Tenho, Joni, Vlad...ja vähän Manuelia. Elokuu.

Loppukesästä tapasin satunnaisesti siis sekä Rickyä täysin kaverillisesta, että Ninoa, vähän vähemmän kaverillisesti, että Manuelia sekä uusia tindereitä, että uusia tuttavuuksia muualta. Mistä muualta? No baarista tietenkin. Tuleeko joku oikeasti juttelemaan kirjastossa? Lenkillä? Kadulla? No okei, olen saanut joitain huikkauksia kadullakin, mutta ne ovat olleet lähinnä kielitaidottomia ja nuoremman näköisiä miehiä, jotka haluavat pummia tupakkaa. Puistossakin minulle jutellaan aina välillä, mutta se on aina ollut täysin epäflirtillistä. Siispä mielestäni tinderin lisäksi parhaimmat mahdollisuudet tutustua romanttisessa mielessä uusiin ihmisiin ovat kuppilat. Helsingin keskustassa on useita paikkoja, joissa käyn joko ystävien kanssa tai itsekseni. Kesällä terassit olivat aina täynnä, joten juttuseurasta ei ole ollut pulaa. Syksymmällä se on vaikeampaa. Jotenkin on paljon helpompi nauttia lasillinen terassilla kauniissa säässä lehtiä lueskellen, kuin yksin hämärässä pubissa. No, sielläkin luen mielelläni päivän lehdet, juttelen baaritiskillä kivanoloisille tyypeille, liityn johonkin uuteen seuraan (muiden naistenkin kanssa) tai päätän vain tanssia (ja usein kuvaan narikkalapun ihan vain varmuuden vuoksi kantapään kautta oppineena)! Olen löytänyt usein juttuseuraa ja treffiehdotuksia (tuuks meille mul on kalijaa) yöllisistä kulkuneuvoista ja mäkkärin jonosta. Mutten olen lähtenyt kenenkään tuntemattoman matkaan. No okei, kerran kesän alussa! Juuri silloin kun tapailuni Nikon kanssa alkoi mennä mönkään. Tämä kundi oli söpön näköinen, ja yli viisi vuotta nuorempi. Pussailimme tanssilattialla ja jotenkin kummasti heräsin hänen vierestään kuumasta pienestä poikamiesboxista. Emme olleet tehneet mitään pussailua enempää. En edes tiedä hänen nimeään, mutta pussasin häntä aamulla hyvästiksi ennen kuin lähdin kotiin. Eiksme edes vaihdeta numeroita? Nääh!

Noh. Loppukesän aikana olin vähintään muutamana iltana viikosta ulkona tavalla tai toisella. Kävin treffeillä Tenhon kanssa. Hän oli kunnollinen duunari. Hänestä loisti jo kauas se, että ruokavalio on tiukka, eikä tänään ole bulkkauspäivä. Siinä missä itse join viiniä, hän joi teetä. Jos kumppanillani olisi hyvin tiukka ruokavalio, se varmasti veisi osan hauskuudesta pois tapailustamme. Minusta hauskinta on juoda ja juopu yhdessä viinistä (tai jostain). Nauttia hyviä ruokia! Yön grilliruokaa! Tilata pizzaa. Katsoa leffaa suklaalevyn kanssa. En voisi nauttia moisesta yksin, jos toinen paistaa parsaa vieressä. Tulimme siis Tenhon kanssa juttuun, mutta emme sen enempää että olisimme enää sen tunnin tapaamisen jälkeen viestineet toisillemme. Tenholla oli iloiset ja rehdit silmät.

Eräänä iltana olin päätynyt taas yksin elokuviin (se on yllättävän mukavaa), kun Joni, uusi tinderi, ehdotti myöhäisyksiä elokuvanäytöksen jälkeen. Miksei. Kävelin siis suoraan leffasalista viereiseen pubiin, johon hengästyneenä paikalle rientänyt Joni saapui oikeaan aikaan. Joimme yhdet, juorusimme raskaasta viikosta. Jatkoimme matkaa teillemme, emmekä nähneet enää. Tällaisia tapaamisia on vaikka kuinka. Tyyppi on mukava, mutta hajuton ja mauton. Ei herätä mitään. Ei oikein edes muista enää viikon päästä. Onko ne ihan turhia? Vai hyviä hetkiä sinä tapahtuma-aikana? Kumpikin saa hetken seuraa. Jutustella. Ja sitten palata omaan elämään ilman, että koko juttua tarvitsee miettiä enempää. iIna ennakkoon on pieni ajatus: josko nyt! Mutta sitten sen heti huomaa, että tämä menee sinne vanilja-arkistoon. Nothing special. Ja se elokuva, Me before you, ei ollut kovin hyvä. En pitänyt näyttelyn tasosta, ja koko tarina jäi hieman irralliseksi.

Kävin myös illallisella mukavan Vladimirin kanssa. Kuuntelin hyvän parituntisen hänen tarinoitaan maailmalta ja extremeurheiluharrastusten parista. Mukavaa. Ruoka oli hyvää. Tosin niin tulista, että silmäni vuosivat vettä, enkä uskaltanut vilkaista peiliin. Mutta nothing special. Uudet deitit kuitenkin toivat - ja valitettavasti tuovat yhä - oman jännityksensä arkiviikkoihin. Kuten Manuel, joka yhtäkkiä otti minuun yhteyttä kesken kolmeviikkoisen työmatkansa. Mitä teet? Mitä kuuluu? Palaan sinä ja sinä päivänä, haluatko tulla kylään? Olin jo unohtanut koko ihmisen! Ja yhtäkkiä hänen viestinsä hymyilyttivät minua. Siis, hänenhän on pakko todella pitää minusta, jos olen se, mitä hän haluaa viimeisenä ja ensimmäisenä nähdä työmatkansa lomassa! Aloitimme vitsikkäät viestittelyt hänen aloitteestaan. Kehitimme omia inside-vitsejämme. Hän todella tykkääkin minusta! Kun hän palasi,  olin alkuiltatreffeillä ensin Ninon kanssa, kunnes Manuelin lentokoneen laskeuduttua riensin painamaan hänen summeriaan. And it was good, oh Lawd!