Back to reality

Ei mene kauaakaan kun arki alkaa taas rullaamaan, vaikka on juuri pari päivää aiemmin maapallon toisella puolella todennut unohtaneensa jo missä edes asuu tai tekee työkseen. On kiva kuunnella tuttua aamuradiota jossa soi ihan uusia biisejä. Ja se tuttu tiistainen lounassalaattikin maistuu taas oikein hyvin, vaikka näyttää paljon pienemmältä kuin viimeksi. Ei edes kylmä ja kostea sää tunnu maailmanlopulta. Mutta en olekaan koskaan ollut syksyvastainen. Pahinta lomaltapaluussa oli taksia lentokentältä pyydystäessä se tunne, että jotain loppuisi. Ihan kuin emme enää ikinä tapaisi Jukan kanssa ja että jotain loppuu. Mutta Jukkakin totesi lentokoneen viimeisellä lento-osuudella päätäni sylissään silitellessään, että ei voi uskoa, ettei saa nyt nukkua vieressäni. Haikea olo. Loman loppua kohden Jukan ja minun väliset stressinaiheet laimenivat ja saimme viettää ihania läheisiä hetkiä hotelleissa ja uima-altaissa ja lentokoneessa toisiamme hipelöiden. Se, että loman keskivälissä meinasin totaalisesti menettää hermoni Jukan rasittaviin luonteenpiirteisiin tai toimintatapoihin on johtunut ihan varmasti siitä kliseisestä asiasta mistä aina typerät lomalööpitkin kirjoittelevat: yhteinen loma on aina koetus. Minulle iski kauhea koti-ikävä ja ahdistus, joka kesti pari päivää ja projisoitui Jukkaan, mutta sitten se katosi ja kaikki kirkastui taas normaaliksi. Huonoina päivinä olin aivan varma etten voi kestää hetkeäkään Jukan kanssa, ja suunnittelin jo helpottuneena sitä, ettei meidän tarvitse ikinä tavata enää kun palaamme lomalta. Hän on näyttänyt ajoittain jopa fyysisesti vastenmieliseltä. En ole halunnut katsoa häntä koska olen nähnyt vain hänen huonot piirteensä. Ja sitten taas hyvänä hetkenä hän on mielestäni maailman suloisin. Huononakin hetkenä olen ulospäin ollut vain hieman etäinen ja kolea, mihin Jukka reagoi kerran lähes itkunsekaisella vaatimuksella saada selvitys, että mikä minua vaivaa kun haluan nukkua rauhassa enkä hänen sylissään. Jukka sanoo, että missä on se ihana nainen ja hän ikävöi minua nini pakjon. Tuolloin olen selittänyt, että en jaksa kuunnella jatkuvaa jankutusta samoista asioista ja stressaamista joka pikkujutusta. Enkö saa edes nukkua rauhassa!! Etkö tajua että työnnät minut vain pois olemalla noin säälittävä ja stressaantunut koko ajan! Mutta lukuunottamatta noita paria pientä hetkeä, kaikki sujui joko neutraalin siedettävästi tai erittäin hyvin. Jälkikäteen pidän hänen herkkyytään ja rehellisyyttään hyvänä asiana ja kadun kylmyyttäni. Selviydyimme aika hyvin tuosta koetuksesta! Ja oikeastikin Jukan jotkut tavat ovat rasittavia. Se miten tavarat räjähtävät hetkessä joka paikkaan ja sitten mitään ei löydetä mistään. Se ettei ole ilmiselvää käväistä suihkussa ennen kuin vaihdetaan vaatteet tai pujahdetaan puhtaisiin lakanoihin. Se, että hän jatkuvasti kiroilee ilman syytä hienovaraisesta pyynnöstä kauniimpaan kielenkäyttöön huolimatta. Se että hän kyselee kadulla ohikulkijoilta itsestäänselvyyksiä siitä missä on lentokenttä ja minua alkaa ärsyttää hänen avuttomuutensa. Ei hätää. Pikkuasioita. Myös hän onneksi on osannut sanoa minulle kun olen käyttäytynyt ärsyttävästi, jolloin olen ajatellut ettei hän ehkä ole aivan munaton sittenkään.  Kun minä olen tiuskaissut jotain lähes ilkeästi hänelle, niin olen kyllä saanut ansaitusti takaisin. Ja se on hyvä. Erotessamme läheisissä tunnelmissa lentokentällä kiitin häntä hyvästä asenteesta minun ärsyttävyyttäni kohtaan ja pahoittelin huonoja hetkiäni, jolloin Jukka teki omasta puolestaan saman. Hyvä, olemme aikuisia ihmisiä. Vaikka se hiertää hermojani, että Jukka toistaa jatkuvasti samoja ärsyttävyyksiään lievistä huomautteluistani huolimatta, niin hän silti yrittää selvästi miellyttää minua. Haluaa olla parempi minua varten, vaikken ehkä edes sitä ansaitse. Ja siksi minäkin haluan olla parempi ja olla pilaamatta tätä juttua alkamalla epäkunnioittavaksi ja nalkuttavaksi ainakaan tämän enempää. 

 Ensimmäinen vuorokausi kotiinpaluun jälkeen on mennyt aivan sumussa. En muista mitä työjuttuja olen tehnyt, ja olen perhettäkin tavatessa torkahdellut paikoilleni päänsärkyisenä. En olisi uskonut, että jet lag tuntuu noin voimakkaasti, koska mielestäni parikymmentuntiset lentomatkat ovat sujuneet todella kivuttomasti, eikä aikaerokaan vaikuta esimerkiksi unensaantiin mitenkään kummassakaan päässä. Mikäs sen kivempaa kuin loikoilla aloillaan tuntikausia lentokoneessa elokuvia tai maisemia katsellen samalla kun ystävälliset ja kauniit lentoemännät tai sutertit tarjoilevat maksutta ruokia ja välipaloja ja viinejä niin paljon kuin jaksaa vain niitä nauttia. Oikeasti! Nautin pitkistä lentomatkoista! Ainoastaan kotiinpaluun viimeisen osion aikana yllättäen syttynyt päänsärky pilasi oloni totaalisesti. Päänsärky on yhä läsnä herätessä maanantaiseen työpäivään ja on pakko ottaa reseptin vaativaa lääkettä jotta tappopäänsäryn saa aisoihin. Siitä huolimatta loppupäivä menee nuokkuessa. Jukka soittaa illalla ja toivoo, että voisimme tavata viimeistään seuraavana päivänä - tänään. Joo, katsotaan. Lopetan puhelun lyhyeen, kun kuulen Jukan olevan Ossin kanssa muutamalla oluella. Miksi tällainen ärsyttää minua? Eihän minun pitänyt olla enää sellainen helposti ärsyyntyvä nalkuttava tyttöystävä. Mutten onneksi ulospäin olekaan! Vaan toivotan hauskaa iltaa ja sanon, että katsellaan huomenna. Olen niin poikki, että nukahdan yöunille heti kun kehtaan saatuani ensin sydämellisen viestin Jukalta, joka kertoo lähteneensä jo ajoissa itsekin kotiin. Hän on vaistonnut närkästykseni ja tahtoo taas miellyttää minua. Kiltti Jukka. Lähetän hänelle sydämen ja sammahdan heti sekaviin uniin. Tänään tiistaina olo on vielä hieman lomasta toipuva enkä aio lähteä Jukan luokse, mutta sen sijaan olen ilmoittanut, että hän on tervetullut luokseni jos tahtoo. Nyt olemme siinä pisteessä, että voin kutsua hänet kotiini toisena ihmisenä sinkkuuteni aikana. Luonani on käynyt Roni, ja sinne kutsun on saanut Dim, vaikkei se kyläily koskaan toteutunutkaan. Jukka saa itse päättää jaksaako matkata ja nähdä vaivaa tavataksemme, vai odottaako, että saavun taas hänen luokseen myöhemmin tällä viikolla. Katsotaan. Huomaan itsekin, että lauseeni ja ajatukseni ovat vähän sekavat. Töissä tuntuu tosi kepeältä ja aika jotenkni lentää kun voi rauhassa keskittyä kasaantuneihin sähköposteihin. Olo on niin väsynyt ettei oikein jaksa keskittyä miettimään minun tai Jukan välejä ja tulevaisuutta sen tarkemmin. En jaksa miettiä Javieria, Karria, Ninoa, Ronia, Rickya ja jotain randomia keneltä olen saanut kaipaavia viestejä ja tapaamiskutsuja. Matkan aikana saadessani viestejä muilta ja ollessani Jukkaan ärsyyntynyt ajattelin vain, että hyvä, että minulla riittää seuraa sitten kotona. Mutta nyt en ole kiinnostunut tapaamaan ketään. Jos jonkun niin Jukan. Lomalla jotenkin kaikki tuntui hetkittäin ihan erilaiselta, hän tuntui hetkittäin eri ihmiseltä, mutta nyt tunnen taas että palaamme siihen kivaan kaipuuseen jossa olimme ennen lomaamme. En tavannut Ronia lomalla, vaikka hän olisikin ollut samoilla kulmilla ainakin osittain samaan aikaan. En ole mennyt hänen someensa, josta epäilen yhteiskuvien kadonneen tuon toisen naisen kanssa. Niin hän teki minullekin. Yhteiset päivitykset katosivat heti kun hänen ahdistuksensa palasi. Ja nyt kun hän on vanhaan tuttuun tapaansa lähetellyt minulla kaipaavia sydämiä pariin eri kertaan, niin uumoilen kierteen taas olevan vauhdissa. Mutta se ei kiinnosta minua juuri nyt. Ei ehkä koskaan enää. Toki matkan aikana mietin hetkittäin, että siellä minun piti olla Ronin kanssa. Mietin miten erilaista kaikki olisi. Mutta olisiko se ollut parempaa? Ei välttämättä. Meillä oli Jukan kanssa ihanaa. Teimme kaiken mitä halusimme tehdä. Ja se oli hauskaa. Olisiko hermoni mennyt välillä samallailla Roniin? Ehkäpä olisi. Ehkä pahemminkin.

Nyt olen suuntaamassa kotiin, jossa olen jo eilisestä sekavuudesta huolimatta saanut kaikki matkatavarat paikoilleen ja pyykit pestyä. Selvisin loistavasti yhden pienen repun kanssa koko matkan ajan. Vaihtovaatteita on matkan aikana tosi helppo pestä hotellin suihkussa samalla kun peseytyy itsekin. Ne kuivuvat auringossa hetkessä. Mukana on kulkenut aurinkorasva, lääkkeet ja puhelimen laturit. Ja itseeni tyytyväiseni katselin ihmisiä jotka raahasivat mukanaan useita matkalaukkuja turhaa roinaa. En tehnyt paljoakaan ostoksia mukaani Suomeen. Joitain vaatteita ja pari pikkutuliaista perheelle. Muutamia mausteita ja öljyjä. Pari käsityöjuttua. Lääkkeitä joita paikallisesta apteekista sai helposti. Kukaan ei tullissa ollut kiinnostunut viagroista tai minun lihasrentouttavista lääkkeistä. Ja muuten, ei ne viagratkaan ihan tuosta noin vain tehoa. Varmaan auttavat joo, mutta eivät korjaa tilannetta täysin. Luulin niiden olevan aukoton apu, mutta ilmeisesti kovasti kohentunut tila vaatii vielä harjoitusta. Matkan aikana puhuimme Jukan epävarmuuksista. Jukka itse tahtoi ottaa esille kaiken minua vaivaavan asian, joten jossain vaiheessa hänen jankutettuaan riittävästi, ajauduin sanomaan, että se, että hän vaikuttaa epävarmalta ja avuttomalta on luotaantyöntävää ja ärsyttää minua. Olen tottunut itsevarmaan seuraan. En osaa olla normaalisti seurassa jossa koen toisen olevan epävarma. Mutta myönteiseksi yllätyksekseni Jukka totesi tuolloin minulle, että ehkä hän onkin epävarma, koska tahtoo oikeastikin tehdä minut tyytyväiseksi ja joskus se vaikuttaa hyvin vaikealta. Hän on edellisessä suhteessaan tottunut siihen, että jokin on aina vialla ja hän on aina altavastaaja ja siksi hän ottaa helposti sellaisen roolin nytkin. Selitän, että omalla toiminnallaan hän vain korostaa sitä toisessa. Pyydän, että hän jättäisi kaiken ylimääräisen miellyttämisen halun ja sanoisi suoraan, jos asenteeni on huono. Uskon, että nämä keskustelut ovat parantaneet välejämme ja kommunikaatiotamme. Nyt nämä jutut ovat irrallisia ja sekavia, mutta palaan niihin varmasti myöhemmin. Kuten taikasieniin ja muuhun kivaan. Nyt odottelen, että tapaammeko tänään. Uskon, että hän ei vielä uskalla tulla luokseni, missä joutuisi tapaamaan asuintovereitani, joten ehkä tapaamme vasta myöhemmin. Mutta tapaamme joka tapauksessa. Kaikki on aika hyvin. 

