maanantai 18. kesäkuuta 2018

Jatkoaika

Olen herännyt vapaaseen maanantaihin heti viiden jälkeen samalla kun Javierin herätyskello on soinut ja hän on peitellyt minut sänkyyn ja noussut aamutouhuihinsa. Heti oloni on vähän ahdistunut. Koska on taas alkuviikko. Ja koska vaikka herään sieltä mistä haluan, niin en osaa pitää aisoissa lievääkään epätietoisuuden ja menettämisenpelon aiheuttamaa epävarmuutta. Mutta olen kuunnellut Javieria tarkaan kahden tapaamisemme aikana, jolloin hän on tehnyt selväksi, että mitä enemmän häntä yritetään ohjailla tai painostaa johonkin suuntaan, niin sitä kauemmas hän karkaa. Javier on sanonut suoraan sen, minkä kaikki jo tietävät. Jos nainen vaikuttaa tyytyväsieltä ja itsevarmalta, niin se on houkuttelevaa. Ei epävarmuus ja riippuvuus. Kyllähän minä sen tiedän. Siispä nousen sängyllä istumaan ja sanon aamiaista syövälle Javierille, etten ole varma saanko enää unta. Tuntuu oudolta. Mutta sanon, että se johtuu siitä, että minulla on kerrankin vapaa maanantai. Eikä siitä, että tuntuu hassulta jäädä hänen kotiinsa nyt, kun en tiedä missä me oikein mennään. Tuntuu hassulta, että aiemman perjantaisen tapaamisemme itkuriitojen lomassa Javier on sanonut, että hänellä on ollut siinä sängyssä paljon seuraa. Halutessaan ärsyttää minua ja kostaa sen, että hän oli joskus aiemmin edellisviikolla nähnyt minut aktiivisena tinderissä. Silloin kun olen hetkeksi laittanut sen päälle aikoessani etsiä vieraasta maasta jonkun ystävän näyttämään minulle paikkoja. Mutta muuttanut sitten mieltäni ja sulkenut koko sovelluksen. Siksi hän ei suostunut tapaamaan minua palattuani takaisin Suomeen. Koska hän oli täysin turhaan kiukkuinen ja katkera. Sen sijaan ilmanpuhdistuksemme lomassa minä en kysy, että miksi hän on jatkuvasti tinderissä. Sen keskustelun aika ei ollut nyt. Javier sanoo rauhallisesti ruokapöydän äärestä, että voisin levätä niin kauan kun haluan ja tulee antamaan minulle halauksen ennen kuin lähtee töihin. Ei pusuja. Ei mitään sen läheisempää toimintaa. Suhteemme on odotustilassa. Mutta jotain on pian tapahduttava. Mutta nyt maanantaiaamuna toivotan Javierille hyvää työpäivää, ja muistutan itseäni siitä, että minulla voi olla tämä sama ahdistus ihan missä tahansa tilanteessa, joten en paru Javierilta lohtua. Vaan hymyilen ja painan pääni takaisin tyynyyn. Nukahdan yllättävän helposti ja näen pitkästä aikaa sellaisen aidontuntuisen tilanneunen, jossa havahdun hereille Javierin sängystä ja huomaan, että joku on laittanut makuuhuoneen oven kiinni. Nousen, avaan oven ja olohuoneessa on Javier ja jotain hänen ystäviä. Oloni on tosi sekava ja sanon kaikille, etten tiedä näenkö nyt unta vai en. Ja sitten herään sängystä oikeasti, kun Javier kysyy viestissään, että taisin sittenkin saada unta. Nukun vielä pari tuntia lisää nähden entistä sekavampia unia jostain poikavauvasta, jota piilottelen kellarissa. Sitten herään ja vastaan taas Javierin ihmettelevään viestiin, että kyllä totta tosiaankin olen nukkunut yhteentoista. Oloni on tokkurainen ja inhottava, joten kerään kamani ja lähden äkkiä ulos liian tukalaan kuumuuteen ja kotiin. Jossa aion nyt viettää rauhallisen maanantain tekemättä muuta kuin kotitöitä. Koko päivän ajan olemme vaihdelleet kepeitä viestejä Javierin kanssa jalkapallosta ja ruoasta. Olen tarkkana etten sano mitään typerää tai vitsaile viesteissä liikaa, koska keskusteluidemme perusteella Javier ymmärtää asioita helposti väärin. Se, kun olen aikaisemmin toivonut, ettei hän olisi liian kiireinen, on näyttäytynyt Javierille kauhena painostuksena, kun minä taas olen vain halunnut ilmaista sillä ikävääni. Ei enää kiertoilmaisuita vaan suoraa puhetta. Jos tästä ikinä voisi tulla mitään, niin meidän täytyy opetella kommunikoimaan.



