rakkautta&anarkiaa

Ilmassa on tekemisen meininkiä. Tuntuu, että kaikkialla ympärillä ihmisille tapahtuu kaikenlaista toivottua uutta. Uudet radiossa soivat hitit laulavat onnellisuudesta ja iloisista aiheista enemmän kuin aikaisemmin. Vai tuntuuko minusta vain siltä? Vanha tuttava tekee someen päivityksen, jossa kertoo eläneensä vaikeita aikoja, mutta löytäneensä viimein oikean polun. Hän kertoo kirkasta valoa näkyvän tunnelin päässä. Hän puhuu ihan samoista asioista, joita olen itse pohtinut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ossi on saavuttanut pitkäaikaisen tavoitteensa ja kertoo tuntevansa olonsa tasaisemmaksi kuin koskaan. Sukulaiseni jakaa yhtäkkiä sanomaa, joka toteaa tasapainon löytyvän vaikeimman kautta. Täytyy vain odottaa ja olla kärsivällinen. Pitää itsestään huolta odotellessa. Yhä enemmän silmiini osuu mielenrauhaan ja onnellisuuteen tähtääviä teemoja siellä täällä. Yhä osuvampia. Se rakkaus, jota olet jakanut muille, tulee takaisin ennen kuin huomaatkaan! Pian erityisen ihmeellisiä asioita alkaa tapahtua! Saat sen mistä luovut. Mahdottomasta tulee mahdollista. Täydellisesti tavoitteisiini ja tämänhetkisiin toimintoihini sopivia iskulauseita satelee eteeni minne vain katson. Minusta oikeasti tuntuu siltä, että kaikki ne asiat, joita olen yrittänyt syöttää itselleni alkavat konkretisoitua ja muuttua näkyvämmiksi ympärilläni ja sisälläni. Ja niinhän sen pitäisikin mennä. Ainakin näiden muinaisten viisausten mukaan. Olen nyt ollut lähes kuukauden tyytyväinen. Ennen sitä koin selittämätöntä ahdistusta lähes joka päivä aina jostain toukokuulta alkaen. Siitä lähtien kun ihastuin liikaa Javieriin. Nyt olen tuntenut lievää ahdistusta muistuttavaa stressiä pieniä hetkiä vain yhden irrallisen päivän aikana. Koska asiat ovat menneet liian hyvin ja se on ollut pelottavaa. Nyt siis tavoitteenani on pysyä tiiviisti maan kamaralla. Olla asettamatta mitään liikoja odotuksia lähitulevaisuutta kohtaan. Kaikkihan on vasta ihan alussa, joten on täysin odotettavaa, että tulee hyviä hetkiä ja sitten taas heikompia. Tulee hyviä deittejä ja sitten ehkä taas eroja ja yksinoloa. Olin taas hetken onnellinen yksin. Ja samantien sisäinen itsevarmuuteni ja tyytyväisyyteni johti nopeasti siihen, että olen kohdannut ihmisen, josta voin varovasti alkaa tykätä. Riskialtista ja typerää. Mutta ei tästä tilanteesta nyt omin avuin enää pääse perääntymäänkään. Katsotaan loppuun tämäkin tilanne ja koitetaan vain pitää kaikin tavoin huoli siitä, ettei mahdolliset pettymykset tule ihan puskista.

Kun tapailin Javieria minulle sanottiin usein, että hän vain hyödyntää tämän hyvän tilaisuuden viettää kivoja vaivattomia hetkiä kanssani. Fyysinen yhteys toimi hyvin ja tulemme toimeen kavereina loistavasti.  Minä kuitenkin uskoin kasvavaan rakkauteen ja kiintymykseen. Mutta ajoittain oli pakko miettiä, että olenko vain hyväuskoinen hölmö, joka lankeaa siihen tuliseen charmiin. Uskottelee itselleen jotain, mitä toinen ei ole koskaan luvannut. Silti tilanne johti lopulta siihen, että Javierkin joutui myöntämään tunteiden olemassaolon. Toiveen parisuhteesta, joka oli kuitenkin liian erilainen omien toiveideni kanssa. Siihen pisteeseen pääsy vei paljon aikaa. Se oli tosi opettavainen prosessi. Ja nyt olen taas tekemisissä ihmisen kanssa, joka muistuttaa Javieria tosi monin tavoin. Ei pelkästään kulttuuritaustan ja syntymäpäivän vuoksi. Mutta se flirtti ja panostaminen fyysiseen kontaktiin. Jostain syystä ehkä retkahdan tämäntyylisiin ihmisiin? Emme me ole puhuneet mitään suhteesta tai toiveistamme treffiemme aikana kertaakaan Ja nyt minua pelottaa - ehkä ihan aiheellisesti - , että taas olen tapailusuhteessa ihmisen kanssa, joka näkee tilanteen aivan eri näkökulmasta kuin minä. Minä tavoittelen vakavaa suhdetta ja yksiavioista sieluja värisyttävää rakkautta. Mutta voiko olla, että Santiago nauttii minun kivasta seurastani tavoittelematta mitään sen kummempaa? En saa jäädä pelkojeni orjaksi ja vetäytyä tapaamasta kiinnostavaa ihmistä siksi, että pelkään hänen katoavan elämästäni, tai pettävän odotukseni. En voi ajatella, että koska hän muistuttaa Javieria niin monessa asiassa, että hän olisi samanlainen kaikessa. Tämä on nyt juuri se asia, jossa minun on osoitettava oppineeni jotain menneistä kokemuksista. Minun on otettava rauhallisesti ja annettava asioiden edetä omalla painollaan. Tunnustellen ilmapiiria ja välejämme tapaamistemme yhteydessä. Kuitenkaan hätäilemättä tai säikäyttämättä toista. Eikä nämä asiat pyöri mielessäni ollenkaan silloin kun olemme yhdessä. Ei mielessäni edes käy se, että  aloittaisin keskustelun suhteemme tilasta. Mutta ehkä joku kerta on sen aika. Ehkä Santi yllättääkin minut ensin. Vetoan siihen, että deittiprofiilissani olen yksiselitteisesti ilmoittanut etsiväni vakavaa parisuhdetta. Sitä ei voi ymmärtää väärin. Eikä Santin kaltainen ihminen kai sitä hyväksikäyttäisi. Miksi hän olisi pyyhkäissyt oikealle. 

Tapaamme tänään ja olen innoissani. Ehkä vähän rauhallisemmalla tavalla, kuin aikaisemmin. Mutta silti olen. Tunnen perhoset vatsassa. Taas kerran kaikki on sujunut sovitusti. Ei pelkoa siitä, että hän perääntyisi. Olen voinut rohkeasti ehdottaa jotain mitä itse haluan tehdä, ja Santi on suostunut siihen hymyillen. Me menemme ulos julkiselle paikalle. Elokuviin. Halataan ja ehkä pussataan. Ja sitten odotan innolla, että päädymmekö hänen luokseen yöksi. Toivon, että päädyttäisiin. Haluaisin niin kovasti nukkua arkiyön hänen kanssaan. Se olisi taas yksi askel eteenpäin. Yhteinen arki-ilta ja -aamu. Ei viiniä. Ihan selvinpäin. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan kenenkään kanssa. Se tuntuu sellaiselta kivalta testiltä siitä, millaista normaali yhteiselo voisi olla. Intoilen ja haaveilen vähän. Mutta koitan pitää jalat maassa. Sehän se olikin, mikä piti muistaa. Jalat maassa. Ei haittaa vaikka tulisin yöksi omaan sänkyyn. Ei haittaa vaikkei tämä onnistuisi. Silti olisin saanut taas upean treffielämyssarjan kokemuspankkiini. Seliseli. Olen onnistunut pysymään treeniohjelmassani. Olen jäänyt koukkuun venyttelyyn. Raajat tarvitsevat sitä. Selkää ei ole särkenyt enää lähes laisinkaan sen jälkeen, kun olen aloittanut kotijumpat. Cat and cow, cat and cow. Sillä aloitan aina aamuni. Olen myöskin jota kuinkin pysynyt paremmassa ruokavaliossa. Sipsien ja lihapiirakoiden sijaan olen syönyt kaurapuuroa ja vatsaystävällisiä jogurtteja. Ehkä huomaan jonkun eron painon kertymisessä. No, tietysti painoa kertyy eri tavoin jos herkuttelen puurolla, kuin jos ahmisin juustonaksuja. Mutta muuten ruoansulatusjärjestelmäni on edelleen sekaisin tästä äkillisestä muutoksesta. Muutosvastarintaa, vaikka kyseessä pitäisi olla selkeä parannus! Ärsyttävää, mutta aika sivuseikka kaiken muun keskellä. Olen käynyt lääkäreillä ja testeissä, koska vainoharhaisuuteni muutoin uskottelee minun olevan jotenkin sairas. Mutten kai ole. Ainakaan fyysisesti. Uskomatonta, että se äkillinen havaintoni ylävatsan toiminnallisesta häiriöstä saattoi osaltaan vaikuttaa kokonaan ahdistuksen käsittelyyn. Ahdistusoireeni katosi heti, kun olin ottanut ensimmäisen lääkkeen tähän vaivaan. Pienistä asioista koostuu isoja kokonaisuuksia. Ehkä näistä pienistä tapaamisista koostuu alku jollekin suurelle.