Jyrki, Jose, Ben ja Manuel

Keskikesä oli käsillä. Tinderi soi enemmän kuin koskaan. Olin todella päässyt sen käyttämisen makuun. Rennosti ja ennakkoluulottomasti. Hauskanpito, läheisyys, hyvät hetket mielessä. Takana aina se pieni mahdollisuus, ettei koskaan tiedä kuka tulee vastaan, tai kehen voi ihastua jatkossa syvemmin. Omaan ensiarvioon ei ole luottamista. Nino viestitteli ensitapaamisemme jälkeen aktiivisesti. Kävimme yhdessä syömässä, koskettelimme toistemme käsiä ravintolan pöydän päällä. Sellaista suloista! Viihdyin myös paljon itsekseni aamiaisilla ja puistoissa lukemassa päivän lehtiä (tinderiä). Kerran (ainakin kerran), sovin treffit täysin lennosta ollessani yksin espan penkillä miettimässä illan jatkoa. Sain matchin todella hyvännäköisesta bisnesmiehestä, joka ilmoitti tulevansa parinkymmenen minuutin kuluttua tapaamaan minua. Ok, mikäs siinä! Hän oli erittäin silmää miellyttävä ilmestys, Ben. Kallis silkkinen kauluspaita päällä. Tuoksuen arvokkaalle partavedelle. Menimme kadun kalleimpaan ravintolaan, jossa hän tarjosi koko illan mielijuomiani samalla viihdyttäen minua tarinoillaan töistä. Ben siveli hiuksiani ja kutsui minut viettämään yön hotelliin. Mutta minulla oli sovittuna tapaaminen seuraavalle päivälle, joten vetosin, siihen, ettei minulla ollut vaihtovaatteita mukanani. Kerroin myös etten harrasta yhden illan juttuja, mutta Ben vakuutti, että hän vain halusi nukkua jonkun vieressä. Ei muuta. En tiedä pitikö se missään vaiheessa paikkaansa, mutta jos piti niin toki ymmärsin hänen kaipuunsa. Ben suostutteli minua mukaansa yön pikkutunneilla ja lupasi vievänsä minut aamulla Stockmannille, josta saisin valita mitä tahansa uusia vaatteita. Tunsin oloni Pretty Womaniksi (hah hah), mutta joten kuten onnistuin pitämään pääni. Ben saattoi minut täydellisenä herrasmiehenä pysäkilleni ja jatkoi matkaansa yksin hotelliinsa. Hän viesti minulle vielä seuraavana päivänä ja kutsui luokseen toiseen maahan (hän oli Suomessa vain käymässä), ja kiitin hymyillen kutsusta.

Tuo seuraavan päivän tapaaminen oli sovittuna Manuelin kanssa. Hän oli ehdottanut, että menisimme yhdessä syömään. Hänestä oli jäänyt minulle ensitapaamisesta neutraali mutta hauska vaikutelma. Meillä oli ollut todella mukavaa yhdessä. Ja vaikkei se ollut ollutkaan rakkautta ensi silmäyksellä, olin oppinut jotain menneistä ja suostuin tapaamiseen viikonloppuiltana. Se oli sateinen ilta! Manuel ehdotti illallispaikaksi b-luokkaista grilliruokaravintolaa, jossa sattui olemaan hyvä tarjous meneillään. Olen itse kaikkiruokainen ja voin nauttia ajastani sekä hienommassa ravintolassa että McDonaldsissa, joten olin ihan tyytyväinen hänen valintaansa. Juttumme ei aluksi luistanut ihan niin hyvin kuin olin odottanut ja jouduin keksimään pari puheenaihetta väkisin. Manuel myös hieman liian innokkaasti tarttui tarjoukseeni jakaa lasku. (Myöhemmin olen toki saanut oppia hänen olevan hyvin tarkka varoistansa. )Siitä huolimatta, ettei salamat vieläkään olleet halkoneet ravintolapöytää, tai perhoset tukahduttaneet ruokatorveani, innostuin Manuelin ehdotuksesta mennä hänen luokseen katsomaan elokuvaa sadepäivän ratoksi. Rakastan elokuvia, enkä tuolloin ajatellut elokuvaillan tarkoittavan automaattisesti seksiä. En ajattele niin vieläkään. Olinhan jo viettänyt muutamia leffailtatreffejä, joissa enemmän tai vähemmän (mutta joka tapauksessa!) oli housut pysyneet jalassa. Kävelimme hänen sateenvarjonsa alla. Hän laittoin kätensä ympärilleni. Minua hymyilytti. Ihan vain koko tilanteen romanttisuus. Ajattelin, että hän varmaan pitää minusta enemmän kuin minä hänestä. Manuelin asunto oli askeettinen ja paljas. Ehkä astetta liian poikamiesboximainen. Mutta elokuvan katsomiseen täysin nappi valinta. Valitsimme DiCaprion uusimman, jota jostain syystä kumpikaan ei ollut onnistunut vielä näkemään. Manuel hieroi niskojani ja oli selvästi innostuneempi seurastani kuin elokuvasta. Hän tarjosi kuohuvaa. Kysyi haluaisinko laittaa leffan paussille. Ööh, miksi? Ei kiitos. Okei. Hän siveli kättäni ja mainitsi miten mukava on katsoa elokuvaa jonkun kanssa, vaikkei hän etsikään mitään vakavaa. BOOM! Kerroin hänelle, etten itse etsi kevyttä suhdetta, ja jos hän jo ennalta tietää ettei hae parisuhdetta niin  voimme olla vain ystäviä. Hän näytti pettyneeltä. Elokuva oli pettymys. Sen loputtua lähdin kotiin, vaikka hän tarjosi yösijaa. Olin helpottunut, että asia oli tullut ilmi ennen kuin olin antanut hänen hurmata minut hellyydellään. Dodged a Bullet! Vai miten se menikään..

Eräänä arki-iltana kävin lasillisella Josen kanssa. Hän viestitellyt minulle niitä näitä jo pitkään, muttei koskaan aiemmin ehdottanut tapaamista. Itse en ole kertaakaan tehnyt aloitetta tapaamisen ehdottamiselle. Kenenkään uuden kanssa. Aina kun Jose kirjoitti minulle, vastasin ystävällisesti. Hän saattoi viestiä minulle päivän säästä, johon reagoin jotenkin joka kerta. Sitten yllättäen hän oli kerännyt rohkeutta ja ehdotti drinkkejä tutussa baarissa arki-illalle. Sopii! Hän oli tummempi ja ujompi kuin olin viestien perusteella luullut. Valkoinen kauas loistava hymy! Niin nuoren ja viattoman oloinen. Menimme siistiin pubiin, hän tilasi minulle toiveeni mukaisesti viinin ja otti itse oluen. Hän oli melko hurmaava, mutta koin heti hänen ujoutensa ja tietyn poikamaisuutensa romanttisessa mielessä luotaantyöntäväksi. Jostain syystä Jose koki tarpeelliseksi lyheyhkön tapaamisemme aikana kertoa palkkansa, sekä luetella kotinsa hienouksia. Olisin minä uskonut hänen olevan menestynyt muutenkin! Nauroimme ja vitsailimme. Lopuksi hän kaivoi repusta minulle suklaata. Tapaamisen jälkeen hän jatkoi viestittelyään minulle tuttuun tapaansa. Eräänä yönä, häneltä oli tullut minulle tavallista lämpimänpi viesti: hän kertoi ikävöivänsä minua. Aamulla kun luin viestin huomasin, että hän oli estänyt minut kokonaan. Olikohan hän ollut humalassa ja häntä nolotti? En tiedä, mutta...kaikkea hyvää hänelle! Ei tarvitse nolostua. Mäkin lähettelen tyhmiä viestejä, ja ihan selvinpäinkin.

Jyrki oli ollut viesteissämme aina etäisen kohtelias ja fiksu. Olin alusta alkaen kiinnostunut tapaamaan hänet, sillä hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Kysyi tarkasti hauskoja yksityiskohtia mielenkiinnonkohteistani. Ja kertoi omistaan. Siispä, kun hän viimein ehdotti tapaamista olin iloinen. Jyrki oli pitkä mies, ja komea. Sellainen jota voi katsoa ylöspäin. Ehkä muustakin syystä kuin pituudesta? Siisti ja muodikas. Mutta hän puhui ylikorostettua stadin slangia. Sillä tavoin stereotyyppisesti. Narisevasti. Meidän piti mennä aluksi museoon, mutta museon ollessa suljettuna päädyimme tunnettuun näköalaravintolaan (jonka vessassa otin maisemaselfien). Tilanne oli hyvin koominen, sillä päästyämme hyvälle paikalle ulkoterassille, muuttui Jyrki vitivalkoiseksi ja hänen katseensa alkoi harhailla kesken keskustelumme. Yhtäkkiä hän myönsi pelkäävänsä korkeita paikkoja. En ensin uskonut häntä, mutta kun lattiaa tuijottaen hän alkoi siirtymään sisätiloihin, oli pakko seurata perässä. Niin pitkä mies, luulisi, että hän on tottunut näköaloihin! Istuimme sisällä pitkän tovin puhuen harrastuksista. Tai lähinnä Jyrki luetteli hienoja harrastuksiaan, joita on päässyt kokeilemaan ulkomailla asti. Hän osoitti ikkunasta suuntaan, jossa hänen asuintalonsa katto sijaitsee. Meillä oli ihan mukavaa, vaikkei taaskaan se hiton salama halkaissut rakennusta. Mutten kuullut hänestä enää. Eikä hän minusta. Sellaista sattuu. Me ollaan kiireisiä ihmisiä.

Tapasin yhä myös Ninoa. Pidimme melko aktiivisesti yhteyttä. Aloin jossain vaiheessa jopa ajatella häntä enemmän. Jossittelut alkoivat nostaa päätään. Tapasimme puistopiknikillä. Hän otti käsistäni kiinni ja katsoi suoraan silmiin puhuessaan niitä näitä. Hän katsoi minua kuin sanoisi, että olet maailman kaunein. Tapasimme myös yhdessä hänen ystäviensä kanssa. Ihan silleen rennosti, frendejä kun ollaan. Mutta pöydän alla hän otti kädestäni kiinni. Tapasimme hänen luonaan, tilasimme  herkullista ruokaa, katsoimme hyvän elokuvan! Pussailimme sohvalla, tunsin olevani teini-ikäinen jälleen.. Hän halusi minun auttavan sisustamaan asuntonsa, joka oli jo oikein viihtyisä. Ehkä itse aloin jarrutella ja viiletä. Ehkä meni liian jännäksi. Käytännössä jännäksi, mutten kokenut riittävästi tunteita häntä kohtaan. En halua edetä ja jatkaa tapaamisia vain siksi että se on mukavaa ja, jotta voin miellyttää toista. Nino on matkustellut kesän aikana paljon ja aina laittanut minulle kuvia matkoiltaan. Puhuimme, että matkaisimme jonnekin yhdessä...jotenkin tapaamiset vain jäivät. Vaikka viime päiviin asti olemme pitäneet yhteyttä kaverillisin viestein.