Mul on hevonen

Jostain syystä keskiviikko aamuna en ole ollenkaan niin energinen kuin eilisenä tiistaimaanantaina. Edellinen työpäivä kului kuin siivillä ihanan vauhdikkaasti kaikenlaista puuhaten, mutta nyt tuijotan tietokoneen näyttöä ja odotan että jaksan nousta hakemaan pelastavaa kahvia! Kaikki ruumiinjäsenet tuntuvat olevat ihan jäykkiä ja silmät haluaisivat mennä kiinni. Kyllä se tästä! Juuri ennen sängystä nousemista torkutusten välissä olen nähnyt vielä tosi eläviä unia. Viimeisimmässä unessa istun penkillä huoneessa, joka on valaistu kalseasävyisesti ikkunasta tulevalla luonnonvalolla. Lattialla istuu rennosti Alex (mistä hän nyt putkahti!) jota tuijotan kevyesti hymyillen. Kaikki tuntuu olevan ihan okei. Sitten näen viereisen vaatekaapin oven välistä ulos putkahtavan jalan, jossa on vaaleanpunainen sukka. Säikähdän lievästi ja kysyn Alexilta, että mikäs tuo on! Ja Alex eleettömästi vetää jalasta ja minun ruumiini valahtaa ulos kaapista kevyen oloisesti. Alex ottaa posliiniselta näyttävän ruumiini syliinsä ja esittelee sitä minulle. Ruumiin sormet kalisevat toisiaan vasten kuin tuulikello. Olen ihan kaunis ja kalpea. Alex selittää jotain ruumiista ja kuuntelen nyökytellen. Puhuessaan Alex tekee sormellaan ruumiin kurkun eteen viiltämisliikkeen ja naurahdan ja pyydän ettei hän viiltäisi ruumiini kurkkua auki. Sitten hän huomaa jotain kaulassani ja vetää sieltä irti neulan jonka päässä on musta pitkä lanka. Minua hymyilyttää tämä hassu tilanne. Ja sitten herään viimeiseen torkkuun kymmenen minuuttia liian myöhään. Olen ihan tokkurassa kun kompuroin hammaspesulle. Pääsen ulos asunnostani kolmessatoista minuutissa, mutta kestää kauemmin herätä. Kahvi auttaa ja pikkuhiljaa ajatukset selkiytyvät kohti uutta arkipäivää. BLING. Saan viestin Rickyltä, jossa hän kertoo rakastavansa minua vielä tänäkin vuonna. Lisään kuvakaappauksen iigeeseen. Haluan muistaa nämä sitten joskus kun voivottelen ettei kukaan voi rakastaa minua. Lähetän Rickylle tarran kinkkukissasta. Mieleeni muistuu samalla Nino, joka on viestitellyt minulle viikonloppuna. Hän kertoi, että on käynyt treffeillä edellisiviikolla potentiaalisen seksikumppanin kanssa, mutta totesi pettyneenä, että minunlaistani seuraa on vaikea löytää. Olen hirveän iloinen, että olemme näin avoimissa keskusteluväleissä. Vaihdamme hyväntuulisia viestejä kehuen kaikkia menneitä tapaamisiamme, ja sovimme, että tapaisimme vielä ainakin kavereina. Siksi koska olemme molemmat kivoja ihmisiä ja tulemme niin monella tasolla toimeen. Nino saa minut aina iloiseksi. Pitäisi oikeasti järjestää aikaa ja lähteä hänen kanssaan vaikka ulos syömään. 

Noniin. Eli olen siis lauantaina viettämässä tyytyväisenä rauhallista ja perinteistä koti-iltaa Javierin kanssa. Ilmapiiri hänen seurassaan on aina sellainen helpon lämmin. Olemme päässet yli tutustumisvaiheesta siihen, jossa voin vitsaillen pyörittää silmiäni hänen mukavakavalle vauhkoamiselle jostain aiheesta ja Javier ei voi olla hymyilemättä vaikka yrittää pitää ilmeen tuimana. Sitten hän luovuttaa ja nauraa niin, että silmiin tulee kauniit naururypyt ja taputtaa reittäni. Hän tykkää minusta. Hän on tykännyt minusta enemmän kuin on voinut myöntää. Muistan ne ihmeelliset avainepisodit ja kuiskaukset korvaani yhteisinä öinä. Kemian kannalta meillä voisi olla loistava yhteinen tulevaisuus. Mutta sitten muistan sen, kuinka Javier on kertonut haluavansa perheen. Hän haluaisi lapsia. Ja hän ihan varmasti haluaisi vaimon, joka leipoisi kotona ja hoitaisi lapset. Ja minä en ole sellainen. en tiedä voisimmeko koskaan löytää kompromissia jossa kumpikin olisi tyytyväinen, eikä joutuisi luopumaan mistään tärkeästä. Ajatuksena se tuntuu hyvin haastavalta. Mutta onneksi sitä ei nyt tarvitse ajatella! Valvomme Javierin kanssa yli kahteen asti yöllä ja alamme molemmat olla väsyneitä. Tilanne on pitkästä aikaa uusi, ja joudun erikseen kysymään Javierilta, että sopiihan jos jään yöksi, vaikka se sinänsä onkin itsestäänselvyys. Emme ole enää siinä tilassa, missä on täysin selvää, että tietenkin jään, ja tietenkin mennään yhdessä sitten ruokakauppaan kuin vanha pariskunta ja kokataan sitten yhdessä vienot hymyt kasvoillamme. Javier vastaa, että tottakai jäät yöksi, ja minusta tilanne tuntuu hieman lavastetulta. Mutta ei se mitään. Riisun päällivaatteet pois, mutta jätän päälleni alushousut ja aluspaidan. Hyppään tuttuihin valkoisiin puhtaisiin lakanoihin. Ne on juuri vaihdettu, kuten Javier tekee aina joka viikko. Mietin samalla että onko joku nukkunut noissa edellisissä lakanoissa, jotka roikkuvat kuivumassa pyykkitelineessä. Tekisi mieli kysyä Javierilta, että miksei hän koskaan käytä niitä tyylikkäitä ja arvokkaita lakanoita, jotka olen ostanut hänelle edellisjouluna lahjaksi. Mutta en jaksa. Javier tulee sänkyyn ja halaa minua takaapäin. Ajattelen, että olemme niin väsyneitä, että alamme oikeastikin heti nukkumaan. Mutta ei mene kauaa, kun Javierin käsi vaeltaa paitani alle ja puristaa pientä rintaani. Se tuntuu hyvältä. Silitän hänen reittään. Ja sitten minulta lähtee vaatteet, ja ennennäkemättömän kiihkon vallassa Javier on kimpussani vailla minkäänlaisia aiemmin ilmenneitä puhtiongelmia. Ennen sitä itseään hän avaa yöpöytänsä laatikon ja rapistelee kondomia. Se jotenkin ärsyttää minua. Minua harmittaa, että olemme menettäneet sen selvyyden, että olemme toisiamme varten puhtaat. Mietin, että onko Javierilla lipsahtanut ja hän on itsestään epävarma. Sitten hän kumartuu päälleni ja kysyy olenko ollut nätisti ja vastaan että tietenkin olen! Ja hän sulkee yöpöytänsä laatikon ja fiilikseni paranee. JAvier on uskomattoman kestävä ja nautimme toisistamme täysillä Javierin johdatellessa tilannetta tunnilta tuntuvan ajan. Jossain vaiheessa hän kuiskaa nimeäni korvaani. Vaihtelee asentoja eikä peittele nautintoaan. Pidämme varmaan kauheaa meteliä. Emme pussaile, ehkä siksi että minusta tuntuu, että suussani on paha maku. Kaikki tuntuu paremmalta kuin ikinä aikaisemmin. Ja huomaan, että Javier on samaa mieltä. Johtuuko Javierin into yleisestä puutteesta vai siitä, että hän on pitkästä aikaa innoissaan tavatessaan minut? En tiedä, mutta lopetamme ihanan tilanteen ollessani hänen päällään sängyssä Javierin huutaessa allani. Riennämme heti juomaan vettä ja sitten käperrymme nukkumaan siten, että halaan häntä takaapäin ja painan kasvoni vasten hänen mintulta tuoksuvia hiuksia ja ajattelen, että juuri tästä olen haaveillut. 

Kuusi tuntia myöhemmin havahdumme yhtä aikaa hereille. Pyörimme sängyssä mutisten jotain säästä ja siitä, miten yllättyneitä olemme, ettemme ole nukkuneet pidempään. Tarkistan kuinka pahasti olen sotkenut meikkiäni Javierin valkoiseen tyynyyn, mutta tyynyliina näyttää puhtaalta. Vaikka kaikki on hyvin niin jossain vaiheessa välillemme välähtää sellainen lievä epävarmuus ja vieraus. On niin pitkä aika kun olen ollut tässä. Mietin, että vierastaako Javier minun halailuani. Muistan, kuinka silloin alkuaikoina hän ei turhia hempeillyt. Ainoastaan kun halusi seksiä. Mutta halaan häntä sängyssä estotta ja Javier ottaa minut kainaloonsa. Vitsailen jossain vaiheessa, että minusta tuntuu kuin joku panssarivaunu olisi käynyt jalkojeni välissä. Eikä se ole vitsi. Olo ei ole ollenkaan sellainen, että tänään pitäisi juhlia uuttavuotta illalla.Tekisi mieli jäädä viettämään sunnuntaina Javierin kanssa. Kysyn onko hänellä kiireinen aikataulu ja Javier toteaa puhelintansa selatessaan, että ole niin kauan kuin haluat! Sitten taas silittelemme toisiamme, pussaan hänen olkapäätä. Javier laittaa puhelimen pois ja kiipeän hänen syliinsä, joka on tälläkin kertaa hard as a rock. Ei siis mene kuin hetki, että olen itse valmis ja sen verran hengästynyt, että siirryn sivuun ja pussailen tieni pitkin Javierin seksikkään karvaista rintaa kohti napaa ja siitä alas. Ja pian Javier on yhtä tyytyväinen kuin minä. Loikoilemme sängyssä pitkään tyytyväisinä. Sitten Javier alkaa puhua nälästä ja aamiaisesta. Hän nousee ja tuo minulle pyyhkeen. Vaikkei tekisi mieli, niin menen puolisuihkuun ja ikävöin kyyneleet silmissä Jackiä, jonka kanssa lähtisin nyt lenkille ulos. Javier valmistaa meille yhteisen aamiaisen. Tuorepuristettu mehu puuttuu! Kuittailen siitä hänelle, mutta muutoin kehun hotellitasoista palvelua. Sitten pyydän sukulaistani hakemaan minut aiemmin sovitulle lounaalle suoraan Javierin luota ja yritän motivoida itseäni uuteenvuoteen. Ehdimme loikoilla hetken yhdessä sängyssä hiljaa toisiamme silitellen. Tarkoituksellisesti pussailen ja halailen Javieria varastoon. Sanon sen ääneenkin. Että pian olen valmis kohtaamaan yksin kylmän maailman, ja nauran. Nousen vielä täysissä pukeissa vatsallaan sängyllä makoilevan Javierin päälle ja hieron hänen selkäänsä ennen kuin kyytini odottaa pihalla. Halaamme toisiamme ennen kuin lähden kauniiseen auringonpaisteeseen kohti päiväunia ja juhlailtaa. 