Heaven on earth

Huh, hirveä vatsatautihetki jäi onneksi yhdenillanjutuksi ja olen saanut edelliset pari päivää todeta, että valkoiset hiekkarannat ja turkoosit vedet ovat totta. Kun pulahtaa mereen niin se tuntuu lähes kuumalta ja sukeltaessa törmää Nemoihin ja muihin värikkäisiin olentoihin ja koralleihin, joita on tähän mennessä saanut tuijotella vain pikkuakvaarioissa. Melkein ei osaa pitää todellisena sitä, että tällaisia paikkoja on olemassa. Kaunista, puhdasta, leppoisaa. Täällä kaikki hymyilevät ja auttavat tarvittaaessa missä vain asiassa. Kertaakaan ei ole tarvinnut pimeässäkään kulkiessa tuntea minkäänlaista turvattomuutta. Tähdet ovat kirkkaampia kuin koskaan (etenkin kun taikasieniannoksella saa supervisiot nähdä koko linnunrata taivaalla). Täällä kukaan ei tiedä mikä viikonpäivä on kyseessä. Paikalliset kyselevät että milloin tulitte ja milloin lähdette ja jos vastaa viikonpäivällä niin aina he muuttuvat miettiliäiksi ja kysyvät että eikun kuinka monen päivän kuluttua. Joka paikassa on kissoja. Eri värisiä naukuvia söpöjä kissoja, jotka kulkevat keskellä katuja ja resortteja ja ravintoloita ylpeinä. Ja hännättöminä. Vaina harvalla kissalla on häntä. Paikalliset kertovat että hännät katkaistaan ja paistetaan ruoaksi. Ihanan vilkkaalta ruokatorilta en löytänyt kissanhäntiä yrityksestä huolimatta mutta muutoin pöydät notkuvat mielettömiä meriherkkuja. 

Hyvästä hotellista saa maksaa parikymppiä yöltä. Jos viitsii noin paljon laittaa rahaa peliin niin vastassa on alati hymyilevät palvelijat jotka puhuttelevat vieraita kuin kuninkaallisia. Näissä hotelleissa on marmorilattiat ja kauniit sisutukset ilmastointeineen ja ilmaisine virvokkeineen. Etenkin sänkyihin ja petivaatteisiin on panostettu. Myös useimmissa kaipoissa, etenkin täällä saarilla, on laattalattiat  joille ei saa astua kengillä. Aurinko laskee jo aikaisin kuuden aikaan illalla. Tämän jälkeen ilman valaistusta joka paikassa on pilkkopimeää. Rannalle voi kävellä mutta silloin meri pauhaa tosi pelottavana ja valtavana ja mustana. Joka paikassa on juhldt niin pitkään kuin ihmiset haluavat. Useimmat paikat ovat Open till closed. Ei mitään valittamista. Iltaisin pn pieni koti-ikävä. Matkaseura tuntuu hieman ärsyttävältä, koska täällä sellainen epävarma häslääminen ja miellyttämisenhalu korostuu. Mutta sehän on vakiojutti, että toiseen meinaa mennä hermo loma-ajoilla. Koitan hillitä itseäni ja olla ennemmin hiljaa kuin sanoa, että voisitko taas lopettaa tuon jatkuvan hermostuneen tavaranpyörittelyn tai mielipiteenvaihdon tai sttessaamisen olemattomista asioista. Voisitko keskittyä niin ettei meidän tarvitse kävellä uuteen kahdensadan metrin päässä sijaitsevaan kohteeseen puoltatoista tuntia. Olemme kokeilleet jo neljää eri majoitusta eikä mikään paikka ole pettänyt. Ehdimme vielä nauttia luonnosta ja uiskentelusta ennen kuin suuntamme kohti lentokenttäkaupunkia ja shoppailua. Kaikenlaiset merkkivaatteet tai "merkkivaatteet" irtoavat kympillä tai parilla. Tunnin uskomattoman hieronnan tai jalkahoidon tai vahauksen (joka paikkaan) saa alle kympillä. Halvimmillaan ison laitasellisen paikallista ruokaa saa alle parilla eurolla. Nyt juuri en keksi minne kaukomaille enää tämän jälkeen tarvitsisi matkustaa. 

Lomalla viimeinkin...

Varaa luksusresortti ja vietä 1,5 täydellistä hellepäivää. 

Makaa jäässä helleyönä hotellissa katsomassa vieraskielisiä televisio-ohjelmia ja ramppaa vessassa arpoen että meneekö aamulle varatut kalliit ohjelmat hukkaan. 

Soronoo

Välimme Jukan kanssa ovat ailahdelleet aina ihanan täydellisestä viikonlopusta, jolloin emme voi pitää itseämme irti toisesta ja kaikki on täysin soljuvaa ja itsestäänselvää onnellisuutta, aina tähän  arkiseen vähän nyrpeään ja viileään asiallisuuteen, kun olen ärsyyntynyt siitä, miten Jukka ei osaa hillitä stressiään sukulaiseni edessä. Kaikki on ollut jännittävän odottavaa ja vaaleanpunaista, kunnes innoissani sovin, että Jukka ehtii tavata minun perheenjäseneni hetkeä ennen lähtöämme. Olihan Jukkakin jo ilmoittanut minut mukaan tuleviin sukujuhliinsa. Olen innolla kertonut perheenjäsenelleni, että Jukka on puhelias ja kiltti ja höpsö. Mutta paikalle saapuukin puhelinta näpräävä huolestuneen näköinen tyyppi, joka valittaa siitä kuinka monta asiaa hän on itse unohtanut hoitaa ennen matkallelähtöä ja soittelee henkilökohtaisia puheluitaan kesken ruokailumme. Yritän pitää yllä keskustelua ja vaivihkaa sanon Jukalle, että koitettaisiinko olla iloisia nyt edes hetki, mutta hän vain ei saa itseään niskasta kiinni. Tunnelma lyhyellä tapaamisella on kiusallinen ja täynnä hiljaisia hetkiä, jotka normaalisti Jukka olisi täyttänyt iloisilla jutuillaan. Nyt minun yrityksiini vastataan yksitavuisesti ja hajamielisesti. Jälkikäteen nolostuneena selitän sukulaiselleni, että Jukka oli nähtävästi tosi stressaantunut eikä ollenkaan oma itsensä. Mutta olihan hän. Hän on kutakuinkin aina oma itsensä ja kai se on tavallaan hyvä. Mutta kai aikuinen ihminen osaa peitellä tarvittaessa hetken omaa pettymystään? Jälkikäteen Jukka soitti minulla illalla ja vielä selitteli että ei nyt voi mitään, että hänen stressinsä paistoi läpi. Ei anteeksipyyntöä tai terveisiä sukulaiselleni vaan oman nahkan pelastelua. Pikkuruinen asia, mutta se on äsyttänyt minua paljon. Olin odottanut niin innolla, että saan esitellä kivan ja ioisen Jukan minulle tärkeälle ihmiselle, mutta se meni ihan eritavoin kuin olin odottanut. Olen ollut Jukalle neutraalin asiallinen (vailla sydämiä), emmekä ole kommunikoineet mitään sen jälkeen, mutta tapaamme sitten viimeistään kentällä kun lento lähtee. Eli näissä tunnelmissa alkaa nyt odotettu yhteinen matkamme. Tiedän, että kun tapaamme, niin otamme lasilliset ja tunnelma rentoutuu ja Jukka pyytää anteeksi ja sanon, että harmitti vain, että juuri ennen matkaa minulle tärkeät ihmiset saavat hänestä aivan väärän kuvan. Sitten Jukka lupaa, että korjataan tilanne heti matkan jälkeen, ja niin me varmaan sitten tehdäänkin. Eihän sinänsä ole mitään korjattavaakaan, paitsi minun pahoittunut mieleni. Kaikki menee varmasti hyvin. Tuollainen nyt on aika pieni särö toisen luonteessa, ja helposti paikattavissa. Odotan matkaa innolla. Saan Ossiltakin vielä hyvän matkan toivotukset. En tiedä parantaako vai pahentaako fiilistäni tieto siitä, että Roni on sittenkin vielä siellä ja on lähetellyt minulle kaipaavia viestejä. Punaisten sydänten kera. Kierre on taas valmis. En tiedä onko se nainen siellä? Jukka jo säikähti ja kysyi viikonlopun aikana, että en kai sitten jätä häntä ja häivy Ronin matkaan. No en tietenkään. En. En halua edes nähdä Ronia, vaikka hän sitä on vihjaillutkin. Hän teki valintansa aiemmin. Ja minä haluan nyt tehdä fiksusti omani. Kevyt reppu selkään ja menoksi.

Aaaaaaand we're cool

Olen siis perjantai-iltana vähän pettynyt tähän tilanteeseen Jukan kanssa, mutta saan pidettyä itseni perjantaisessa fiiliksessä laittautuessani ja suunnatessani paikalliseen pubiin moikkaamaan Elinaa ja muutamaa muuta ystävää. Vilkuilen vähän väliä kelloa ja odotan, että Jukka ottaisi yhteyttä toiveideni mukaisesti. Pari lasillista viiniä keventää oloa heti ja ajatus illanvietosta omien kavereiden kanssa alkaa tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta mikäli ensisijaiset suunnitelmat eivät toteudukaan. Porukassa on pari ihan uuttakin tuttavuutta, joiden kanssa tulemme loistavasti toimeen. Pelaamme baarissa lautapelejä ja nauramme hassuille suunnitelmillemme halloween-juhlien varalle. Ja sitten tuttu merkkiääni kertoo, että Jukalla on asiaa! Kello on jo lähes yhdeksän ja vasta nyt Jukka on siirtymässä ystäviensa kanssa juhliin, joihin minunkin piti mennä. Jukka sanoo, että aikoo nyt suunnata kotiin ja kysyy miten oma iltani on sujunut. Ei hymiöitä, mutta sentään yhteydenotto! Kerron Jukalle, että olen ystävien kanssa ulkona ja mietinkin juuri että tapaammeko. Jukka vastaa tylsistyneen kuuloisena, että aikoo vain mennä kotiin, ja siinä se. Tylsää! Jukka osoittaa selvästi vielä mieltää ollessaan noin vähäsanainen, mutta itse en aio lähteä tähän mukaan, vaan sanon, että no voi harmi! Ja totean sitten itsekin meneväni kotiin, koska Jukka vaikuttaa väsyneeltä. Menee hetki ja Jukka sanoo, että hitto, tuu tänne! Hän odottaa ystäviensä kanssa baarissa, johon meidän alunperinkin piti yhdessä mennä. Kiukuttelu on ohi! Jes. Siispä saatuamme pelit loppuun hyppään bussiin kohti Jukkaa ja tiedän sillä sekunnilla että kaikki on taas hyvin. Jukka soittaa minulle kun olen matkalla ja kysyn, että onhan tämä pelleily nyt ohitse. Ja Jukka pyytää anteeksi ylireagointiaan ja kertoo ikävöivänsä minua. Juuri näin! Saavun paikalle ja Jukka halaa ja esittelee minut ylpeänä työkavereilleen. Kerromme tulevasta matkastamme ja teen iloisesti tuttavuutta näiden kivojen tyyppien kanssa. Taas hetkessä kaikki on niin luonnollista ja selvää. Aina yhdessäolomme on rentoa ja kaikki Jukan ystävät ovat kivoja. Jukka silittää minua ja vielä humoristisesti toteaa, että ei kuule haittaa jos joku espanjalainen on sua aikaisemmin silitellyt. Nyt sä oot mun! Sanon, että niinpä, ja anna olla viimeinen kerta kun aloitat etäilyn tuollaisen asian takia. Ilma on puhdistunut ja kaikki on hyvin! Kukaan ei olekaan enää väsynyt ja kaipaa kotia. 

Vietämme kivan illan. Emme juo kauheasti alkoholia vaan otamme pikkuannokset ekstaasia. Mieli on iloinen. Siirrymme karaokebaariin ja pelaamme vähän blackjackia. Kaikilla on hauskaa! Jukka nojaa päätään olkapäälleni baarissa ja halaa minua jatkuvasti ja tunnen oloni pidetyksi ja erityiseksi. Illan päätteeksi hyppäämme taksiin. Jukka on juonut vähän liikaa ja haluaa jäädä ulos nukkumaan, mutta saatan hänet sänkyyn ja tykkään koko tilanteesta. Me voidaan olla toistemme kanssa ihan omia itsejämme. Nukumme ihanasti toistemme sylissä. Aamulla halailemme sängyssä pitkään. Jukka itseironisesti kuittailee espanijalaisista rakastajistani ja huomaan, että taustalla on vieläkin pieni epävarmuus. Onneksi pystymme puhumaan asioista suoraan ja huumorilla. Kysyn, että häiritseekö Jukkaa se, että Javier on eksoottinen, komea ja korkeastikoulutettu, ja Jukka huudahtaa heti että no kyllä häiritsee! Hän kokee itsensä huonommaksi etenkin seksiongelmienkin vuoksi. Nauramme koko jutulle ja pussailen Jukan epävarmuudet pois. Otamme hassuja selfieitä sängyssä, joista onnistuneimman laitan puhelimeeni taustakuvaksi. Halaamme pitkään toistemme hiuksia haistelle ja Jukka kuistaa korvaani, että rakastan sua. Hymyilen ja puristan häntä tiukasti mutten sano mitään. Jukka silittelee minua joka paikasta ja miettii taas ääneen, että ei haittaa ketkä ovat aikaisemmin minua koskeneet koska nyt olen vain hänen, vai mitä! Juujuu, kyllä. Jukka lähtee asioille samaan aikaan kun itse lähden käymnään kotona. Tapaamme taas illalla ja menemme isoihin juhliin. Olo on jännitynyt ja ihana! Uusi hauska ilta. Jotenkin nautin olla muiden edessä parina Jukan kanssa. Näyttää itsestäni parhaat puolet ja nähdä, kuinka Jukka on niin ylpeä saadessaan esitellä minut omanaan. Kaikki on taas hyvin ja saimme tällä välikohtauksella käsiteltyä menneitä ja otettua mukaan huumorin. En malta odottaa iltaa!

Let's behave!

Perjantainen työpäivä matelee eteenpäin. Fiilis vaihtelee ihan hyvästä pettyneeseen. Viime viikot ovat olleet niin hauskoja, etten halua tilanteen muuttuvan! En halua alkaa leikkimään nyt turhaan mitään leikkejä sen suhteen, että haluaako Jukka nyt esittää vaikeammin tavoiteltavaa saadakseen huomiota. Siksikö hän peruuttaa illan suunnitelmamme hauskanpidosta vedoten väsymykseen. Muutenkin ajattelimme vetäytyä ajoissa pois juhlatilaisuudesta! Jos nyt luottaisin intuitiooni niin uskon, että hän haluaa että pyytelisin häntä sittenkin osallistumaan tapahtumaan kanssani. Että näyttäisin pettymykseni ja ikäväni häntä kohtaan selkeämmin. Mutta sen sijaan olen ollut cool ja todennut, ettei juhliin ole pakko mennyt, kunhan välimme pysyvät hyvinä. Aikaisemmin olen maininnut, ettei minua haittaa lepytellä jotain tärkeää ihmistä lapsellisen kohtauksen keskellä, ja se pitää paikkansa, mutta ei etänä. On helppo halata toista ja osoittaa hellyttä jos olemme siinä joka tapauksessa menossa nukkumaan saman peiton alle. Mutta nyt kun ole yksin, niin en koe enää mitään tarvetta lähetellä  sovittelevia viestejä etenkin kun koko epävireisyys väleihimme on lähtöisin toisen viallisesta asenteesta. Koen, että toisen pitää lepyttää minua ja pyytää anteeksi ja osoittamaan, että voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Siis niinihän me sovimmekin erotessamme aamulla! Että viestitellään ja nähdään illalla jossain vaiheessa. Mutta oloni on silti epämääräinen sen suhteen mitä tulee tapahtumaan. En voi sille mitään, että odotan nyt Jukan ottavan yhteyttä lämpimänä ja normaalina, niin että voimme sivuuttaa kokonaan tuon mustasukkaisuusepisodin. Iltapäivä on jo pitkällä, mutta tuttuja viestejä ei kuulu. Itse olen päättänyt odottaa iltaan saakka jos hänestä ei kuulu mitään. Sitten kysyn muina miehinä kuulumisia ja illan suunnitelmia. Mutta tällä hetkellä ole melko varma, että hän ehtii ottaa yhteyttä ennen sitä. Onpas lapsellinen ja typerän turha tilanne. Onneksi se on niin vähäpätöinen, että saamme varmasti ilman puhdistettua heti kun vaan tapaamme. Ja jatkossa pidän suuni kiinni. Olen saanut parin viimeisen päivän aikana taas kaipaavia viestejä Rickyltä. Etkö tajua että rakastan sua. Ikävä. Ikävä. Minulle tulee huono omatunto, kun näen viestit ruudullani. Edellisenä päivänä vastasin hänelle, että keskityn nyt muihin asioihin, mutta toivon, että voimme tavata ystävinä. Ricky on kiva. Hän tivaa, että miksen voi rakastaa häntä ja antaa meille tilaisuutta. En tiedä. Ei kai tunteilleen voi mitään. Se vain ei lähtenyt käyntiin samalla lailla kuin Jukan kanssa. Ei sitä voi selittää. 

Nyt on loistava tilaisuus nähdä miten Jukka käyttäytyy kun käsillä on tällainen pieni riitatilanne. Tai ei riita, mutta uskon, että kumpikin nyt odottaa toisen tekevän seuraavan eleen. Ärsyynnyn kyllä suuresti jos Jukka päättää lähteä illan tapahtumaan ilman minua. Se olisi kurjin skenaario ja pieni hylkäys. Mutta ainakin se antaisi osviittaa siitä, miten Jukka toimisi jos käsillä olisi oikeasti merkityksellisempi tilanne. Noh, turha vielä ennakoida pahimpia vaihtoehtoja. Nyt on oltava cool ja kärsivällinen. Ja sitten tarvittaessa nieltävä ylpeys. Jouduin tekemään niin edellisessä suhteessani muutamia kertoja, kun sain päällimmäisen kiukunpuuskan tasoitettua ja jouduin pohtimaan, että jos nyt jatkan näin, niin aiheutan vain sen, että toinen on todennäköisesti koko viikonlopun muualla. Jos sen sijaan rauhoitun ja olen se lepyttelevä osapuoli, vaikken olisi mihinkään syypää, niin saisin lopulta sen mitä oikeasti toivon. Joskus vain niin on tehtävä. Näissä tilanteissa ei aina voi odottaa toisen käyttävän järkeä ja objektiivista ajattelukykyä. Kaikilla on omat traumansa ja tunnelukkonsa ja erheelliset käyttäytymismallit, joita joskus vain täytyy oppia käsittelemään oman ylpeyden kustannuksella. Ja nyt olen siihen heti alusta alkaen valmis, koska olen viisaampi ja vanhempi kuin aikaisemmin. Jep, jep. Miksiköhän sitten lapsellisesti pitäydyn poissa somesta ja odottelen toisen kädenojennusta? En tiedä, mutta annan siihen itselleni luvan ainakin hetkeksi. Juttelen puhelimessa Elinan kanssa ja sovin, että saatan piipahtaa vierailulla illemmalla. Joko ennen kuin tapaan Jukan tai Jukan sijaan. Ei tunnu yhtään siltä, että hauska viikonloppu on taas täällä. Olo on vähän tylsistynyt. Aikaisemmin aina olen innokkaana odottanut, että teemme jotain hauskaa Jukan ja ystäviemme kanssa, mutta nyt fiiliksessä on särö. Helposti korjattava särö! Keskityn iltapäivällä hetken täysillä työjuttuihin, ja kun palaan omiin aisoihini tauolla, niin mieleni onkin valaistunut ja tiedän tismalleen miten toimin. Päätän, että töistä lähtiessäni toivotan Jukalle aivan normaaliin tapaan hyvää tapaamista ystävänsä kanssa, mihin tiedän hänen olevan menossa suoraan töistä. Tietysti! Miksi pitäisi taas yliajatella asioita. Kaikkihan on hyvin, ja minä voin omalla toiminnallani vahvistaa sitä. Hyvä, että sain ilmeisesti kirjoittamalla jäsenneltyä asian itselleni selväksi ja osaan laittaa tämän mitättömän välikohtauksen ansaitsemiinsa pieniin mittasuhteisiin.

Tämän oivalluksen myötä fiilis viikonlopunkin suhteen kohenee. Olin alunperin harkinnut, että olisin käynyt ostamassa iltaa varten sellaisen uuden asusteen, jota tiedän Jukan pitävän seksikkäänä, mutta nyt ehkä siirrän tätä miellyttämistä seuraavaan kertaan. Mutta haluan laittautua kauniiksi ja tehdä jotain kivaa. Olen ihan varma, että tuleva viestini tulee takaamaan sen, että tapaamme kyllä illalla. Ja ennen sitä voin käydä viettämässä kivan hetken Elinan luona, joka on myös ihastunut. Olemme hehkuttaneet sitä, miten hauskaa on, että olemme samaan aikaan pimeneviksi syysilloiksi löytäneet kivaa seuraa. Ehkäpä kummankin kohdalla villit sinkkuajat alkavat olla mennyttä! Mikäs sen kivempaa kuin elää samat vaiheet samaan aikaan läheisen ystävän kanssa. Olemme ihanan naivistisesti haaveilleet siitä, miten voisimme pariskuntina matksutella yhdessä ja viettää mökkiviikonloppuja ja koti-iltoja kuten joskus ennenvanhaan. Tietenkin on täysin aikasta miettiä tällaisia juttuja, mutta miksei! Se on kivaa. Haaveilu. Tehdä haaveistä ei-haaveita. Piristyneen mielentilan kunniaksi kuuntelen hyviä perjantaibiisejä. Uusia ja klassikoita. Yksi uusi hyvä biisi on tietysti Tove Lon Disco Tits. I say hi, you say hi, we stay high. Jess. Päivän viimeinen virallinen palaveri sujuu odotettua paremmin ja olen jotenkin tosi tyytyväinen siihen, että osaan taas olla kiinnostunut omasta työstäni. Päivän päätteeksi toivotan sydämen kera Jukalle kivaa tapaamista kuten tekisin muutenkin, ja kuten olen muissakin tilanteissa toivottanut. Ja hän vastaa "kiitti". Kiitti. Pieni pettymys välähtää lävitseni, kun tuttua sydäntä ei olekaan hänen vastausviestissään. Heti vähän kadun omaa ystävällisyyttäni, mutta toisaalta jos haluan mahdollisimman tehokkaasti sivuuttaa hänen turhan mielenpahoittamisensa niin tämä on oikea tapa. Hän aivan varmasti saa negatiiviset ajatuksensa pian kuriin ja ottaa minuun yhteyttä sopiaksemme illasta. Ihan varmasti. Mutta nyt joudun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myöntämään, että pieni pelko siitä, että onko Jukka ihan erilainen ihminen, kuin olen kuvitellut iski tajuntaani hetkeksi. Miten se ihana lämmin söpöstely väliltämme voisi nyt haihtua. Ei kai Jukka antaisi niin tapahtua. Ihana pieni sydämeen iskevä huoli vie taas ihanasti ruokahalun pois. 

Mustat sukat

Olemme leijuneet Jukan kanssa sellaisessa ihanassa hunajaisessa molemminpuolisessa ihastuksessa jo monta viikkoa. Niinhän sen kuulukin mennä! Mitkään pienet käytännön haasteet eivät ole liikuttaneet meitä halusta olla toistemme kanssa suuntaan tai toiseen. Päinvastoin! Mutta olen saanut pieninä välähdyksinä kokea Jukan mustasukkaisuutta ja sellaista suoraa räväkkää tapaa ottaa häntä vaivaavat asiat esille. Olen pitänyt siitä! Jokin kiero osa minusta nauttii, jos joku tuntee vuokseni mustasukkaisuutta. En ole juurikaan päässyt osalliseksi tästä aikaisemmin. Kaikki siis on vaikuttanut olevan aivan kunnossa. Ja taas torstaina töiden jälkeen valmistaudun kauniiksi laittautumalla tapaamaan Jukan alkuillalla vakkaribaarissa, jossa aiomme kohottaa viinilasilliset tulevalle lomallemme ja sille, miten hyvin kaikki työ- ja muut asiat ovat oikein sujuneet. Olen pukeutunut lämpimään kaulahuiviin, koska nyt ensimmäistä kertaa tuntuu oikeasti, että ilmat ovat viilentyneet. Taisi olla jo ensimmäiset pienet yöpakkasetkin! Tunnen oloni kauniiksi ja kepeän iloiseksi. Olen paikalla taas ennen Jukkaa ja tilaan kaksikymmentäneljä senttiä viiniä, ja pian Jukka saapuu omaan kiireisen näköiseen tyyliinsä ravintolaan ja etsii minut katseellaan. Halaamme heti ja alamme puida jotain päivän juttuja toisiamme kosketellen. Hän näyttää kivalta. Oli jo ikävä. Jukkakin hakee lasillisen ja istumme siinä sohvalla rennosti toistemme seurasta nauttien. Jostain saamme puheenaiheeksi asuntojutut ja autan Jukkaa miettimään mille asuinalueelle olisi kiva muuttaa, jos nykyisestä laitakaupungilla sijaitsevasta kämpästä pitäisi poistua. Jes! Asiat tuntuvat menevän juuri siihen suuntaan kuin olen salaa toivonutkin! Jos yhteiselomme sujuu näin loistavasti tästä eteenpäinkin, niin meidän olisi helpompi kotiutua yhdessä uuteen asuntoon... Kaikki on kivasti ja nautin siitä ajatuksesta, että kohta mennään hakemaan kaupasta jotain pientä iltapalaa ja sitten kuljemme toisissamme kiinni ollen Jukan luokse viettämään kivaa rentoa iltaa. 

Ja niin myös teemme. Olen pitäytynyt aika hyvin kevyessä ruokavaliossa ja nyt ostamme jääkaappiin vähän jogurttia ja hedelmiä. Tuntuu kivalta tulla Jukan luokse. Laitan ostokset paikoilleen ja hyppään vähänksi aikaan sänkyyn mahalleen silittelemään lemmikkiä. Jukka tulee pussailemaan minua päälleni ja tunnelma on kuumottava! Jukka ei ole ollut kauhean aloitteellinen tähän mennessä. Hellyyttä ja koskettelua kyllä riittää, mutta nyt hän ensimmäistä kertaa riisuu meiltä kummaltakin vaatteet pois ja kääntää minut alleen ympäri. Jes, jes, ihan parasta. Juuri tällaisesta nautin niin paljon. Onnistumme rakastelemaan hetken sängyllä ihanassa kiihkossa kunnes en ole ihan varma mistä syystä Jukka on lopettanut. En viitsi edes kysyä vaan makaan pääni hänen rinnallaan silitellessämme toisiamme. Kyllä nämä hommat paranee! Olemme ihan hiljaa pitkään, kunnes Jukka sanoo, että voisi hankkia lääkeapua. Ihan suoraan kuin aiemmat ajatukseni lukien hän  tokaisee häpeilemättä, että tietää parilla kaverillansa olevan erektiolääkettä, jota voisi pyytää kokeiluun. Ja samalla kun nousemme sängystä ja pukeudumme yövaatteisiin hän soittaa ystävälleen ja pyytää testiin lääkettä. Hienoa! Näin helposti se kävi! Menemme yhdessä vielä sohvalle katselemaan sarjaa ja Jukka sanoo, että viikonloppuna sitten testataan niitä. Sopii! Juttelemme niitä näitä hyväntuulisina ja jostain syystä alamme puhua Espanjassa tapahtuvista poliittisista käänteistä. Mainitsen mitä mieltä asiantunteva Javier on tilanteesta ollut. Jukkakin puhuu tosi vapautuneesti eksistään, jotka ovat yhä hänen ystäviään, joten miksen minäkin voisi niin tehdä. Yhtäkkiä Jukka kysyy, että niin siis oletteko te vai tapailleet kunnolla joskus. Kerron piittaamattomaan sävyyn, että joo viime vuonna tavattiin ja hetken kai jollain tapaa tapailtiin, muttei siitä tullut yhtään mitään. Jukka näyttää närkästyneeltä. Kysyy vielä, että ai se on joku latino. Utelee, että olisinko minä halunnut Javierin kanssa suhdetta. Vähättelen välejämme Javierin kanssa ja yritän tyrehdyttää oudoksi muuttuneen keskustelun, mutta sen sijaan Jukka vetäytyy kauemmas ja näyttää närkästyneeltä. Kysyn onko hänellä joku ongelma. On! Hän huudahtaa. Sitten hän selittää olevansa mustasukkainen ihminen, eikä voi sille mitään. Häntä häiritsee entiset suhteeni. Sanon, ettei kukaan voi olla mustasukkainen mistään mikä on tapahtunut ennen kuin olemme edes tavanneet. Jukka sanoo, että tajuaa sen kyllä, muttei voi tunteilleen mitään. Päätän sivuutta koko jutun ja sanon, että kaikki no hyvin ja voimme kyllä tarvittaessa keskustella asiasta. Jukka sanoo, että hänellä on tapana alkaa pyöritellä asioita päässään. Hän kysyy, että kaipaanko vielä Javierin luokse. Sanon, että en kaipaa. Totean, että jos haluaisin niin voisin hänet kyllä tavata, mutta valitsen mielummin viettää aikaa Jukan kanssa. Sitten Jukka vielä sanoo, että minua varmaan harmittaa kauheasti ettei hän pysty kunnolla seksiin, kun olen tapaillut muita ihmisiä, jotka siihen ovat pystyneet. En tee muuta kuin sanon, ettei minua tämä tilanne nyt kauheasti haittaa ja kaikista mieluiten olen Jukan kanssa juuri nyt. Hän rentoutuu hieman ja yrittää käyttätyä normaalisti, mutta koko loppuillan selvästi ailahtelee olemaan vaisumpi ja vetäytyneempi. Nukkumaan mennessä hän näprää puhelinta pitkään ja kun viimein pyydeltyäni laittaa puhelimen pois, kääntyy hän selkä minua vasten. Halaan häntä takaapäin ja nukahdan hyvään uneen. Herään keskellä yötä siihen, kun Jukka nousee syömään jotain. Hän ei ole tehnyt tällaista aikaisemmin. Kun hän tulee sänkyyn siirryn taas kiinni hänen viileään vartaloonsa ja hän ottaa minua kevyesti kädestä kiinni, muttei omaan tapaansa ota minua kainaloonsa. 

En tosiaankaan lähde mukaan tällaiseen pelleilyyn. On ihan okei, jos hän on jonkin verran mustasukkainen, mutta ei hän saa alkaa käyttäytyä minua kohtaan kylmästi ja etäisesti minkään menneen asian takia. Aamulla Jukka nousee sängystä pussailematta minua. Kuuntelen kun hän keittää kahvia, eikä tule sieltä suoraan luokseni vaan menee suihkuun. Ärsyttävää! Ärsyttävää siksi, etten ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi tällaisen vetäytymisen. Odotan sängyssä että Jukka tulee suihkusta. Hän selvästikään ei ole ihan varma mitä tekisi seuraavaksi, kun pyörii huoneesta toiseen. Hän on ehtinyt taas miettiä eilistä asiaa eikä varmaan osaa päättää mitä tuntisi. Hän pysähtyy eteiseen hetkeksi ja tulee sitten sänkyyn luokseni. Nostaa peiton ja hyppää halaamaan minua, kuiskaten korvaani, että ihana, ihana, ihana. Huh, paluu normaaliin!  Hymyilen ja silitän Jukkaa. Painaudun häntä vasten ja tunnen hänen intonsa, mutta kello on jo paljon. Tyytyväisenä nousen ja valmistaudumme nopeasti aika tavalliseen tapaan. Paitsi ettei hän kokoajan halaa ja pussaile minua kuten yleensä. Pukiessamme kenkiä jalkaan Jukan ilme vakavoituu ja hän laittaa kuulokkeet korviinsa. Ei ota kädestäni kiinni kävellessämme. Ei juttele kivoja juttuja yhteisellä työmatkalla. Ahdistaa. Kosketan hänen kättään. Ei vastareaktiota. Sanon jotain, mutta hän ei kuule koska musiikki on kovalla. Istumme kulkuneuvoon vierekkäin ja laitan käteni hänen kädelleen. Sanon jotain ja Jukka ottaa ilmeettömän näköisenä kuulokkeen pois korvaltaan. Katson häntä ja sanon, että voitaisiinko käyttäytyä normaalisti, koska kaikki on hyvin. Jukka sivuuttaa lauseeni ja selittää, että varmaan haluaa alkuperäisten suunnitelmiemme vastaisesti olla tänään vain rauhassa kotona. Vastaan, että ihan sama, kunhan käyttäydymme normaalisti. Kysyn onko kaikki hyvin. Joo joo on on. Puristan hänen kättään. Olemme hiljaa hetken. Sitten ihan yhtäkkiä Jukan ilme sulaa ja hän ottaa kuulokkeet pois. Ottaa kädestäni kiinni ja yrittää paikkailla kylmää käyttäytymistään silittämällä hiuksiani ja selittelemällä, että voisinhan sitten illalla tulla hänen luokseen silti. Voisin mennä vaikka Elinalle jos haluan juhlia ja sitten yöllä mennä hänen luokseen. Ja että huomenna sitten mennään juhliin mihin pitikin mennä. Pidän häntä kädestä ja nyökyttelen. Olen vähän järkyttynyt ja pettynyt tästä käyttäytymisestä. Että hän torjuu minut omien kuvitelmiensa vuoksi. Kehittelee päässään mustasukkaisia kuvitelmiaan ja suggeroi itsensä vihaiseksi. Ehkä jopa siihen pisteeseen, että kokee haluavansa kostaa minulle jotain mitä en ole tehnyt, koska se on inhimillinen reaktio näissä tilanteissa. Mutta sitten saakin taas järjen päähänsä ja käyttäytyy hetken lämpimästi. Ennen kuin joudumme lähtemään eri teille sanon, että kaikki on hyvin, eikä nyt pilata mitään. Jukka suutelee minua ja puristaa kädestä. Viestitään myöhemmin! Hän sanoo. Lähden pois kulkupelistä pahalla mielellä. Joo, Jukka tällä hetkellä haluaa että kaikki on hyvin, mutta onhan tuollainen käytös tyhmää. Antoi särön ihanalle yhteisyydellemme. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, mutta voisi tapahtua jos hän antaa itsensä kohdella minua huonosti ilman syytä. Siedän sitä kyllä, ja mielelläni "lepyttelen" toista ja osoitan ettei mitään hätää ole. Mutta en loputtomasti. Enkä turhaan. 

 
Töissä oloni on ihan hyvä. Pohjimmillani tiedän, että kaikki on kyllä hyvin. Jukka kyllä tahtoo nähdä minut varmasti ja pääsee yli ärtymyksestään. Jos hän on mustasukkainen niin ei varmastikaan jätä minua heitteille tänään, kun tietää, että Javier on kutsunut minut viikonlopuksi luokseen. En mene mihinkään someen. Se on reaktioni silloin kuin minua ärsyttää. Annan hänen ottaa minuun yhteyttä kun itse haluaa. Ärsyttää jos hän oikeasti aikoo perua kivan suunnitelmamme illalta. Kyllä ärsyttää. Sitten teen jotain muuta ja tapaan Jukan vasta myöhemmin kuten hän on ehdottanut. Ei minulla ole pienintäkään kiusausta tavata Javieria tai ketään. Ei tässä ole mitään kummempaa tapahtunut. Jukka vain rehellisesti näyttää harmituksensa jota ei osaa kauhean hyvin kontrolloida. Edellisiltana hän kyllä ilostui aina hetkeksi ennen kuin taas joku ajatus sai hänet etäiseksi. Hänen on pakko pian näyttää että pääsee tästä yli ja palaa takaisin lämpimäksi ihanaksi itsekseen, jottei oma fiilikseni alene enempää. Voimme puhua kaikesta suoraan. Ja jos ei hänestä kuulu niin voin kyllä viestiä hänelle ihan mitä haluan. Sitten myöhemmin. Vielä aamupäivällä en halua. Hän saa aavistaa, että on pahoittanut mieleni ensin. Harmillinen välisattuma, mutta välttämätön. Nämä ovat normaaleita vaiheita joita on pakko käydä läpi. Hyväksyn tämän piirteen Jukassa, jos se ei johda mihinkään välirikkoihin tai huonoon käytökseen tämän enempää. Näin, että Jukkaa häiritsee ajatus siitä että olen tapaillut fiksua ja komeaa latinoa. Hän on epävarma itsestään. Eilen hän kysyi, että mitä oikein haluan hänestä, ja sanoin suoraan, että hänen läsnäolonsa tekee minut onnelliseksi ja haluan olla hänen kanssaan. Jukka ilostui siitä ja sanoi, että tuntee samoin ja pyysi anteeksi käytöstään suudellen, kunnes taas hetkeä myöhemmin muuttui hiljaiseksi. Minun ehkä pitää vain vakuuttaa hänet siitä, etten kaipaa ketään muuta. Tämä on yllättävän vahva reaktio, näin pienestä asiasta. Ehkä minun sittenkin kannattaa olla enää viittaamatta ollenkaan mihinkään menneisiin juttuihini, koska hän ei selvästikään niitä osaa sulattaa. Luojan kiitos on perjantai.  Ja oli tilanne mikä tahansa niin yhteinen matkamme lähenee.

Puhtaalta pöydältä

Tiistaina odottelen kotona laiskotellen, että Jukka ilmoittaisi milloin tapaisimme. Aika kuluu ja normaaliin tapaan olisin jo ihan varma, että hän aikoo perua kaiken, mutta en Jukan kohdalla. Tiedän, että pian hän soittaa ja innokkaana toivoo, että olisin pian siellä. Ja niinhän käykin. Ulkona sataa vettä enkä lähtisi minnekään muualle ilman ehdotonta pakkoa paitsi Jukan luokse. Emme ehdi juurikaan kuin istahtaa hetkeksi yhdessä sohvalle ja mennä sitten nukkumaan, mutta silti haluan matkata hänen luokseen sateessa heti tänään. Olen toiminut näin Manuelin kanssa ollessani häneen ihastunut. Muistan kuinka lähdin lennosta bussiin kun hän teki myöhään illalla ehdotuksen, vaikka olisin jo ollut pyjama päällä kotona. Samoin olen liitänyt aikaisemmin Ronin luokse. Ota se taksi! Ja mennyt kuuntelemaan hänen huoliaan ja ajatuksiaan ihan vain siksi, koska yhdesä on niin hyvä olla. Ja nyt olen tässä tilanteessa taas. Jos oikeasti jostain pitää, niin aina löytyy energiaa ja keinot tavata mahdollisimman usein. Olen meikannut kevyen arkisesti ja jättänyt hiuksetkin laittamatta, kun hyppään bussiin kohti Jukkaa, jonka luokse menee minun luotani kaksi kulkuneuvoa. Asumme aivan kaupungin eri laidoilla. Mutta ei sekään haittaa. Jukka soittaa kesken matkani ja sanoo, että voisi tulla minua vastaan, jotta voimme ostaa jotain aamupalaa (jota en kyllä itse syö), mutta totean, ettei hänen kannata sateeseen kotoaan lähteä, vaan minä voin tuoda kaiken tarvittavan tullessani. Jukka epäröi,  mutta myöntyy sitten. Hän aina saattaa minut bussini oville asti ja huolehtii kaikesta, joten välillä on minun vuoroni. Tasaisen iloisena kiertelen lähikaupassa ja ostan kaikenlaista hyvää aamuksi jääkaappiin, jolla käyn kuin omallani. Josta olen tyhjentänyt homeisia ruokia roskikseen (tämä kyllä ärsyttäisi minua pidemmän päälle) saadakseni astiat mukaan tiskaukseen. On kiva tehdä pieniä kotitöitä yhdessä ja tuntea olonsa sataprosenttisen tervetulleeksi (etenkin kun Jukka aidosti kuuntelee pilke silmäkulmassa valittamistani epäsiisteysasioista ja lupaa korjata tapojaan). Kukaan ei kyttää miten tiskaan vaan tulee halaamaan takaapäin ja suukottamaan niskaa ja sanoo, että kiitos, ihanaa kun tulit. Nyt on kyllä pakko myöntää, että Javierin luona opin käyttämään tiskatessani sellaista pesusientä, joka on toiselta puolelta karhea ja toiselta pehmeä. Sen kanssa on niin paljon helpompi tiskata kuin kömpelön harjan. Siispä Jukankin luona pesen astian pesusienellä. Istumme olohuoneessa television pyöriessä taustalla, vaikkemme katso sieltä mitään. Sen sijaan puhumme työasioista ja Jukka vastailee viesteillä entiselle naisystävälleen, joka tarvitsee apua johonkin tekniseen asiaan. Häiritseekö minua, että hän on näin ystävällinen muita naisia kohtaan? Eksää, joka todennäköisesti kerjää huomiota nyt, kun on tajunnut, että Jukka on viimein edennyt elämässään johonkin suuntaan? Ei juurikaan. Ehkä myöhemmin. Jukka on kertonut kuinka entinen naisystävä on pakottanut hänet mustasukkaisuuksissaan mitä ihmeellisimpiin asioihin ja estänyt normaalia elämää. Tutkinut kaikki somet ja puhelimet. Olen kuunnellut hymyillen ja muistellut samalla jotain vanhoja lapsellisia riitojamme oman eksäni kanssa, ja samalla ajatellut, etten aio tehdä samaa. Olen sen verran kasvanut ja oppinut, että osaan varmasti ottaa häiritsevät asiat puheeksi sen sijaan, että alkaisin käyttäytymään typerästi. 

Jukkakin on muutamaan otteeseen kysynyt, että voimmehan puhua toisillemme mistä tahansa. Voimme kertoa jos jokin asia häiritsee, vai mitä? Ja olen aina vastannut, että tottakai. Ehkä siksi Jukka pienessä tuiterissa kehtasi ottaa esille tinder-sovellukseni, joka on häntä häirinnyt. Pidän tästä. Tottakai voimme puhua kaikesta. Rakastan tätä tapaa, mikä meillä on olla  toisissamme jatkuvasti kiinni. Halaamme ohikulkiessamme. Elokuvateatterissa, liukuportaissa tai kahvilassa olemme aina vieretysten. Pidämme toisiamme käsistä kiinni ja Jukka painaa usein kasvonsa hiuksiini ja kertoo kuinka hyvältä ne tuoksuvat samalla kun silitän hänen hiuksiaan. Ällösöpöä. Ihanaa. Illan aikana Jukka kysyy minulta, että olenko harrastanut paljon satunnaista irtoseksiä sinkkuuteni aikana. Hän on tosi suora ja aivan varmasti kyllä kysyy mitä tahansa hänen mieleensä sattuu tulemaan (kuten sen, että olenko ajautunut Ossin kanssa sänkyyn, koska tunsinhan hänet aikaisemmin). Vastaan, etten ole harrastanut yhdenillanjuttuja. Se on totta. Jukka kertoo, että hän on itse ollut aika passiivinen, vaikka jotain pieniä säätöjä onkin edellisiin vuosiin mahtunut. Sitten hän tokaiseen, että nyt jos aloitamme suhteen, niin meidän varmaan kannattaisi käydä sukupuolitautitesteissä. Ihan vain siksi, että kaikki alkaa yhdessä puhtaalta pöydältä. Naurahdan ja kysyn, että epäileekö hän kantavansa jotain! Jukka kieltää sen ja sanoo vain haluavansa kaiken olevan selvää. Sanon, että minulle on aivan sama. Voidaan tehdä ihan mitä vain. Mietitään sitä sitten pian koittavan yhteisen lomamme jälkeen. Oikeasti minun tekisi mieli sanoa, että mitäs jos samalla hoitaisit tuon seisomisongelman kuntoon. Olemme ehkä kaksi kertaa onnistuneet etenemään paria sekuntia pidemmälle tositoimissa. Ei se mitään. Olen kärsivällinen. Mutta ai että, kun tekisi mieli kunnollista hyvää seksiä. Nyt tajuan, ettei se olekaan itsestään selvää! Että mies on sekä taitava että kykenevä. Olemme jossain vaiheessa puhuneet fetisseistä. Leikilläni olen kysynyt, että onko Jukalla sellaisia, jotka voisivat auttaa tässä tilanteessa, ja hän on vastannut, että ei haittaisi jos pukeutuisin minimekkoon ja sukkanauhoihin. Hah! Mikäs siinä, mutten usko sen ratkaisevan ongelmaamme. Jukka on myös päihtyneenä ollessaan puhunut siitä, että ostetaan poppersia ja muita apuvälineitä, mikä on saanut minut ajattelemaan, että ehkä Jukalle nämä ongelmat ovat olleet olemassa aikaisemminkin. Ihan sama, mutta onneksi apuja on saatavilla. 

 Menemme puolen yön aikoihin sänkyyn ja kietoudumme toisiimme. Olemme molemmat tosi väsyneitä, ja pian Jukka alkaa kevyesti kuorsata. Siinä on mun paikkani. Nukahdan heti perään sikiuneen, ja herään kerran yöllä sekavassa tilassa tietämättä missä olen ja mitä on tekeillä. Edellisyönä omassa sängyssäni heräsin kahdesti etsien Jukkaa. Ja nyt herään Jukan vierestä sekavana! Se on hieno juttu siksi, koska yleensä menee hyvin pitkään, että näin tapahtuu "vieraassa paikassa". Olen siis oikeasti kotiutunut Jukan kainaloon. Muutoin nukun aivan loistavasti ja aamulla heräämme toisiamme halaillen kivaan arkiaamuun. Jään makoilemaan sänkyyn ja kun kahvi porisee keittiössä, niin Jukka tulee sänkyyn ottaen minut tiukkaan halaukseen. Tunnen heti eloa vasten takapuoltani, mutta Jukka ei tee minkäänlaisia aloitteita pikaiseen ihanaan aamuseksiin, kuten moni muu tekisi. Repisi pois vaatteemme ja rakastelisi rajusti. Mutta ei. Jukka vain tyytyy painautumaan minua vasten ja pussailemaan niskaani. Tiedän, että hän on epävarma itsestään, eikä ehkä halua kohdata sitä pettymystä. Viimeksi viikonloppuna kun yritys loppui moneen kertaan hän oli niin pettynyt. Pyyteli minulta anteeksi ja näytti maansa myyneeltä hyvin pitkään. Sanoo, että mun olisi tehnyt niin paljon mieli sua, niin paljon, mutten vaan pysty! Silloin halaan häntä ja sanon, että ei se mitään, seuraavalla kerralla sitten. Ja todella toivon sitä. Seuraavalla kerralla aion suoraan sanoa, että voisimmeko hankkia tähän jotain apua. Tämä on pieni ongelma, joka on vain ratkaistava eikä sen kummempaa. Juomme kahvia ja mehua, jota olen tuonut edellisiltana kaupasta. Pussamme aina välillä ja katsomme aamuteeveetä. Kaikki on niin hyvin. Tämä viikko on tosi kiireinen. Kaikenlaiset jutut pitää hoitaa pois alta ennen kuin häippäsemme lähes pariksi viikoksi kauas kauas pois. Ei haittaa, vaikka on kiirettä emmekä tiedä milloin tapaamme seuraavan kerran. Ei haittaa, vaikkemme tiedä pääsemmekö sittenkään hauskoihin tapahtumiin viikonloppuna. Ei haittaa, koska näemme kyllä heti kun siihen tulee tilaisuus ja pian olemme yhdessä monen monta päivää ilman häiriötekijöitä. Olen yrittänyt olla dietilläni ja syömättä liikoja. Olen selvästi vähentänyt ylimääräistä mässyttelyä, mutta en riittävästi. Jotenkin kaikesta tulee hyvin herkästi huono omatunto, mutta silti jotenkin keplottelen itselleni oikeuden syödä iltanuudeleita tai ottaa pienen palan herkkua, jota työkaveri on tuonut toimistolle. Tänään on mentävä lenkille! Ja pidettävä ilta kiinni kevyestä ruokavaliosta. Pystyn siihen kyllä. Vaihtelemme normaaliin tapaamme viestejä Jukan kanssa pitkin päivää. Jos jotain sanomisen arvoista tapahtuu, tai tulee vain ikävä, niin viestin saa lähettää. Se on ihanaa. Ei stressiä. Ei mykkäkoulua. Lähetänkin heti pienen kuulumisviestin. Koska voin.

Ei haittaa olla helppo

Aurinko paistaa ja linnut laulaa. No ei, vaan vettä sataa ja kaikki on harmaata, paitsi minun mielessäni. Olen alkanut intoilla minun ja Jukan jutusta samalla tavalla, kun aikaisemmin syvästi ihastuneena ja tähdissä kirjoitettua kohtaloa ajatellen. Huomaan vaipuvani miettimään kaikkia tulevia lomia joille varmasti yhdessä pääsemme. Olen testaillut jo uutta tulevaa sukunimeäni ja miettinyt sitä, että oikeastaan olisi kiva keksiä joku ihan uusi ja ensimmäinen laatuaan. Pohdiskelen, että mille asuinalueelle olisi kiva muuttaa yhdessä nyt kun kaikki on kerran näin selvää. Tämä on vaihe johon tosi helposti ihastuneena eksyy. Olen käynyt läpi näitä ajatuksia vaikka kuinka monen kohdalla ja aina se on yhtä kihelmöivää. Voiko olla, että viimeinkin joku on minusta yhtä innoissaan. Tai siis ulospäinhän hän on huomattavasti enemmän innoissaan, mutta ei sen varaan voi laskea. Kaikki vain tuntuu etenevän juuri oikein ja eteenpäin. Tapailuamme on nyt takana yli kuukausi. Vasta! Tuntuu, että olemme tunteneet aina. Taas illalla on tarkoitus tavata. Ihan tavallinen ilta, kun juttelemme kaikesta ja katsomme jotain hölmöä ja silittelemme toisiamme. Jossain välissä mietin hetken Ronia ja sitä miten koin suurta yhteenkuuluvutta hänen sieluunsa. Ja niin koinkin, ja koenkin. Mutta käytännössä en ollenkaan tahdo sitä, mitä tapailu hänen kanssaan oli. Sitä kylmyyttä ja kyvyttömyyttä fyysiseen läheisyyteen. Nyt saan niin paljon rakkautta ja kosketusta ja hellyyttä, etten tosiaankaan voisi tyytyä siihen, että joku työntää minut pois. Luin ohimennen jonkun Jasmin Mäntylän lehtijutun, jossa hänen hehkutti taas uutta rakkauttaan. Siinä hän mainitsi, kuinka hyvää kohtelua nyt saa. Ja siinä jotenkin sain lisävahvistusta sille, miten ainutlaatuista tämä on. Niin monet joutuvat valittamaan tällaisten asioiden puutteesta parisuhteessa, että voin helposti hyväksyä jotkut epäihannepuolet Jukassa, koska hän antaa minulle niin paljon. En voi sille mitään, mutta intoilen tästä mahdollisesti pysyvään kumppanuuteen johtavasta ystävyydestämme edelleenkin ihan täysillä. Olen juossut ulkona sateessa pitkiä lenkkejä, ja ne tuntuvat niin hyviltä ja kevyiltä, kun edessä on unelmaloma Jukan kanssa. Mikään ei tunnu mahdottomalta. Voisimme tehdä kaiken yhdessä ja se olisi hauskaa. Voisin herätä ihmetellen sitä miten oikein pääsin tällaiseen tilanteeseen.

Iltapäivällä tiistaisen työpäivän aikana saan veistin Javierilta. Hän ehdottaa suoraan ja viivyttelemättä, että viettäisimme koko tulevan viikonlopun yhdessä. Hän tekee tällaisen ehdotuksen siitä huolimatta, että jo viimeksi totesin hänelle, etten enää aio harrastaa mitään sitoutumattomia säätöjä kenenkään kanssa. Hän kyllä tietää sen varsin hyvin. Eli onko tämä ehdotus kiertoilmaisu jollekin syvemmälle ehdotukselle? Ehkä. Ihan hyvin mahdollista. Hän on käytännössä ollut minuun yhteydessä joka ikinen viikonloppu viime aikoina ja selvästi ikävöinyt seuraani. Totean hänelle nyt saman kuin viimeksi. Sanon, että villi sinkkusäätövuoteni on nyt takana, enkä aio harrastaa mitään deittailua, mikä ei johda mihinkään. Mutta, että tulisin mielelläni vierailulle joku kerta muuten vain. Javier ei vastaa mitään puoleen tuntiin, mutta toteaa sitten, että ainakni hän on nyt yrittänyt. Ja että olen tervetullut milloin tahansa. Jokin ihan pieni tunnejälki sykähtää sisälläni, mutta ensimmäisenä tunteena on helpotus. Nyt olen tehnyt tämän selväksi. Ja hän joutuu sen hyväksymään. Ehkä hän joutuu katumaan sitä, ettei halunnut tai kyennyt käymään tapailuasioita kanssani tarkemmin läpi omasta yrityksestäni huolimatta. Minun on nytkään lähes mahdoton kuvitella, että hän veisi minua mukanaan joka paikkaan ystäviensä luokse, kuten Jukka nyt täysin luonnollisesti tekee. Vaikea kuvitella, että Javierin kanssa puhuisimme yhteenmuutoista tai häistä rakkaudellisesti, kuten nyt voimme tehdä Jukan kanssa. Pidn aidosti Javierista ja olin valmis antamaan jutullemme mahdollisuuden, mutta kaikki oli aina erossa ollessamme jotenkin vaivalloista ja tahmeaa. Hän perääntyi aina kun otin jonkun vakavamman asenteen keskusteluissamme. Ei jatkuvia viestejä aamuin illoin, joista nyt nautin. Ei kutsuja yhteisiin juhliin. Valitsen ennemmin helppouden ja vaivattoman yhdessäolon. BLING. Javier vielä toteaa, että jutellaan kunhan nähdään. Asiat eivät kirjoittamalla selkene. Hmm, selvä.
 

Madly Deeply Mind Away

Takana taas yksi kiva ja jo tavanomaiseksi muodostunut viikonloppu, lukuunottamatta tappopäänsärkyä, joka piinasia minua koko lauantain. Aikomuksenamme oli Jukan kanssa lähteä viettämään kivaa iltaa Ossin ja hänen tyttöystävänsä kanssa, jotka pikaisesti päivällä tapasimme, mutta sen sijaan vietimme illan sohvalla Jukan luona maaten hänen huolehtiessaan minun hyvinvoinnistani koko illan. Olen tyytyväinen. Olen onnellinen. Olen toiveikas. Jukka on kertonut taas minulle lukuisia kertoja siitä kuinka kaunis ja ihana olen. Siitä kuinka hän vain tietää, että se oli nyt tässä. Sanoo, että on jo pitkään miettinyt, ettei hänen haluamiaan piirteitä voi löytyä yhdestä naisesta. Ulkonäköä ja luonnetta. Ja nyt kokee voittaneensa pääpotin. Aina kun eroamme hän sanoo, että tule milloin vain hänen luokseen. Mitä useammin sitä parempi. Ja minua hymyilyttää, kun vihdoinkin joku kohtelee minua hyvin ja rakkaudella. Toki olemme olleet asioista eri mieltä. Tietenkin meissä on piirteitä joita emme toisissamme täysillä ihannoin, mutta sellaista se on. Jukkakin on todennut, että ennen kaikkea olemme ystäviä. Ja mikä on sen parempaa kuin saada olla oikea tiimi hyvän ystävänsä kanssa. Kyllä. Edelleenkin kaikki potentiaali on voimakkaasti läsnä. Edelleenkin ikävöin hänen seuraansa enkä malta odottaa, että tapaamme seuraavan kerran. Kaikki muut ovat jääneet jonnekin taustalle. En tällä hetkellä edes käsitä, että olen aktiivisesti tapaillut useita miehiä, joiden kanssa kaikki on ollut jotenkin niin vaikeaa tai vaihtelevaa tai epäselvää. Koska nyt minulla on yksi ihminen, jonka kanssa kaikki on selkeää ja helppoa ja vaivatonta. Jukka on kertonut ilmoittaneensa omille vanhemmilleen tavanneensa kivan tytön. Hän on avoimesti kertonut tapailustamme eksillensä, joiden kanssa on yhä tekemisissä. Olen tavannut lähes kaikki hänen ystävänsä ja loput tapaan seuraavan viikonlopun juhlissa, joihin Jukka tahtoo minut viedä. Lauantaina kipeää päätäni silitellen hän on toiveikkaana kysellyt, että tietääkö kukaan minun sukulaiseni tai tuttavani hänestä. No, tietenkin olen lähiperheelleni kertonut tulevasta matkasta ja kivasta tyypistä, jonka kanssa sinne lähden. Mutta ajatus esimerkiksi sukulaisvierailusta tuntuu hieman kaukaiselta. Toppuuttelen vilpittömän innokasta Jukkaa sanomalla, että nyt edetään päivä kerrallaan. Edes päivän aikana otetut viisi buranaa eivät lievitä päänsärkyä, joka tuntuu siltä, kuin aivot eivät mahtuisi pääkallon sisälle vaan kallo alkaa rakoilla kauheasta paineesta. Olo on oksettava! Mutta mikä auttaa välittömästi? Otamme Jukan kanssa koti-iltaa viettäessä ekstaasit, mikä turruttaa hetkessä järkyttävän päänsäryn pois ja pelastaa loppuyön. Valvomme aamukuuteen saakka youtube-videoille nauraen ja toisiamme silitellen. Vaikka Jukka on meistä selkeästi se suorempi ja aloitteellisempi kaiken suhteen, niin hän toteaa, että kokee myös minun pitävän hänestä ja arvostavan yhteistä aikaamme omilla pienillä eleilläni. Hyvä. Juuri niin haluankin asian olevan. En osaa hehkuttaa ääneen fiiliksiäni kuten hän, mutta onneksi Jukka näkee, että oikeasti pidän hänestä. Ja siitä miten hän pitää minusta. 

Viikonlopun aikana olen saanut nähdä pienen välähdyksen Jukan mustasukkaisuudesta. Mutta minä pidän siitä! Olen ollut niin paljon tekemisissä välinpitämättömien ja kylmien ihmisten kanssa, että nyt kun joku on kiinnostunut siitä keiden kanssa olen tekemisissä tuntuu lämpimältä ja ihanalta. Rajansa tietenkin kaikella, mutta kun Jukka joskus perjantai-illan huumassa kysyy, että olenko käyttänyt tinderiä ja miten siellä on noin paljon lukemattomia viestejä, se saa minut hymyilemään ja toteamaan, etten ole käyttänyt koko sovellusta lähes koko vuotena. Olen jo ajat sitten laittanut sen pois päältä, enkä ole jaksanut edes vilkaista mitään uusimpia viestejä. Olen jo edellisvuonna kartuttanut itselleni niin laajan uusien tuttavuuksien piirin, etten kerta kaikkiaan ole jaksanut tavata tai edes kunnolla jutella kenenkään uuden ihmisen kanssa. Ainoa kenet sieltä tänä vuonna olen tavannut taisi olla Harri. Tykkään siitä että jotain kiinnostaa mitä oikein touhuan. Haluan todellakin deletoida tinderit pian jos tämä meno jatkuu. Ja vielä tuohon väliin yksi mdma-mainos.

