Torstaisen työpäivän päätteeksi saan tilaisuuden osallistua toisessa kaupungissa järjestettävään seminaariin, jonne lähden ilomielin! Pieni matka julkisilla keskisuureen kaupunkiin, johon olen ehtinyt tykästyä aiempien pikaisten vierailuiden aikana, sopii minulle loistavasti. Päätän ottaa vähän Minäaikaa (kun muutenhan sen puuttesta niin kovasti kärsin) ja jään suoraan töistä kivan kaupungin kivaan pieneen kauppakeskukseen paikkaamaan edellisillan ostosflopin tuhoja. Teen juuri sen mistä aidosti nautin, eli kävelen hissuksiin haluamissani kaupoissa ilman mitään kiirettä musiikkia kuunnellen ja samalla mielessäni suunnitellen ihanaa viinilasillista paikallisessa pubissa, jossa olen pistäytynyt useasti aikaisemminkin. Löydän pari kirjalahjaa sekä runsaasti kaikkea pientä kivaa nuoren perheenjäseneni itsetehtyyn joulukalenteriin. Tämä loistotyyppi ei koskaan pyydä tai vaadi mitään ja juuri siksi on niin kiva antaa vähän enemmän. Itseäni lahjon ylihintaisella nahkakantisella vuosikalenterilla, jota ilman en ehkä selviäisi seuraavan vuoden arkipäivistä. Lisäksi ostan halvat mustat istuvat farkut, jotka on pääsääntöinen käyttövaatteeni missä tahansa. Ja miksi halvat? Koska ne on ihan riittävän hyvät ja kestävät vähintään niin kauan kuin hinnan puolesta kuuluu. En ole havainnut kalliimpia versioitani sen paremmiksi. Heti kun kantamukseni tuntuvat riittävän painavilta astelen pimentynyttä mutta kauniisti valaistua katua pitkin ehkä lähiseudun (ensin kirjoitin maailman mutta kenties se olisi ollut liioittelua) kotoisimpaan pieneen baariin, jossa häpeilemättä tilaan itselleni sekä punaviiniglögin että lasillisen viiniä pienen juustolautasen kylkeen. Ihana joulumuorilta näyttävä myyjä kertoo että suurempi lasillinen viiniä on tarjouksessa ja tartun siihen empimättä. Ah. Ennen pubiin astumistani seisahduin hetkeksi kadulle ottamaan valokuvan paljaasta puusta joka on niin täynnä hiljaisia naakkoja, että ne näyttävät puun lehdiltä. En tiedä miksi, mutta rakastan lintuja. Etenkin kovaa huutavia variksia. Ja suuria lintuparvia. Naakkoja jotka lähtevät ihan yllättäen paikoiltaan samasta puusta lentoon yhtäaikaisesti täysillä huutaen ja harjoiteltuja kuvioita ilmassa tanssien. Mutta nyt on käsillä pieni hetki voimaantuneisuutta ja vapautta tuntien tässä hämärässä valaistuksessa mutta kirkkaassa mielessä. Omaksi yllätyksekseni en vielä ole ehtinyt miettiä kauheasti Jukkaa. Odotan vain että milloin alan miettiä hänen tekemisiään ja ihmetellä miksei hänestä kuulu. Toivottavasti osaan hoitaa tämän prosessin nyt hyvin. Onneksi Jukka tahattomasti aloitti sen viime viikonloppuna. Muuten en takuulla olisi tekemässä tätä henkistä pesäeroa näin itsevarmana. Katseeni nostaessa huomaan etten ole ainoa yksinäinen tässä kivassa pubissa, joka on jo yllättävän täynnä. Hyvä että se ei ole enää niin silmiinpistävää, että yksinäinen ihminen lojuu baarissa keskellä päivää pöytä täynnä juomia ja herkkuja. Tässä istuskellessani ja somea selaillessani törmään Javierin johonkin huumorikuvatykkäykseen. Javier! Olin jo sivuuttanut hänet kokonaan sen jälkeen kun nolasin itseni viestimällä hänelle vahingossa suoria mielipiteitäni suhteestamme. Mutta nythän minä olen rohkea ja itsellinen nainen, joka ei anna asioiden jäädä häiritsemään, joten lähetän hänelle heti hyvän joulukuun alun toivotuksen ja kysyn kuulumisia. Tiedän että hän on viettänyt aikaa jonkin verran eksänsä kanssa, jonka luokse teki pienen matkan hieman aikaisemmin. Mikä siinä on ettemme pääse eteenpäin, vaan takkuunnumme pyörimään vanhojen tuttujemme kanssa. Onko se niin että kun on koottuna riittävästi deittejä niin ei ansaitse enää uusia. Tai ei jaksa! En ole edes harkinnut tinderin aktivoimista uudelleen. Pitäisikö?