Edellisenä perjantaina siis Javier on suostunut empimättä tapaamisehdotukseeni. Kun hän on vielä hetkeä ennen kysynyt, että tahdonko varmasti tulla, olen kysynyt, että haluaako hän että tulen. Ja kyllä hän haluaa. Olen mennyt tosi jännittyneenä hänen luokseen toivoen lopullista ratkaisua tilanteellemme. Sitä että hän sanoisi, että kaikki on selvää ja hän tahtoo kanssani suhteen. Mutta olen halunnut olla mahdollisimman rauhallisesti aiheuttamatta mitään riitaa tai kohtausta. Joten katselemme aluksi jalkapalloja ja Javier yrittää vitsailla kauheasti koko ajan ja saada ilmapiiriä rennoksi. Hän heti mukavitsillä ottaa esille sen, miten oli nähnyt minut tinderissä ja huomaan, miten hän stressaa tapaamistamme itse. Minä sanon, että jos hänen mielestään asiassa ei ole enää mitään keskusteltavaa, niin voisimme vain olla. Mutta Javier puuskahtaa että on voinut tämän asian takia huonosti kolme päivää. Ei ole nukkunut hyvin. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, että on kokenut viimeaikaiset yhteydenottoni rasittavina. Ja osan kommunikaatiostamme hän on ymmätänyt kokonaan väärin. Javier on muun muassa loukkantunut verisesti kun olen ehdottanut jossain viestissä että jutellaan myöhemmin lisää. Vaikka olen oikeasti vain ollut kiireisessä paikassa ja halunnut mielummin jutella pieleen menneestä lomastani hänen kanssaan livenä. Olemme puhuneet kaikesta. Siitä mitä minä haluan ja mitä hän haluaa. Miten paljon hänellä on traumoja menneistä suhteistaan, koska joku pitkä suhde on ollut avoin ja toinen petollinen. Hän katsoo minua niin murtuneen näköisenä ja kysyy, että enkö tajua, ettei hän välttämättä kykene tällaiseen. Hän huutaa, että jos jotain hyvää tulee hänen eteensä niin se menee pilalle ja siinä edessäni hän potkii ilmaa näyttääkseen miten itse kokee tuhoavansa kaiken edestään. En tietenkään pysty pidätellä itkua vaan kyynellehdin hiljaa ja otan vähän marttyyrimaisen asenteen. Sanon, että tahdoin vain tavata koska on ikävä. Ja tahdon jotain enemmän koska pidän hänestä. Sanon, että olen kyllästynyt pinnalliseen deittailuun ja valmis johonkin enempään. Koko tunnelma vaihtelee siitä, että Javier on vihainen ja turhautunut siihen, että hän tulee luokseni ja sanoo, että mikä vain  asia voi selvitä jos vain puhumme suoraan. Rauhallisemmalla hetkellä sanonut, että nauttii irtosuhteistaan. Nytkin kertoo ottaneensa jonkun luokseen yöksi vain siksi koska tiesi saavansa helppoa seksiä. Javier on tahtonut tahallisesti loukata minua. Hän liioittelee, minkä myöntää jälkikäteen. Olen halunnut puhua suuni puhtaaksi. Siksi olen tuolloin kysellyt kaikenlaista menneistä vuosista kun olemme tunteneet. Javier kertoo että olen ainoa, johon hän on pitänyt yhteyttä näin kauan. Olen ainoa, johon hän on edes jonkin verran luottanut. Kaikki muut ovat olleet merkityksettömiä. Huojennun kuullessani sen. Ja haluan että Javier itse joutuu sanomaan nämä asiat ääneen tajutakseen ne. Käymme läpi sen hetken kun särjin hänen sydämensä ollessani Ronilla, vaikka minun piti olla Javierin luona. Pyydän anteeksi. Käymme läpi sen miten olemme vuorotellen olleet tässä tilanteessa vääriin aikoihin. Olemme tosi rehellisiä ja puhumme kaikesta. Vähän välillä liioitellen ja vähän dramatisoiden. Mutta ilmaa puhdistaen. Javier sanoo, että on harkinnut minua vakavasti suhteeseen kanssaan, mutta asenteeni joka on liian kärkäs on estänyt suhteen etenemisen. Se, että aiheutan aina tällaisen shown enkä voi vain olla kiltisti hiljaa ja katsoa miten asiat etenevät. Mutta en voi kuin vastata, että ilman näitä hetkiä mikään asia ei etene mihinkään. Loppuillasta pillitän eteisen lattialla kooten tavaroitani, mutta Javier tulee vetämään minut sieltä sänkyyn ja sanoo, että tahtoo minun jäävän yöksi. Mutta keskusteluissamme emme päässeet eteenpäin. Minulle on jäänyt paha mieli siitä, kuinka Javier on sanonut olevansa onnellinen villissä sinkkuelämässään. Mutta samalla hän on myöntänyt ettei tavannut ketään muita niinä aikoina kun olimme tiiviimmin yhdessä. Olen sanonut etten halua seksiä ilman suhdetta. Joten siksi nukumme vain toisiamme halaten vailla enempää läheisyyttä, mitä nyt ikävöin ja kaipaan niin paljon. 



