Lähdimme viettämään tyttöjen iltaa ulos, kun ensimmäistä kertaa laitan Tinderin soimaan (laita härveli soimaan, laita härveli soimaan). Olin ottanut itsestäni kuvan, josta en ole selkeästi tunnistettavissa, mutta joka on tuore ja antaa jonkinlaisen käsityksen itsestäni. Lyhyeen esittelytekstiin kerroin olevani työssäkäyvä, savuton, ja etsiväni seuraa vaikkapa drinkille. Ensimmäinen kokemus sovelluksesta oli vaikuttava! Ihanko tosissaan naamankuvia alkaa ilmestyä ruutuuni ja sitten joko tykkään siitä tai en. Oikeelle vasemmalle. Kuin nettikaupassa. Mutta tässä shoppaillaan jotain ihan muuta kuin kertakäyttökamaa. Ehkä.
Ilta oli kokonaisuudessaan todella hauska, mutta vielä hauskemman siitä teki ehdokkaiden arviointi yhdessä tyttöystävieni kanssa. Matcheja alkoi syntyä. Muutama keskustelunavauskin. Vielä tuona iltana en jäänyt tapaamaan ketään, mutta tulevaisuus todella valaistui edessäni, kun tajusin, että tämän sovelluksen ladattuani, minun ei enää koskaan tarvitse miettiä, mitä teen vapaapäivänäni. Olin suorastaan innoissani! Kokonaan uusi maailma on avautunut.
Selasin äskettäin noin pari kuukautta vanhaa matchi-listaani ja merkintöjäni tapaamistani ihmisistä. Parin nimen kohdalla jouduin todella miettimään kuka on kyseessä. En tarkoittanut deittisirkuksen leviävän tähän malliin. Halusin aina.. ja haluan edelleen, vain löytää sen yhden sieltä seasta. Mutta tehtävä osoittautui haastavammaksi kuin luulin. Hauskemmaksi kuin luulin. Antoisammaksi. Opettavaisemmaksi. Itsevarmuutta tuovaksi. Koukuttavaksi. Pahimmillaan minulla on ollut kahdeksat treffit yhden viikon aikana, viiden tai kuuden eri henkilön kanssa. Never again. Se kokemus oli niin uuvuttava, että luovuin kokonaan sunnuntain ja alkuviikon ensitreffeistä vähäksi aikaa.
Tinderin kautta olen myös ensimmäistä kertaa tapaillut ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Laura Voutilaisen sanoin, kysyin itsentä no hitto miksei? Jos tyyppi vaikutti mukavalta ja ympäristö turvalliselta, päätin antavani mahdollisuuden kenelle tahansa. Vaikka olin tullut ahneemmaksi, olin viimeisimmän kokemuksen jälkeen päättänyt olla maltillinen ulkonäkövaatimuksissa. Edelleen halusin ajatella, että kuka tahansa voi olla silmissäsi se komein, jos vain muut osat natsaavat.
Keskustelun aloittaminen Tinderissä on niin helppoa. Ei tarvitse miettiä pitkien kirjeiden asua. Sen kun tervehdit. Tai - kuten minä 90 % tapauksissa - odotan, että joku tervehtii minua. Kiinnostavan henkilön kanssa voi nopeasti siirtyä Whatsappiin jatkamaan keskustelua. Kunhan numerotiedot ovat salaiset. Tapaamisia on helppoa sopia. Näet kuka on lähelläsi ja kuka on matkannut kauemmas (tämä mahdollistaa myös stalkkauksen). Monien esittelyteksti jo kertoo millaista seuraa he etsivät. Jos ei se ilmene esittelystä, niin viimeistään melko pian keskustelua käydessä. Jos ei se ilmene keskustelusta, niin viimeistään tavatessa. Tai jos ei ekoilla treffeillä niin viimeistään silloin kun sydämesi taas särkyy. Suosittelen.
Kaksi ensimmäistä tapaamaani henkilöä Tinderistä olivat molemmat kotoisin muualta kuin Suomesta. Sovimme korealaisen Langin kanssa tapaamisen Tinderin kautta nopeasti. "Moikka, mitä kuuluu? Onko kaunis päivä? Toivottavasti nautit vapaasta päivästä." Tällä sai minut ensimmäisille Tinder-treffeille. Hän kirjoitti melko sujuvaa suomen kieltä ja vaikutti erittäin kunnolliselta tapaukselta. Savuton, erittäin hyvässä työssä. Muutamassa päivässä keskustelun aloittamisesta tapasimme. Lang oli etukäteen tutkinut sopivan paikan juoman nauttimiselle perjantaina alkuiltaan. Tapasimme Stockalla, josta kävelimme ravintolaan, josta leviää kauniit näköalat kaupunign ylle. Näköala huomioimatta paikka on mielestäni ylihinnoiteltu ja jopa hieman epäsiisti. Lang oli erittäin ujo, mutta kohtelias. Ja Japanista. Close enough. Lang avasi ovet. Kehui kenkiäni. Selvästi pohti puheenaiheita. Mietti sanavalintojaan. Purskahti hallitsemattomasti nauruun hölmöille jutuilleni. Nolostui. Koin koko tilanteen hyvin sympaattiseksi. Tiesin ensimmäisen minuutin jälkeen ettemme enää tapaa. Olemme aivan eri maailmoista. Emme Marsista ja Venuksesta, vaan jostain paljon kauempaa. Hän tilasi itselleen limun ja herrasmiehenä minulle viinin. Se viisikymmenminuuttinen kului ihan siedettävästi. Kiitin mukavasta hetkestä, enkä kuullut hänestä enää mitään. Kaikkea hyvää hänelle. Ja koska kyseessä oli sentään perjantai bongasin loppuillaksi seurakseni ystävän, jonka kanssa paransimme maailmaa terassilla loppuillan nauraen sinkkuuden haasteille.
