Petri

Tuolloin loppukeväästä olin yhä tyytyväinen kun sain viestitellä kiinnostavan oloisten miesten kanssa turvallisessa ympäristössä. Profiilini oli selvästi onnistunut, sillä valtaosa miehistä, joiden kanssa aloitin keskustelun, olivat mielessäni potentiaalisia treffikumppaneita. Arki-iltoihini riitti rutinoitunut viestien kirjoittelu ja iltalenkki yksin tai ystävän kanssa. Pikkuhiljaa eroprosessin edettyä pystyin keskittymään taas tv-ohjelmiin ja käyttämään saunaa, jossa en ollut juuri koskaan käynyt yksin.  Otin lasillisen viiniä iltaisin silloin tällöin, mitä olin vältellyt akuutin eroprosessin aikana, jotten turruttaisi mitään tunnetta, joka olisi käytävä läpi joka tapauksessa. Kieriskelin surussa ja eroahdistuksen keskellä erohetkellä niin mallikkaasti kuin vain pystyin, jotta se olisi mahdollisimman nopeasti taaksejäänyt vaihe. Ja se toimi! Yllättävän nopeasti pahin erosumu haihtui tiehensä. Koko elämänmuutos tuntui pian taivaanlahjalta.

Olin tyytyväinen siihen, että olin onnistunut hoitamaan osuuteni ekoilla treffikokemuksilla suhteellisen mallikkaasti siitä huolimatta, ettei mitään suurempaa tunnetta tai sujuvuutta näillä deiteillä syntynyt. Pystyin ainakin jollain tavoin pitämään yllä keskusteluja, olin kohtelias, hymyileväinen ja toisesta kiinnostunut. Se on se, mitä voin itsestäni vähintään antaa treffeillä kuin treffeillä. Olin tyytyväinen itseeni. Osaan sittenkin tavata uusia ihmisiä. En olekaan niin omiin oloihini juurtunut kuin luulin. Aioin tyytyä siihen, että tässä iässä, kun ollaan jo järkevämpiä, täytyy ehkä joutua etenemään ilman Rakkautta ensisilmäyksellä -kliimaksia. Ei salamointia. Ei perhosia. Täytyy vain kohdata joku, josta pitää, ja jonka kanssa pikkuhiljaa haluaa päästä eroon kiusaantuneista hiljaisuuksista. Olin valmis siihen. Luovun siitä ajatuksesta, kuinka nuorina löydettiin joku söpö poika kotibileistä ja mentiin nurkkaan pussailemaan, ja sitten vaan vietettiinkin kaikki vapaa-aika yhdessä. Ei sellaista enää tapahdu. Olen liian aikuinen.

Pidin yhä kiinni periaatteistani. Good things come to those who wait. Olin lukenut kertomuksia siitä, kuinka joskus tosirakkaus on kirjaimellisesti tullut hakemaan ovelta. Koin, että omat tekoni ovat toissijaisia, mutta pienellä deitti-ilmoituksella avaisin kohtalolle väylää toimia vähän nopeammin! Olin aiemmin myös lukenut lukuisten ihmisten kertomuksia siitä, kuinka he vuosienkin jälkeen riutuvat eroprosessissa. Itse vielä tuolloin akuutissa sydänhädässä järkytyin viesteistä sellaisilta henkilöiltä, joiden erosta oli kuukausia tai vuosia aikaa, ja he vielä kokivat oireita, jotka minulla olivat päällä välittömästi eron jälkeen. Olin siis erittäin helpottunut, etten joutunut jäädä vellomaan moiseen tilaan. Kuten myöhemmin olen saanut ihan toisessa sydäntä vihlaisevassa luvussa ääneenkin sanoa: I'm not a dweller. Show must go on.

Petri oli  suorapuheinen ja hänen viestinsä olivat asiallisia ja lyhyitä. Ei vitsejä tai ylimääräisiä sanoja. Hän täytti tärkeimmät kohdat vaatimuslistani, joten suostuin nopeasti tapaamiseen sunnuntaipäivänä. Emme olleet jakaneet paljoakaan itsestämme etukäteen. En kokenut etukäteistä sielujen sympatiaa. Ei perhosia! Olin valmistautunut takkuilevaan tapaamiseen. Petri oli työnsä ja lukuisten harrastustensa vuoksi kiireinen. Pikainen tapaaminen keskellä sunnuntaipäivää sopi minulle hyvin. Vielä tuolloin viikonloppuni sujuivat sen verran rauhallisesti, että etukäteen tiesin herääväni sunnuntaiaamuna omasta sängystäni viimeistään yhdeksältä pirteänä.

Kuvan perusteella Petri oli ihan "tavis". Neutraali. Normaali. Sellainen, josta ehkä oppisi pitämään hyvän luonteen vuoksi? Olin valmis sopeutumaan siihen, että fyysinen kiinnostus voisi herätä ajan kanssa, jos se ei vakuuttaisi minua ensikohtaamisella.

Olin ajoissa oikeassa paikassa. Kulmakuppila, jossa olimme sopineet tapaavamme oli suljettu. Olin kuitenkin ollut tyytyväinen, siihen, että hän ehdotti tapaamista baarissa kahvilan sijaan, sillä aloin jo hieman kallistua sille linjalle, että oikeastaan yksien tai kaksien nauttiminen oman kumppanin kanssa voisi olla tulevaisuudessa mukavaa pidemmällä tähtäimellä. Petri ei ilmaantunut sovitulle paikalle, eikä treffipalvelun viestitoiminto ollut toiminnassa. Voi ei ekat oharit! Olin jo lähdössä takaisin kotiin, kunnes viime hetkellä löysimme toisemme sattumalta vilkkaan kohtaamispaikan kupeesta. Petri oli huomattavasti supliikimpi kasvotusten, kuin viesteissään. Tämä kokemus vahvisti seuraavia päätöksiäni siitä, että pitkäaikainen kirjoittelu ei vaikuta millään tavalla siihen, millainen ensitapaaminen tulee olemaan. Johtopäätöksiä ei tule tehdä kirjoitusten perusteella. Mahdollisimman nopea tapaaminen on ainoa tapa olla tuhlaamatta omaa ja muiden aikaa. Petrin tapaaminen myös kumosi täysin orastaneen sopeutumiseni vaivaantuneita hiljaisuuksia kohtaan. Petri oli puhelias, juttumme luisti mainiosti!

Hän oli pukeutunut pukuun, hieman minua pidempi ja sopusuhtainen. En huomaisi häntä kadulla, mutta ehkä voisin tykästyä häneen pitkällä tähtäimellä. Ulkoisesti hän ei siis herättänyt minussa erityisiä tunteita, mutta saimme kevyesti kulutettua pari tuntia kahvin ääressä. Ei, emme päässeetkään lasilliselle baarin ollessa suljettu, eikä ilmeisesti kumpikaan kehdannut ehdottaa muuta baaria keskellä sunnuntaipäivää. Päädyimme tylsään kahvilaan keskustassa. Mutta seura ei ollut tylsää. Juttelimme niin kauan (töistä, harrastuksista, musiikista, elokuvista, politiikasta...), että ehdimme tulla nälkäisiksi.  Ja edes mäkkäriaterian ahmiminen vieraan ihmisen edessä ei aiheuttanut välillemme kiusaantumista. Hän söi minun ylijäämäranskalaisenikin. Treffien loputtua olin iloisella mielellä. Heitimme ilmaan mahdollisuuden poiketa joku kerta sinne kuppilaan asti lasillisten kera pelailemaan lautapelejä. Se ei koskaan toteutunut, mutta vaihdoimme vielä pari lyhytsanaista viestiä, kunnes yhteydenpito vain loppui. Tulimme hyvin toimeen keskenämme, mutta ehkä se oli vain kaverillista. Kummankaan kiinnostus ei riittänyt ehdottamaan seuraavaa tapaamista. Eikä se haitannut, sillä seuraava tilaisuus oli jo odottamassa. Muistelen silti tyytyväisenä näitä treffejä.

Tulin kokemuksesta ahneeksi. Olin aivan liian varhain tyytymässä huonoihin treffeihin. Tyytymässä. I don't wanna settle! Sain kokea, että jos toisen kanssa klikkaa, niin hiljaiset hetket eivät ole vaivaannuttavia. Naurua ja keskustelua riittää! Minä ansaitsen hyvää seuraa. Tästä lähtien ansaitsen treffit, joilla juttu luistaa!