Seuraavana aamuna heräämme tosi väsyneinä lauantaihin. Itse en ole nukkunut lähes lainkaan, koska olemme valvoneet riidellen liian myöhään. Javier on äkäinen koska hänellä on aikainen lähtö tärkeään tapahtumaan. Pahoittelen sitä, että ilta meni miten meni. En halua jäädä nukkumaan hänen luokseen, vaan selvitän nopeasti, että kaverit ovat valveilla ja päätän lähteä suoraan heidän luokseen piristämään omaa murtunutta mieltäni. Lähdemme ulos Javierin kanssa yhtä aikaa. Hän neuvoo minua menemään kotiin nukkumaan, koska häntä selvästi häiritsee se, että olen menossa aamuvarhaisella ystävieni luokse. Mutta totean, ettei hän voi nyt minua ohjailla neuvoillaan. Istumme yhdessä bussiin. Javier koskettaa minua käteen ja sanoo, ettei tarkoittanut kaikkea mitä sanoi eilen. Ja että olisi halunnut vielä aamulla sanoa jotain muttei ehtinyt. Paremmalla hetkellä sitten. Heti kun tiemme eroavat tiukan halauksen jälkeen niin Javier alkaa kysellä viesteissä vointiani. Ja pyytää ilmoittamaan miten päiväni sujuu. Sanoo että välittää. Se tuntuisi paremmalta, jos hän ei juuri olisi selitellyt kuinka hänen kulttuuiinsa kuuluu kysellä kaikilta vointia vähän väliä, eikä se tarkoita mitään romanttista. Onnistun viettämään hyvän päivän ulkoilmasta nauttien ystävieni kanssa. Ja illalla Javier ottaa yhteyttä ja kertoo menneensä baariin yksille. Ja ehdottaa että tapaisimme heti huomenna, sunnuntaina. Olen innoissani. Tietenkin haluan! Ajattelen, että nyt jotain tapahtuu. Ja tästä innostuneena lähden kotiin ajoissa nukkumaan ja toivon Javierin tekevän saman. Sunnuntaina iltapäivällä jännitän ihan kauheasti, että voisiko uusi tapaaminen oikeasti toteutua näin pian. Ja Javier vielä sanoo tahtovansa näyttää minulle jonkun hänelle tärkeän paikan. Ja sydän meinaa pakahtua kun tapaamme sovitulla paikalla ja lähdemme kulkemaan johonkin luontokohteeseen, joka oli Jackin lempipaikka. Matkan aikana Javier kertoo jääneensä edellisiltana baariin koko illaksi ja tavanneensa naispuolisen ystävän, joka sitten yöpyi hänen luonaan (but nothing happened). Minusta tuo kuulostaa ihan käsittämättömältä. Että hänellä oikeasti on ihan jatkuvasti yöseuraa ja aina ystäviä joka paikassa pyytämässä häntä sinne tänne. Javier on niin sosiaalinen että on saanut ystäviä baarimikoista, kurssikavereista ja ohikulkijoista siellä täällä. Mukavaa, mutta joskus todella näyttää siltä, että hänellä on liikaa läheisiä, joille hänen aikansa ei riitä. 



No olemme siis erityisessä paikassa. Emmekä palaa puhumaan suhteestamme. Pidämme ilmapiirin kepeänä ja kivana nauttien luonnosta ja naureskellen vitseillemme. En anna minkään turhan yksityiskohdan häiritä itseäni nyt, koska tämä kortti on katsottava nyt täysillä loppuun, eikä riitautettava sitä turhaan ennen aikojaan. Meillä on mukavaa. Javier on huomioinut kaiken ja ottanut mukaan lempiherkkujani ja juomia, joista tietää minun pitävän. Otamme valokuvan, jonka Javier tahtoo laittaa sosiaaliseen mediaan. Olen tosi yllättynyt ja suostun tietysti. Vaikka samalla mietin, että ketkä kaikki sen näkisivät, ja mitä siitä ajattelevat. Mutta tämä on nyt tehtävä täysillä. Toivon, että olisimme voineet puhua suhteen aloittamisesta, mutta emme tee sitä. Vaan vietämme ihanan illan ja sitten palaamme Javierin luokse. Minua alkaa ärsyttää kun hän alkaa vaihtaa lakanoita, koska niissä on nukkunut joku toinen. En voi olla kuittaamatta siitä jotain puolivitsillä. Ja heti Javier näkästyy, koska hänen mielestään on aivan normaalia, että naispuolinen ystävä otetaan viereen nukkumaan, jos hän ei jaksa lähteä yöllä kotiinsa. Tunnelma pysyy ihan hyvänä. Mutta nukkumaan mennessä minua inhottaa se, ettemme ole toistemme kimpussa niinkuin yleensä. Javier ei tee aloitetta todistaakseen että kunnioittaa sitä, etten halua seksiä ilman suhdetta. Ja osoittaakseen, että haluaa minusta muutakin kuin seksiä. Mutta käperrymme toistemme kainaloon nukkumaan. Ja sitten herään maanantaihin. Eli vaikka tuntuu että paljon on tapahtunut niin silti tilanne on ennallaan. Nytkin Javier viestii minulle kertoen illastaan ja lähetän hänelle sydämen. Mutta en tiedä ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa. Alustavasti olemme puhuneet, että vielä tapaisimme tällä viikolla. Ja se on viimeinen tilaisuus tehdä asiat selviksi ennen kun Javier lähtee pitkälle matkalle. Luottamukseni häntä kohtaan ei ole hyvissä kantimissa nyt, kun olen havainnut kuinka laaja hänen tuttavapiirinsä on. Miten paljon naisia hänellä on joka paikassa. Mutta samaan aikaan tiedän, ja olen saanut kuulla, että olen ainoa joka on merkinnyt mitään. Ja jollain tasolla uskon sen. Minun on hillittävä itseni, jotta tämän viikon tapaamisemme toteutuu. Ja sitten minun on kysyttävä suoraan, että haluaako hän, että odotan häntä täällä. Ja tekeekö hän minulle saman. Tekstini saattaa olla hieman hyppivä, koska niin paljon on ehtinyt tapahtua. Ehkä joudun palata joihinkin keskutelujemme yksityiskohtiin myöhemmin. Mutta nyt on vain jäljellä tämä viikko. Ja sitten on jotain oltava selvinnyt. Ja samaan aikaan kun odotan rakkauta Javierilta, niin Ricky muistuttaa taas olevansa minua varten olemassa. Ja Nino ehdottaa yhteistä matkaa. Ja Karri tahtoo jakaa minulle kuulumisiaan. Ja minä vain  jumitan tässä. Mutta vain tämän viikon.

14 kommenttia:

  1. Hmm, mietin, mikä tässä tuntui pahimmalta, sillä materiaalihan valita on runsaasti...valitsin nyt kuitenkin sen, että Javier syyttelee - edelleen - sinua kaikesta. Sinä olet liian kärsimätön, et ole tarpeeksi kiltti ja odota hiljaa (siis mitvitmitvit!!!), et ymmärrä, miten hän(KIN, ei ole ainut joka on) on saanut siipeen rakkaudessa, voi nyyh kyynel. En kestäisi tuommoista ämmämäistä draamailua, sori.
    Ja kaikki tämä sen vuoksi, että olet kehdannut sanoa, että viettäessänne aikaa sinulla herää tunteita ja haluat olla hänen kanssaan!
    Ei voi mitään, että tulee tunne, että oikeasti hän tahtoo jatkaa poikamieselämäänsä, mutta onhan se ihanaa, kun joku kiva, hellä, mukava ihminen tulee hieromaan egoa kiintymyksellään. Toki siinä hän itsekin tuntee ihan lämpimiä tunteita, MUTTA: vain jos käyttäydyt oikein. Muutoin hän ahdistuu ja inhoilee.
    koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mutta uskon, että tuosta suuri osa on hänen puolustusmekanismiaan, mille hän ei juurikaan voi mitään tällä hetkellä. Uskon, että esimerkiksi hänen irtoseksinsä on valmista kostamista sitä varten, että häntä tullaan loukkaamaan ja satuttamaan. Hän on jo valmiiksi niin kylmä ja valmiiksi edennyt muualle, ettei se sitten muka haittaa. Hän on yrittänyt etsiä minusta naurettavia vikoja selitelläkseen itselleen miksi on ihan okei vaikka hän nyt ei valitsisi minua. Näen tämän edelleen prosessina, jossa on nämä typerät vaiheensa. Suurin ongelma on hänen pidempi matkansa, jonka aikana en tiedä miten täällä selviydyn, jos tilanne on epävarma. Kohta aika loppuu.

      Poista
  2. Musta tää on selityksiä selitysten perään :( miten sä voisit elää tuonlaisen ihmisen kanssa esim. parisuhteessa, ei asiat välttämättä parane parisuhteen myötä tai hänen ongelmansa sun kauttasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Siksi ehkä haluankin nähdä tämän vain vaiheena, jonka jälkeen sitten nämä asiat olisi käsitelty...mutten tiedän voiko se mennä niin.

      Poista
  3. Aika lailla samaa mielta edellisten kommentoijien kanssa.

    Mietin myos sita, etta jos saisit haluamasi ja Javierin suhteeseen kanssasi, voisitko kuitenkaan luottaa haneen todella?

    Kyseessa on kuitenkin naiden tarinoiden perusteella yltiososiaalinen perhonen, joka on mieltynyt poikamieselamaan ja lisaksi kaupunki on taynna entisia heiloja ja muita naispuolisia tuttavuuksia. Voisiko sellainen tyyppi todella rauhoittua parisuhteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Finderellallakin kaupunki täynnä hoitoja. Eikä edes niin entisiä. Mikä tässä on siis ongelma?

      Poista
    2. En tosiaankaan tiedä. Olen elänyt sinkkuelämää sen verran kauan, että luulisi, että minä jos kuka osaa suhtautua "eksiin" oikealla tavalla. Mutta en tosiaankaan tiedä, kun taustalla jo valmiiksi on luottamusongelmia.

      Poista
  4. Olen oikeasti sitä mieltä, että nämä "mua on loukattu ja siksi itse käyttäydyn tässä täysin kusipäänä, se on defenssi, johon olen mielestäni oikeutettu" on ihan BSää.
    Suurinta osaa meistä on loukattu, joita kuita todellakin pahastikin. Siitä huolimatta emme näe, että on oikeutemme pistää homma eteenpäin.
    Minä en niinkään näe luottamuksen esteenä entisiä tai edes nykyisiä heiloja, mutta kylläkin sen, että toinen taantuu joksikin pikkuvauvaksi kohdatessaan jotakin itselleen epämieluisaa.
    Olettaisin, että parisuhde on täynnä asioita, jotka Javierien mielestä oikeuttavat hänen potkuttelemaan ja kiroilemaan ja niin tietysti, sinä tulet ajamaan hänet niiden heilojen syliin. Mitäs pahoitit hänen mielensä!
    Koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, jokainen on jotenkin saanut siipeensä, mutta ei siltikään potki ilmaa tms :D toki jos Finderella haluaa tollasta niin anti mennä, mut yritä nyt ajatella että pärjäät yksinkin, dttei sun tarvitse olla tollasen ihmisen kanssa vaan olemisen takia...

      Poista
    2. Aivan. Minulle kyse on siitä, että onko tämä asia josta Javier voi päästä yli. Vai onko se asia joka pilaisi kaiken normaalin jatkossakin.

      Poista
  5. Samaa mieltä kaikkien kirjoittajien kanssa, mutta lisäksi sinuna pohtisin vakavasti, että haluatko sinä oikeasti Javierin kanssa vakavaan parisuhteeseen vai et. Koska välillä tunnut tiedostavan, että lapsi yms kuvioiden takia juttu ei toimisi pidemmän päälle ja välillä unohdat. Jahti on kivaa, mutta onko saalis sen arvoinen?

    VastaaPoista
  6. Voi ei :( Javier käytännössä hyväksytti sinkkuelämänsä sinulla. Onko ok, että minulla on irtosuhteita ja naispuolisia yökyläilijöitä ja silti me voimme jatkaa tätä meidän fwb-juttua? Sinä vastasit kysymykseen myöntävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mutta olen tehnyt osittain samaa. Ja ne jutut ovat ihan merkityksettömiä minulle, jos suhde Javierin kanssa kehkeytyisi. Siksi olisin valmis jättämään menneet taakse. Mutta minua epäilyttää pystyykö hän edes yksiavioiseen suhteeseen. Siitä en ole vielä varma.

      Poista