Lounaan jälkeen menen kotona päiväunille ja nukun sikeästi kaksi tuntia. Sitten laittaudun ja yritän laittaa itselleni tavallista vahvemman meikin. Olen saanut Jukalta lahjaksi vaaleanpunaisen kuohuviinipullon, mutta en ota sitä mukaan, koska en pidä kuohuviinistä. Viestittelen Rickyn ja Jukan ja Ossin kanssa,  ja päädyn suuntamaan Jukan ystävän luokse, missä juhlat alkavat jo olla käynnissä. En jaksa palata yksityiskohtiin siinä, miten kivaa meillä on istuskella yhdessä, ja kuinka aika taas venyy. Kuuntelemme musiikkia ja juttelemme kaikesta. Ilmapiiri on aina rento ja mukava. Pidän näistä ihmisistä. Itse olen suuntamassa klubille tanssimaan ja joku uusi paikalla oleva tuttavuus aikoo lähteä samalle klubille. Ilostun, että voimme lähteä yhtä matkaa. Palaan sitten takaisin jatkamaan näitä juhlia pilkun aikaan. Otamme ekstaasia ja suuntamme klubille, joka on täynnä samanhenkistä porukkaa. Tuo uusi tuttavuus, Jarkko, tahtoo olla kanssani koko illan. Hän flirttailee ja selittää kuinka aikoo viedä minut treffeille. Nauran ja sanon, ettei hän saa minusta mitään muuta kuin juhlaseuraa! Otamme hölmöjä selfieitä yhdessä ja Jarkko seuraa kun haluan transsia. Hän on hauska eikä vaadi jatkuvaa juttuseuraa, joten minua ei haittaa, että hän haluaa viettää illan seurassani. Yöllä saan uudenvuoden toivotuksen Javierilta, johon vastaan heti. Klubin sulkeutuessa Jarkko kutsuu minut luokseen, mutta halaamme nauraen heipat ja hyppään samaan taksiin muutaman muun vieraan juhlijan kanssa, jotka ovat menossa kanssani samaan suuntaan jatkoille. Jukan ystävän luona vietämme koko yön ja aamun juhliessa omalla tavallamme. Minulla on mukavaa. Nautin tästä seurasta ja fiilistelystä. Ihan hyvä uusivuosi. Jukkakaan ei draamaile mitään. Tunnelma on lämminhenkinen. Tiistaina otan Javieriin yhteyttä, koska kaipaan häntä taas. Vaihtelemme turhia viestejä koko illan, mikä saa oloni iloiseksi. Ehkä bilekausi alkaa laantua ja kaipaan taas rauhallista kivaa seuraa. En tiedä. Saa nähdä mikä tunnelma viikonlopun lähestyessä tulee. Mutta ainakin tiedän, että haluan nähdä Javierin uudelleen. Tinderiin tulee viestejä kivoilta miehiltä, mutten nyt jaksa vastata. Haluan mennä viettämään taas yhden kivan ja rauhallisen illan kotiin. 

Dinz Dinz

Hassua, mutta olen odottanut niin innolla ja jännittyneenä viikonloppua, että olen heräillyt yöllä pariin kertaan ja nähnyt unia siitä, kuinka Javier on lähtenyt kanssani illan isoihin reiveihin ja sitten viestitellyt sieltä toiselle naiselle tylsistyksissään. Hah! En tiedä miksi minulla on joku outo ennakkoaavistus meneillään. Tai jokin outo odotus? Torstai-iltana olen kotona ihan malttamaton. Toivon vaan että aika kuluisi ja pääsisin nukkumaan ja kohti viikonloppua! Vaihdan muutamia neutraaleja veistejä Javierin kanssa, mutten ehdota hänelle vielä mitään. Lisäksi saan viestejä Jukalta joka kertoo oikein ylikaverillisesti jotain päivän kuulumisia ja toivoo, että ehdittäisiin törmätä vaikka joillain hauskoilla jatkoilla viikonloppuna. Joo miksei! Minä toivon samaa jossei mitään erityistä ilmene. Mahtavaa, että hän pystyy olemaan taas näin kaverillinen. En tiedä onko hänellä jotain taka-ajatuksia, mutta mitä sitten. Lisäksi Ricky tuntuu olevan kauhean tunteellisella tuulella ja hokee, kuinka minusta tulee vielä hyvä nainen jollekin. Ricky kysyy olenko koskaan ollut rakastunut. Vastaan, että ehkä kerran. Ehkä yhden kerran Roniin. Se oli kokonaisuutena jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut, ja uskon, että se on rakkautta. Kiivasta rakkautta, joka on muuttanut muotoaan nyt sisarukselliseksi yhteydeksi. Ricky sanoo, että hän aidosti rakastaa minua, koska on valmis päästämään minut vapaaksi. Sanon, että minäkin päästin Ronin pois asian hyväksyen. Toivotan Rickylle hyvää yötä sanoen, että toivottavasti voimme taas viettää kaverillista iltaa joku kerta. Olen täynnä kaverillista rakkautta ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan. Perjantaiaamuna nousen ylös jo heti seitsemän jälkeen, koska en malta enää nukkua. Heti aamulla viestin hassulle Taunolle kuulumisia ja kysyn mitä hän toivoo joululahjaksi joulupukilta. Piparia! Käy vastaus. Hahaa. Lisäksi kysyn siltä tinderiltä, joka tunnisti minut aikaisemmissa reiveissä ulkonäöltä, että onko hän tulossa tanssimaan tänään. Meillä ei ole mitään romanttista kemiaa, mutta uudet kaverit ovat aina tervetulleita! Keskustelin edellisiltana myös Karrin kanssa. Häneenkin olisi kiva törmätä! Olen miettinyt uutta potentiaalista asuntoani ja leikkimielisesti ajattelin, että jos järjestäisin tupaantuliaiset, niin minulla ei ole ketään, ketä kutsua, koska kaikki nykyiset ystäväni Elinan lisäksi ovat miehiä, joita en kutsuisi samaan aikaan luokseni. No onneksi en ole juhlanjärjestäjä muutenkaan.

Kuuntelen perjantain ratoksi illan trancesettejä ja alan taas innostua oikein kunnolla. Vaihtelen pari viestiä Jukan kanssa, jolla on omia alkuillan menoja. Lisäksi viestittelen Jukan ystävän kanssa, joka on nykyään myös minun ystäväni. Sekä Rickyn, joka kertoo kutsuvansa ystäviä illalla luokseen. Hyvähyvä. Teen kartoitusta siitä, minne menisin viihdyttämään itseäni (ja muita) ennen kuin suuntaan tanssilattialle. Voisin luultavasti mennä Javierille, mutta hän ei ole ollenkaan samalla aaltopituudella kanssani illan fiiliksen suhteen, enkä tiedä haluanko ennemmin jo ajoissa upottautua tähän ihanaan tanssitunnelmaan, kuin vain viettää leppoisaa viininmaistajaishetkeä hänen seurassaan. Ja sitten hän toivoisi että jäisin ja joutuisin selittelemään lähtöäni huonolla omallatunnolla. Vai menisinkö Rickylle, missä varmasti voisin ottaa rennosti. Etenkin jos siellä olisi muita. En tiedä, mutta olen innoissani taas. Ihan vain siitä, että tiedän pääseväni keskelle ihania valoja ja ääniä. Ainakin todella toivon niin. Jotenkin minua samalla vähän pelottaa, että jotain menee pieleen. Minulla on ihan liian hauskaa. Nautin ihan liikaa itsekseni nyt taas tästä mahdollisuudesta päästä juhlimaan, että pelkään sen loppuvan jotenkin huonosti. Mutta toivottavasti ei. Miksi pidän niin mahdottomana sitä, että voisin olla tyytyväinen, ja että asiat voisivat onnistua? Kyse on vain hauskanpidosta. Ei edes mistään sen kummemmasta. Mutta se on iso asia minulle. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin olen edes jollain tasolla onnellinen. Jollain tasolla olen parantunut. Olen tätä toki sanonut aikaisemminkin, mutta aina välillä havahdun uudelleen tajuamaan sen. Aloitan Javierin kanssa keskustelun jostain työasiasta ja annan hänelle tilaisuuden ehdottaa jotain, mutta hän on kiireinen töissä. Ehkä parempi niin! Jutustelen Jukan kaverin kanssa, joka on aina avoin hengailulle ja nytkin pyytää ilmoittamaan jos satun kulkemaan kulmilla. Hänellä on kiva asunto, johon aina kaikki hyvät tyypit ovat tervetulleita. Pidän siitä, ja kenties haluankin käväistä hänen luonaan ennen kuin lähden juhlimaan. Ainakin jos siellä on muita, koska en tahdo antaa ymmärtää mitään kaveruutta enempää, jos hän oikeasti on tykästynyt minuun. En saa mitään vastausta reivihenkiseltä tinderiltäni illan juhliin osallistumisesta, mutta ei se mitään. Joskus aina tulee tunne, että kukaan ei vastaa, eikä mikään asia etene, mutta en onneksi ole riippuvainen kenestäkään muusta. Katson mihin kohtalo minut johdattaa tänään!

Urheiluviikonloppu

Ai miten tylsältä ja turhauttavalta tämä maanantai taas tuntuu. Pelkään todella etten kohta pääse enää sulautumaan tavanomaiseen arkeen laisinkaan, koska jo heti maanantaiaamuna olen aivan tylsistynyt ja ahdistunut monen monesta edessäolevasta arkipäivästä. Olen koko viime yön nähnyt ihania unia villeistä ug-juhlista, joissa musiikki soi ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sitähän tein taas koko viikonlopun. Pari tuntia unta siinä aamutunteita ja sitten taas täynnä energiaa ylös ja ulos! Perjantaina oli niin mahtavan täydellinen kesäpäivä että tanssimme ensin maksuttomassa ulkoilmajuhlissa samanhenkisessä seurassa  alkuillasta lähtien aina kellonympäri aamujatkoklubille asti. Aamulla tanssiessa on joka paikka jo hiessä, mutta se ei haittaa. Se tunne kun oikeasti ei välitä mistään muusta kuin siitä hetkestä on pelastava. Ei tee mieli viestiä kenellekään. Ei tee mieli miettiä, että missä joku on. Kaikki on siinä mitä tarvitsee. En vaan edelleenkään saa mitään negatiivista sanottavaa näistä apuaineista, joita olen taas saanut käyttää päästäkseni eroon stressistä ja ahdistuksesta. Kun pääsee siihen flowhun ja tanssiin kovan musiikin ja värien edessä niin rinnassa ei tunnu kraateria. Yhtäkkiä alkaa imemään siitä kaikesta myönteistä energiaa itseensä, jota avustetaan pehmein pyörivin tanssiliikkein. Sen voi oikein nähdän valuvan omaan suuntaansa. Hah, hauska nyt ymmärtää missä mielentilassa ne ihmiset ovat olleet, joita olen aina joskus sivusta katsellut. Seuraavan päivän myrsky tuli juuri sopivasti vasta kun olimme ehtineet istua ulkona lukuisan kaverin voimin ja siitä olikin kätevä jatkaa suoraan  tanssiklubille, jonne innokkaimmat ovat jo kokoontuneet ajoissa. Kiva Jukka liittyi seuraan kumpanakin iltana ja olemme lähentyneet ystävyydessämme. Ossikin taisi käväistä klubilla. Elina oli mukana koko ajan. Siinä kaikki mitä nyt tarvitsi. En haluaisi palata todellisuuteen, mutta pakotan itseni siihen koska tiedän, että vaihtoehdot eivät ole hyvät. Olen sopinut tapaavani sukulaisiani ja meneväni jonnekin terassi-illalliselle. Ahdistaa vähän, mutta tiedän, että pystyn keskittymään siihen. Minua harmittaa etten lähteänyt vielä sunnuntai-illaksikin parhaalle klubi-illalle, mutta pakko yrittää päästä yli siitäkin pettymyksestä ja nyt keskittyä keskinkertaiseen arkeen. Olo on ylienerginen, haluaisin olla vain menossa ja tekemässä kaikkea hauskaa. Huoh. Ronista en ole kuullut enää viikonloppuna mitään. Hän on pieninä ohikiitävinä hetkinä poikennut mielessäni. Varmaan myöhemmin taas muistutan kuivakasti siitä hänen hajottamasta tavarastani, koska kaikki kommunikaatio aina saa oloni paremmaksi. Harrin kanssa vaihdoimme asialliset sunnuntaikuulumiset. Olisi kiva nähdä häntäkin. Jukalta sain aamusydämen reittiemme erotessa lauantaiaaamuna kello yhdeksältä jatkoilta. Hän on oikeastikin kiva ja söde! Ja Nino odotteli minua turhaan luokseen, mutta onneksi olin jo ennakkoon varoittanut juhlien saattavan venyä. Siinä viikonlopun miestilanne. Eli ei mikään. Ja ei haitannut ainakaan viikonlopun  aikana. Nyt olo on vähän  tyhjä ja tylsä. Huomenna täytyy mennä viettämään ilta Jackin ja Javierin kanssa. Must on tullut urheiluhullu!

Zoolander

Tämä viikko onkin ollut aika hyvä lenkkiviikko! Melkein yhtä hyvä lenkkiviikko, kuin se on ollut ahmimisviikko. Torstai-iltana lähdemme pitkälle ja tehokkaalle lenkille. Ensimmäistne kymmennen minuutin jälkeen tulee jo ihanan lämmin ja aurinkokin paistaa. Sitten tulee pieni tihkusade, joka piristää ja raikastaa kivasti. Ei tuule. Päivittelemme molemmat, kuinka hyvä idea tämä lenkki oli! Menemme mäkisen reitin, jonka varrella voi pysähtyä venyttelemään. Reisissä tuntuu, koska tätä reittiä ei ole tullut käytettyä ollenkaan koko talven aikana. Puolivälin jälkeen on jo kivan kuuma ja yhtäkkiä taivas pimenee ja kun olemme keskellä metsäistä pururataa niin meidät ympäröi piikittelevä ja jäinen raekuuro! Samaan aikaan kauempana paistaa aurinko. On niin kaunista. Nauramme ja otamme valokuvia. Ei ehdi edes tulla kylmä, kun pilvet katoavat yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin ja aurinko paahtaa taas. Ja loppumatkan taivaalla onkin kaunis sateenkaari. Ennen lenkkiä olen saanut viestin Harrilta vastaukseksi arkiseen ja läpinäkyvään Kunhan kirjottelen -viestiini. Ja juuri ennen kuin astun ovesta ulos hän ehdottaa, että tapaisimme vielä viikonloppuna. Noniin! Kivaa. Asia etenee kutakuinkin kuin deittailun oppikirjasta. Mutta sehän ei merkitse tai tarkoita mitään, kuten olemme saaneet oppia edellisen vuoden aikana. En edes osaa tuntea mitään perhosia vatsassa. Niitä ei vielä ole yhtäkään. Ne on ehkä tapettu lopullisesti tässä kuukausien varrella. Perhoset on lähetetty innokkaina lentoon niinkuin epäeettisissä (?) häissä, joissa laatikon pohjalle jää ne yksilöt, joiden siivet ovat vahingoittuneet odotellessa vihkivaloja. Ja minun perhosistani kaikki hyvät yksilöt ovat tulleet hulluiksi ja lentäneet pois, ja loput makaavat vatsani pohjalla odottamassa kuolemaa. Siitä huolimatta sovimme, että mietimme lähempänä, että mitä tekisimme ja milloin tapaisimme. Se keventää suhtautumistani loppuviikkoon. I have a date. Se riittää nyt. Minusta tuntuu, että haluaisin tehdä jotain muuta, kuin mennä suoraan hänen luokseen juomaan viiniä ja katsomaan leffoja. Se on se perinteinen juttu, mitä olen tehnyt kaikkien kanssa. Mutta ehkä juuri siksi se merkitsee minulle sitä pinnallista tapailua, mikä ei koskana tule johtamaan mihinkään. Se on se juttu mikä ilmeisesti miehille tarkoittaa varmaa seksiä, kunhan jaksaa kuunnella ja nautaa ensin pari tuntia. (Ei, en oikeasti usko näin) Mutta toisaalta, olenhan minä tavannut useampienkin tapailemieni miesten ystäviä, ja he ovat (no yksi on) tavannut jopa perhettäni. Olemme olleet ulkona, ravintoloissa, juhlissa, puistoissa. Ihan avoimesti yhdessä. Eikä mikään siltikään ole johtanut mihinkään. 

Illalla sorrun vielä syömään jotain liian epäterveellistä, vaikkei minulla edes ole nälkä. Olenko ollut liian tyytyväinen viime aikoina, kun ruoka on maistunut niin hyvin? Sydänsuruissa pidän eniten siitä, ettei ruoka maistu. Lisäksi kaadan itselleni viiniä samalla kun laitan hääohjelman pyörimään taustalle. Selailen somea ja törmään hauskaan yksityiskohtaan. Minun vanha ja luotettava ihanan kunnollinen Ninoni tykkää silikonitissi -sivustosta sosiaalisessa mediassa! Hahah. En olisi uskonut, että hän antaa itsestään tällaisia näkökulmia julkisuuteen. Hän on niin tasainen sellaista perheenisämateriaalia. Mutta! Tämähän vaan heti korostaa sitä tosiasiaa, ettei mikään välttämättä ole sitä miltä se näyttää. Minkään ensivaikutelman tai käyttäytymisen tai muun perusteella ei voi tehdä mitään olettamuksia tai ennusteita tulevasta. Ja mitä muuta tästä ajattelen? Ajattelen, että onkohan hänellä jokin fetissi silikoneja kohtaan? Onkohan hän minuun kauhean pettynyt? En ole missään vaiheessa kyllä huomannut mitään sellaista. Päinvastoin. Saahan ihminen pitää monenlaisista asioista. Ja uskon, että hän oli oikeasti kiinnostunut minusta vakavissaan edelliskesänä, joten ainakaan silikonittomuus ei ole ollut dealbreakeri. Olisiko hän yksi niistä miesystävistä, joka ostaisi vaimolleen lahjaksi tissit? Ehkä. Sitten ajattelen Javieria, joka edellistapaamisellamme meuhkasi kaikkea ihmisen muovitusta vastaan. Ja se saa minut hymyilemään. Raahaudun sänkyyn ennen puoltayötä. Nukahdan nopeasti, kuten useimmiten. Mutta herään ainakin miljoona kertaa yön aikana tuijottelemaan kelloa ja siirtelemään tyynyjän ja puhelintani. Joku kerta kun herään on kissani siirtynyt viereiselle tyynylle nukkumaan kauniisti kääräytyneenä ja ensimmäinen ajatukseni on, että voi ei! Nyt se Joku ei ole halunnut tulla nukkumaan. En tiedä kuka luonani on tällä kertaa vieraillut. Aamulla torkutan herätystä muutaman kerran ja nousen harmaaseen aamuun. Aamupesulla huomaan, että kasvoni ovat punaiset, ihan niinkuin jonkin allergisen reaktion vaikutuksesta! Mietin, että ovatko ne vain tyynynpainaumia, mutta kasvoja polttelee ja joudun laittamaan pitkästä aikaa töihinkin meikkivoidetta. Apua! Näin nopeasti voisi ulkonäkö rapistua. Minulla ei ole täydellinen, tai edes erityisen hyvä iho, mutta edes melko hyvä ei ole mikään itsestäänselvyys. Huh, kun tämä menee ohi saan taas olla kiitollinen, etten kärsi aknesta tai oikeista allergioista. Säikäyttihän lääkityksen aiheuttamat ihoreaktiotkin minut silloin aikaisemmin keväällä. Se parin päivän akne poskissa oikeasti sai minut säikähtämään. Aika pinnallista, mutta totta. 

Toimistolle saavuttuani tajua unohtaneeni lounaaksi suunnitelemani kepeän jogurtin kotiin. Äh, ärsyttävää. Nyt joko hillitsen itseni ja olen syömättä (paras ratkaisu) tai lankean hakemaan jotain epäterveellisempää jostain. Saa nähdä miten käy. Poskia ja otsaa kuumottaa edelleen aamupäivän aikana. En tiedä mistä voi olla kyse, mutta koska punotus peittyi meikillä (no minä huomaan sen jos tarkkaan katson) niin en ole liian huolissani. Ja päivän mittaan se katoaakin kokonaan. Pitkästä aikaa keskustelen Rickyn kanssa, joka jälleen kerran on tajunnut haluavansa tavata ja rakastaa minua. Pidän hänestä ihmisenä, joten juttelen hänen kanssaan niin kauan kunnes kyllästyn jankutukseen. Yritän kuunnella kesäistä ja perjantaista musiikkia saadakseni viikonloppufiiliksen käyntiin, mutta koko toimisto on lähes yhtä jäässä kuin sää ulkona. Olin suunnitellut meneväni ensimmäistä kertaa ikiaikoihin johonkin secondhandiin, mutta jos olen näin kylmissäni niin en kyllä kulje yhtään pakollista enempää ulkona töistä lähtiessäni. En yleensä tee mitään uusia hankintoja kuin vain oikeasta tarpeesta, ja nyt olen havainnut tarvitsevani ehkä uuden kevyen huivin, sillä olen kadottanut niitä lähikuukausien aikana kolme. Kolme, joista kaksi oli todella laadukkaita ja hyviä, enkä löytänyt haluaamaani liikkeestä. No ehkä pärjään nykyisellä tarvittaessa jos säät jatkuvat tällaisina. Ennen töistä poistumista kuuntelen satunnaisia biisejä spotifysta. Valitsen tarkoituksella sellaisia aika herkkiä, joihin liittyy voimakkaat muistot joihinkin näihin nimeltämainitsemattomiin sydämensärkijöihin. Kuuntelen niitä täysillä. Niitä kaikista pahimpia. Mutta en tunne mitään. Olen yllättynyt. Miksi olen näin turtunut? Vai vain parantunut? Tai jossain limbossa. Kai tämä on parempi kuin tuskaisuus. Manuel kysyy olenko jo sopinut menoa illaksi. No en ole, mutta alustavasti olemme suunnitelleet lähtevämme jonnekin ystävättären kanssa, ellen vielä tapaa Harria. Kerron, että suunnitelmat ovat vielä vaiheessa. Jos mikään muu ei onnistu, niin sitten voisin käväistä hänen luonaan, mutta muutoin valitettavasti muut asiat ovat prioriteetteja tänäänkin. Laitan Elinalle viestin, että missä mennään. Vai mennäänkö. Ja minne.

Kuten olin aavistellutkin kotimatka on kauhea. Tuuli on niin raivostuttavan kylmä ja kova, etten voi olla tiuskaisematta ääneen, että voi vittu, ja ikävöin rumaakin kaulahuivia. Mutta ei kukaan ympärillä olevakaan ole säätilasta sen tyytyväisempi. Elina ei vastaa ja ihmettelen, että missä hän nyt on. Pian on jo aika alkaa valmistautumaan perjantaihin, oli se sitten millainen tahansa. Muistan yhtäkkiä jonkun hauskan lauseen, jota käytimme paljon Ronin kanssa. Se oli osa jotain biisiä, jota hän joskus soitti minulle. Nyt minulle tule kauhea tarve tarkistaa miten se oikein meni. En löydä googlesta mitään, enkä muista koko bändiä, mutta sitten tajuan mennä lukemaan vanhoja viestejämme, josta löydän tuon omaan sisäiseen kylmyyteen viittaavan jutun. Tulee hetkeksi vähän haikea olo. Ja jopa ikävä Ronia. Ärsyttää, että edelleenkin hän tuntuu olevan se, joka herättää minussa jotain fiiliksiä. Mutta onneksi vain lievästi. Ainakin nyt. Käyn suihkussa vaikka vähän väsyttää. Tiedän kuitenkin, että aion joka tapauksessa mennä jonnekin, joten turha viivytellä. Soitan Elinalle ja hän vastaa kertoen olleensa päiväunilla! Ja nyt valmis uuteen iltaan, jees! Siispä kaunistautuminen ja menoksi. Maneul pettyy rajusti, kun kerron ystävättäreni olevan sittenkin liikkeellä (mutta olin sanonnut, että minulla on hänen kanssaan alustavia suunnitelmia), enkä nyt voi murehtia asiaa enempää.

Saturday Night Live

Eilen koko blogger -sivusto lakaksi toimimasta aina siitä saakka kun pääsin töistä siihen saakka, kun lähdin ulos. Joten edellinen teksti on sekä keskeneräinen että kummalliseen aikaan julkaistunut. Mutta ei se mitään. Elän juuri hyvin harvinaista hetkeä. Olen herännyt viikonloppuaamuna yksin omasta sängystäni. Tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Ja olo on ihan tyytyväinen. Pyörin ja näin eläviä unia puoleen päivään saakka ja mietin, että tämä on ihan  okei.  Näin unta Ronista. Hän oli kadonnut kokonaan kaikkialta ja unessa se tuntui siltä mitä pitääkin tapahtua. Roni on kaukana jossain enkä edes voisi olla hänen luonaan, joten ehkä tämä on the next best thing juuri nyt. Aurinko paistaa eikä se ahdista. Soittelin jo sukulaiselle, että käydäänkö aamukahvilla. On rauhallista. On aikaa. Ja uusi ilta edessä. Olen jo ehtinyt viestiä aamuolokuulumisia ystävättärelle, joka ilmeisesti nukkuu vielä. Tulimme yhtä matkaa kotiin juuri niin kuin uumoilinkin. Grillin (ylikalliin) kautta tyytyväisinä tanssimisen jälkeen. Joku vanhempi herrasmies liittyi seuraamme siistillä klubilla koko illaksi ja kantoi pöydän täyteen toivomiamme juomia sitä vastaan, että sai meistä juttuseuraa ja fiksuja keskusteluja. Terassilla joku seurue poltteli pilveä ja kierrätti sätkää kaikille halukkaille. Kaikilla oli mukavaa. Tanssimme tiskijukan lähes tunnistamattomiksi muokkaamia biisejä ja totesimme että aika perusilta. Joku ulkomaalainen kysyi, että saako minut ostaa yöksi rahalla. Tätä en tajua. En koskaan pukeudu paljastavasti. Minulla on mustat farkut ja pitkähihainen paita. En mielestäni anna mitään viitteitä siihen, että olisi hakemassa ostajaa itselleni. Mutta mikäs siinä. Kysyin yllättyneenä että  no paljonko maksaisit ja nauroin ja kävelin pois. Koko illan viestittelimme Ronin kanssa. Lähettelimme toisillemme kuvia ja kivoja juttuja iltojemme vietosta. Hän meni jo ajoissa nukkumaan eikä jaksanut lähteä seuraavan päivän tärkeiden menojen vuoksi minnekään. Ihme. Ennen kun hän nukahti puhuimme jotain väleistämme ja siitä, kuinka olen nähnyt hänestä varmaan kaikki puolet. Hän sanoi, että se on totta. Jotenkin pääsimme polkupyörämetaforaan, jossa kuvailin suhdettamme joskus apupyörien asenteluksi ja pyörällä ajamiseksi.

Ja tietenkin Ossi aiheutti ärsytystä aivan koko illan. Hän soitti ainakin viisitoista kertaa aivan umpikännisenä ja kutsui minua luokseen. Ei ymmärtänyt kun sanoin, että olen menossa ulos ystävättären kanssa ja hän voisi liittyä seuraan halutessaan. Illan mittaan hän ryhtyi äärimmäisen vaativaksi ja rasittavaksi. Tilaa se vitun taksi ja tule! Tätä lausetta olen saanut kuulla aika monesta suunnasta viime aikoina. Mutta nyt se ei toimi. En halua mennä aggressiivisen Ossin luokse, joka ei viitsi vaivautua tulemaan keskustaan edes ensin. Hän jatkoi soittelua minulle aamuun saakka, joten voin vain kuvitella hänen tilansa tänään. Jotkut muuttuvat tosi typeriksi kännissä. Ossi on selvästi yksi niistä. Päivällä voi jutut olla niin fiksut ettei mitään rajaa. Ja sitten yöllisen tuloksen näette alta. Melko luotaantyöntävää. En tiedä miksi olen näin ymmärtäväinen näitä sekopäitä kohtaan. Ja kuka otti yllättäen yhteyttä? Ei, ei Dim (valitettavasti?). Ei, ei Javier (valitettavasti?). Mutta sofistikoitunut älykkötinderi Karri, jonka onnistuin tapaamaan kerran lasillisella ja meillä oli mukavaa. Mutta jostain syystä emme ole onnistuneet kohtaamaan uudelleen. Hän aloitti keskustelun pitkästä aikaa ja jaoimme kivoja viestejä. Hän piristi muutoin tavanomaista iltaani. Toki Ronikin piristi minua. Eniten! Mutta en enää täysin luota minun ja Ronin keskusteluihin. Ehkä ne ovat valheellisia? Hän saattaa sanoa mitä tahansa ja sitten taas vaihtaa persoonaansa seuraavassa hetkessä. En luota hänen punaisiin sydämiin enää, vaikka hyvät viestimme saavatkin oloni levollisemmaksi. Nyt aion nauttia hitaasta päivästä hetkisen, ennen uuden illan suunnitelmia.  Odotan havahtuuko Ossi typeryyteensä tänään, huomenna vai maanantaina. Se on hauska hetki. Lähetän myös Ronille viestin, jossa toivotan hänelle jaksamista vaativaan juttuun. Punaisen sydämen kera. Ihan vain koska voin.

Kahdelta puhelin soi ja Ossi soittaa. Hän on aika hyvässä kunnossa ja juttelee järkeviä. Nauran hänen huoritteluviesteilleen. En pysty ottaa niitä millään tasolla henkilökohtaisesti. Ossi haluaa edelleen tavata. Joo katsotaan jos jossain kulmilla törmätään, mutta vain frendeinä, koska hän vähän väliä ottaa esille tyttöystävänsä, joka sattuu olemaan viikonlopun toisaalla. Voi näitä miehiä. BLING. Puhelimessa roikkuessani Ossin kanssa saan viestin Ninolta! Hän on ollut ulkomailla ja palaa huomiseksi Suomeen. Hän ehdottaa, että jos vain haluan, niin olen tervetullut hänen luokseen viettämään mukavaa sunnuntaita. Hei, kiitos kutsusta! Katsotaanpa mikä on tilanne silloin. Huominen on huomenna. En voi taas ollenkaan tietää mikä on flow kenenkin kanssa. Mieleeni välähtelee yksityiskohtia Ronin kanssa käymistäni keskusteluista enkä voi olla miettimättä, että hän vaikutti niissä taas enemmän omalta itseltään. Siis siltä vähän kivemmalta itseltään, niistä kolmesta persoonasta, jotka olen hänessä havainnut elävän. Muistan, että vaihdoin myös viestejä eilen Alexin kanssa, mutta hän ei ollut liikenteessä. Muuten olisin ehkä päätynyt hänen luokseen? Se olisi voinut olla todennäköistä. Kaivan huvikseni kaapista esille eksältäni lahjaksi saamani merkkikellon. Olen piilottanut sen pois näkyvistä eromme jälkeen. Ajattelin myydä sen eteenpäin. Mutta nyt kun se ei herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia, niin aionkin ottaa sen tänään käyttöön! Sen erikoisen värivalinnan vuoksi täytyy muut asusteet pitää yksivärisinä. Mutta se on tyyliäni useimmiten muutenkin. Kiva, jotain uutta! Nyt kun vielä sää näyttää kauniilta voisin käväistä alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti läheisessä kahvilassa. En ole pitkiin aikoihin - ikiaikoihin - lukenut päivän sanomalehtiä, saati edes astunut kahvilaan (vain ravintoloihin ja baareihin) viikonloppuna. Joten ehkä se voisi olla hyvä kokeilu tähän muutoinkin erityiseen päivään. Toisaalta ei kyllä kiinnosta yhtään.

Ja siispä kelkka kääntyy ja tapaankin sukulaisen pikaisesti luonani. Mitäs sitä turhia leikkiä normaalia tämän enempää. Ystävätär herää ja sovimme heti, että eheydyttyäni siirryn hänen luokseen. Voisimme keksiä jotain erilaista tälle illalle. En tiedä mitä. Mutta varmasti jotain. Menen suihkuun ja kastelen hiuksia sen verran, että saan ne laitettua nätisti. Vaihdan puhtaat vaatteet päälle ja laitan ranteeseeni huomiota herättävän kellon (josta en oikeasti edes esteettisesti pidä) ja kauniin meikin. Mitä vain voi tapahtua! Lähtiessä olo on freesi ja innokas. Lakkaan kynnet ystävättären luona ja juon ennen lähtöä energiajuoman ja otan toisen mukaan. Minulla on snapsi jekkua, jonka voin sekoittaa siihen. Kuten eilen. Toivotaan, että keksimme jotain hauskaa!

Mitä mitä mitä

Ehdin eilen lisätä torstain tekstiin, että Javier aloitti kanssani keskustelun yllättäen ennen iltakahdeksaa. Olin iloinen, koska sitä olin odottanutkin. Tai siis toivonut. Hän yrittää udella miksi olen ollut tylsistynyt (alakuloinen) tällä viikolla, mutten osaa selittää muuta kuin työkiireitä ja väsymystä. Sanon etten ole kevätihminen.  En ole mikään ihminen. Hän kysyy enkö halua keskustella hänen kanssaan. Itkunaaman kerra! Ei, kyse ei todellakaan ole siitä! En vain halua selittää yksityiskohtia menneestä viikonlopustani. En halua kertoa, että vietin taas niin mielettömän viikonlopun sielunkumppanini kanssa, että nyt kaikki muu on tylsää. Mutta silti ikävöin sinua, Javier. Hän tyytyy pinnallisiin selityksiini ja kertoilee tylsiä juttuja viikostaan ja toteaa ohimennen, että oli viikonloppuna tullut kotiin sunnuntaiaamuna. Jaha, kiitos tiedosta. Vaikka en minä ole mikään ketään tuomitsemaan. Niinhän itsekin tein. Hän ei tee ehdotuksia viikonlopulle. Mutta vaistoan, että hän haluaisi. Haluaisi että minä tekisin. Kysyy eikö minulla ole mitään sanottavaa. No ei kyllä kauheasti ole. Sitten kello 20.25 sattuu hauska juttu! Aivan yhtä aikaa tismalleen samalla sekunnilla, kun saan Javierilta seuraavan viestin, niin facebookin selaimeen ponnahtaa auki Javierin lisäksi kaksi muuta keskustelua, ja tismalleen samaan aikaan puhelimeen tulee tekstiviesti! BLING, BLING, BLING. Hah, olipas hassu sattuma. Siellä Ossi sanoo olevansa tylsistynyt. Okei, niin mäkin! Ystävätär kertoo juoruja tapailemastaan miehestä. Ja kukas muu tekstaa puhelimeeni, kuin Dim! Oih! Hänestä en ole kuullut mitään pitkään aikaan. Dim kyselee kuulumisiani ja sitä onko minulla viikonloppusuunnitelmia. Vastaan että on ollut aika tylsää ja suunnitelmia ei vielä ole. Aikoisiko hän tehdä ehdotuksen?! Ainakaan hän ei vastaa mitään viestiini pitkään aikaan. Ja Javierkin katoaa linjoilta suihkuun. Ossi menee pois onlinesta tv-sarjan pariin. No, ainakin taas tästä torstaista muodostui aika sosiaalinen jos ei muuta! Päätän tehdä nyt mitä haluan ja kysyn itse Dimiltä onko hän menossa ulos tänä viikonloppuna. Sitten ainakin tietäisin, että jos itse olen muualla kuin Javierin kainalossa, niin voin ehdottaa Dimille törmäämistä. Dim vastaa ettei tiedä vielä ja suunnittelee elokuviin menemistä. Okei! Vastaan että leffa on aina hyvä suunnitelma (voit kutsua minut mukaan jos haluat!). Mutta hän ei enää vastaa. Olisit vähän rohkeampi, Dim! Javier tulee suihkusta ja kertoo ottavansa yhden iltaoluen ja toivottaa hyviä unia. Jees, kiitti tiedosta, öitä (fuck you, se on sun vuoro tehdä aloite tapaamiselle nyt!). Minua väsyttää yllättävän aikaisin jo tosi paljon, joten menen ajoissa sänkyyn. En nukkunut kovin hyvin Manulla tällä kertaa. En kokenut oloani täysin hyväksi siellä. En halua enää painautua hänen selkäänsä vasten. Ennen se oli ainoa mitä halusin tehdä. En halua suudella suulle aamulla niin kuin ennen. Mutta tein niin silti vielä tämän kerran. 

Nukahdin ensimmäistä kertaa pitkään aikana jo yhdentoista aikaan. Kello kahdelta herään johonkin. Katson puhelintani ja siellä on jokin viesti Ossilta. Ajattelen, että meillä on varmaan sovittuna nyt kokous. Laitan valot päälle ja alan etsiä tarvikkeita kokousta varten. Ihmettelen miksi oikein muut ovat tulossa luokseni. Sitten mietin , ettei kukaan ehkä olekaan tulossa ja sammutan valot ja jatkan unia. Aamulla vastaan Ossille, että sekoilin taas yöllä. Hän pitää sitä hassuna. Ystävättäreni on ollut juhlimassa koko yön. Voi ei! Älä hanki krapulaa nyt viikonlopulle! Sun pitää lähteä mun kanssa ulos jos en saa deittejä, hei! Lähden töihin ihan hyvällä fiiliksellä. Musiikki soi täysillä. Radiojuontajilla on typerät jutut, mutta olen huomannut sen olevan näille uusille aamujuontajille luontaista. Onneksi olen asentanut Spotifyn töihinkin, joten voi tarvittaessa laittaa parhaat perjantaisetit soimaan jos radio käy tylsäksi. Ehkä yksi parhaista sijoituksistani on ollut todella hyvät headphonet, jotka eivät paina korvia, ja joiden äänenlaatu on loistava. Saan bileet päälle milloin vain kirjatessani tylsiä työjuttuja. Etenkin perjantaisin (jos en ole masentunut) tanssahtelen työpisteelläni iloisena odotellen viikon loppumista ja paperitöitä tehden. Ei mitään tietoa mitä perjantai taas tuo tullessaan. Mutta takuulla jotain. Niinhän se on aina tehnyt. Puhelin soi! Kiva poika puhelinliittymän asiakaspalvelusta soittaa, kuten olemme sopineet kerran vuodessa tapahtuvan parhaan liittymän varmistamiseksi. DNA on aina antanut minulle loistavaa palvelua. Kerron pojalle, että viimeksi kun olin pikkumatkalla niin sain kauhean laskun mobiilidatan käytöstä, ja saimme kreivin aikaan päivitettyä minulle liittymän, jolla voi huolettomasti tsekata somea EU:n alueella. Jes! Eikä edes maksa enempää kuin edellinen settini. Loistava ajoitus. 

Tässä on nyt paljon ollut tällaisia melkein mahdollisia ajanviettoratkaisuja. Olisi saattanut olla mahdollista ajautua leffaan Dimin kanssa. Olisi saattanut olla mahdollista ajautua Javierin kanssa rauhalliseen koti-iltaan. Olisi saattanut olla mahdollista saada ehdotus tapaamiselle Alexilta. Olisi saattanut olla mahdollista lähteä juhlimaan ystävän kanssa. Olisi saattanut olla mahdollista mennä ensitreffeille tinderin kanssa. Mutta koska kaikki nämä ovat vain jääneet mahdollisuuksiksi, niin saattaa olla, että laittaudun ja lähdenkin itsekseni vaikkapa etsimään kaupoilta sitä kevytuntsikkaa tai kevättakkia, jota olen kaivannut. Se sopisi matkallekin mukaan. Muuten otan mukaan vain nahkatakin. Shoppailun jälkeen voisin ehdottaa jollekin - vaikka Ryanille - drinkkejä ja katsoa mitä kohtalo tarjoaa. Mutta onhan tässä nyt vielä monta tuntia aikaa suunnitelmien kehittyä mihin tahansa suuntaan. Kesken iltapäivää Alex viestii! Hän on taas palannut luontaiseen kommunikaatioonsa ja kertoo, että häntä panettaa. Vastaan, että mua ei just nyt toimistohommissa. Mutta! Tämähän tarkoittaa sitä, että jos en keksi muuta niin kenties Alex haluaisi järjestää taas etkot luokseen. Juttelemme myös Ossin kanssa. Hän toteaa, että aikoo amputoida sieluni ja rakentaa sen uudelleen. Hah. Siitä vain. Eilen Ossi kysyi keskusteluissamme jotain tärkeää asiaa, enkä vastannut siihen, vaan sivuutin koko jutun tosi taitavasti. Nyt tuntuu, että olisin valehdellut. No. Ei voi mitään. Selvitetään se sitten joskus jos tarve tulee. Puhumme joka päivä tosi paljon ja olosuhteista johtuen emme voi tavata tänäkään viikonloppuna. Hän aina sanoo, että ens viikolla sitten nähdään varmasti! Mutta saa nähdä miten käy. Olen itsekin alkanut haluta sitä.  Tapaamista. 

Pyydän ystävääni ottamaan pienet päiväunet, jotta voisi olla edes pieni mahdollisuus siihen, että voisimme lähteä yhdessä ulos. Tai ainakin parille. Hän lupaa laittaa herätyskellon päälle alkuiltaan. Itse toivoisin Javierilta taas yhteydenottoa, mutta hän on vain vihreä pallukka ilman pomppivia pisteitä. Ronista ei ole kuulunut, mutta ehkä olisikin liian aikaista. Kysyn vielä Alexilta hänen suunnitelmiaan ja hän kertoo olevansa kotona ja lähtevänsä myöhemmin ulos. Okei, hyvä. Ehkä törmätään. Dimkin olisi voinut olla nyt reippaampi ja ehdottaa sitä leffaan menoa yhdessä. Miksi hän muuten ottaisi yhtäkkiä yhteyttä ennen viikonloppua? Vai oikeastiko vain huvikseen. En tiedä. Mutta itse en nyt hänellekään jaksa ehdotella mitään ainakaan vielä. Katsotaan rauhassa miten ilta etenee. Menen rauhassa lämpimään suihkuun. Sitten otan ehkä yhden energiajuoman terästettynä. Alan valmistautua. Laitan hiuksiin uutta öljyjuttua, mitä lie. Sitten katson onko ystävä elävien kirjoissa ja päätän mitä teen. Kohtalo saa puuttua peliin jos niikseen on. Suihkussa koitan kuunnella samalla radiota ja piristyä, mutta olo on tylsä. Yllättäen Roni tulee mieleeni. Viikko sitten tähän aikaa olin jo kuplassa. Harmillista. En tietenkään ajattelisi asiaa niin paljon jos minulla olisi jotain oikeita muita suunnitelmia, joihin keskittyä. Alex viestii, että nautti suuresti edellisestä tapaamisestamme. No kiva! Kiitti infosta. Ehdota jotain oikeaa jos haluat, nyt kehut ei lämmitä. Koitan kysellä onko ystävätär elävien kirjoissa. Tarkistan että Javier ei ole ollut moneen tuntiin somessa. Booooooringgggg. Mutta onhan tämä ollut tuttu tunne jo monta kertaa. Kun vain lähtee ja tekee, niin aina jotain järjestyy.

Kenen viekusta herään

Ilta sujui kivasti! Aamulla minun ei edes tarvinnut tarkistella puhelinta, koska railakkaasta menosta huolimatta homma pysyi käsissäni! Hetken joudun kelaamaan lähettikö Dim minulle tosiaan viestin, jossa kertoi lukeneensa juttujani blogistani, ja ettei haluaisi enää olla tekemisissä. Mutta ei, se oli vain unta. Päätä särkee ja otan peruskoktailin lisäksi aamulla kaksi buranaa. Tänään on lauantai! Ei sijaa päänsärylle! Kännykkäni piippailee jatkuvasti, mutten edes vilkaise sitä. En jaksa nyt. Otan itselleni pari tuntia ennen kuin yhtään mietin seuraavia liikkeitäni. Vieressä sängyssä on mäkkärin pussissa nahistuneita ja kylmiä ranskanperunoita. En muista milloin viimeksi olen herännyt viikonloppuna omasta sängystäni moisessa seurassa. Sängyssä maatessa tuntuu kuin olisin vieläkin promilleissa. Mutta tiedän, että tästäkin illasta vielä tulee kiva! Käyn pitkästä aikaa myös vaa'alla. Alle 52 kiloa! Hyvä. Pujahdan takaisin lämpimään sänkyyn.

Eilinen fiilis koheni heti kun pääsimme siirtymään ystävättäreni luota läheiseen pubiin nauttimaan viinipullotarjouksesta. Juoruilumme pääsi täyteen vauhtiin ja kikattelimme viinin kadotessa laseistamme. Törmäsimme tuttuihin joiden kanssa skoolasimme. On ihan parasta olla liikenteessä oman rakkaan ystävän kanssa. Päätimme lähteä keskustaan käväisemään tanssibaarissa ja siirtyä sieltä klubille tanssimaan. Fyysinen oloni oli alkuillasta vielä heikko, mutta kaikki vaivat unohtuivat illan mittaan tehokkaasti! Ja mitä muuta unohtuu? No tietenkin kaikki keksityt viestintäetiketit! Jo alkuillasta kyselin Dimin suunnitelmia. Ehkä ulkona myöhemmin! Kiva! Manuel jaksoi vähän väliä tiedustella tekemisiäni ja vihjailla petipaikasta vieressään. Karrin kanssa vaihtelimme drinkkikuvia ja sovimme palaavamme asiaan lauantaina. Hienoa! Ossi lähetteli tapansa mukaan outoja videoita ja puolinakukuvia itsestään pitkin iltaa. Lähetin hänelle takaisin bileselfieitä ystäväni kanssa. Hyvä ja hauska ilmapiiri! Sellainen oikein tosi perjantainen! Menimme Kampin baariin ja ostelimme toisillemme drinkkejä. Torjuimme seuratarjouksia. Tanssimme pienellä tanssilattialla. En edes muistanut minkään tinderin olemassaoloa. No need! Ei ainakaan tänään.

Siirryimme tanssiklubille entistä lennokkaammissa fiiliksissä. Tässä vaiheessa olimme viestitelleet Dimin kanssa ja hän ilmoittaa olevansa myöhemmin myös keskustassa ystäviensä kanssa. Olin myös ehtinyt kysästä Javierilta illan kuulumisia, mutten hän on kadonnut linjoilta. Löydämme heti pari eri seuruetta joiden kanssa jatkamme illan viettoa tanssien ja drinksuja nauttien. Nuoremmat, viattoman oloiset pojat tahtoisivat tutustua paremmin, mutta minua ei voisi vähempää innostaa. Keskityn tanssimiseen ja vastailemaan viesteihin. Manuel on taas aktiivinen ja toivoo, että päätyisin hänen luokseen. Se voisi olla illan viimeinen suunnitelma. Lähetän Ronille hauskan tilannekuvan, joka liittyy johonkin juttuaiheeseemme. Hän vastaa heti sydämin. Toivotamme toisillemme ihanaa viikonloppua sydämellisten pusuhymiöiden kera. Kivaa! Kello on kaksi yöllä. Ilmoitan Manuelille ettei hänen luokseen enää tule julkista kulkuneuvoa. Hän on tosi pettynyt ja pyytää vielä harkitsemaan. En jaksa. Dim kertoo olevansa nyt keskustassa. Mutta viereisellä klubilla! Miksi! Hän pyytää minua lähtemään sinne, mutten löydä ystävääni ja kello on jo niin paljon. Harmittaa, etteivät he voineet tulla luoksemme! Alan tarkastaa aikatauluja, jotta pääsen itse mukavasti kotiin. Laitan ystävättärelleni viestin, että alan lähteä. Dim pyytää, että menisin hänen klubinsa ulkopuolelle, jotta hän saisi edes suudelman. Olen jo ehtinyt kävellä toiseen suuntaan ja kieltäydyn. En kyllä tiedä miksi! Hän heti utelee löysinkö muuta seuraa. En löytänyt, katsotaan jos vaikka huomenna tapaisimme! Hyppään istumaan lämpimään bussiin. BLING. Javier kertoo, että heräsi juuri. Kyselee missä olen ja mitä teen. Aistin, että hän toivoisi, että ilmoittaisin tulevani hänen luokseen. En aio tehdä tällä kertaa ehdotusta. Sen sijaan lähetän hänelle aiemmin laatimani viestin siitä, että hän kertoisi tarkoittiko niitä viime sunnuntaisia puheitaan. Hän toteaa olevansa väsynyt ja miettivänsä asiaa huomenna. Selvä. Fiilikseni on hyvä! Siitäkin huolimatta etten päätynyt kenenkään kainaloon. Olen ollut tosi seurallinen. Pysynyt suhteellisen aisoissa viesteissäni. Vahvistanut välejäni eri ihmisiin. Oli hauskaa!

Kotoa lauantaina herättyäni makoilen sängyssä iltapäivään asti. Buranat vaikuttavat. Kahden jälkeen avaan puhelimeni. Tytöt ovat innostuneet taas ryhmäkeskusteluissa. Tulevan illan suunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa! Ystävättäreni on päätynyt jatkoille niiden nuorten miesten kanssa. Hänellä on hauskaa. Uuteen nousuun! Otan annoksen eilistä ruokaa. BLING. Nino ehdottaa saunailtaa! Oo, yllättävä ehdotus. Mutten halua ehkä saunaan tänään. Totean hänelle olevani vasta kokoamassa itseäni uutta iltaa varten, katsellaan ehkä myöhemmin. Kivaa, että hän ajattelee minua! Manuel on viestinyt aamulla minulle kauniita unia. Heh hauskaa. Javier on monta tuntia sitten kysynyt olenko selvinnyt kotiin. Hah, tunnen tyytyväisyyttä siitä, että olen ollut poissa somesta myöhäiseen iltapäivään asti. Vastaan vain, että elossa ollaan. Pallo on hänellä nyt. Keitän itselleni teetä ja istahdan tietokoneen ääreen. Ystävättäreni soittaa. Hän on matkalla kotiinsa suihkuun jatkoilta ja ehdottaa, että lähtisimme yhdessä muiden tyttöjen luokse. Joo sopii! Siitä voin sitten jatkaa iltaa minne vain! BLING. Roni kysyy miten iltani sujui. Oih, kivaa! Vaihdamme muutamat viestit. Olen edelleen iloinen näistä väleistämme. Alan jo lämmetä ajatukselle uudesta hauskasta illasta. Uskomatonta miten nopeasti voi siirtyä koomauttavasta krapulasta uuteen intoon! BLING. Javier kysyy mitä touhuan. Kertoo nukkuneensa pois univelkoja. Jep, niin minäkin! En vihjaile mitään. En ehdota mitään. Hän saa luvan kommentoida viestiäni. Hän saa nyt antaa ratkaisun väleillemme. BLING. Nino ehdottaa, että jos en ehdi saunaan, niin voisimme viettää leffaillan. Joo, ehkä! Katsotaan katsotaan. Sanon hänelle, että viettämissämme elokuvailloissa ei ole koskaan ollut mitään muuta valittamista, kuin jotkut surkeat leffavalinnat. Hän on samaa mieltä. Nyt laittaudun! Tytöt ja uudet seikkailut odottavat!

Suihkusta päästyäni Javier kyselee suunnitelmistani ja Ossi jakaa taas juttujaan. Hyvä fiilis. Tästä tulee varmasti hyvä ilta.

Moment of truth?

Kuten olin aavistellutkin, heräilin taas pitkin yötä. Tällä kertaa luonani oli Dim. Hän oli yöllä vessassa kun taas heräsin keskellä yötä ja yritin oikein pinnistellä, että onko hän oikeasti täällä vai kuvittelenko. Ja päädyin siihen, että kyllä hän on luonani ja juuri tällä hetkellä vessassa. Siirsin taas puhelimeni yöpöydälle ja pöyhin tyynyä valmiiksi ja panikoin, että onkohan vessa likainen! Hetkeä myöhemmin herään taas ja yritän miettiä, että miten hän on oikein tullut tänne eilen, kun en muista. Sitten herään taas hieman myöhemmin ja hätkähdän, että voi ei! Hän varmaan on lähtenyt jo töihin herättämättä minua! Varmaan kuorsasin eikä hän saanut minua hereille! Aamulla herätessäni olen ihme kyllä taas tässä todellisuudessa. En tiedä miten tällaiset yöt tulevat pidemmän päälle vaikuttamaan vireystasooni, jos ne yleistyisivät näin rajusti. Ehkä minun tosissaan kannattaisi mennä Manuelin viereen nukkumaan? Ehkä me molemmat nukkuisimme paremmin yhdessä. Aamulla olen taas olosuhteisiin nähden yllättävän virkeä. En muista heti alkuun edes stressata tilannettani Javierin kanssa. Se tulee mieleeni vasta myöhemmin. Tarkistan peilin edessä itseäni tarkasti. Läikät ympäri vartaloa ovat edelleen haaleat, jopa haaleammat. Kasvoissa ei näy mitään uusia epäkohtia. Huh. Otan lääkkeeni, allergialääkkeeni ja ehkäisypillerini. Siinä samalla muistan, että tunsin edellisiltana oloni ihan kuumeiseksi ja kipeäksi. Nyt olo on hyvä. Nenä vähän vuotaa. Mutta ei edes mainitsemisen arvoisesti.

Aamulla Manuel taas viestii ensimmäisenä kahvikuulumiset ennen kuin olen edes ehtinyt työpaikalle. Eilisiltana hän viesti minulle hyvät yöt. Manuel kontaktoi minua ensimmäisenä ja viimeisenä. Luulin hänellä olevan runsaasti ystäviä. Juttelimme myöhään myös ystävättäreni kanssa. Hän oli sitä mieltä, että voisin aivan hyvin pyytää Javieria pohtimaan nyt suhteemme jatkoa, jotten jää enempää roikkumaan niin sanottuun löysään hirteen. Pahimmillaan taas ajaudun tilanteeseen, jossa tyrmään muut mahdollisuudet siksi, että elättelen turhia toiveita jonkun suhteen, joka ei ajattele samoin minusta. Siispä olen päättänyt, että lähetän hänelle peruskuulumisviestin myöhemmin iltapäivällä ja jos hän vastaa neutraalisti eikä itse tee aloitteita, niin pyydän häntä ennen viikonloppua vahvistamaan tarkoittiko tosissaan puheitaan siitä, että kokee minut vain leffaseuraksi ja paperiasioiden neuvojaksi. Sitten totean, että voimme jatkaa kavereina ja tavata hieman harvemmin (jos ollenkaan). Jätän lounaan väliin. Olo on vähän sekavahko aamupäivän aikana. Se saattaa johtua tästä sekaannuksesta lääkitykseni kanssa. En välitä siitä. Aivastelen myös vähän väliä. Pystyn silti keskittymään töihin täysillä. Ja aion epärealistisesta ja unenomaisesta tunnelmastani huolimatta pitäytyä suunnitelmassani Javierin suhteen. Viimeinkin tulisi ratkaisu tälle kaikelle! Kehnommassa skenaariossa voisin sitten sopia nollaamista ystävättären avustuksella tai deittailua Dimin tai Karrin kanssa, Ihan piristävä ajatus. On tietenkin mahdollista, että Javier on niin väsynyt ja huonotuulinen, ettei jaksa miettiä koko asiaa. Mutta ainakin sitten pallo on potkaistu hänen nurkilleen. Tai päin naamaa. Toivottavasti en jänistä taas.

Iltapäivällä haen subwaysta puolikkaan tonnikalasämpylän tulisella kastikkeella. Mietin että syön tämän lisäksi vielä illalla jotain. Ystävä ehdottaa lenkkiä jos oloni on kohentunut. Harkitsen asiaa. Fyysisesti olo on melko hyvä. Ei ole vielä tehnyt mieli lähettää mitään viestiä Javierille. Tekee mieli odottaa tai jänistää kokonaan. Tekee mieli vaan antaa olla ja katsoa milloin hänestä mahtaisi kuulua jotain. Vai kuuluisiko koskaan. Miksi minä viestisin nyt, kun edelliseen viestiini hänen reaktionsa oli niin vähättelevä. Näin se kelkka kääntyy pitkin päivää. Mutta kelkkahan saa kääntyä? Sen jos minkä olen oppinut. Viestejä saa laitella. Mutta kelkka saa kääntyä. Sydämiä saa laitella. Mutta sydämet ei merkitse mitään. Iltapäivällä myös jonottelen Kelan palveluun hoitaessani läheiseni asiaa. Siellä vastaa joka kerta eri henkilö, joista kukaan ei tiedä yhtään mitään. He eri tasoisesti lupailevat eri asioita katteettomasti, eivätkä kykene tekemään sille faktalle mitään, että hakemus on odottanut käsittelyä jo 14 arkipäivää. Eli 7 arkipäivää yli lakisääteisen käsittelyajan. Asiakaspalvelun ystävällisyys ei auta, jos puhelinpalvelu on yhtä tyhjän kanssa, kun niihin henkilöihin, jotka hakemuksia ratkaisevat, ei saa mitään kontaktia. Vaikka asia ei suoranaisesti vaikuta minuun niin tällainen ärsyttää minua suunnattomasti. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu niistä asiakkaista, joiden jääkaapin sisältö tai vuokranmaksu on kiinni Kelasta.

Töiden jälkeen kirimme vähän hidastunutta lenkkitahtiamme reippaalla kymmenen kilometrin lenkillä ystävättären kanssa. Hengästyn tavallista nopeammin ja voimat ehtyvät nopeammin. Pysymme silti hyvässä vauhdissa. Näytän ystävättärelleni viestin jota olen suunnitellut lähettää Javierille ja hänestä se on tosi hyvä. Hyvä. Lenkin loppuvaiheessa poikkeamme ostoksille tuttuun viinipuotiin, jossa tuttu myyjä myy meille tutut viinipullot. Ihan vain varalle. BLING. Manuel kyselee vointiani. Kerron hänelle pitkästä lenkistä. En tosiaankaan jaksa tänään lähteä hänen luokseen. En sittenkään. Javier on aktiivisena somessa muttei aloita keskustelua. Ärsyttävää. Ei tekisi mieli olla aloitteellinen, mutta ehkä se kannattaa. Kysyn häneltä mitä kuuluu. Syteen tai saveen. Jos hän on tyly ja vähäsanainen niin se jo saattaa riittää minulle vastaukseksi. Heti kun olen lähettänyt viestin minua harmittaa. Olisi varmaan sittenkin pitänyt vain odottaa, että hän ottaisi yhteyttä. No ei voi enää mitään. Sormeni ovat ihan kohmeat vieläkin pitkän lenkin jäljiltä. Kirjoittaminen on kankeaa. Olen kääräytynyt fleecehuopaan ja mietin että ehkä nautin pari lempparipunaviinilasillista lämmikkeeksi. BLING. Javier vastaa olevansa tosi stressaantunut töistä. Sanoo olevansa väsynyt. Kysyy mitä minulle kuuluu. Hän vaikuttaa normaalilta. En halua kysellä häneltä mitään  enempää nyt. Voi hitsi! Plääh.

Jutustelen kaikkea kivaa ystävättären kanssa pitkin iltaa. Sovimme että jos ei muuta niin ainakin käydään muutamilla perjantain ratoksi ja lauantaina ehkä kunnolla juhlimassa. Muutkin tytöt ovat silloin liikenteessä. Manuel viestii taas iltakuulumisia. Kuuntelen Ylex:ää ja saan taas kommentteja juontajalta whatsapp-viestiini. Hauskaa. Manuel ehdottaa taas tapaamista. Vaikka olen suureen ääneen valittanut kurjuuttani ja jopa sitä etten ole käynyt suihkussa. Hän on hassu. Tai jotain. En mene. Fiilis on ihan hyvä. Lieväkin ahdistus ehkä lieventynyt lisää. Olen innoissani viikonlopusta. Koska jotain tapahtuu joka tapauksessa. Olen ollut tosi puolikuntoinen tällä viikolla, mutten anna sen vaikuttaa viikonloppuuni. (Ei, nyt en tarvitse opetusta siitä kuinka ylpeys käy lankeemuksen edellä tai kuinka ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.) BLING. Javier viestii yhtäkkiä  kesken illan mitä on tekemässä ja pyytää taas neuvoa johonkin asiaan. Taidamme olla ihan hyvissä väleissä. Ei silti selvyyttä mihinkään. En voi kiusata häntä omilla tarpeillani nyt kun hän niin avoimesti kertoo omasta vaikeasta päivästään ja muistaa silti kysyä mitä minulle kuuluu. Luovutan siis. Tältä päivältä. Ehkä huomenna. Minulla on loistava viesti valmiina. Ei tarvitse kuin painaa enter. Tällä hetkellä on tosi paljon soitossa itseä koskettavia biisejä. Paska sydän. On my way (kiitos Jani / YleX ;)). Voin olla sun. Sun vaikka hajoat. You don't know me. Liikaa sussa kii. Lights out (too drunk). Pilvissä. Momentumii. Turvasana. Hiihdän. Shape of you. Etsi mut. Just hold on. Jotenkin näistä lyriikoista loistaa se, että moni on ollut samoissa paikoissa ja vaiheissa ja ajatuksissa. Niinkuin vanha kunnon suosikki Papru. Se on lohduttavaa.

Haippi huippaa! Ihana Alex.

Tää on taas se ihana fiilis, kun on viettänyt ihanan illan jonkun kanssa, nukkunut jonkun vieressä, huikannut lähtiessä suukon ja sopinut, että jutellaan myöhemmin. Jonkun, jonka ajattelu pistää perhoset vatsaan. Tätä tunnetta ei voi keksiä. Sitä ei voi luoda järjellä. Se vaan on tai ei ole. Tunnen itseni niin onnekkaaksi saadessani lillua tässä just nyt, välittämättä siitä, mitä tapahtuu. Olen niin iloinen että treffimme toteutuivat! Ja tässä on ehkä potentiaalia. Vielä on jokin toive, että tästä voisi tulla jotain enemmän. Ehkä. Ajatteleeko hän samoin siellä omassa duunissaan juuri nyt? Tuntuuko vielä kemia, vai joko se alkaa hannata, niin kuin aikaisemmat tuttavuuteni? Hyvän leijuntafiiliksen lisäksi skeptismi ja lähimenneisyydestä opitut pettymykset aiheuttavat  pelkoa siitä, että tästä(kään) ei tule kuitenkaan mitään. Se on jatkuvasti siellä takaraivossa muistuttamassa valmistautumaan pettymykseen. Mutta ainakin mulla on nyt tämä hetki! Ihanaa! Tunnen perhosia. Tunnen ihastusta. Mulla on vielä tunteet. Mulla on vielä mahiksia, jes! Näin tunsin viimeksi tavattuani Dimin muutama viikko sitten. Olin ihan varma, että siitä alkaisi jotain uutta ja oikeaa. Mutta ehkä se tapahtuukin nyt!

Alex ei ollut ehdotuksistani huolimatta suostunut tulemaan tapaamaan minua drinkeille, vaan päädyimme siihen, että menen suoraan hänen luokseen. Home delivery. En pitänyt siitä, mutta halusin tavata hänet, joten suostuin ehdotukseen kuittausten kera. Osaan itsekin käydä lasillisella! Siispä valmistautumisen jälkeen suuntasin omassa ylhäisyydessäni Teerenpeliin nauttimaan punaviiniä. Viereisessä pöydässä oli menossa jokin nuorten naisten kovaäänien tapaaminen ja viihdytin itseäni kuunnellen heidän matkakertomuksiaan ja ylilausuttua englantiaan. En aio olla ajoissa, vaan nautin rauhallisesti tilaamani lasillisen ja käyn vielä naistenhuoneessa vilkaisemassa peiliin. Hyvältä näyttää! BLING. Alex kysyy tarvitsenko osoitteen. Kerron, että kristallipalloni on juuri nyt epäkunnossa. Hän lähettää osoitteensa keskustassa sijaitsevaan asuntoonsa, ja kysyy sopiiko jos nautimme olutta. Sopii, sopii! Mutta käväisen silti alkon kautta hakemassa hyvän punaviinipullon viemisiksi.

Hän asuu uudessa rakennuksessa hyvällä sijainnilla. Asunto on todella kauniisti hyvällä maulla sisustettu. Se on suuri, enkä uskalla ajatella sen arvoa. Hän esittelee heti paikkoja ja sanon leikilläni, että hän tarvitsee muutakin kuin materiaa tehdäkseen minuun vaikutuksen. Hän ohjaa minut lasipintaisen pöydän ääreen istumaan. Olen helpottunut, ettei hän tullut avaamaan ovea alastomana ja kuvittele hyppäävänsä heti suoraan asiaan kanssani. Annan viinin hänelle, mutta päätämme ensin nauttia oluet. Juttelemme heti kuin vanhat tutut. Voin katsoa häntä keskustellessamme suoraan silmiin ja tuntea sen kemian välillämme. Joskus jäämme vain katsomaan toisiamme ja alamme hymyillä. Hän kertoo avoimesti työstään. Alan ymmärtää hänen tapaansa puhua todella suoraan ja avoimesti. Aluksi pidin sitä merkkinä epärehellisyydestä, mutta se on vain hänen ominaisuutensa. Kyselen häneltä asioita. Puhumme lapsuudesta ja nuoruudesta. Hän toteaa olevansa joiltain osin traumatisoitunut. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hän korostaa omaa erityisyyttään ja herkkyyttään. En tiedä pidänkö siitä. Hän kertoo joskus kokeilleensa huumeita. En välitä, meillä kaikilla on menneisyys. Olen minäkin kauan sitten kokeillut kaikenlaista. Hän kertoo joskus kauan sitten maksaneensa seksistä. Yllätyn itsekin, etten välitä tästäkään. Sanon, etten välitä siitä, mitä hän on joskus tehnyt, vaikken pidäkään ajatuksesta. Hän vakuuttaa ettei enää tekisi niin, mutten usko häntä. Joskus olen ollut ehdottoman järkkymätön sen suhteen, etten voisi arvostaa miestä, joka on maksanut seksistä. Mutta olenko itse sen parempi? Jälleen hän kertoo, että kroonisesti pelkää, ettei kukaan voi rakastaa häntä oikeasti. Sanon, että meillä on varmasti ihan samat pelot, mutta itse olen nyt vaiheessa, jossa en vain välitä. Hän toteaa taas pitävänsä yksinäisyydestä. Tykkää matkustella yksin. Mietin, onko se vain puolustusmekanismi. Hän kertoo, että on peruuttanut toiset treffinsä sen vuoksi, että on ajatellut minua. Tunnen salamoita. Puhumme kaikesta. Hän mieluummin puhuu kuin kuuntelee. Alex toteaa, että moni on juossut karkuun kuullessaan hänen juttunsa. Sanon, että hän tuskin voi minulle kertoa mitään, mitä en olisi jo joskus aiemmin kuullut. Ja tarkoitan sitä. Totean, etten välitä siitä mitä toinen on tehnyt, vaan siitä mitä potentiaalisesti välillämme voi olla. Olen alkanut pohtimaan, että onko millään muulla merkitystä kuin sillä, että todella tuntee vetoa toiseen. Sillä, että meinaa tukehtua perhosiin. Haluaa vain olla toisen kanssa. Ymmärtää ja sivuuttaa muun. Muu on vain kohinaa. Vai alkaisivatko nämä yksityiskohdat häiritä myöhemmin? Ehkä. Luultavasti.

Alex siirtyy avaamaan tuomaani viinipulloa. Nousen hänen viereensä ja meidän on pakko halata ja suudella. Hän on tosi pitkä. Pidän siitä. Hän laittaa kätensä housuihini ja olemme toistemme kimpussa, mutta rauhoitan tilanteen ja sanon, että haluan maistaa tuomaani viiniä. Istumme pöydän ääreen ja alamme taas jutella. Jutut eivät lopu kesken. Kyselemme toisiltamme kaikenlaista. Jättäisitkö heti jos pettää? Eikö se edes tuntuisi pahalta? Tuntuisi tottakai! Haluatko saada lapsia? En välttämättä, en minäkään! Milloin viimeksi yövyit miehen luona? Jos kaverit lasketaan niin sunnuntaina! Tunnen vetoa häntä kohtaan. Viinin nautittuamme siirrymme laadukkaalle sohvalle emmekä voi pysyä erossa toisistamme. Hän on hieman dominoiva ja erittäin monipuolinen. Minua ei haittaa pienet erikoisuudetkaan. Puolen yön jälkeen istumme taas pöydän ääressä. Olen iloinen ettei hän ohjaa minua lähtemään kotiini. Aamulla on aikainen herätys, joten suuntaamme sänkyyn, jossa on valtavat untuvapeitteet (taas!). Nukahdan hänen pidellessä minusta kiinni. Yöllä herään ärsyttävään yskään muutamia kertoja, ja aamulla herätyskellomme alkavat soida lähes yhtä aikaa. Menen heti meikkipussini kanssa kylpyhuoneeseen (puhtaaseen ja valtavaan) ja tarkistan, että näytän hyvältä. Alex nousee ja laittaa musiikin soimaan kovalle. Puen ja otamme pari tanssiaskelta. Päätäni särkee vähäsen. Hän toteaa, että tämä on parasta aamumusiikkia ja minä komppaan. Hän jää tekemään aamupalaa, mutta minulla on jo kiire. Alex saattaa minut ovelle, suutelemme. Hän sanoo kolmeen kertaan, että jutellaan pian uudestaan.

Töissä olen todella väsynyt mutta onnellinen. Harmittelen ettemme voi tavata tulevana viikonloppuna, sillä hän on varattu muualle. Emme ole tilivelvollisia. En ajattele mitä muuta hän tekee muualla. En ole sen parempi itsekään. Sinnittelen lounaaseen ja lähetän hänelle viestin, jossa totean, että oli hauska tehdä tuttavuutta. Hän vastaa heti todeten olevansa samaa mieltä. Milloinkohan näemme taas? Ottaakohan hän yhteyttä! Tiedän, että hänellä on paljon deittejä. Ja vaikka hän väittää muuta, niin hän on ainakin vähän playeri. En voi laskea kaikkea hänen varaansa. Minun on keskityttävä viikonloppuna muuhun. On varauduttava kaikkeen. Tytöt suunnittelevat ryhmäkeskusteluissa terästetyn glögin maistelua. Se olisi kivaa! Huomiselle on luvassa juhlat. Omatuntoani kolkuttaa jos en taaskaan ehdi nähdä Jukkaa. Edes pikaisesti. Yksi drinkki, niin se olisi hoidettu pois alta. Sisimmässäni silti vielä kihelmöi Alexia ajatellessa. Paljon. 

Iltapäivän aikana Javier aloittaa keskustelun. Edellispäivänä pyysin häntä ilmoittamaan, jos tarvitsee jotain perhetragedian keskellä, ja nyt hän varmistaa onko tarjoukseni yhä voimassa. Tottakai! Hän saattaisi tarvita myöhemmin tänään kyytiä. Olen kertonut, että itselläni on tarvittaessa mahdollisuus käyttää autoa, vaikken usein ajakaan. Selvä. Sää on mitä kamalin, mutta tietenkin lupaudun tarvittaessa kuskiksi. Niin ystävät tekevät! Eikä minulla ole mitään sovittuna tälle illalle muutenkaan. Ja on hyvä saada ajatukset muualle Alexista, etten ala intoilla liikaa. Etten taas nuolaise ennen kuin tipahtaa. Se taitaa olla näissä asioissa mottoni. Automaattisesti huomaan jo miettiväni varasuunnitelmia ensiviikolle jos Alex ei enää haluakaan tavata. Hitsi, että musta on tullut pessimisti.

Tästä se taas lähtee!

Tässä ollaan! Taas kerran se tapahtui. Maanantain jälkeen tuli kuin tulikin yllättäen perjantai! Sisin on täynnä odottavaa jännitystä! Mitä tapahtuu? Kenet tapaan? Mistä herään? Onko buranaa rittävästi laukussa? Tälle illalle on siis luvassa "parit" työporukan kesken. Se on mainiota, meillä on loistava yhteishenki sekä kokous-, baari-, biljardi tai toimistopöydän ääressä. On vielä mysteeri minne päädytään ja kuinka myöhään kenenkin parit kestävät., mutta World is our Oyster Tämä on siis suunnitelma A. Sen lisäksi minulla on ehkä-kutsu Manuelin luokse loppuillaksi. Olen lähes varma, että hän on ajoissa kotona ja kutsuu minut sinne. Mutta ehkä en mene! Sen lisäksi ystävättäreni on liikenteessä jos tanssijalkaa vipattaa myöhemmin illasta. Lisäksi on tilaa yllätyksille!

Huomiselle minulla on kutsut edellisviikonlopun mustalta hevoselta Jukalta illanviettoon! Tiedustelin yhteiseltä tutultamme kannattaako hänet tavata ja ystäväni on sitä mieltä, että ehdottomasti! Hän on kuulemma erityisen nirso ja on ihme, että on halunnut tutustua minuun sen perusteella missä kuosissa koko viikonloppu meni. Hahaha. Lisäksi on viinitarjous voimassa uudelta randomtinderiltä, jonka olen jo skipannut ainakin viiteen kertaan. Omatunto kolkuttaa, mutta jotenkin Jukan tapaaminen kiehtoisi enemmän. Myös toinen ystävätär ehdotti ainakin pikaista törmäämistä. Eli vaihtoehtoja riittää. Alun perinhän olimme sopineet tapaavamme huomenna myöhäisillassa Dimin kanssa, mutten ole kuullut hänestä mitään. On ollut hetkiä, kun olen unohtanut koko tapauksen, mutta sitten se vihlaisee taas. Mitä tapahtui? En tiedä. Ottaako hän yhteyttä? Toivon niin! Tapahtuuko tänä viikonloppuna jotain käänteentekevää? KYLLÄ!

Syön lautasellisen eilistä ruokaa. Katson kelloa ja arvioin, että minulla on muutama tunti aikaa ennen kuin alan valmistautumaan iltaa varten. Aion ottaa kotona yhden energiajuoman, laittaa hyvää musiikkia soimaan (Spotifyn viikonloppulista tai Ylex:n Lyömättömät!) ja käydä kunnolla suihkussa. Laittaa hiukset kauniisti. Laineille vai suoriksi? Katson fiiliksen mukaan, ehkä pienet laineet. Laitan mustat tiukat pillifarkut jalkaan ja jonkun rennomman mallisen siistin yläosan. Olen syönyt  koko viikon niin paljon, että en halua mitään täysin ihonmyötäistä. Alle toppaamattomat supersankarialusvaatteet. Ei turhia lupauksia. Ranteisiin laitan kauniit koruni (Swarovski) ja lopuksi jotain hyvää fiilistä entisestään nostattavaa tuoksua! Lisäksi ihan varalta suihkutan mietoa Victoria's Secretin vartalotuoksua sukkiin ja alushousuihin. Jos muistan, niin poistan vanhat kynsilakat ja laitan uuden kerroksen. Tästä se lähtee!