Tuomas

Miten ihan vieraan ihmisen kanssa jutellaan? Kannattaako olla ihan täysin oma itsensä vai hillitä luontaista puheliaisuutta ja ääneen nauramista? Pitäisikö yrittää antaa mahdollisimman tehokas "i am a wife material" -vaikutelma hymyilemällä somasti? Kuka maksaa? Miten sen voi siinä kassajonossa tietää? Apua. Koska aioin olla tositarkoituksella liikkeellä ajattelin, että voin aivan hyvin mennä arki-iltaiselle kahvilatreffille suoraan töistä, pienellä ehostuksella, hiukset kiinni ja purkka suussa. Miksi tekisin itsestäni erityisen kauniin, koska 90 % ajasta en ole niin laittautunut kuitenkaan? Jos hän olisi The One, hän varmasti pitäisi minusta minkä näköisenä tahansa.

Olimme vaihdelleet viestejä Tuomaksen kanssa edellisen viikon. Hän jakoi pääpiirteittäin kaikki tärkeät elämänarvot, oli saman ikäinen kanssani ja oli myös tositarkoituksella treffipalstalla. Meillä oli yhtäläinen koulutustaso ja kunnollisuus huokui hänestä. Savuton, työssäkäyvä, omistusasunto, kirjallinen ulosanti ei satu silmiin. Se jokseenkin riitti minulle. En ollut asettanut minkäänlaisia kriteereitä esimerkiksi ulkonäölle. Olin päättänyt, että onnellisuus tulee jostain ihan muusta. Tuomas itse ehdotti arki-iltatreffejä arkisessa kahvilassa. Olin hyvin jännittynyt monien avointen kysymysten edessä. Niin uutta: ekat oikeat treffit aikuisiällä! Tunsin mukavaa  epävarmuutta.

Olen aina ajoissa. Otin vuoroa aikaisemman kulkupelin keskustaan ja käytin ylimääräiset kymmenen minuuttia hokien mantraa "kaikki menee  hyvin, ole cool ja rehellinen kaikesta, jos hän on se oikea, niin hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet".  Nykyään mantra on toisenlainen ja käytän ylimääräiset minuutit kuunnellen lempiradio-ohjelmaani tai Spotifyta korvakuulokkeillani. Kuuntelen musiikkia niillä lenkeillä, joilla minulla ei ole seuraa. Kuuntelen musiikkia työmatkoilla, töissä ja joskus iltaisin kotona sängyssä. Kuuntelen musiikkia istuskellessani Espan puistopenkillä esittäen lukevani kirjaa, vaikka oikeasti katselen ohikulkijoita. Olen jopa laatinut soittolistan, jonka pari kappaletta saavat kyyneleet nousemaan silmistä juuri ennen nukkumaanmenoa. Ihan vain pienestä itsesäälistä. Ennen en koskaan kuunnellut musiikkia. En ollut melkein koskaan yksin. En ehkä tarvinnut sitä turvakuplaa, jonka musiikki luo. Oikeutusta olla yksin missä tahansa. Ei, en odota että puhut minulle, etkö näe että kuuntelen musiikkia! Olen tyytyväinen!

Jauhoin purkkaa. Menin tismalleen sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Pieni välähdys siitä, että saattaisiko ekat treffit jäädä myös viimeisiksi! Perhosia vatsassa! Ja heti ensikohtaamisella täysin yksiselitteinen ei. Perhoset katosivat. Ei mitään erityistä syytä. Ei erityistä huomautettavaa ulkonäössä. Ehkä en ole riittävän rock-henkinen? Tuomas oli muusikko. Olen oppinut pitämään musiikista, mutten vielä bändimuusikoista? Keskustelin kohteliaasti, olin kiinnostunut, kyselin vähän lisää, kerroin itse itsestäni. Nauroin äänen. Hän myös kohteliaasti ja hieman ujosti kertoi kahvilan kassajonossa seistessämme tarjoavansa chai latteni taskussaan olevilla kolikoilla. Miettivätkö miehet ennen treffejä, että aikovatko tarjota ja miten sen ilmaisevat? Kulutimme sen 50 minuuttia erittäin kiitettävästi ottaen huomioon että miss-match -fiilis oli molemmin puolinen. Tuomas oli kohtelias ja saattoi minut pysäkilleni. Kävellessämme hän totesi, että olemme varmastikin liian erilaisia ihmisiä tavataksemme enää näissä merkeissä. Okei, mutta kuuluuko asia todeta ääneen treffien päätteeksi? Eikö se riitä ettei enää vain ota yhteyttä? "Kiitos seurasta, törmäillään", mutta ei törmäillä?

Iltalenkin juoruteemat: jos toisen ulkonäkö tai olemus ei heti kolahda niin voiko vetovoima syntyä myöhemmin? Kyllä voi! Silloin pitäisi vain antaa enemmän aikaa, tavata toista useammin, jos jokin muu asia tuntuu oikealta. Olenkin joskus viehättynyt erääseen työtoveriin, joka ei millään muotoa ollut ulkoisesti minun tyyliseni, mutta niin mukava ihminen, että muuttui ajan myötä silmissäni haluttavaksi. Olen myös kokenut lievää ihastumista tv:ssä esiintyneeseen henkilöön, joka on kasvoiltaan epämuodostunut! Ei se eksäkään mikään hunksi ollut ensimmäisen vuoden jälkeen. Joten jos muuten kolahtaa, niin ulkonäöllä ei ole merkitystä!