let's wine

Tiistaina oloni on iltapäivää kohden aika väsynyt ja jopa paleleva. Jäseniä särkee! Makoilen työpäivän jälkeen peiton alla sohvalla päättäen ottaa päiväunet. Laitan ajastimen soimaan neljänkymmenen minuutin päähän. Pieniä värähdyksiä lievästä ahdistuksesta soljuu lävitseni. Hyvin varovaisesti. Ei mitään sellaista, mikä saisi minut ryntäämään apulaatikolle. Koitan pitää silmät kiinni ja nukahtaa hekeksi, mutta yhtäkkiä tunnen oloni haikean nostalgiseksi. Ulkona on sateista ja fiilis on sellainen mukaromanttinen. En saa pidettyä silmiäni kiinni, kun mielessäni alkaa pyöriä pari kivaa uutta tinderiä. Ja Nino! Yhtäkkiä minulle tulee taas huono omatunto siitä, miten vähän olen arvostanut Ninoa ja sitä, miten paljon hän pitää minusta. Koska hän on niin mieletön tyyppi! Hän on takuulla yksi niistä, joita sitten joskus haikeana katselen, kun poden sydänsuruja taas jonkun häntäheikin kadottua elämästäni. Pian varmasti Ninolla on sellainen pikkukokoinen näpsäkkä brunette kainalossa. Nino tekisi juuri sellaisia kunnollisia, mutta humoristisia parisuhdepäivityksiä someen jonkun kanssa. Hassuja kuvia, joissa tehdään yhdessä jotain kivaa. Kokataan tai lenkkeillään. Vain parhaita ruokia parhailla resepteillä. Lenkkeillään yhtenevissä tuulipuvuissa, mutta ne puvut ovat hienoimmat mitä mistään löytyy. Nino on hyvin laatutietoinen ja on monesti puhunut minulle minuuttitolkulla pukujen silkkilaaduista. Hah, se on suloista. Täydentäisimme toisiamme tässä asiassa aika hyvin. Nino kohtelisi aina kumppaniaan kuin kukkaa kämmenellä. Yllättäisi pienillä lahjoilla pyytämättä (kuten on minullekin tehnyt). Hän näkisi vaivaa toteuttaakseen toisen toiveet. Nino on uskomattoman tasapainoinen ja järkevä ihminen. Ja hieman kuivakan huumorintajunsa takana hän on intohimoinen ja tunteellinen tyyppi, joka vain haluaa tehdä jonkun onnelliseksi. Ja kaikista naurettavinta ja hirveintä on se, että olisin varmasti häneen päätäpahkaa rakastunut, jos hän olisi pitkä. Lähetän Ninolle kivan viestin, jossa toivotan onnea tärkeään työtapahtumaan. Ja tietysti Nino vastaa iloisena heti. Vaihtelemme muutamia viestejä liikunnasta ja syksystä, ja päätän, että jos en ajaudu sekaantumaan kehenkään tässä lähiaikoina sen syvemmin, niin vietän hänen kanssaan enemmän aikaa. Ehdotan vaikka leffailtaa. Hänen tai minun luonani. Juodaan vähän viiniä ja syödään jotain hyvää. Olemmehan ystäviä! Ja olen ihan varma, että jos onnistuisin tajuamaan Ninon arvon ja ihastumaan häneen, niin minä olisin se joka jäisi nuolemaan näppejään. Nino ansaitsee jonkun tasapainoisen ja kiltin ihmisen. Ehkä pelkäänkin, että hän tajuaa sen?

Minuun siis iskee aina vähän väliä tämä syksyinen kainalonkaipuu. Ja silloin kaikki näyttää vähän romanttisemmalta. Enkä ole ainoa. Jopa se ilkikurinen matchi, joka on ilmoittanut minulle ettei etsi parisuhdetta, ehdottelee nyt Netflix & chill -iltaa. Hauskuutan häntä kertomalla miten jotkut vastaavat illat ovat kohdallani sujuneet, mutten vieläkään sovi tapaamista hänen kanssaan. Sehän olisi täysi kamikaze, vaikka jälkikäteen hän onkin selitellyt, että tietysti kaikki on mahdollista! Kunhan ensin tulet yökylään! Sen sijaan juttelen tuon uuden tinderin kanssa, joka muistuttaa kuvien perusteella ulkoisesti hieman Carlosia. Tämä henkilö on myös peräisin tulisesta kulttuurista. Vähän vastaavasta kuin Javier. Ja Carlos. Ja eräs toinen, jonka kulttuuritaustan olen jättänyt juttujeni ulkopuolelle. Ehkä heihin vetoaa tällainen puhelias blondi? Latinot ovat tottuneet vahvoihin naisiin, eivätkä säikähdä avointa luonnettani. Ja kokevat ehkä vaaleuden eksoottiseksi ja siksi innostuvat minusta niin usein? Oli mitä oli, niin tunne on selkeästi molemminpuolinen, koska kerta toisensa jälkeen tulen juttuun heidän kanssaan. Ja taas olen aloittanut tutustumisen tähän kivaan mieheen, josta en oikeastaan tiedä yhtään mitään. En tiedä hänestä mitään, koska juttumme ovat keskittyneet lähinnä nokkeliin vitseihin. Eli juuri siihen mistä minä pidän! Tutustutaan toiseen tietämättä hänestä mitään käytännön faktoja. Niihin päästään kyllä jos vain ensin tulemme toimeen persoonatasolla. Ja tähän saakka pidän Santiagosta. Hän on hauska ja suorapuheinen. Ja nytkin hän ehdottaa tapaamista. Tällä viikolla. Jos hän valitsee drinkkipaikan, niin minun pitäisi tulevaisuudessa valita ruokaravintola. Hah, sopii. Ja kas vain, minulla on keskiviikkoillaksi sovittuna ensitreffit. Ai miten romanttiselta se tällä kertaa tuntuu. Kotoisa hämärä ravintola, jossa voin siemailla punaviiniä ja hymyillen heittäytyä keskusteluun tumman ja tulisen miehen kanssa. Hahaa, katsotaan miten paljon todellisuus tulee poikkeamaan tästä mielikuvasta. Nukahdan tiistaina hyvänmielisenä, mutta hieman päänsärkyisenä rauhattomaan uneen. Olen herännyt keskellä yötä ja luullut, että vieressäni oleva tyynykasa on joku yövieras. Ja muistan nähneeni taas jotain jännittävää seikkailu-unta, jota en kuitenkaan enää pysty palauttamaan mieleeni. Aamulla olen kuin olenkin noussut sen verran aikaisemmin, että ehdin tehdä pikaisen venyttelyohjelman ennen työpäivää. 

Tunnelma on keskiviikkona samanlainen kuin edellispäivänä. Romanttisen harmaa ja odottava. Huomioni kiinnittyy taas siihen, että Javier on ollut somessa keskellä yötä. Kuten eilenkin. Se pistää silmään, koska se on niin harvinaista. Ohimennen mietin, että onko hänellä lomaa. Tai jotain huolia. Mutta mielessäni ei edes käy se, että kysyisin häneltä jotain. Ei tarvitse. Olen jotenkin enemmän yli hänestä kuin aiemmin tähän asti. Ihanan vapauttavaa. Minun ei tarvitse tietoisesti yrittää vältellä ajatuksia hänestä.  Mutta en myöskään ole valmis olemaan puhtaasti kaveri häntä kohtaan. Ja miksi pitäisikään. Me emme olleet pelkkiä kavereita. Me olemme toistemme ex-rakkauksia. Ainakin melkein. Ja se tuntuu minusta arvokkaalta. Arvokas kokemus ja muisto. Hän tulee muistamaan minut aina. Ja minä hänet. Kun ajattelen häntä, niin tunnen lievää sääliä. Siis siitä, että hän oli niin sokea itselleen keskellä tilannettamme. Mutta se oli välttämätöntä, jotta asiat menevät niinkuin pitää. Muuten minäkin olisin langennut lähtemään väärään suuntaan. Salaa toivon, että minä olisin se tapaus, joka jää kaivelemaan hänen mieltänsä. Se, jonka kohdalla hän toivoisi toimineensa toisin. Mutta ehkä pian tuollaisella asialla ei ole minulle mitään merkitystä. BLING. Vahvistamme illan aikataulun Santiagon kanssa. Tänään minulla on ensitreffit! Ja se tuntuu kivalta. Ensin käymme Elinan kanssa vaihtamassa viimeisimmät kuulumiset lasillisten ääressä. Ja siitä minun on hyvä suunnata tapaamaan tämä uusi tuttavuus. Odotan juttumme luistavan hyvin. Pidetään odotukset siinä. Haluan käydä treffeillä pitääkseni kaikki mahdollisuudet avoinna. En halua kiirehtiä, mutta ei minulla ole mitään syytä olla tapaamatta uusia ihmisiä. Kuka tietää, milloin joku näistä jää taas elämääni ystävänä tai ihastuksen kohteena. Olen nyt Uudella Aikakaudella tavannut muutamia kivoja miehiä, joista ketään en ole tavannut toista kertaa. Yhden olisin voinut tavata, mutta hänestä en ole kuullut enää yhtään mitään. Vähän tylsä ja kankea aloitus deittailu-uralleni. Mutta ehkä juuri sopiva. Hitaasti hyvä tulee. Välillä oloni on ollut vähän nolo. Miksei kukaan olekaan ollut kiinnostunut minusta enempää! Mutta olihan tällaisia ekoja ja vikoja kohtaamisia paljon pari vuottakin sitten, jolloin kävin treffeillä paljon enemmän. Jos ei vaan suurempi kiinnostus herää, niin mitä turhia tuhlaamaan aikaa.