Viime aikoina olen havainnut monenlaisia pieniä hienovaraisia muutoksia päihtymystasoissani. Nytkin kun juon viiniä, niin se heti tehostaa musiikin astetta kauniimmaksi ja visuaaliset havainnot elävämmiksi. Uskon että lsd:n vaikutus on pitkäkestoinen tai joiltain osin jopa lähes pysyvä. Olemme Elinan kanssa pohtineet, että onkohan tuo aine voinut avata jonkin osa-alueen psyykkeessämme, joka on nyt jatkuvasti uudella tavalla käytössä. Tiettyjen aineiden vaikutusta mielenterveyteen on tutkittu paljon. Olen saanut todeta kroonisen ahdistuksen kaikonneen lähes kokonaan! Ja kaupan päälle olen nyt myös saanut kauneutta joka paikkaan. Nytkin rumaan kaiteeseen takertuneet vesipisarat näyttävät todella syväulotteisilta. Aivan kuin ne olisivat kasvaneet kiinni tolppaan. Ihailen niitä siinä ostosteni kanssa bussia odotellessani äänten poukkoillessa kivasti pääni sisällä korvakuulokkeista. Minusta on ollut hauska olla testikappaleena tutkimassa tätä asiaa. Ihan tieteen ja self-helpin nimissä. No okei, on se myös hiton hauskaa. Olemme kokeilleet monenlaisia yhdistelmiä eri järjestyksessä ehkä ihan vahingossakin. Viimeisin uusi havainto on ollut se, että nykyään jo pelkästään yksi lieväkin annostus mietoa päihdettä (kannabis, alkoholi) aktivoi muiden vahvempien päihteiden (lsd, ekstaasi) myönteiset vaikutukset. Edelleenkään ei siis mitään negatiivista sanottavaa viikonloppujeni meiningeistä. Paitsi ehkä se, että liika mukavuus tekee minusta laiskan! Ei tee mieli stressata mistään. Ei jaksa hirveästi miettiä mitään, koska kaikki on niin hitsin hyvin. Toki nyt jos on aika siirtyä Jukasta eteenpäin niin alan kaivata treffejä ja tekemistä, mutta enköhän osaa yhteensovittaa nämä eri osa-alueet sopivalla tavalla. Eikä se nyt katastrofi ole jos joskus viikonloppu sujuisikin vain viinilasillisten parissa vanhaan tuttuun tapaan. En ollenkaan tiedä esimerkiksi Karrin tai Dimin tai Ninon suhtautumista tällaiseen. Javierille sen sijaan olen ollut aivan avoin, eikä häntä näytä harrastukseni liikuttavan. Enkä usko että se liikuttaisi ketään, jos voisin osoittaa miten hyödyllistä ja mukavaa tämä on. Ainakin minulle. Ainakin nyt. Mutta minulla ei onneksi ole sen suurempia tarpeita todistella kenellekään mitään.
Javierista puheenollen. Hän viestii minulle heti kotiinpäästyäni iloisena. Kertoilee työpäivästään ja kyselee tarkasti kuulumisiani kuten aina ennenkin. Välillämme ei ole mitään puraa edellisestä tapaamisestamme. Jes. Tämähän meni lähes liian helposti! Vitsailemme syömisestä ja matkustelusta. Kerron Elinan kuulumisia ja työjuttuja, ja Javier kertoilee omiaan. Eikä mene kauaa kun hän kysyy, että milloin oikein vierailen hänen luonaan, kuten on jo kauan pitänyt. Joo, miksei. Tottakai voin vierailla Javierin luona. Ainakin sellaisena hetkenä kun minulla ei ole tärkeämpää tekemistä. En välttämättä tahdo sytytellä mitään vanhoja liekkejä hänen kanssaan samoista vanhoista syistä. Mutta miksemme voisi viettää jonkun kivan illan yhdessä ellei muita sitoumuksia mihinkään suuntaan ole syntymässä? Tai siis, miksemme muutenkin voisi tavata ihan kavereina. Javier pyytää minua ilmoittamaan heti kun keksin sopivan päivän ja lupaan tehdä niin. Hienoa! En kuitenkaan aio alkaa ehdotella mitään viikonlopulle ennen kuin olen viisaampi muiden asioiden suhteen. Oloni lämpenee ja kevenee. Oma tuttu sirkuskausellini se siellä odottaa vaikkakin vähän pölyttyneenä. Ei tarvitse kuin kaivaa vaihtorahaa taskunpohjalta ja pistää härveli pyörimään kun siltä tuntuu. Myös Jukka on onlinessa somessa, mutta minä en viesti hänelle, eikä hän viesti minulle. Jukka ei ole tykännyt kymmenistä tissikuvista tänään. Ehkäpä on pleikkarin vuoro. Singh viihdyttää minua jutuillansa loppuillan samalla kun katson alkuperäisen Twin Peaksin päätösjakson. Siis se on aivan mieletön. Lynch ei ole suotta yksi suosikkiohjaajistani. Pian pääsen omaan sänkyyni, jossa voin vielä katsella puhelimen näytöltä jotain dokkaria, mitä Karri on suositellut ja antaa silmien alkaa lupsua mukavasti kiinni. Sitten teleporttaudun mukavasti aamuun ja tehokkaaseen työpäivään. En malta odottaa viikonloppua! Laitan päälleni jotain uutta ja pesen hiukseni uudella pesuaineella, jolloin saan ekstrakivan fiiliksen. Kenetköhän tapaan? Vai tapaankohan ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti