Höh, siitä olisi tullut hauska uni! Ehkä ensi kerralla sitten näen sen loppuun. Kaipaan selvästi läheisyyttä! Tunnen heti perjantaihin herättyäni olevani kontrollissa. Kontrollissa omasta hyvinvoinnistani. Minulla on kiva pikkutapaamista ehdottava viesti valmiina Javierille, jonka varmaan lähetän viimeistään silloin, kun olen kotona valikoimassa vaatteita illaksi ja tanssahtelen lempimusiikkini tahdissa hymyillen. Ja olen niin tyytyväinen, etten välittämättä kauheasti välitä siitä mitä Javier vastaa. Mutta ainakaan minun ei tarvitse jälkikäteen jossitella. Olen siis nykyään myös ennakoiva, kun pyörin näissä tilanteissa, joissa jo tunnen omat reaktioni. Vaikka tänään en tunnu kaipaavan mitään, niin tiedän miltä minusta taas maanantaina tuntuu. Siksi toimin enemmänkin järkevästi enkä tunteen mukaan. Mutta tunteiden takia. 

Ricky on taas uhkaillut blokkaavansa minut kokonaan, koska ei siedä katsella minua missään, jos ei voi saada minua. Hän käskee minun rakastaa vain häntä eikä ketään muuta ikinä. Mutten pysty. Pyydän, ettei hän taas turhaan estä minua, mutta toisaalta ymmärrän hänen fiiliksiään. Tylsää, että tahtomattaan voi aiheuttaa toisessa tuollaisen olon. Mutta ei tarkoituksellakaan jossain toisessa. Ja miltä edelleenkin nuo Rickyn suorat lähestymiset minusta tuntuu? Ihan ookoolta. Toivoisin, että voisin pitää hänestä yhtä paljon kuin hän pitää minusta. Ja samalla olen vähän tyytyväinen, koska ajattelen, että ehkä voin joskus vielä hyödyntää hänen kainaloaan ja huomiotaan. Eli edes noin tungitteleva lähestyminen ei tunnu minusta pahalta. Siksi kenenkään ei ehkä pidä pelätä tuoda halujaan ja tunteitaan ilmi, koska ei niistä kukaan hetkessä tympäänny. Eli tahattomasti Ricky saa minut olemaan suorempi jotain toista miestä kohtaan. Sen sijaan minua naurattaa, kun eilisiltana joku melkein viidentoista vuoden takainen teiniheila ehdottaa ihan pokkana seksisuhdetta. Hän kuulemma aina välillä käy näillä kulmilla muutenkin (vaikka asuu satojen kilometrien päässä), joten voisi ihan hyvin pistäytyä luonani kylässä samalla. Ihan vain paneskelemassa hetken, ilman mitään ylimääräistä stressiä. Voi kiitos tästä ihanasta tarjouksesta, mutta ei kiitos. Mutta loukkaannuinko tai suutuinko tästä? En, vaan se saa minut nauramaan ja suhtautumaan tuohon tyyppiin kepeästi huumorilla. Luojan kiitos tiemme erkanivat aikanaan aika nopeasti. Hän on takuulla täysin harmiton ja hauska tyyppi, mutta meillä ei taida olla mitään yhteistä. BLING. Kerrankin Karri kyselee tekemisiäni päivällä eikä keskellä yötä! Olin jo unohtanut hänet hetkeksi kokonaan. Saman tien ajattelen, että jos Javierilla ei ole minulle aikaa, niin ehkä on sitten aika tutustua lisää Karriin. Ihan vain siinä sivussa odotellessani. Vaihdamme Karrin kanssa muutamia kesäisiä viestejä ja sovimme palaavamme illemmalla asiaan. Ensin lähden skoolaamaan lasilliset aurinkoiseen puistoon yhden kaveriporukan tyypin kanssa, ennen kuin on tarkoitus törmätä muihin. Ja kuka tietää, ehkä tiemme kohtaavat Karrinkin kanssa. Yhtäkkiä minusta tuntuu, että minulla on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, että miksi edes hoputtelisin Javieria! Voinhan minä hänelle viestiä vaikka huomenna jos en tänään ehdikään. Hah, juuri näin se menee..