Santi johdattaa meidät (minä valitsen sitten seuraavan paikan!) pieneen, kivaan ravintolaan, jossa olen käynyt kerran aikaisemmin. Ehkä juuri tismalleen vuosi sitten. Jukan kanssa! Istumme jopa ihan samaan pöytään. Ja minä istun tismalleen samalle puolelle pöytää. Tuolloin intoilimme Jukan kanssa tulevasta matkastamme kaukomaille paratiisiin. Muistan kuinka koko matka tuntui ihan fantasialta, joka ei voisi toteutua. Selailimme puhelimillamme hotelleja ja nähtävyyksien kuvia, enkä meinannut uskoa, että pääsen sinne oikeasti. Mutta reissu toteutui ja se oli upea. Ja sen jälkeen minne tahansa matkustaminen ei enää tunnukaan kohdallani mahdottomuudelta. En juurikaan päässyt matkustelemaan lapsena tai nuorena. Ja edellisessä pitkässä suhteessani emme koskaan päässeet Eurooppaa kauemmas. Jotenkin en ole koskaan osannut kuvitella itseäni minnekään sellaiseen paikkaan, jonka maisemat näyttävät photoshopatuilta. Tuntui ikäänkuin se lähteminen ei olisi ollenkaan itsestäni kiinni. Mutta nyt kun oikea kaukomatka toteutui ensimmäisen kerran, niin minusta tuntuu, että voin lähteä ihan minne vain. Eihän se vaadi kuin pari klikkausta säästämisen lisäksi. Se on täysin minun päätettävissäni. Voimaannuttavaa ja valtaannuttavaa. Ja sama ajatusrakenne pätee kai jollain tasolla myös näihin suhdejuttuihin. En kykene vielä ihan täysin uskomaan sitä, että minä voisin suunnitella seuraavaa isompaa lomamatkaa rakastuneena jonkun mahtavan tyypin kanssa. En osaa kuvitella sitä, että kerron parisuhdestatukseni olevan jonkin muu kuin sinkku. Mutta sitten saan muistutuksia näistä tulevaisuuden mahdollisuuksista onnistuneiden kohtaamisten kautta. Ja kaiken tämän kohinan taustalla tiedän, että mikä vain on mahdollista. Ja osittain se on kiinni minusta itsestäni. Ihme kyllä. Minua ei haittaa laisinkaan, että istumme siinä samassa ravintolassa. Minulla ei ole jostain syystä mitään erityistä tunteita herättävää yhteyttä menneeseen Jukan kanssa. Tilaamme annokset ruokaa, jotka tulevat pöytään nopeasti. Ehkä tilasin saman annoksenkin viimeksi? En voi olla ihan varma. Mutta ruoka on mausteista ja hyvää. Kyselen Santin työpäivästä ja kerron omastani. Juttelemme luontevasti kaikenlaisesta pienestä. Ihan pikkuruisen hetken olen näkevinäni pienen ujouden tai muun erilaisen tunteen Santiagon silmissä, mutta ehkä olen väärässä. En jaksa syödä koko annosta loppuun ja ollessamme valmiita Santi tilaa yhteisen laskun, jonka hoitaa. Herrasmiehenä tietysti. Ja minä sanon, että tarjoan sitten jälkkärit.
Ulkona ripottelee vettä ja laitan hupun päähäni. Tarkoituksenamme on etsiä kiva baari, jossa voimme juoda jälkiruokajuomat. Keskustelemme tihkussa kävellessämme myös kakunsyömisoptiosta, mutta säästämme sen kokemuksen myöhemmäksi. Moni pubi näyttää olevan ihan täynnä, emmekä jaksa jonotella istumapaikkoja. Ehdotan jotain minulle ennestään tuttua syrjäisempää paikkaa, mikä sopii Santille, ja sinne kävellessämme Ricky tulee meitä vastaan jonkun vanhemmalta näyttävän naisen kanssa. Olen törmännyt sattumalta Rickyyn aika monestikin juuri tuolla alueella. En ole varma huomaako hän minua, enkä ehdi ajatella asiaa sen enempää sillä hetkellä. Löydämme Santin kanssa tilaa teollisuushenkisestä hämärästä baarista, jossa viimeksi vietin hauskaa iltaa Ilen ja muiden ystävien kanssa. Tilaan meille juomat ja istumme molemmat vierekkäin sohvalle baaripöydän ääreen. Musiikki soi aika kovalla ja arvioimme iloisina paikan sisustusta. Santi laittaa käden reidelleni ja nojautuu antamaan minulle suudelman. Ja se tuntuu minusta kivalta. Siellä ihmisten edessä julkisella paikalla. Voisin ihan hyvin tehdä niin useammin. Silti vilkaisen paikan läpi tarkistaen onko siellä ketään tuttuja. Ei se kai mitään haittaisi. Eikä ehkä vaikuttaisi mitenkään käyttäytymiseeni. Mutta tilanne on pitkästä aikaa aivan uusi! Juomme lasit tyhjiksi, emmekä tahdo tilata enempää ylikalliita juomia, joten tyytyväisinä heitämme takit päällemme ja suuntaamme yhteisymmärryksessä kohti Santin pelkistetyn siistiä asuntoa. Hänen luonaan kuuntelemme musiikkia olohuoneen suurella sohvalla makoillen ja viiniä laseista hitaasti siemaillen. Välillä nousen katsomaan ulos suuresta ikkunasta ja kerron Santille mistä uskon hänen naapureidensa juuri nyt keskustelevan. Emme pääse yhteisymmärrykseen siitä minkä väriset housut vastapäisen rakennuksen naapurilla on jalassa, ja meillä on hauskaa. Kumpikin saa laittaa omia lempibiisejään vuorotellen soimaan. Mutta totta puhuen en välitä niin kauheasti musiikista. Vaan siitä, miten kivalta tuntuu, kun Santi yhtäkkiä vetää sukat pois jaloistani ja ilahtuu kauheasti kun näkee kirkkaalla värillä lakatut kynteni. Vitsailemme jotain siitä, kuinka ulkokuori voi olla hillitty, mutta pinnan alta löytyy jänniä salaisuuksia. Emme kiirehdi mihinkään, vaan juttelemme kaikesta kepeästä toisiamme aina välillä suudellen ja koskettaen. Sitten jossain vaiheessa Santi vetää minut mukanaan sängylle, ja kaikki tuntuu menevän juuri niinkuin pitääkin. Riisumme toisiamme hitaasti joka sekuntista nauttien. Santi on avoimen kiihkeä. Ja vaikkei hän saisi oloani pieneksi kävellessämme vierekkäin kadulla, niin hän todella tekee sen sängyssä. Pyörimme lakanoissa toinen toistemme päällä, ja koko tilanne tuntuu kestävän kauan. Eikä se haittaa. Sitten käymme vuorotellen pesemässä hampaat ja sammutamme valot. Ja sitten vielä toistamme illan parhaan osuuden toiseen kertaan pimeässä. Ollessani Santin päällä en voi sille mitään, että lähes samantien hän saa minussa aikaan reaktion, jonka seuraksena kaikki on sekunnissa kauhean märkää. Minua naurattaa ja nolottaa, vierähdän hänen vierelleen ja huumorin varjolla sanon, että jos ei hän tule niin minä tulen sitten. Ja Santi vastaa hymyillen, että ladies first, ennen kuin siirtyy päälleni selkääni pussaillen.
Herään yöllä viideltä täysin pirteänä. Olemme nukkuneet toisistamme kevyesti kiinni pitäen. Pidän siitä miten voin painautua kiinni Santiin ja ottaa hänen kädestään kiinni. Kun Santi vaihtaa asentoa hänen kätensä silittää kevyesti kylkeäni. Tuntuu siltä, että olisimme tunteneet paljon kauemmin kuin kolmen tapaamisen verran. En saa enää unta, vaan mielessäni pyörii kaikenlaiset prinsessaunelmat siitä, mitä kaikkea me voitaisiin vielä Santin kanssa yhdessä tehdä. Näen jo itseni matkalla hänen kotimaassaan, ja meidät tilaamassa yhteistä kakkupalaa kahvilassa, jossa voisin lukea hänelle kääntäen ääneen uutisotsikoita. Tajuan, etten tiedä hänen sukunimeään, joten en harmikseni pysty sommitella itselleni vielä uutta nimeä. Mutta muuten annan ajatusteni lennellä vapaasti vaaleanpunaisissa pilvissä. Olenhan niin tehnyt monta kertaa aiemminkin monen eri tyypin kohdalla, ja osaan kyllä palata taas maankamaralle. Kai. Viimein Santi alkaa heräillä ja silittää selkääni. En sano, että olen jo ollut pitkään hereillä. Halailemme hyvin kevyesti ja petyn (ihan ihan vähäsen), kun Santi ilmoittaa menevänsä suihkuun, emmekä ota heti uusintaa viime yöstä. Ajatuskin siitä saa posket kuumottamaan. Sillä aikaa kun hän on suihkussa ehostan vähän kasvojani ja harjaan hiukseni ennen kuin pujahdan takaisin sänkyyn. Kun Santiago tulee aamupesulta menen itse puolisuihkuun ja hammaspesulle. Ensin olen kysynyt luvan käväistä suihkussa ja Santi katsoo minua ilkikurisesti sanoen, että tottakai voit käydä! Santilla on menoa parin tunnin päästä. Mutta siihen asti voimme ottaa ihan rauhallisesti. Kaadamme punaviinipullon loput laseihimme aamiaiseksi ja vitsailemme myhäillen siitä, kuinka kuohuviini sopisi paremmin aamupalapöytään. Onneksi ei ole kauhea kiire. Laittaudun kevyesti peilin edessä ja Santi halaa minua takaapäin. Tuntuu ihanalta. Sitten loikoilemme sohvalla toisiamme läheltä kasvoihin katsoen ja puhuen horoskoopeista ja kaikesta sellaisesta hymyilyttävästä. Olen huomannut paljon yhtäläisyyksiä Santin ja Javierin välillä. Enkä ylläty ollenkaan, kun saan kuulla, että heillä on lähes sama syntymäpäivä. Eikä asia sinänsä vaikuta minuun, mutta mietityttää hieman. Tämän merkin edustajat ovat tunnettuja uskollisuudestaan, itsetietoisuudestaan ja tulisuudestaan. Ja olen ihan varma, että terveinä ja tasapainoisina yksilönä he ovat loistavia osapuolia parisuhteessa. Tärkeää heille on olla ohjaksissa ja arvostettuja. Ja pitää kiinni palasta itsenäisyyttään. Ja vaikka tietysti näihin asioihin tulee suhtautua taas tietyllä kepeydellä, niin kenties olen oppinut jotain viettäessäni aikaa Javierin kanssa. Minähän opin kantapään kautta, miten hän inhoaa olla väärässä. Ja miten tärkeää Javierille oli saada olla aloitteentekijä. Omassa aikataulussaan. Miten hän ahdistui ja alkoi epäillä suhdettamme, jos minä ryhdyin innokkaammaksi osapuoleksi. Kenties nyt voin jo heti antaa tilaa Santille. Santille, jonka itsevarmuus on toivottavasti paremmissa kantimissa, kuin Javierilla. Heikkoutena näillä henkilöillä on mustasukkaisuus, kylmyys ja herkkä suutahtaminen. Mutta siihenhän olen jo tottunut. Javier antoi välillä vahingossa mustasukkaisuutensa lipsua kovan kuoren läpi. Hän voi olla uskomattoman kolea arvostellessaan minun heikkouksiani häpeilemättömästi ja ylimielisesti. Aina aika ajoin hän ärsyyntyi pikkuasioista, joita sanoi epävarmuudeksi tai osaamattomuudeksi. Mutta olisin kestänyt nämä piirteet. Olisimme oppineet kinastelemaan ja sivuuttamaan toistemme epäviehättävät piirteet. Ja oppineet luottamaan toistemme tunteisiin. Mutta oli muita seikkoja, joita en olisi voinut sietää. Haluaakohan Santi olla yksiavioinen?
Tietysti astrologia myös sanoo, että olemme ehkä maailman huonoin matchi. Minä olen haihattelija, jonka absurdit jutut saattavat saada toisen väheksymään minua. Minä olen se, joka lankeaa tunteellisuuteen siinä vaiheessa, kun toinen tahtoo vain nauttia fyysisestä yhteydestä. Lähestymme rakkautta ihan eri tulokulmista emmekä ymmärrä toistemme näkemyksiä. Niinhän meillä kävi Javierin kanssa. Javierin, joka oli kyllä äärimmäisen luotettava, mutta hämäävän intohimoinen ja itsenäinen. Se joka pyöritteli usein silmiään hassuille jutuilleni. Eikä uskaltanut edetä kovinkaan montaa askelta fyysisestä yhteydestä eteenpäin minun jo ollessa ihan valmis mihin tahansa. Hän oli palavan kuuma sängyssä, mutta kesti kauan osoittaa hellyyttä kosketuksella seksin ulkopuolella. Sitä ongelmaa ei tunnu Santilla olevan. Ja eihän me näitä juttuja tosissaan otettukaan! Ja sitä paitsi, uskon, että meillä oli kaikki potentiaali olemassa Javierin kanssa. Vaati kauheasti aikaa, että aloimme todella ymmärtää toisiamme. Ja nähdä sen pinnan alle. Mutta se osittain ehti tapahtua. Juttu vain tössäsi yksityiskohtiin, joihin emme voineet vaikuttaa. Ja sitä paitsi, minun luonteeseeni kuuluu vahvasti ihmeisiin uskominen ja valtava halu olla poikkeus tilastossa. Siksi näen tällaisenkin asian ratkaistavana haasteena. Tilaisuutena näyttää, että mahdottomasta voi tulla mahdollista. Ja sitä paitsi emme me nyt ole vielä hääkirkkoa varaamassa. Me emme ole kertaakaan puhuneet siitä, mitä Santiago oikein on etsimässä. Ja saatan pudota kohta kovaa ja korkealta. Mutta eikös tässä siihenkin olla jo pikkuhiljaa totuttu. Pelottaa kyllä oikeasti, että saako ahdistus nyt syitä hyökätä taas pian kimppuuni. Minun on pakko hillitä ajatuksiani ja odotuksiani ja muistaa, että voin ihan hyvin jatkaa itsekseni ja tavata monia hienoja ihmisiä, jos juttu ei kehity Santin kanssa. Se voi kuitenkin pian olla vaikeaa. Etenkin kun hetki sen jälkeen, kun olemme eronneet toisistamme lauantaina, on Santi lähettänyt minulle viestin, jossa toteaa nauttineensa viime yöstä. Olen yhtä hymyä kun kuljen viettämään hauskaa vapaailtaa ystävieni luokse. Olemme sunnuntaina vaihdelleet muutamia viestejä, joista viimeisessä Santi ilmoittaa jostain herkusta, jota löysi kaupasta, ja jota tahtoo minun ehdottomasti maistavan. Ja lupaan maistaa.
Haluamme siis ilmeisesti kumpikin tavata toisemme vielä. Mutta siinäpä onkin kaikki mitä tiedän. Huomaan jo alkavani vähän vilkuilla kelloa jos Santi ei vastaa nopeasti viestiini. Ja huomaan pohtivani sitä, kuinka minun ei nyt kannattaisi heti ehdotella tapaamista, etten vain ahdista häntä kauemmas. Inhottavaa edes ajatuksen tasolla alkaa langeta mihinkään peleihin ja turhaan stressiin. Minun on selviteltävä tarkemmin mitä hän minusta haluaa, jos vielä tapaamme. Ja pidettävä jäitä hatussa. Ja olla lankeamatta leikkeihin. Täytyy tehdä mikä tuntuu oikealta. Tämähän on täysin tyypillistä ailahtelua minulle, ja koko tilanne voi kääntyä päälaelleen hetkessä. Vaikka nyt koen kaikenlaisia lämpimiä tunteita häntä kohtaan, niin tiedän, että ne voivat muuttua mihin vain suuntaan nopeastikin. Minun mottonihan on olla kärsivällinen ja cool. Ja nyt on taas näytönpaikka osoittaa, että pystyn siihen. Mutta silti olo on kärsimätön vielä ainakin tänään. Olen laittanut tinderin viesti-ilmoituksen pois päältä ennen tapaamistamme Santin kanssa, enkä tiedä haluanko mennä katsomaan mitä siellä on. Olen lauantaiyönä kieltäytynyt menemästä Ninon luokse yöksi juhlimiseen vedoten. Olen tutustunut astetta paremmin kaveriporukkamme kivaan kundiin, joka yllätti minut syvällisillä jutuillaan taannoin. Mutta en halua viritellä mitään näistä jutuista ennen kuin olen selvillä jutustani Santiagon kanssa. Ennen kuin tiedän, mitä oikeasti hänestä ajattelen. En voi luottaa näihin hetkessä syttyviin tunteisiini liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti