Kohta sataa

Aloitan perjantaiaamun nousemalla sängystä jo aika rutiininomaisesti ennen kuin oikeasti pitäisi. Juuri nyt en voi uskoa, että olen vielä jokin aika sitten torkutellut herätyskelloa viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka, ja sitten rynnännyt sekuntipelillä töihin. Koko päivä alkaa aivan erilailla, kun venyttelen rauhassa sänkyä pedatessa ja mietin siinä samalla, että minkä verryttelyohjelman tekisin. Kokeilenko jo tehdä ihan itse vai otanko videon tueksi (mielummin katson videota). Pystyn usein vähintäänkin vartin verran keskittymään vain itseeni ja hetkeen. Rauhalliseen hengittelyyn. Silmät kiinni tunnustelen selkärankaa ja niveliä, joita venyttelen. Opettelen avaamaan sydämeni (rinta ulos, vatsa sisään) ja pitämään hartiat alhaalla. Siihen jää koukkuun. Sitten laitan musiikin päälle ja pukeudun. Tänä aamuna olen pessyt sattumalta lattiat, koska aikaa ja energiaa oli niin mukavasti. Ei ahdista. (Ah, kiitos.) Kuljen hymyillen töihin. Aurinko ei paista tänään, mutten melkein edes huomaa sitä. Koska oloni on sisältä päin niin valoisa. Tämäkö on taas se normaali olotila, josta pitäisi pystyä nauttimaan joka päivä. Tällaistako se elämä olikaan ilman ahdistusta. Se vain katosi. Taas pääsin tähän siunattuun olotilaan syystä tai toisesta. Tietysti siihen tänään vaikuttaa se, että olemme sopineet treffit illaksi Santin kanssa. Se, että torstai-iltana, hän on laittanut minulle kivoja viestejä, kun itse olen menestyksekkäästi päättänyt keskittyä jumppaan ja siivoukseen. Uuden huuhteluaineen testailuun ja vaatekaapin järjestelyyn. Kirjahyllynreunojen pölyjen pyyhkimiseen ja tyynyjen sommitteluun sohvalla ja sängyllä. Ehkä ihan vähän ajatellen sitä, että kenties joku päivä Santi (tai joku!) tulee kylään minun luokseni. Ja kun hän illalla ottaa minuun yllättäen yhteyttä (no ihan vähän mietin asiaa), niin hymyilen ja tunnen kuinka pahaenteisyys loistaa poissaolollaan. Santi lähettää jonkun hauskan irrallisen jutun, ja ilahdun siitä, että hänkin osaa ottaa yhteyttä ilman mitään järkevää sisältöä. Olen kyllä meistä se monisanaisempi. Sellainen, jolla on ehkä tarpeettomankin usein joku hauska kommentti sanottavana itse asian ohi. Ja useimmiten Santi pysyy järkevänä ihmisenä useammin itse asiassa. Eikä se minua haittaa niin kauan kun ei häntäkään. Hyvillä mielin, puhtaassa nätissä asunnossani menen nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Ja herään iloisena perjantaihin. 

Töihin päästyäni aloitan keskustelun pitkäaikaisen kaverini Singhin kanssa. Tällä kertaa (taas?) puheenaiheena ovat järjestetyt avioliitot. Hyvä fiilikseni on valunut läpi näppäimistöltä toiselle puolelle maailmaa, ja Singh heti arvaa, että minulla on illalla treffit. Ja hän vastaa ilooni lähettämällä huumorikuvan, jossa epätoivoinen deittailija päätyy vanhempien avulla järjestettyyn avioliittoon. Olen aiemmin nähnyt upeita hääkuvia Singhin siskon häistä. Hänen avioliittonsa oli järjestetty. Ei siksi, että vanhemmat olisivat tahtoneet naittaa nuoren tyttärensä kymmenestä lampaasta naapurin ukolle. Vaan koska sisko oli ihastunut nuoreen mieheen ja halusi olla ihan varma, että tekee oikean ratkaisun. Siispä nuoripari oma-aloitteisesti pyysi vanhempiaan aloittamaan järjestetyn avioliiton prosessin. Singh kertoo, että usein aloite järjestettyyn avioliittoon tulee asianomaiselta itseltään. Joko siten, että sopiva puoliso on jo kiikarissa. Tai jos aiempi rakkausliitto on päätynyt eroon, tai kun kumppania ei muuten vain tunnu löytyvän. Prosessi on niin luotettava (näissä ylemmissä piireissä), että moni epävarma nuori haluaa käydä sen läpi, ennemmin kuin hypätä riskialttiina nähtyyn rakkausliittoon. Mitä enemmän Singh puhuu asiasta, sitä enemmän sitä ymmärrän. Prosessin aikana kummankin avioliittoon tahtovan osaisen perheet tapaavat useita kertoja ja käyvät läpi kaikki tärkeät asiat. Taustat tutkitaan tarkoin. Samoin kuin se, miten yhteensopivat ovat parin elämänkatsomukset, varallisuudet, luonteenpiirteet ja tulevaisuudentoiveet. Se on kuin Ensitreffit alttarilla -perhe edition! Tuntemattomien ammattilaisten sijaan, sopivan kumppanin sinulle kartoittaa perheesi. Taloudellisen hyödyn hakeminen ei yleensä ole näissä tilanteissa riski, sillä ainakin Singhin perhe kuuluu varakkaaseen yläluokkaan. Singh kertoo, että prosessi kesti siskon tapauksessa viisi kuukautta, ja kumpikin suku antoi avioliitolle siunauksen. Sen jälkeen he tarkistivat tähdistä mikä tulisi olemaan seuraavan vuoden aikana onnekkain ajankohta häille. Ja sitten juhlittiin kolmepäiväisiä häitä, jotka tulivat maksamaan Singhin (ja toisen puolison?) perheelle noin 15 000 euroa. Kuvissa uskomattoman kaunis intiatar hehkuu onnea komean aviopuolisonsa vieressä. Ja Singh sanoo, että he ovat onnellisia.

Singh kertoo myös serkustaan, joka tahtoi vanhempiensa järjestävän hänelle avioliiton, kun ensimmäinen rakkauteen perustunut liitto kariutui. Intiassa puhutaan paljon siitä, kuinka on parempi rakastaa häiden jälkeen, kuin ennen häitä. Kaiken tulee lähteä ystävyydestä. Right on! Serkun kohdalla koko prosessi kesti kaksi vuotta. Perhe tapasi ja tutki lukuisia morsianehdokkaita, kunnes täydellinen nuori nainen tuli vastaan. Myös avioon tahtova pari tapaa toisiaan ennen häitä ja varmistaa, että viehtäys on molemminpuolista ja ystävyys alkaa kehittyä. Singh kertoo, että intialaiset näkevät rakkausliitot hyvin epävarmoina niiden korkeiden avioerotilastojen vuoksi. Hän näyttää minulle oppimateriaalia, joka toteaa, että järjestetyssä avioliitossa odotukset ovat usein alhaisemmat ja siksi ne ylittyvät avioliittoon astuessa. Kun kaikki tärkeät asiat on jo selvitetty ja perheet ovat vakuuttuneet parin yhteensopivuudesta, on yhteiselo usein hämmästyttävän helppoa. Kun taas rakkausliitoissa odotukset ovat usein liian korkealla ja tulevat alittumaan. Makes sense! Ainakin tavallaan. Minusta tuntuu kauhean turvalliselta, että näissä piireissä nuoret aikuiset ovat vapaita (ainakin tässä tapauksessa) kokeilemaan siipiään deittimaailmassa ja voivat halutessaan jälkikäteen turvautua vanhempiensa neuvokkuuteen. Tietysti tätä väärinkäytetään paljon. Ja tietysti tarkoin suunnitelluistakin järjesteyistä liitoista löytyy kauhukertomuksia. Mutta Singh on todella tasapainoinen ja ihana ihminen. Hän on jakanut minulle perhealbumejaan, joissa hänen onnellisen näköiset vanhempansa hymyilevät toisiaan silmiin katsoen kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin kun heidät oli löydetty toisilleen omien vanhempiensa avulla. Jotenkin romanttista ja kaunista. Singh kertoo, että intiassa järjestetty avioliitto on kulttuuriin sidottu juttu, joten siksi myös kristityt ja muiden uskontojen edustajat käyttävät systeemiä hyödykseen. Mietin, että aiokokohan Singh turauvuta joku kerta vanhempiensa tukeen tässä asiassa. Mutta ainakin vielä toistaiseksi hän hän on tapaillut toinen toistaan kauniimpia pippurisia tyttöjä, joilla on kuulemieni tarinoiden ja näkemieni screen shottien perusteella hykerryttävä huumorintaju ja vahva itsetunto. Toivon todella, että saan joskus vielä ihailla Singhin hääkuvia. Ja omiani.

Heti aamulla saan viestin Santiagolta, joka jo intoilee tapaamisestamme. Saan päättää mitä teemme illalla, ja tartun Santin varovaiseen ehdotukseen viettää koti-ilta hyvän ruoan ja viinin parissa. Lupaan viedä mukanani jotain yllätysherkkua. Toki olisin varmasti voinut ehdottaa tapaamista minunkin luonani. Mutta sen aika on ehkä sitten myöhemmin. Olisin voinut ehdottaa tapaamista jossain julkisessa paikassa, mutta me olemme tehneet sen jo pari kertaa poissulkien sen, että jotakuta pitäisi pakoilla neljän seinän sisällä. Nyt mitään muuta ei tarvitse todistella kuin yhteistä kemiaamme. Ei todistustaakan vuoksi, vaan ilon ja intohimon. Ajatus koko illasta ja yöstä kahden kesken saa samantien perhoset lentelemään vatsassani. Koko kroppaa kihelmöi. En malta odottaa, että suutelemme toisiamme maistaen kalliin viinin toistemme huulilla. Viivyttelemme varmasti tarkoituksellisesti ennen kuin hyppäämme itse asiaan, ja se luo ihanan fiiliksen koko iltaan. Laittaudun kunnolla. Tuoksun illalla ihanalta. Puhelimen voi laittaa äänettömälle ja unohtaa sen laukunpohjalle. Ennen kuin suuntaan Santin luokse, ehdin taas tavata Elinan pienillä lasillisilla viikonlopun aloittajaisiksi. Voi miten onnekkaaksi taas saan tuntea itseni. Toki tässä sivussa vastailen keiltävästi Rickyn leffailtakutsuihin. Ja kerron ystäville taas viettäväni rauhaisaa iltaa, vaikka loistavaa ohjelmaa ja seuraa olisi ollut tarjolla ilman Santiakin. Mutta olen juhlinut tänäkin vuonna enemmän kuin moni tekee koko elämänsä aikana. Ja kuka ties huomenna juhlimme jälleen. Tänään on romantiikan vuoro. Toisaalta ymmärrän niitä, joiden olen joskus kuullut sanovan, ettei heidän elämässään ole tilaa parisuhteelle. Ymmärrän sen oikein hyvin. Ja olen kiitollinen näistä sinkkuajoista, joista olen osannut ottaa aika hyvin kaiken irti.