Hans

Hans oli toiseksi viimeinen henkilö, jonka tapasin samalta internetpalstalta. Olin myös aloittanut joitain keskusteluja miesten kanssa Eliittikumppanin kautta, sillä näihin aikoihin kokeilujäsenyyteni oli vielä voimassa. En  kuitenkaan löytänyt sieltä ketään sellaista keskustelukumppania, jota olisin edes harkinnut tapaavani. Kriteerini olivat pikkuhiljaa muokkautumassa. En ollutkaan enää kiitollinen jokaisesta juttukaveristani. En jaksanutkaan paneutua enää jokaisen viestin raapustamiseen. Miehet olivat pääsääntöisesti hieman vanhempia, ja heidän profiilikuvansa noin kymmenen vuotta sitten otettuja. He olivat tositarkoituksella liikenteessä kertoessaan toivomansa lapsilukumäärän tulevaisuudessa. He esittivät tarkkoja toivomuslistojaan jo esittelyviestissään - olihan kyseessä sentään eliittikumppani. Ei kiitos.

Hans oli absolutisti. Profiilissa hän kertoi olevansa yrittäjä. En haluaisi takertua liikaa ihmisen työ- tai koulutustaustaan, mutta alusta alkaen minulle oli selvää, että koska tilaisuus löytää uusi kumppani on laskeutunut käsiini, en aio tyytyä huonompaan tai samaan. Haluan parempaa! Ja koska päättyneen suhteeni ongelmat johtuivat osittain siitä, että surffailimme aivan eri aaltopituuksilla, syytin siitä osaltaan toisistansa poikkeavaa sivistyksen tasoa. Tällä tarkoitan sitä, että toinen meistä oli kiinnostunut koulutuksesta, etenemisestä työelämässä, kulttuurista, uutisista, tieteestä, taiteesta ja lukemisesta. Ja toinen meistä oli lukenut elämänsä aikana kaksi kirjaa, jättänyt opinnot kesken ja tuli puoliväkisin mukaan konserttiin, jossa istutaan paikoilla eikä hypitä pöydillä (kyllä me pöydilläkin hypittiin). Nyt halusin siis käyttää tilaisuuteni löytää saman henkistä seuraa, jotta työnsarkaa yhteisessä arjessa olisi vähemmän. Yrittäjyys on hieno asia. Tai ainakin se voi olla.

Olin ajoissa. Hans oli puoli tuntia myöhässä. Hän oli pitkä, aavistuksen verran mahakas, epämuodikkaalla parralla varustettu normaali mies. Olin sen verran ärsyyntynyt, odottelusta että hänen saavuttuaan kohtauspaikalle kehtasin keskiviikkoiltaan ehdottaa baarin terassia. Kevät oli jo melko lämmin tuolloin. Hans tarjosi minulle lasillisen viiniä ja tilasi itselleen colan. Tilanne ei aiheuttanut minkäänlaista vaivaantumista. Keskustelu sujui loistavasti ja jäin aiottua pidemmäksi aikaa hänen seuraansa. Siitäkin huolimatta, että  hän oli myöhässä. Ja siitäkin huolimatta, että Hans kertoi yritystoimintansa olevan kausittaista ja osittain kannattamatonta. Hän työskentelikin duunarihommissa päivätyökseen. Hans tarjoutui viemään minut kotiin autollansa,  mutta kieltäydyin kunniasta ja hän saattoi minut  kävellen pysäkilleni. Välittömästi tapaamisemme jälkeen Hans viesti tahtovansa tavata uudelleen. Olen oppinut arvostamaan sitä, että mies osoittaa kiinnostuksensa selkeästi. En tiedä miksi se on niin vaikeaa naisena. Pakit tuntuvat pahalta. Ehkä niitä haluaa vältellä viimeiseen saakka. Useimmat miehet ovat kovakuorisempia.

Vaikken ollut fyysisesti erityisen viehättynyt Hansista, eikä hän ollutkaan menestyvä yrittäjä, olin tyytyväinen siihen, että selkeästi tulimme juttuun. Jotain klikkasi. Samoihin aikoihin kun tapasin Hansin ensimmäistä kertaa, ryhdyin myös aktivoimaan sosiaalista elämääni enemmän ystävieni kanssa. Tihentyneiden iltalenkkien lisäksi osallistuin kaikkiin mahdollisiin illanistujaisiin, aloin oikeasti laittautua iltoja varten, eikä nightclubillakaan käyminen tuntunut enää masentavalta kaikkine onnellisine pariskuntineen. Raidoitin hiuksia, valkaisin hampaani! Olin tyytyväinen keventyneeseen olomuotooni. Ja vaikken halunnut löytää ketään baarista, avauduin yhä enemmän pienen flirtin mahdollisuudelle viikonlopun viihteessä. Kuitenkin tässä iässä, on ystävillä omat kiireensä, eikä joka viikonlopulle löytynyt seuraa aina edes lenkille. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän halusin olla kodin ulkopuolella ja todella aktivoida sosiaalisen elämäni uudelle tasolle. Jos en keksinyt itselleni muuta ohjelmaa lähdin lenkille. Löysin musiikin seurakseni. Juttelin miehille nettipalstan kautta ja täytin siten arki-iltojani kodin välttämättömyyksien ohessa. Mutta viikonloppu ilman suunnitelmaa alkoi tuntua pahalta jo keskiviikkona. Tajusin, etten voi jättää sosiaalista elämääni ystävieni varaan.

Hans ehdotti seuraavaa tapaamista omaan suosikkiravintolaansa. Hän sanoi haluavansa tarjota minulle päivällisen keskiviikkona heti töiden jälkeen. Vaikka epäröin (olin tulossa ahneeksi!) suostuin tapaamiseen. Se oli kaunis kevätpäivä. Hans oli ajoissa ja odotti minua puiston laidalla. Hänellä oli sama paita päällä kuin edellisellä tapaamisellamme, ja hän oli kiirehtinyt suoraan töistä hieman hikisenä. Kysyin missä päin tämä hänen suosikkiravintolansa on, mutta hän ehdottikin juomia terassilla. Olin säästellyt nälkääni tätä tapaamista varten, joten olin pettynyt ja hämmentynyt. Kauniilla terassilla siis tilasin jälleen ärsytyksestä lasillisen viiniä. Hän ehdotti, että voisimme mennä myöhemmin syömään. Juttumme luisti yhtä hyvin kuin ennenkin. Silti totesin, että välimme ovat todennäköisesti kaverilliset. Tunteiden kehittyminen veisi paljon aikaa ja vaivaa, enkä ollut valmis antamaan sitä. Onnekseni olin sopinut tapaavani ystävättäreni myöhemmin samana iltana, joten pääsin poistumaan tämän varjolla treffeiltä sujuvasti. Nälkäisenä. Loppuilta oli alkuiltaa parempi ja sisälsi lievää nollaamista ja hyvää ruokaa, joka jäi treffeiltä uupumaan. Hans lähetti minulle  viestin, jossa kysyi pidinkö häntä komeana. Vastasin, etten pidä häntä vastenmielisenä. En halua valehdella.

Myöhemmin Hans ehdotti kolmatta tapaamista. Hän kertoi, että kokee voivansa olla hyvä puoliso. Hän haluaisi istua alas tuntikausiksi ja vain jutella, jotta oppisimme todella tuntemaan toisemme. Romanttista. Välitön ahdistus iski minuun! Olin juuri päässyt uuden vapaan elämäni makuun arjen ja treffien välissä,  ja ajatus tuntikausien keskustelusta absolutistin seurassa sai aikaan vastahakoisuutta. Jouduin vastaamaan Hansille, että vaikka alun perin olen ajatellut hitaan etenemisen olevan oikea reitti seurustelukumppanin löytämiselle, en vain kokenut riittävästi lämpimiä tunteita häntä kohtaan, jotta tapailua olisi järkevä jatkaa. Se siitä. Häntä varten on varmasti joku minua parempi henkilö olemassa. Helpotus. Ja juhliin! Tässä vaiheessa tein myös päätöksen olla enää tapaamatta henkilöitä, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia. Minä en aio luopua yksistäni, enkä ainakaan vielä illoista, jolloin irrotellaan kunnolla, joten eikö olisi vain kaikkein yksinkertaisinta, jos treffikumppanini olisi asiasta samaa mieltä.