Haippi huippaa! Ihana Alex.

Tää on taas se ihana fiilis, kun on viettänyt ihanan illan jonkun kanssa, nukkunut jonkun vieressä, huikannut lähtiessä suukon ja sopinut, että jutellaan myöhemmin. Jonkun, jonka ajattelu pistää perhoset vatsaan. Tätä tunnetta ei voi keksiä. Sitä ei voi luoda järjellä. Se vaan on tai ei ole. Tunnen itseni niin onnekkaaksi saadessani lillua tässä just nyt, välittämättä siitä, mitä tapahtuu. Olen niin iloinen että treffimme toteutuivat! Ja tässä on ehkä potentiaalia. Vielä on jokin toive, että tästä voisi tulla jotain enemmän. Ehkä. Ajatteleeko hän samoin siellä omassa duunissaan juuri nyt? Tuntuuko vielä kemia, vai joko se alkaa hannata, niin kuin aikaisemmat tuttavuuteni? Hyvän leijuntafiiliksen lisäksi skeptismi ja lähimenneisyydestä opitut pettymykset aiheuttavat  pelkoa siitä, että tästä(kään) ei tule kuitenkaan mitään. Se on jatkuvasti siellä takaraivossa muistuttamassa valmistautumaan pettymykseen. Mutta ainakin mulla on nyt tämä hetki! Ihanaa! Tunnen perhosia. Tunnen ihastusta. Mulla on vielä tunteet. Mulla on vielä mahiksia, jes! Näin tunsin viimeksi tavattuani Dimin muutama viikko sitten. Olin ihan varma, että siitä alkaisi jotain uutta ja oikeaa. Mutta ehkä se tapahtuukin nyt!

Alex ei ollut ehdotuksistani huolimatta suostunut tulemaan tapaamaan minua drinkeille, vaan päädyimme siihen, että menen suoraan hänen luokseen. Home delivery. En pitänyt siitä, mutta halusin tavata hänet, joten suostuin ehdotukseen kuittausten kera. Osaan itsekin käydä lasillisella! Siispä valmistautumisen jälkeen suuntasin omassa ylhäisyydessäni Teerenpeliin nauttimaan punaviiniä. Viereisessä pöydässä oli menossa jokin nuorten naisten kovaäänien tapaaminen ja viihdytin itseäni kuunnellen heidän matkakertomuksiaan ja ylilausuttua englantiaan. En aio olla ajoissa, vaan nautin rauhallisesti tilaamani lasillisen ja käyn vielä naistenhuoneessa vilkaisemassa peiliin. Hyvältä näyttää! BLING. Alex kysyy tarvitsenko osoitteen. Kerron, että kristallipalloni on juuri nyt epäkunnossa. Hän lähettää osoitteensa keskustassa sijaitsevaan asuntoonsa, ja kysyy sopiiko jos nautimme olutta. Sopii, sopii! Mutta käväisen silti alkon kautta hakemassa hyvän punaviinipullon viemisiksi.

Hän asuu uudessa rakennuksessa hyvällä sijainnilla. Asunto on todella kauniisti hyvällä maulla sisustettu. Se on suuri, enkä uskalla ajatella sen arvoa. Hän esittelee heti paikkoja ja sanon leikilläni, että hän tarvitsee muutakin kuin materiaa tehdäkseen minuun vaikutuksen. Hän ohjaa minut lasipintaisen pöydän ääreen istumaan. Olen helpottunut, ettei hän tullut avaamaan ovea alastomana ja kuvittele hyppäävänsä heti suoraan asiaan kanssani. Annan viinin hänelle, mutta päätämme ensin nauttia oluet. Juttelemme heti kuin vanhat tutut. Voin katsoa häntä keskustellessamme suoraan silmiin ja tuntea sen kemian välillämme. Joskus jäämme vain katsomaan toisiamme ja alamme hymyillä. Hän kertoo avoimesti työstään. Alan ymmärtää hänen tapaansa puhua todella suoraan ja avoimesti. Aluksi pidin sitä merkkinä epärehellisyydestä, mutta se on vain hänen ominaisuutensa. Kyselen häneltä asioita. Puhumme lapsuudesta ja nuoruudesta. Hän toteaa olevansa joiltain osin traumatisoitunut. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hän korostaa omaa erityisyyttään ja herkkyyttään. En tiedä pidänkö siitä. Hän kertoo joskus kokeilleensa huumeita. En välitä, meillä kaikilla on menneisyys. Olen minäkin kauan sitten kokeillut kaikenlaista. Hän kertoo joskus kauan sitten maksaneensa seksistä. Yllätyn itsekin, etten välitä tästäkään. Sanon, etten välitä siitä, mitä hän on joskus tehnyt, vaikken pidäkään ajatuksesta. Hän vakuuttaa ettei enää tekisi niin, mutten usko häntä. Joskus olen ollut ehdottoman järkkymätön sen suhteen, etten voisi arvostaa miestä, joka on maksanut seksistä. Mutta olenko itse sen parempi? Jälleen hän kertoo, että kroonisesti pelkää, ettei kukaan voi rakastaa häntä oikeasti. Sanon, että meillä on varmasti ihan samat pelot, mutta itse olen nyt vaiheessa, jossa en vain välitä. Hän toteaa taas pitävänsä yksinäisyydestä. Tykkää matkustella yksin. Mietin, onko se vain puolustusmekanismi. Hän kertoo, että on peruuttanut toiset treffinsä sen vuoksi, että on ajatellut minua. Tunnen salamoita. Puhumme kaikesta. Hän mieluummin puhuu kuin kuuntelee. Alex toteaa, että moni on juossut karkuun kuullessaan hänen juttunsa. Sanon, että hän tuskin voi minulle kertoa mitään, mitä en olisi jo joskus aiemmin kuullut. Ja tarkoitan sitä. Totean, etten välitä siitä mitä toinen on tehnyt, vaan siitä mitä potentiaalisesti välillämme voi olla. Olen alkanut pohtimaan, että onko millään muulla merkitystä kuin sillä, että todella tuntee vetoa toiseen. Sillä, että meinaa tukehtua perhosiin. Haluaa vain olla toisen kanssa. Ymmärtää ja sivuuttaa muun. Muu on vain kohinaa. Vai alkaisivatko nämä yksityiskohdat häiritä myöhemmin? Ehkä. Luultavasti.

Alex siirtyy avaamaan tuomaani viinipulloa. Nousen hänen viereensä ja meidän on pakko halata ja suudella. Hän on tosi pitkä. Pidän siitä. Hän laittaa kätensä housuihini ja olemme toistemme kimpussa, mutta rauhoitan tilanteen ja sanon, että haluan maistaa tuomaani viiniä. Istumme pöydän ääreen ja alamme taas jutella. Jutut eivät lopu kesken. Kyselemme toisiltamme kaikenlaista. Jättäisitkö heti jos pettää? Eikö se edes tuntuisi pahalta? Tuntuisi tottakai! Haluatko saada lapsia? En välttämättä, en minäkään! Milloin viimeksi yövyit miehen luona? Jos kaverit lasketaan niin sunnuntaina! Tunnen vetoa häntä kohtaan. Viinin nautittuamme siirrymme laadukkaalle sohvalle emmekä voi pysyä erossa toisistamme. Hän on hieman dominoiva ja erittäin monipuolinen. Minua ei haittaa pienet erikoisuudetkaan. Puolen yön jälkeen istumme taas pöydän ääressä. Olen iloinen ettei hän ohjaa minua lähtemään kotiini. Aamulla on aikainen herätys, joten suuntaamme sänkyyn, jossa on valtavat untuvapeitteet (taas!). Nukahdan hänen pidellessä minusta kiinni. Yöllä herään ärsyttävään yskään muutamia kertoja, ja aamulla herätyskellomme alkavat soida lähes yhtä aikaa. Menen heti meikkipussini kanssa kylpyhuoneeseen (puhtaaseen ja valtavaan) ja tarkistan, että näytän hyvältä. Alex nousee ja laittaa musiikin soimaan kovalle. Puen ja otamme pari tanssiaskelta. Päätäni särkee vähäsen. Hän toteaa, että tämä on parasta aamumusiikkia ja minä komppaan. Hän jää tekemään aamupalaa, mutta minulla on jo kiire. Alex saattaa minut ovelle, suutelemme. Hän sanoo kolmeen kertaan, että jutellaan pian uudestaan.

Töissä olen todella väsynyt mutta onnellinen. Harmittelen ettemme voi tavata tulevana viikonloppuna, sillä hän on varattu muualle. Emme ole tilivelvollisia. En ajattele mitä muuta hän tekee muualla. En ole sen parempi itsekään. Sinnittelen lounaaseen ja lähetän hänelle viestin, jossa totean, että oli hauska tehdä tuttavuutta. Hän vastaa heti todeten olevansa samaa mieltä. Milloinkohan näemme taas? Ottaakohan hän yhteyttä! Tiedän, että hänellä on paljon deittejä. Ja vaikka hän väittää muuta, niin hän on ainakin vähän playeri. En voi laskea kaikkea hänen varaansa. Minun on keskityttävä viikonloppuna muuhun. On varauduttava kaikkeen. Tytöt suunnittelevat ryhmäkeskusteluissa terästetyn glögin maistelua. Se olisi kivaa! Huomiselle on luvassa juhlat. Omatuntoani kolkuttaa jos en taaskaan ehdi nähdä Jukkaa. Edes pikaisesti. Yksi drinkki, niin se olisi hoidettu pois alta. Sisimmässäni silti vielä kihelmöi Alexia ajatellessa. Paljon. 

Iltapäivän aikana Javier aloittaa keskustelun. Edellispäivänä pyysin häntä ilmoittamaan, jos tarvitsee jotain perhetragedian keskellä, ja nyt hän varmistaa onko tarjoukseni yhä voimassa. Tottakai! Hän saattaisi tarvita myöhemmin tänään kyytiä. Olen kertonut, että itselläni on tarvittaessa mahdollisuus käyttää autoa, vaikken usein ajakaan. Selvä. Sää on mitä kamalin, mutta tietenkin lupaudun tarvittaessa kuskiksi. Niin ystävät tekevät! Eikä minulla ole mitään sovittuna tälle illalle muutenkaan. Ja on hyvä saada ajatukset muualle Alexista, etten ala intoilla liikaa. Etten taas nuolaise ennen kuin tipahtaa. Se taitaa olla näissä asioissa mottoni. Automaattisesti huomaan jo miettiväni varasuunnitelmia ensiviikolle jos Alex ei enää haluakaan tavata. Hitsi, että musta on tullut pessimisti.