3th date and beyond

Keskiviikkoiset treffimme Santiagon kanssa saivat aikaan aikamoisen vaaleanpunaisen hattarahuuman pääni ympärille. Torstai-iltaa kohden näkökenttä vähän selkiytyy ja se pahin malttamattomuus seuraavan illan tapaamistamme kohtaan realisoituu. Silleen normaalisti. Turvallisesti. Vaihtelemme muutamia kivoja viestejä pitkin iltaa, ja vaikka olen saanut jalat laskettua taas vankemmin maan kamaralle, niin minusta tuntuu kauhean hyvältä, ettei hän ole tekemässä ohareita. Olen oikeasti joskus traumatisoitunut niin pahasti siitä, että kumppanini on tehnyt katoamistemppuja, ja myöhemmin Roni on useita kertoja peruuttanut kaiken viime hetkellä (ja Javierkin ainakin kerran!), että tuntuu melkein erikoiselta, kun toinen pitäytyy suunnitelmissa. Nytkin viime aikoina aika moni tinderi on peruuttanut ensitreffit samana päivänä. Mutta onneksi se ei ole minua liikuttanut lainkaan, koska minulla ei vielä ole ollut mitään odotuksia näitä henkilöitä kohtaan. Ja minulla on aina ollut takuuvarmasti muuta hauskaa tekemistä. Ja mielestäni ensitreffien peruutus ei välttämättä kerron paljoakaan toisen luotettavuudesta. Minulla itsellänikin on monta kertaa ollut sellainen olo, ettei ehkä jaksaisi nähdä ketään uutta. Olisi vain helpompi hengailla kavereiden kanssa. Mutta koska tiedän, että se fiilis on tosi yleinen, niin en ole antanut sen vaikuttaa itseeni. Nyt kuitenkin, kun meillä oli jo tosi läheiset tunnelmat Santin kanssa. Ja sain kokea sitä sähköistä intohimoa, johon jää riippuvaiseksi. Sitä juuri, joka sitten saa itsensä ihastumaan toiseen. Saa tunteet lähes valheellisesti heräämään, vaikka kyse olisi enimmälti fyysisestä yhteydestä. Niin olisin tosi pettynyt jos tapaamisemme peruuntuisi. Tai oikeastaan vielä torstaina ajatus kolmansien treffien peruuntumisesta tuntui tosi kurjalta. Mutta tänään, kun on perjantai, ja puhelimeni on täynnä kysymyksiä siitä, että mitä hauskaa tänään tehdään, ei mikään peruutus liikuttaisi minua kovinkaan kauaa. Koska turvaverkkoni on niin mahtava, että hyppään siihen mielelläni. Oikeastaan olenkin tosi monesti valinnut ystävieni seuran treffien sijaan. Olen lähtenyt onnistuneiltakin alkuiltatreffeiltä oikein mielelläni kavereideni luokse, koska meillä on aina niin hauskaa. Rakastan ystäväporukkaani. Ja nyt olen ensimmäistä kertaa noin puoleentoista vuoteen tapaamassa uutta ihmistä kolmansilla treffeillä, joille olen varannut koko illan ja yön. Ja tuntuu tosi kummalliselta selittää kavereille, että nähdäänkin ehkä vasta huomenna. Toki vietin joitain treffi-iltoja Javierin kanssa viikonloppuisin. Ja tietysti saan tehdä mitä ikinä haluan. Mutta kaikki tämä tuntuu vähän vieraalta. Mutta sellaisella jännittävällä ja hyvällä tavalla. 

Oikeastaan kaikki näyttäisi sujuvan juuri loistavasti. Heti aamusta jo Santiago kysyy, että mitä tehtäisiin illalla. Päätämme tarkan tapaamiskellonajan, ja sovimme, että käymme ensin syömässä ja sitten jälkiruokadrinkeillä, jonka jälkeen todennäköisesti päädymme Santin luokse. En malta odottaa! Pussaillaankohan me ravintolapöydässä tai bussissa malttamattomina yhteisestä yöstä. Luultavasti! Ja kavereille voin rehellisesti sanoa, että tänään otan rauhallisemmin ja huomenna sitten juhlitaan. Sanomattakin on siis selvää, että olen herännyt perjantaihin positiivisen jännittyneenä. Ihan vähän epävarmana siitä, että pidinkö nyt varmasti Santiagosta. Ja haluanko oikeasti viettää hänen kanssaan yön. Mutta uskon, että fiilikseni vahvistuu taas kun taas tapaamme. Sähkö välillämme on ollut ekasta tapaamisesta asti tosi voimakasta. Enkä usko, että se olisi nyt kadonnut mihinkään. Vastahan me aloitellaan! Mutta olen helpottunut, että pystyn palautumaan realistisemmaksi hänen suhteensa, koska sitten myös pystyn todennäköisesti selviytymään paremmin mahdollisesta pettymyksestä. Tällä hetkellä suhtaudun tähän piristävänä syksynaloituksena. Potentiaalisena romanssina. Kaikki on mahdollista. BLING. Nino kysyy viikonloppusuunnitelmistani. Noin, siinä olisi ollut tilaisuus testata fiiliksiä Ninon kanssa, kuten joskus aikaisemmin olin suunnitellut. Mutta juuri tällä hetkellä hän ei saa innostustani siirtymään pois jo sovituista treffeistä. Manuelkin on ollut viime aikoina tosi aktiivinen. Hän on useisiin kertoihin sivunnut sitä, kuinka kaipaa seuraa luokseen. Ehdottelee mitä sarjoja voitaisiin katsoa. Haikeana huokailee miten kivaa olisi jos olisi seuraa. Ymmärrän häntä, mutta olen joutunut toteamaan, että minä olen melko kiireinen. Minä olen työskennellyt paljon sen eteen, että tuolla on useita mahtavia tyyppejä, jotka toivottavat minut tervetulleeksi seuraansa lähes milloin vain. Enkä tarvitse kavereista välttämättä netflix-seuraa. Me tehdään ihan muita juttuja ystäväporukalla (ainakin yleensä). Ja se on pääsääntöisesti hauskempaa, kuin kaksin Manun kanssa sohvalla lojuminen. En tällä hetkellä koe todennäköiseksi sitä, että olisin kiinnostunut aloittamaan mitään seksisuhdetta Manuelin kanssa. Koska olen paljon enemmän innoissani uusista kokemuksista sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kaikki tunteet ovat mahdollisia. Joka ehkä joku kerta sanoo ääneen olevansa minuun niin ihastunut, ettei tarvitse ketään muita. Sitähän minä haluan. Sen kaiken, enkä yhtään vähempää.

Toki minua välillä mietityttää, että miten nyt yhtäkkiä voisin muka sivuuttaa aikaisemmin niin tärkeän pituustabun. En voi olla ihan varma, että muuttuuko tuo seikka yhtäkkiä merkityksettömäksi oikeasti sen palavan kemian ja yhteyden vuoksi. Vai olenko kehittynyt yhtäkkiä sen verran ihmisenä, että viimeinkin tajuan millä asioilla on merkitystä. Yhtäkkiä en käytäkään tuollaisia pinnallisia faktoreita tekosyinä, koska en ole vain ollut valmis mihinkään. Oikeasti uskon, että Santiago on tehnyt minun oloni niin mukavaksi, että haluan sitä lisää riippumatta sivutekijöistä. Meillä on niin palava kontakti toisiimme, että se tuntuu omalta pikkusalaisuudelta. Juuri  sellainen oma kupla, jossa voisimme katsoa toisiamme hymyillen silmiin ja olla välittämättä siitä, ettei kukaan tiedä miten kivaa meillä on kahdestaan. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Voiko olla niin, että joillain (näillä tulisieluisilla latinoilla?) on erityistaito saada kipinä aikaiseksi kenen tahansa kanssa? Santiagohan on se, joka on tehnyt aloitteet. Hän on se, joka on loistava suutelija (niin olen minäkin!) ja ottaa rohkeasti minusta kiinni silmiin katsoen. Saaden jalat valahtamaan altani. Saaden minut ujoksi, vaikka olen takuulla kokenut kaiken mahdollisen intiimiyden aikaisemmin. Ainakin fyysisesti. En tiedä. Mutta tiedän, että hänestäkin on tuntunut tosi kivalta. Ja että hän tahtoo nähdä uudelleen. Että meillä on yhteys. Jää nähtäväksi loppuuko kiinnostus kuin seinään sitten, kun olen herännyt hänen lakanoistaan. Riski on ehkä otettava. En voi jättää väliin sitä ilotulitusta, kun jo viimetreffeillä heiteltiin vähintään tähtisadetikkuja sinne tänne. Ja jos perjantain treffit eivät sujukaan odotuksien mukaisesti, niin ainakin minulla on loistava lauantai edessä parhaimpien ystävieni kanssa. Ja siinä seurassa hukkuu suru jos toinenkin. BLING. Ricky ottaa taas yhteyttä. Hän kysyy, että haluaisinko tavata tänään. Ilmoitan lyhyesti että minulla on muita suunnitelmia. Tiedän, että hän on kyllä siellä jos vain tarvitsen. Tällä hetkellä en halua jossitella mitään hänen suhteensa. 

Sen sijaan alan ja fiilistellä iltaa! Menen ensin kotiin, jossa valitsen puhtaat ja siistit treffivaatteet ylleni. Farkut ja pitkähihainen paita. En harrasta paljaan ihon esittelyä, vaikka kesällä kieltämättä nautinkin vatsan paljastavista vaatteista. Koska kerrankin pystyin niitä käyttämään! Kotona laitan radion päälle ja tanssahtelen suihkun alla. Ajelen sääret ja kainalot ja biksualueen huolellisesti. En ole ollut kenenkään uuden kanssa ikiaikoihin, jännittävää! Pesen hiukset kaikista parhaalle tuoksuvalla shampoolla. Ja ihoni pesen pesusienen kanssa mansikantuoksuisella vartalosaippualla. Santiago haisteli ihoani ja hiuksiani. Ja pussaili kaulaani ja korviani. Haluan olla puhdas ja tuoksua hyvältä. Sitten lakkaan varpaidenkin kynnet. Kosteutan ihon joka paikasta. Ja asetan hiukset nätisti auki yrittäen pitää ne sileinä, koska Santiago silitteli hiuksiani niin paljon, etten tahdo niiden olevan täysin hiuslakassa. Sitten menen sovitusti käymään lasillisilla Elinan kanssa, kuten tapanamme on. Minä saan purkaa jännitystäni illasta hänelle. Ja hän saa kertoa minulle omia juttujaan. En aio syödä mitään työpäivän jälkeen, koska me menemme illalliselle Santin kanssa. Hyvä fiilis.