Ja hiljaisuus laskeutuu

Olemme vaihtaneet pari viestiä Santiagon kanssa maanantain aikana siten, että ensin minä olen sanonut jotain hauskaa aamupäivällä, johon hän on lounastauollaan reagoinut neutraalisti. Ja sitten vastattuani hauskasti, saan neutraalin viestin takaisin kahdeksan tunnin päästä illalla. Joo, eikö ole taas typeää ja lapsellista alkaa analysoida jotain viestimistoimintaa. Mutta kieltämättä yhtäkkiä hän ei olekaan ollut niin hauska ja innokas, kuten edellisviikolla. Ja se tietysti tuntuu minusta siltä, että nyt kolmansien treffien jälkeen hänen valloitettuaan minut, ei kiinnostusta tarvitse enää ylläpitää niin vahvasti. Tietysti nyt mietin asiaa ääripäiden kautta, enkä tee mitään pysyviä johtopäätöksiä mistään näin hätäisesti. Mutta mietin asiaa. Ja ehkä minulle on tullut jostain tunne, että hän ei ole etsimässä samaa kuin minä. Siispä olen tämän takkuilevan alkuviikon viestinnän päätteeksi päättänyt, että jos hänestä ei kuulu mitään koko tiistaipäivänä, niin minä aion illalla suoraan kysyä, että huvittaisiko hengailla tällä viikolla. Ja pyydän ihan suoraan kertomaan jos hän on vain haluamassa pitää kevyttä hauskaa eri ihmisten kanssa, eikä sitoutuminen ole hänellä näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Eikö se ole ihan normaalia käydä nämä asiat läpi tässä vaiheessa? Meillä sujui kolmet treffit täydellisesti kuin oppikirjasta. Ja perinteisestä vanhanaikaisesta näkökulmasta katsoen, tämä olisi se hetki kun aletaan miettiä sitä, että tapaillaanko nyt enemmän vai ei. Näin ajattelin sinkku-urani alkuvaiheessa. Että jos pääsee kolmansille treffeille, niin se jo tarkoittaa molemminpuolisia aikeita suhdetoiveista. Sittemmin olen oppinut ettei niin todellakaan ole. Ja siksi kai asia täytyy vaan sanoittaa läpi. Kyllähän Javier minulle taisi sanoa tavattuamme, ettei hän hae sitoutumista. Mutta ehkä silloin hyväksyin sen? Tai haihattelin voivani muuttaa hänen mielensä (jonka sitten lopulta osittain teinkin). Mutta nyt kun minusta tuntuu taas suhteellisen tasapainoiselta, niin suojamekanismini sanoo, että tästä pidemmälle on ihan turha edetä, jos päämäärät eivät kohtaa. Vaikka olen aika palavasti haihatellut kaikkea Santin suhteen, niin nyt vielä on se hetki, kun voin perääntyä suhteellisen turvallisesti särkemättä sydäntäni. Itsepuolustuskeino! Huomaan nimittäin herättyäni tiistaipäivään, että tämä asia pyörii mielessäni. Ei välttämättä ahdistuksen tunnetta lisäten. Mutta imien hieman energiaa siltä myönteiseltä kepeydeltä, jonka siivittämänä olen jaksanut hymyillen kulkea toimistolle ajattelematta mitään tylsyyksiä. Koska minua harmittaa, jos hänen intonsa on nyt minun suhteeni laantunut, kun aluksi olin niin iloinen juuri siitä innokkaasta yhteydenpidosta. Mutta ei nyt hätäillä vielä.

Olen tietysti tahtomattani ajatuksissani päätynyt siihen, että hänellä on ollut aktiivisesti muita tapaamisia, ja nyt hänen keskittymisensä jakautuu liian moneen suuntaan. Ehkä hän muistuttaakin liikaa Javieria, joka tahtoo vain tehdä vaikutuksen kaikkiin ja ottaa heistä pinnalliset ilot irti. Se luontainen karisma ja tulisuus antaa siihen loistavat edellytykset. Kuitenkaan Javier ei koskaan ole valehdellut minulle. Joten jos näillä miehillä todella on jotain yhteistä, niin suoraan kysymällä saa varmasti suoran oikean vastauksen. Siispä tänään asia ratkeaa suuntaan tai toiseen! Enää en vitkuttele uhraamassa tunteitani turhaan. Ja kysymisessä ei ole mitään pahaa. Ei se ole kosinta. Pyydän vain, että hän ilmoittaa minulle, mikäli kokee, että tahtoo ennemmin vapaata hauskanpitoa, koska minun tavoitteeni ovat pidemmällä tähtäimellä toisenlaiset. So we can be on the same page. Nih. Eiks niin? Eikö normaalissa tapailun aloittelussa näistä asioista voida heti puhua?  No. Olen myös jutellut Rickyn kanssa. Hän on kertonut, ettei deittaile tuota naista, jonka kanssa käveli minua vatsaan kaupungilla. Vaan edelleen odottaa, josko minä haluaisin tapailla häntä. Nyt tietenkin olen liian fokusoitunut Santiagoon, jotta pystyisin palata ajattelemaan Rickyä. Mutta samalla olen tyytyväinen, että jos joudun kokemaan pettymyksen ja menetyksen taas, niin lohtua on saatavilla. Maanantai-illan ratoksi käväisin myös vilkaisemassa tinderiä. Kummallista, etten ole kuullut kivasta ja komeasta Mikasta mitään, vaikka treffimme sujuivat loistavasti. Toki hänellä saattaa olla ihan samanlainen tilanne päällä kuin minulla, ja voimme jatkaa keskustelua myöhemmin jos siltä tuntuu. Sen sijaan uusi tapaamaton tinderi on edelleen ehdotellut treffejä, mutta itse pidän hieman ympäripyöreää linjaa yllä kunnes tämänhetkinen tilanne ratkaistuu.Tänään! Kello kuusi. Ellei Santi ota minuun yhteyttä aiemmin. Jätetään tämä aihe nyt hetkeksi jäihin. Viikonloppuna hengailimme isolla porukalla viettäen rentoa vapaapäivää. Mukana oli myös Ile, joka vielä kokeilee tikulla jäätä kanssani istumalla lähelle ja koittamalla jutella meitä kahta kiinnostavista aiheista. Mutta oma mielenkiintoni on lopahtanut jo aiemmin. Ja taas juhliimme saapui nainen, joka roikkui koko illan Ilessä kiinni tämän passiivisesta katatoniasta huolimatta. Heillä on selkeästi ainakin ollut jotain sutinaa, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä mukaan mihinkään säätöihin. Entistä vahvemmin olen sitä mieltä, että jos minulle joku kumppani löytyy, niin se on jostain tämän kaikista tiiveimmän porukan ulkopuolelta. 

Iltapäivä lähenee, eikä Santista kuulu mitään, joten puran sosiaalisuuttani vaihtamalla pari sanaa Rickyn kanssa. Sekä lähettämällä kivat mutta riittävän neutraalit viestit parille tinderille. Ja lisäksi kysyn miten Mikalla menee. Miksen! Meillä oli tosi hyvät treffit ja olisin kaivannut niille jatkoa. Ja vaikka nyt suuntaisin ekana Santin luokse, niin kai yhteyttä saa ylläpitää. Ei kannata poltella siltoja ihan heti. Mutta olen aika tyytyväinen tähän kirkkaana mielessäni olevaan asenteeseen, jolla en anna itseni enää altistua epämääräisiin tilanteisiin joissa itse kuvittelen jotain aivan muuta kuin toinen. Eli puhutaan asioista suoraan riittävän ajoissa. Ei painostusta vaan kevyttä linjausta, joka kertoo ollaanko yhtään menossa samaan suuntaan. Aion kysyä rennosti, että miten alkuviikko on sujunut, ja että onko hän vielä halukas tekemään jotain yhdessä tällä viikolla, vai onko hän saanut tehtyä itsensä kiireiseksi. Reaktio tähän viestiin kertoo varmasti jo jotain. Aiemmin hän on ehdottanut suoraan tapaamisia koko ajan. Joten asia on selvitettävä ennen kuin aikaa valuu liikaa hukkaan. Eilisiltana myös Manu on taas ottanut minuun yhteyttä. Hän ehdottaa suoraan tapaamista keskiviikolle. Olen edellisviikolla kertonut miten kiireinen olen, joten nyt hän koittaa taktikoida ja olla aikaisemmin liikenteessä varatakseen aikaani. Ihan mukavaa, mutta lievä epätoivo alkaa paistaa hänestä läpi. Miksei hän aktivoidu muilla tavoin, kuten minäkin! Menen ennemmin tapaamaan ystäviäni ja pelailemaan heidän kanssaan lautapelejä lasillisten ääreen, kuin pitämään seuraa Manulle, joka koittaa lähennellä ja saada purettua puutostilojaan minuun ilman tunteita. Kaverina toki häntä arvostan, mutta ei minulla ole kaikille irrallisille ystäville riittävästi aikaa. Ainakaan juuri nyt. Siispä tämän tiistain teemana on selvitellä loppuviikon mahdollinen treffiaikataulu ja saada selvyyttä minun ja Santin väleihin. Olo ei ole ahdistunut, mutta huomaan kyllä pieniä etiäisiä sieltä viuhahtavan ohitseni aina kun pääsen pieneenkään itsesäälin valtaan siitä mahdollisuudesta, että toisen mielenkiinto olisi oikeasti vähentynyt yhteisen yön jälkeen. Kumpikin siitä takuulla nautti. Mutta näinkö miehet toimivat? Että seuraava vaan sisään, kun edellinen on kokeiltu. Tietysti olen nyt ihan edellä aikaani maalailemassa piruja seinillä, mutta silti.