Luottokelpoinen

Ja TAAS edessä on viikonloppu! Minne edelliset pari viikkoa ovat vilahtaneet? Ihanaa. Tässä teen hyvällä mielellä töitä ja odotan innolla uutta kivaa viikonloppua. Minulla on joku, jonka kanssa aina meillä on kivaa ja voimme rennosti viettää laatuaikaa yhdessä kivojen ystävien kanssa. Olenpas onnekas. Jukka on kiireinen, koska hänellä on omia työ- ja harrastusjuttuja pitkin viikonloppua, mutta se ei estä meitä viettämästä kaikkea mahdollista aikaa niiden välissä yhdessä. Ja niiden ajalla. Juuri näin tämän pitääkin mennä. Jos oikeasti haluaa, niin aina löytyy aikaa olla toisen kanssa. Olen aivan riittävästi saanut kuulla työkiireistä, jotka estävät yhteydenpitdon, että nautin tästä täysin siemauksin! Ei stressiä. Ei pahaenteisyyttä. Vaan ihanaa kihelmöivää intoa. Menen laittautumaan hyvään perjantaiseen tilaan töiden jälkene ja tapaan Jukan keskustassa, mistä jatkamme yhdessä matkaa kohti viikonloppua. Viikko on sujunut hyvin ja olen käynyt lenkillä lähes joka ilta! On pakko saada oma olo paremmaksi ja vatsa kuntoon. Eväänä minulla on jogurttia. Illaksi suunnittelen ihania päihteitä, jotka lieventävät ruokahalua ja piristävät mieltä. Kaikki asiat tuntuvat olevan jotenkin nätissä tasapainossa. Aiemmin tällä viikolla satuin kuuntelemaan johonkin työjuttuun liittyen jotain opiskelijoiden huumevalistusta. Siellä nuoret reippaat aikuiset, joilla ei todennäköisesti itsellään ole mitään kokemusta huumausaineista selittelivät ylivakava katse naamallaan sitä miten kauhean surullista on kun huumeet johtavat ihmisen tuhoon. En voinut olla ajattelematta hymyillen, että höpöhöpö. Tunnen niin paljon ihmisiä, joilla on upeat perheet ja urat, mutta jotka osaavat vapaa-ajallaan hyödyntää nämä hyvät  lisäavut rentoutumiseen ja nautintoon ilman, että tarvitsee örveltää tai sammua minnekään. Miksei, jos se pysyy hallinnassa ja on nuori ja tahtoo pitää hauskaa? Minulla ei ole mitään tarvetta lopettaa ainakaan nyt niin kauan kun juhliminen kuuluu elämääni. Tuhat kertaa mielummin laadukasta sativaa ja ekstaasia, kuin alkoholia. Nyt kun ahdistuskin on kaikonnut, enkä tarvitse päihteitä lääkityksenä (viininmaistelukin on romahtanut), niin koen jotenkin kontrolloivani kaikkea paljon enemmän. Koen oloni voimaantuneeksi, kun halvalla ja yksinkertaisella tavalla saan oloni mahtavaksi, hoikaksi ja teräväksi. En voi sille mitään. Ehkä mieleni ja asenteeni muuttuu, mutta ei ainakaan juuri tänään.

Olen selaillut matkallemme majoitusvaihtoehtoja. Jo muutamalla kympillä yö saa täyttä luksusta. Ilmastoinnit, kylpyammeet, luksusaamiaiset, merinäköalat, uima-altaat... mutta juuri kun olen tekemässä varauksia, niin alan miettiä, että emmehän me aio hotellissa aikaa viettää, kuin vain nukkumassa! Hyvä sänky, ilmastointi ja aamiainen riittää! Kaikissa hotelleissa on loistava sijainti ja meri lähellä. Joten miksemme maksaisi vaikka kymmentä eroa yöstä ja käyttäisi rahoja hyviin ravintoloihin ja hierontoihin meren rannalla? Mieleni vaihtuu jatkuvasti, mutta se on sellaista ihanan hauskaa! Koska ihan sama mitä valitsemme, niin siitä tulee hauskaa ja tuskin petymme! Mutta jos petymme, niin voimme huoletta vaihtaa hotellia vaikka lennosta. Lentoon pääsy ei vieläkään ole varmaa. Mutta jostain syystä minua ei huoleta yhtään. Lähtöajankohta lähenee ja se alkaa tuntua todellista. Me, kaksi vierasta ihmistä, lähdemme kohti tuntematonta! Mikä voisi olla parempaa? Olemme ihastuneita! Emme pysty pitämään näppejä irti toisistamme. Tulemme kaikilla tasoilla toimeen. Ja nyt pääsemme yhdessä seikkailemaan maailmalle, ainakin hetkeksi! Ihanan spontaania ja hullua ja minulle sopivaa! Fiilis kohenee entisestään kun onnistun kieltäytymään tarjotuista herkuista työpaikan kahvitauolla, ja saan suunniteltua päivänkulkuni niin, että ehdin tapaamaan Jukkaa jo melkein heti töiden jälkeen. En ole pitkiin, pitkiin aikoihin ollut yhtäjaksoisesti näin tyytyväinen ja toiveikas. Jotenkin vain joka elämän osa-alueella tuntuu asiat olevan aika hyvässä jamassa. Pääsen pienellä vaivalla hyvään bikinikuntoon. Tiedän sen. Saan vatsani kuntoon, kun pidän pientä paastoa ja syön vatsaystävällisesti nyt jatkossa. Jukka on kiva ja ihana! Meitä odottaa matka, ja vaikka se peruuntuisi, niin lähdemme jonnekin joka tapauksessa. Minulla on kivoja ystäviä, jotka ymmärtävät minua. Minulla on ihania sukulaisia, joihin täytyy kyllä pitää tiiviimmin yhteyttä. Töissä sujuu kivasti! Olen saanut tunnustusta hyvin tehdystä työstä, vaikka motivaationi on ollut alamaissa. Opin varmasti taas nauttimaan arjesta. Olen onnistunut vähentämään alkoholin käyttöä ja siihen liittyvää rahantuhlaamista. Suunta tuntuu hyvältä! Jos oikein asiaa ajattelee, niin voisin alkaa pelkäämään, että jokin menee pieleen. Jukka osoittautuu erilaiseksi  tai häipuu. Voisin pelätä, että sairastun vakavasti tai jotain muuta pahaa tapahtuu. Olen joskus ollut aika vainoharhainen ja pelännyt syöpiä ja muita sairauksia. Mutta juuri nyt en anna näiden ajatusten pilata mitään, vaan menen taas perusterveystarkastukseen matkan jälkeen. Luin muun muassa jostain munasarja- tai kohtusyövästä ja sen oireista. Niitä olivat epämääräiset vatsaoireet. Olen jo viikkokausia kärsinyt vaihtelevasti näistä oireista ja myös hetkittäin tiputteluvuodosta. Mutta olen aina käynyt säännöllisesti papakokeissa ja pari vuotta sitten ultrassakin, eikä mitään ole ilmennyt. Siksi nyt uskallan vähän relata ja jättää tsekkauksen matkan jälkeen. Luoja paratkoon. Nyt odottaa taas uusi kiva viikonloppu!

Menneistä viis

Olen taas saanut tulla töihin keskiviikkona yhtä matkaa Jukan kanssa. Hän on noussut ensin sängystä puhelimen toisella torkutuksella ja mennyt keittämään meille kahvia. Sitten hän käy aamupesulla ja pujahtaa vielä peiton alle ja painautuu kiinni minuun. Nuuhkuttaa niskaani ja halaa kovaa takaapäin. Kiehnään häntä vasten ja sivelen hänen kylkeään sormillani. Sitten laitan käteni hänen kalsariensa päälle ja tunnen pientä eloa. Aina kun olemme näin toistemme lähellä niin kiihkeys on käsinkoskelteltavaa. No ainakin melkein, hah. Voisi olla enemmänkin. Kuitenkaan tälläkään kertaa puhti ei kestä ja tyydymme halailemaan ja pussailemaan toisiamme, kunnes on ihan pakko nousta juomaan kahvit aamuteeveen eteen ja lähtemään yhtä matkaa töihin toistemme käsistä kiinni pitäen. Edellisiltana olemme viettäneet kivan tavallisen - jopa arkisen - illan Jukan luona. Olemme käyneet kaupassa ja tehneet kotitöitä. Viikkailen Jukan sotkuisessa kasassa olevia puhtaita pyykkejä kaappiin omasta pyynnöstäni. Jukka saa valita sillä aikaa illan elokuvan. Hän huikkaa olohuoneesta, että voisitkohan ikinä kuvitella asuvas yhdessä mun kanssani vaikka olen tällainen. Nauran hänelle hyväntuulisena. Ehkä voisinkin. Jukan puhelin soi. Siellä on hänen läheinen ystävänsä. Laittelen vaatteita paikoilleen ja Jukka tuo minulle puhelimen koska kaveri tahtoo jutella kanssani. Hauskaa. Kuuntelen siinä kaverin höpsöjä juttuja ja sitä, kuinka hän toivoo, että voisimme taas joku kerta viettää kaikki iltaa yhdessä kuten edellisviikonloppuna. Joo tottakai! Monet Jukan ystävät ovat olleet tosi iloisia siitä, että olemme nyt viettäneet paljon aikaa yhdessä Jukan kanssa. He ovat rentoja ja mukavia. Jostain syystä vakuuttavat minulle, että Jukka on oikea tyyppi, ikään kuin olisi jonnekin karkaamassa. Olen mielelläni mukana tässä porukassa, jossa voi olla täysin oma itsensä ja tuntea olevansa hyväksytty ja pidetty. Siinä aikaisemmin ulkona kävellessämme Jukka on taas paasannut johonkin esiin tulleeseen teemaan liittyen, ettei voi sietää pettämistä. Sanoo, että sen suhteen hänellä on nollatoleranssi. Kysyy sitten, että olenko ikinä pettänyt. Kerron, ettei se ikinä edes tullut mieleeni edellisen pitkän suhteeni aikana. Jukka kertoo ettei ole pitkään aikaa kokenut mitään tarvetta toimia niin, vaikka nuorempana ei ollutkaan ihan yhtä fiksu. Ei se mitään. Hänellä on taustalla vaikka minkälaista epämääräistä toimintaa, joka olisi aikaisemmin ollut minulle deal breakeri, mutta nyt en jaksa välittää menneistä. Hän on tosi avoin ja ainakin tällä hetkellä koen, että voin luottaa Jukkaan. Voin luottaa jos sellainen tilanne tulee, että näitä asioita pitää tarkemmin miettiä. Kun olemme hississä menossa hänen luokseen aiemmin tiistaipäivällä, niin Jukka sanoo, että on oppinut vasta viime vuosina olemaan itselleen ja muille oikeasti rehellinen. Hän kertoo, että ero edellisestä pitkästä suhteesta oli rohkeinta mitä hän on koskaan tehnyt, koska kokee että heillä oli vielä rakkautta, mutta juttu ei vain enää toiminut tyydyttävällä tavalla. Hän kertoo, että oli maailman vaikeinta erota ihmisestä jota rakastaa ja jonka kanssa on suunnitellut kaiken, eikä mitään erityistä pahaa ole tapahtunut. Mutta kun vain tietää, ettei sellainen elämä ole sitä mitä parisuhteelta lopulta tahtoo, niin ero oli oikea ratkaisu. Kuulostaa järkevältä. Kuulostaa siltä mitä minunkin olisi pitänyt pystyä tekemään, mutten pystynyt. Jukka sanoo, että siitä lähtien hän on ollut rehellinen tunteissaan, eikä ole kokenut rakkautta eronsa jälkeen ketään kohtaan ennen kuin tapasi minut. Halaamme tiukasti ja hymyilen kokien itseni erityiseksi.

Yhteydenpitomme ja tapaamisemme ovat tasaantuneet kivan varmalle tasolle. Edelleen joka aamu ja joka yö toivotamme toisillemme hyvät yöt ja huomenet tulipunaisten sydämien kera. Ei valheellisten sydämien vaan oikeiden. Kaikki on hyvällä tavalla tavallista. Fyysinen yhteytemme on tosi kihelmöivä, enkä malta odottaa, että kaikki huolet sen varsinaisen kontaktin suhteen on selätetty. Jos olemme jossain julkisella paikalla vaikka drinkeillä ennen kuin tiemme eroavat, niin Jukka on täydessä puhdissa halaillessamme toisiamme nurkkapöydän varjossa. Johtuuko se siitä, että mahdollisuutta tositoimiin ei ole, joten ei tarvitse jännittää? Ehkä. Keskiviikkoiltana katsellessamme keskinkertaista jännitysleffaa hänen sohvallaan silittelen Jukan reittä ja kylkeä. Hän toteaa sen tuntuvan ihanalta ja ohjaa sitten käteni hän jalkojensa väliin. Okei! Käy. Hän sanoo, että tätä täytyy nyt harjoitella enemmän, että se alkaa onnistua. Kiehnäämme sohvalla ja kiipeän hänen syliinsä, ja taas juuri tärkeimmällä hetkellä koko juttu lopahtaa. Jukka kiroaa ja näyttää kauhean pettyneeltä. Hymyilen ja totean ettei se haittaa. Kohta mennään sänkyyn. On ihanaa kun toinen koskettelee joka paikkaan ja itsekin saa toisen kiihottumaan, mutta tälläkään kertaa emme pääse loppuun asti perinteisin keinoin. Ei se mitään. Oikeasti. Edelleekin kärsivällisyyteni riittää tässä asiassa, koska en usko ongelman johtuva minusta, enkä usko sen olevan pysyvä. Hän kehuu minua. Pieniä rintojani ja joka paikkaa. Selvästi kiihottuu kosketellessaan minua.. ei siis tarvitse kuin ottaa rauhassa. Olo on seesteisen tasainen. Jos kaikki sujuu hyvin, niin ei mene kauhean kauaa, kun olemme ihanalla paratiisirantalomalla kaukana, kaukana tästä koleasta ja harmaasta arjesta. En malta odottaa, eikä minulla ole pientäkään epäilystä etteikö kaikki sujuisi hyvin, ainakin meillä kahdella. Olemme jo puhuneet loman jälkeisestä juhlista johiin aiomme mennä yhdessä. Olemme puhuneet joulusta ja uudestavuodesta ja seuraavasta kunnon matkasta. Olemme puhuneet nauraen ja pilke silmässä häistä ja yhdessäasumisesta, jotka eivät tunnu täydeltä utopialta. Vaikka tiedän aivan koko ajan, että on otettava täysin rauhallisesti ja muistettava, että kumman tahansa tunteet ja ajatukset voivat muuttua, kun tämä alkuinnostus kohtaamisestamme laantuu. Tiedostan hyvin vahvasti, että Jukan tietyt tavat voivat käydä hermoilleni pidemmän päälle. Mutta olemme puhuneet kaikesta, ja pinnalliset asiat on aina korjattavissa. Jukka ei ole tyhmä, mikä on minulle tärkeä asia. Hänen kanssaan voi puhua asioista ja hän seuraa maailmanmenoa, vaikka elääkin hieman siellä yhteiskunnan boheemimmalla puolella. Mutta mitä siitä. Voimme ehkä elellä siellä yhdessä. 

Tulevana viikonloppuna minun on tarkoitus osallistua sivullisena Jukan harrastustoimintaan, josta hän on silminnähden ylpeä, vaikka vähättelee asiaa minulle. Olen ollut alusta alkaen niin välinpitämätön sitä kohtaan, että hän varmasti kokee, etten arvosta tai pidä hänen taidoistaan lainkaan. Mutta nyt olen yrittänyt tuoda ilmi, että tietenkin mielelläni tutustun hänelle tärkeään asiaan ja kannustan häntä kaikin puolin. Tilanne nyt on tämä, enkä voi sitä muuttaa, joten voin aivan hyvin yrittää avartaa omia näkemyksiäni ja luopua tästä aiemmasta "vastaisuudesta".  Olen jo tavannut hänen harrastustoverinsa, jotka ovat myös hänen ystäviään, ja odotan innolla, että näen hänet tositoimissa. Nyt keskityn pari päivää oman perheeni asioihin ja töihin ja muuhun tylsään ja turvalliseen. Loppuvuodelle on ilmaantunut useita juhlakutsuja halloweeneihin ja pikkujouluihin. Kivaa, ehkä menemme niihin Jukan kanssa yhdessä. Ehkä emme. Mutta kivaa silti. Olen jutellut Manuelin kanssa, joka on käynyt taas treffeillä. Loistavaa! Muuten en ole viikonlopun  jäljiltä kuullut muista kuin Rickystä, joka on jo pitkään valittanut ikäväänsä. Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan. Hän ei ole koskaan tehnyt muuta kuin yrittänyt osoittaa vilpitöntä rakkauttaan minua kohtaan. Mutta en voi sille mitään, ettei siitä jostain syystä tullut mitään. En tiedä miksi nyt tästä jutusta näyttää tulleen jotain enemmän Jukan kanssa. Eli kaikki on aika hyvin, paitsi se, että mässytän tässä  tälläkin hetkellä karkkia. Olen syönyt ihan miten sattuu ja vatsa on ihan turvonnut ja kipeä. Aikaisemman lupuakseni mukaisesti nyt pitäisi kiinnittää seuraavat ajat ennen matkaa huomiota erityisen tarkastu syömisiin, mutta nähtävästi se alkaa vasta nyt. Tai nyt. Tai nyt. Minulla on ollut aina aika hyvä itsekuri, joten uskon pystyväni tähän nytkin.

Kel onni on

Ohhoh, taas yksi mukava maanantai (uutisia lukuunottamatta) yhden mukavan viikonlopun jäljiltä. Olen ollut vähän tavallista väsyneempi jostain syystä. Ehkä harmaan sään, tai aktiivisen viikonlopun vuoksi, mutta silti henkinen olotila on hyvä. Oikein hyvä. Tylsää, mutta mukavaa. En vaihtaisi tätä olotilaa jännittävään pelon rajalla elämiseen ja ahdistukseen, vaikka tämä olisikin vähän tylsää. Usein kirjoittaminen on ollut mielessäni pitkin päivää ja olen tuottanut kappaleita tipotellen aina tilaisuuden tullen. Nyt en ole ajatellut sitä koko viikonlopun aikana laisinkaan. Siksi koska tuska ja ahdistus on se, mikä tarvitsee terapeuttista kirjoittamista, eikä tyytyväisyys ja ilo. Kel onni on se onnen kätkekööt? En koe samanlaista suurta tarvetta jakaa iloisia asioita. En ole koskaan tarvinnut huomiota tai kehuja keneltäkään. En ole koskaan kokenut mitään tarvetta jakaa mitään uusia ilouutisia muille. Tai esitellä jotain uutta vaatetta tai kokemusta. En tiedä miksi. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka kivaa meillä taas on ollut. Kuinka Jukka haluaa hieroa selkääni ja riisuu hitaasti pois vaatteeni ja sitten asettaa hiukseni kauniisti sivuun. Hieroo öljyä pitkin vartaloani ja sitten hieroo ihanan voimakkaasti ja juuri oikeasta paikoista. Painautuu minua vasten, niin, että tunnen hänenkin nauttivan tilanteesta. Hieroo alaselkääni, pakaroitani, reisiäni. Kumartuu suutelemaan selkääni ja niskaani. Hengittää raskaasti korvaani ja sitoudumme sellaiseen ihanaan unenomaiseen intohimotranssiin, kun kiihotumme toistemme läheisyydestä ilman mitään ylimääräisiä stimulantteja. Se oli ihana hetki ja se meni aivan loppuun asti, vaikkei se kauaa kestänytkään. Sen jälkeen Jukka jää halaamaan minua takaapäin ja pussailee poskiani. Ottaa rintani käsiinsä ja sanoo että ne ovat täydelliset, ja joudun pyörittämään silmiäni ja hihittämään vähän. Hän pitää tiukasti minusta kiinni ja sanoo ehkä tuhannennen kerran, että olen niin onnellinen kun tapasin sut. Enkä voi muuta kuin hymyillä ja suudella hänen ksäivarttaan merkiksi siitä, että just nyt tunnen samoin, mutten vain osaa oikein ääneen sanoa tuollaisia juttuja. Sitten päätämme yhdessä lähteä keskustaan syömään ja kaikki vaan sujuu niin kivasti ihan sama mitä teemme. Arvioimme ruokaa. Maistelemme annoksia toistemme lautasilta. Googlettelemme matkajuttuja. Mietimme tulevaa viikkoa. 

 

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka yhdessä Ossin ja Jukan ja Tiinan kanssa istumme iltaa ekstaaseissa. Kuuntelemme musiikkin ja tanssimme. Nauramme. Otamme hassuja valokuvia. Sitten laitan yhden lempparibiisini soimaan, johon myös Roni aikanaan ihastui. Se on tosi voimakas ja kaunis, ja Jukka sanoo, että jos me joskus mennään naimisiin niin sitten soitetaan tämä siellä. Ja nauran taas hänen reittään puristaen iloisena siitä, että jos vain mikään ei pilaa tätä, niin se voisi oikeastikin olla mahdollista. Kaikki vaan taas sujui niin hyvin. Jonain iltana vietin ihania huumehetkiä Elinan ja muutaman muun samanhenkisen ystävän kanssa. Makoilimme muutaman tunnin sohvalla fiilistellen aivoihin kaivautuvaa musiikkia ja kuvailimme vuoroin sitä, kuinka sormet ja varpaat ja joka paikka on oma kliimaksissa oleva yksikkönsä, joka saa koko vartalon tuntumaan pelkältä nautinnolta. Tietyt musiikin sävelet saavat aikaan sen tunteen, joka on juuri ennen orgasmia tai aivastusta. Se ihana kihelmöivä olo värähtelee ympäri vartaloa. Välillä on pakko laittaa silmät hetkeksi kiinni ja ihmetellä, että miten tällainen voi olla mahdollista. Silloin tuli ikävä Jukkaa, koska kosketus tuntuu joltain aivan uskomattomalta tuolla hetkellä. Hetkellä joka kestää tuntikausia. Oli erittäin mielenkiintoista lähteä matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla kohti seuraavia juhlia, kun olo oli niin ekstaattinen. Eli oikein kiva viikonloppu. Toki ihan pienen hetken jossain vaiheessa olen katsonut kun Jukka häseltää omalla hassulla tavallaan jotain turhaa, ja mietin, että menisikö mimnulle tuollaiseen kärsivällisyys? Olen itse niin rauhallinen ja maltillinen ainakin ulospäin. Mutta toisaalta Jukka aina kuuntelee kun pyydän häntä ottamaan rauhallisemmin, vaikka jossain keskustelussa. Olen katsonut hänen ulkoista olemustaan. Rentoa ja huoletonta, ehkä liiankin. Tukka on miten sattuu. Mutta Jukka tietää sen itsekin ja osaa nauraa itselleen. Osaa todeta, että tällainen mä oon. Ja oikeastaan pidän siitä. Laskemme päiviä yhteiseen matkaan. Ja Jukka on jo halunnut suunnitella seuraavaa. Hän on kehunut minua ystävilleen, joista olen tavannut jo monta. Koen itseni halutuksi ja tärkeäksi hänen seurassaan. Ja kohtelen myös häntä hellyydellä, vaikka olenkin vähän rajoittuneempi tuollaisessa suorassa hyvässä palautteessa. En ole juurikaan miettinyt Ronia tai muita. En ainakaan kaipaavasti. Viikonlopun aikana sain yökyläilykutsut Javierilta, Karrilta, Ninolta ja Taunolta. Mutta olen nukkunut onnellisena Jukan vieressä. Omatunto on kolahtanut vähän. Koen että olen jossain kiitollisuuden velassa esimerkiksi Ninolle? En tajua miksi. En ole sanonut kenellekään, että tapailen jota kuta. Mutta ei sitä kukaan ole kysynytkään. Tapasin myös pikaisesti Ryanin, jonka kanssa meillä oli todella hauska pieni drinkkihetki, kuten aina. Hänkin on alkanut tapailla jotain kivaa tyttöä. Mutta silti hän silitteli jalkojani istuessamme vieretysten. Jalkoja, joita Jukka välillä aivan yllättäen suutelee. Paljaita jalkoja, vaikken olisi käynyt suihkussa. Sitten nauran ja sanon, että hyii, älä! Huomenna tapaamme taas. Aiomme viettää koko illan makoillen yhdessä tekemättä mitään erikoista. Aiomme pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa, jotta tuntisimme olomme hyväksi matkalla. Jukka on ehdottanut, että viettäisimme jonkun päivän ihan vain kahdestaan ja ottaisimme sen verran tuota kaiken kliimaksiseksi tekevää ainetta ja nauttisimme ihan tosissamme toisistamme. Kokeilisimme kuinka korkealle nautinnon sfääreihin voimme nousta. Joo, todellakin. Miksi ei! Jukalla on edelleen vähän ongelmia. Mutta koska jokainen kosketus ja suudelma ja henkäys on niin intensiivistä, että jos toiseen kiinni painautuminen tuntuu ihanalta. Ei haittaa vaikkei läheisyytemme aina ole sitä itseään. Tässä on nyt potentiaalisesti paljon edessä. Tai ainakin paljon asioita, jotka on voinut jättää taakse.