Even though the future seems far away, it is actually beginning right now.

Viimeistään nyt on aika koota yhteen menneen kevään ja kesän tapahtumia. Tämä kesä oli minulle aivan ensimmäinen laatuaan, ja vaikka olen täysin rinnoin siitä nauttinut, toivon syksyn tai edes viimeistään seuraavan kesän olevan eri luokkaa.

Yksinkertaistettuna... pitkästä suhteesta sinkuksi jäätyäni olen ollut yli kuusillakymmenillä treffeillä, joista noin kolmetkymmenet ovat olleet ensitreffejä. Mahdollisuus tämän otoksen ja käynnissä olevan henkilökohtaisen deittisirkuksen taltioimiseen ja analysoimiseen on liian otollinen, jotta sen voisi jättää käyttämättä! Tämä ei koskaan ollut tarkoitus. Se vain tapahtui. Vähän niin kuin biisissä (this was never the way i planned). Olen liiankin lyhyessä ajassa ehtinyt surra lieviä sydänsuruja jo muutamaan otteeseen ja mahdollisesti aiheuttanut niitä parille muulle. Olen naurattanut työkavereitani kertomalla siistittyjä versioita tyypeistä, joita olen kohdannut, sekä vannonut koko touhun lopettamista pieleen menneen illan jälkeen.

Haluan jäsentää nämä menneet tapahtumat ennen kuin kadotan yksityiskohdat! Haluan laittaa mustaa valkoiselle siitä, mistä kaikki oikein lähti, mitä nyt tapahtuu ja minne olen menossa. Jokainen tähänastinen deittini ansaitsee ainakin yhden luvun nimiinsä. Muutama kokonaisen romaanin!  Yhtäkkiä tuntuu kuin olisi herännyt aivan uuteen maailmaan. Kaikki mitä ennen piti itsestäänselvänä on mennyttä, ja se oikeastaan tuntuu hyvältä. Silti koko prosessi on vielä kesken. Haluaisin Happy endingin. Siis sellaisen, joka kestää sitä hetkeä pidemmälle. Ihan loppuun asti. If you know what i mean.

Lähes viimeisen vuosikymmenen olen viettänyt parisuhteessa, tiiviisti jonkun kyljessä nyhjöttäen. Ihan uskomatonta, miten paljon esimerkiksi ulkonäköön liittyviä asioita on voinut jättää miettimättä (epilaattori toimii vielä). Uskomatonta, miten erilaiselta koko maailma näyttää yhtäkkiä, kun sinne pitää mennä yksin (ei oikeastaan niin yksinäiseltä). En tiennyt miten hyviä brunssiravintoloita lähistölläni onkaan (ja kalliita!). En tiennyt, etten kuolekaan jos menen elokuviin yksin. Saati matkalle (pari välikuolemaa sallitaan)!

Eron ensijärkytyksen ja sen käsittelyn jälkeen melko pian halusin päästä back in business. Kun on kolmekymmentä jo kellossa, ja sillä sinut jättäneellä on jo joku uusi (oli jo ennen kuin se tästä edes lähti!), ei vaan voi kieriskellä yksinäisessä itsesäälissä kauaa! Varmaan jonkinlaisena defenssimekanismina koin kuitenkin hyvin vahvasti, että nyt on tilaisuus tehdä kaikki oikein ja hitaasti ja hoppuilematta. Täähän oli oikeastaan vain onnenpotku. Asettaa viimeinkin kriteerit korkealle ja olla joustamatta niistä. Edetä vain hitaasti ja vain jos se tuntuu täysin oikealta. Olla hätiköimättä tai luopumatta mistään kohdasta check-listasta. Oli muuten hauskaa laatia lista.  

Ja kyllä, eksyin kokeilemaan Eliittikumppania. Pidin profiilini avoinna siellä trialin ajan, mutta hyvin nopeasti deletoin koko sivuston. Rajoituksista huolimatta, minulle tarjottiin täysin epäsopivia ja kriteerieni alittavia ehdokkaita. Esimerkiksi välimatkatoive oli aivan turha. Tuoreena sinkkuna sivuston monimutkaisuus ja tasottomat kumppaniehdokkaat lähinnä masensivat mieltä. Tämä on markkinoiden tarjonta! Onneksi ei ole tarvinnut harkitakaan sinne palaamista. 

Suljettu ja erääseen harrastukseen liittyvä deittisivusto tuntui paremmalta paikalta löytää samanhenkistä seuraa. Ei outoja ennakkokysymyksiä ja rajoitteita yhteydenpidossa. Vain simppeli profiilin laatiminen omilla ehdoilla. Alkukeväällä loin itsestäni hyvän esittelytekstin, jossa kerron mielenkiinnonkohteistani ja siitä, että olen liikkeellä tositarkoituksella. Kuvaksi laitoin otoksen, jonka perusteella kukaan ei voi kadulla tunnistaa, mutta joka antaa kuitenkin hyvän käsityksen minusta. Mustavalkoinen, vähän blurry otos hymyilevästä minusta edellisvuonna järjestetyssä tyttöjenillassa. Alkuperäisessä kuvassa hymyilen ystävieni keskellä, olen rajannut heidät pois kuvasta. Tuona iltana olin tyytyväinen ja ajattelin vakituisen kumppanini olleen saunaillassa ja urheilua katsomassa ystävällään, mutta jälkikäteen hänen toisenlaiset harrastuksensa paljastuivat minulle.

Yhteydenottoja alkoi nopeasti tulla. Pitkästä aikaa oli jotain mikä hymyilytti lounastauolla, you've got mail! Töiden jälkeen ei tarvinnutkaan tulla kotiin tuijottamaan kaukaisuuteen ja miettimään, että ainakin kuuden viikon kuluttua Liisalla on ne juhlat, jotka voivat sitten piristää arkeani. Eron jälkeen huomattavasti lisääntyneillä iltalenkeillä tarvitsi yhä vähemmän puida lenkkikaverini kanssa eksän huonoja puolia, vaan sen sijaan analysoida potentiaalisen tulevan aviomiehen(!) ominaisuuksia! Pääsin vastailemaan kiinnostaviin yhteydenottoihin ihan oikeilta miehiltä, jotka olivat enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa kanssani. Terapeuttista! Keskityin kunnolla vastausteni kirjoittamiseen. Pitkiä, syvällisiä ja analyyttisiä tekstejä, jotka joku lukee  tuntiessaan pienen sykähdyksen sisällään! Kuten minä täällä näytön toisella puolella! Noin viikon aktiivisen kirjeenvaihdon jälkeen suostuin ensimmäiseen tapaamiseen.