Daniel oli kotoisin briteistä. Hän oli Suomessa töissä erittäin arvostetussa työssä. Hänen ammattinsa oli oikeastaan pääsyy miksi edes menin tapaamaan häntä, sillä alun alkaen ajattelin hänen olevan aivan liian innokas ja pommittavan minua viesteillä liikaa. Sittemmin olen ajatellut sen vain olen epäsuomalaista käytöstä, josta tavallaan jopa pidän. Daniel oli ehtinyt jo lähetellä minulle mielimusiikkiaan. Jakaa syvällisiä näkemyksiään elämästä ja yhteiskunnasta minun vastatessa lähinnä "okei", "kiva". Sitten eräänä kauniina iltana - hyvin pian Langin jälkeen - hän noin kymmenennen kerran pyysi minut ulos. Sisäinen Voutilainen otti taas otteen: no hitto miksei. Tämä voi olla mukava ihminen. Mikset antaisi hänelle mahdollisuutta siinä missä kenelle tahansa. Sitä paitsi, Daniel halusi viedä minut syömään ja minulla oli nälkä. Tapamme kampissa. Hän oli tyylikäs ja ihan komea. En ollut ennen lähtenyt treffeille mustan miehen kanssa. Enkä myönnä, että myöntyminen illallisseuraksi vei niin kauan siitä syystä. Olin helposti oma puhelias itseni. Valitsimme intialaisen ravintolan. Tilasin viiniä. Daniel oluen. Keskustelu oli melko vaivatonta. Hän kertoi innoissaan kokemistaan matkoista ja opinnoistaan. Hän osittain asui yhä briteissä. Daniel näytti valokuvia. Demonstroi kehnoa tarjoilijaa romanialaisen jokikaupungin ravintolassa. Meillä oli mukavaa. Daniel tarjosi, vaikka tarjouduin jakamaan laskun. Hänen ehdotuksestaan menimme vielä jälkkärikahveille, mutta koska kahvila oli juuri sulkeutumassa päädyimmekin kotoisaan pieneen pubiin ja tilasimme vielä yhdet lasilliset. Juttumme loisti mainiosti, minulla oli hauska ilta. Tunsin oloni jotenkin spesiaaliksi keskustellessamme englanniksi. Mutta koska oli arki-ilta ehdotin illan päättymistä jälkkäridrinkkeihin ja Daniel saattoi minut pysäkilleni.
Hän viesti minulle tämän jälkeen yhtä paljon kuin ennenkin. Koki sielujen sympatiaa välillämme. Haluaa nähdä pian uudelleen ennen kuin lähtisi kotimaahansa Englantiin kesäksi. Minä puolestani olin vain tyytyväinen tapaamiseemme. Olin tyytyväinen siihen miten vaivattomasti kaikki oli taas sujunut. En luvannut seuraavaa tapaamista. Tiesin, että hän lähtee, joten en edes uhrannut ajatuksia jossittelulle. Sitä paitsi, olin tullut ahneeksi. Vastailin ympäripyöreän kohteliaasti. Olin tullut sekä ahneeksi, mutta myös kärsivälliseksi. Koin, että koska tapaamiset sujuivat näin mukavasti huolimatta siitä, etten koe ihastumista, voin viettää mukavaa aikaa odotellessa sitä oikeaa kohtaamista. Kuitenkin juuri ennen hänen lähtöään Suomesta olin sopivasti ulkona vailla tekemistä, kun hän jälleen ehdotti tapaamista. Suostuin, sillä olin jo valmiiksi ulkona. Tapasimme, nautimme drinkeistä. Menimme baariin ja tanssimme pilkkuun asti toivoen vuorotellen biisejä deejiiltä. Se oli hulvattoman hauskaa ja minulle täysin vaivatonta, sillä tiesin hänen pianlähtevän. No pressure. Baarin sulkeuduttua menimme grillille, josta tilasimme roskaruokaa. Söimme ne nauraen itselemme keskellä öistä kaupunkia. Lähdin tyytyväisenä kotiin. Hän kutsui minut luokseen kotimaahansa vierailulle, mutta pian viestitulva tyrehtyi, emmekä ole keskustelleet enää. Hän varmasti löysi toisen paremman sielunkumppanin.
Samoihin aikoihin tapasin viimeisen treffikumppanin aiemmalta internetpalstalta, jota olin käyttänyt uusiin ihmisiin tutustumiseen. Kyseessä oli ikäiseni nuori mies, Miksu, joka vaikutti kuitenkin nuoremmalta. Perussuomalainen (in non-political way) miehenalku. Kävimme yhdessä lenkillä. En valitse enää lenkkiä ensitreffeiksi. (kuka haluaa olla treenivaatteissa ekoilla treffeillä? Saati hikisenä ja hengästyneenä? Itikoiden keskellä?) Drinkki toimii paremmin. Tulimme ihan mukavasti juttuun, vaikkei sen suurempaa kemiaa välillämme ollutkaan. Tapasimme pian toistekin (drinkin parissa), mutta en kerta kaikkiaan vieläkään kokenut mitään suurempaa yhteyttä häneen. En ole varma miksi suostuin toiseen tapaamiseen? Enkö kehdannut kieltäytyä? Vaikka toisaalta uskon siihen, että ensivaikutelma voi pettää. Emme olleet enää yhteydessä toisiimme. Aloin kokea nettipalstan käytön vaivalloiseksi ja poistin profiilini sieltä kokonaan. Tästä lähtien käyttäisin ainoastaan Tinderiä tai luontaisia menetelmiä deittien järjestämiseksi. Tätäkään ratkaisua en ole joutunut vielä pyörtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti