Mitä mitä mitä

Ehdin eilen lisätä torstain tekstiin, että Javier aloitti kanssani keskustelun yllättäen ennen iltakahdeksaa. Olin iloinen, koska sitä olin odottanutkin. Tai siis toivonut. Hän yrittää udella miksi olen ollut tylsistynyt (alakuloinen) tällä viikolla, mutten osaa selittää muuta kuin työkiireitä ja väsymystä. Sanon etten ole kevätihminen.  En ole mikään ihminen. Hän kysyy enkö halua keskustella hänen kanssaan. Itkunaaman kerra! Ei, kyse ei todellakaan ole siitä! En vain halua selittää yksityiskohtia menneestä viikonlopustani. En halua kertoa, että vietin taas niin mielettömän viikonlopun sielunkumppanini kanssa, että nyt kaikki muu on tylsää. Mutta silti ikävöin sinua, Javier. Hän tyytyy pinnallisiin selityksiini ja kertoilee tylsiä juttuja viikostaan ja toteaa ohimennen, että oli viikonloppuna tullut kotiin sunnuntaiaamuna. Jaha, kiitos tiedosta. Vaikka en minä ole mikään ketään tuomitsemaan. Niinhän itsekin tein. Hän ei tee ehdotuksia viikonlopulle. Mutta vaistoan, että hän haluaisi. Haluaisi että minä tekisin. Kysyy eikö minulla ole mitään sanottavaa. No ei kyllä kauheasti ole. Sitten kello 20.25 sattuu hauska juttu! Aivan yhtä aikaa tismalleen samalla sekunnilla, kun saan Javierilta seuraavan viestin, niin facebookin selaimeen ponnahtaa auki Javierin lisäksi kaksi muuta keskustelua, ja tismalleen samaan aikaan puhelimeen tulee tekstiviesti! BLING, BLING, BLING. Hah, olipas hassu sattuma. Siellä Ossi sanoo olevansa tylsistynyt. Okei, niin mäkin! Ystävätär kertoo juoruja tapailemastaan miehestä. Ja kukas muu tekstaa puhelimeeni, kuin Dim! Oih! Hänestä en ole kuullut mitään pitkään aikaan. Dim kyselee kuulumisiani ja sitä onko minulla viikonloppusuunnitelmia. Vastaan että on ollut aika tylsää ja suunnitelmia ei vielä ole. Aikoisiko hän tehdä ehdotuksen?! Ainakaan hän ei vastaa mitään viestiini pitkään aikaan. Ja Javierkin katoaa linjoilta suihkuun. Ossi menee pois onlinesta tv-sarjan pariin. No, ainakin taas tästä torstaista muodostui aika sosiaalinen jos ei muuta! Päätän tehdä nyt mitä haluan ja kysyn itse Dimiltä onko hän menossa ulos tänä viikonloppuna. Sitten ainakin tietäisin, että jos itse olen muualla kuin Javierin kainalossa, niin voin ehdottaa Dimille törmäämistä. Dim vastaa ettei tiedä vielä ja suunnittelee elokuviin menemistä. Okei! Vastaan että leffa on aina hyvä suunnitelma (voit kutsua minut mukaan jos haluat!). Mutta hän ei enää vastaa. Olisit vähän rohkeampi, Dim! Javier tulee suihkusta ja kertoo ottavansa yhden iltaoluen ja toivottaa hyviä unia. Jees, kiitti tiedosta, öitä (fuck you, se on sun vuoro tehdä aloite tapaamiselle nyt!). Minua väsyttää yllättävän aikaisin jo tosi paljon, joten menen ajoissa sänkyyn. En nukkunut kovin hyvin Manulla tällä kertaa. En kokenut oloani täysin hyväksi siellä. En halua enää painautua hänen selkäänsä vasten. Ennen se oli ainoa mitä halusin tehdä. En halua suudella suulle aamulla niin kuin ennen. Mutta tein niin silti vielä tämän kerran. 

Nukahdin ensimmäistä kertaa pitkään aikana jo yhdentoista aikaan. Kello kahdelta herään johonkin. Katson puhelintani ja siellä on jokin viesti Ossilta. Ajattelen, että meillä on varmaan sovittuna nyt kokous. Laitan valot päälle ja alan etsiä tarvikkeita kokousta varten. Ihmettelen miksi oikein muut ovat tulossa luokseni. Sitten mietin , ettei kukaan ehkä olekaan tulossa ja sammutan valot ja jatkan unia. Aamulla vastaan Ossille, että sekoilin taas yöllä. Hän pitää sitä hassuna. Ystävättäreni on ollut juhlimassa koko yön. Voi ei! Älä hanki krapulaa nyt viikonlopulle! Sun pitää lähteä mun kanssa ulos jos en saa deittejä, hei! Lähden töihin ihan hyvällä fiiliksellä. Musiikki soi täysillä. Radiojuontajilla on typerät jutut, mutta olen huomannut sen olevan näille uusille aamujuontajille luontaista. Onneksi olen asentanut Spotifyn töihinkin, joten voi tarvittaessa laittaa parhaat perjantaisetit soimaan jos radio käy tylsäksi. Ehkä yksi parhaista sijoituksistani on ollut todella hyvät headphonet, jotka eivät paina korvia, ja joiden äänenlaatu on loistava. Saan bileet päälle milloin vain kirjatessani tylsiä työjuttuja. Etenkin perjantaisin (jos en ole masentunut) tanssahtelen työpisteelläni iloisena odotellen viikon loppumista ja paperitöitä tehden. Ei mitään tietoa mitä perjantai taas tuo tullessaan. Mutta takuulla jotain. Niinhän se on aina tehnyt. Puhelin soi! Kiva poika puhelinliittymän asiakaspalvelusta soittaa, kuten olemme sopineet kerran vuodessa tapahtuvan parhaan liittymän varmistamiseksi. DNA on aina antanut minulle loistavaa palvelua. Kerron pojalle, että viimeksi kun olin pikkumatkalla niin sain kauhean laskun mobiilidatan käytöstä, ja saimme kreivin aikaan päivitettyä minulle liittymän, jolla voi huolettomasti tsekata somea EU:n alueella. Jes! Eikä edes maksa enempää kuin edellinen settini. Loistava ajoitus. 

Tässä on nyt paljon ollut tällaisia melkein mahdollisia ajanviettoratkaisuja. Olisi saattanut olla mahdollista ajautua leffaan Dimin kanssa. Olisi saattanut olla mahdollista ajautua Javierin kanssa rauhalliseen koti-iltaan. Olisi saattanut olla mahdollista saada ehdotus tapaamiselle Alexilta. Olisi saattanut olla mahdollista lähteä juhlimaan ystävän kanssa. Olisi saattanut olla mahdollista mennä ensitreffeille tinderin kanssa. Mutta koska kaikki nämä ovat vain jääneet mahdollisuuksiksi, niin saattaa olla, että laittaudun ja lähdenkin itsekseni vaikkapa etsimään kaupoilta sitä kevytuntsikkaa tai kevättakkia, jota olen kaivannut. Se sopisi matkallekin mukaan. Muuten otan mukaan vain nahkatakin. Shoppailun jälkeen voisin ehdottaa jollekin - vaikka Ryanille - drinkkejä ja katsoa mitä kohtalo tarjoaa. Mutta onhan tässä nyt vielä monta tuntia aikaa suunnitelmien kehittyä mihin tahansa suuntaan. Kesken iltapäivää Alex viestii! Hän on taas palannut luontaiseen kommunikaatioonsa ja kertoo, että häntä panettaa. Vastaan, että mua ei just nyt toimistohommissa. Mutta! Tämähän tarkoittaa sitä, että jos en keksi muuta niin kenties Alex haluaisi järjestää taas etkot luokseen. Juttelemme myös Ossin kanssa. Hän toteaa, että aikoo amputoida sieluni ja rakentaa sen uudelleen. Hah. Siitä vain. Eilen Ossi kysyi keskusteluissamme jotain tärkeää asiaa, enkä vastannut siihen, vaan sivuutin koko jutun tosi taitavasti. Nyt tuntuu, että olisin valehdellut. No. Ei voi mitään. Selvitetään se sitten joskus jos tarve tulee. Puhumme joka päivä tosi paljon ja olosuhteista johtuen emme voi tavata tänäkään viikonloppuna. Hän aina sanoo, että ens viikolla sitten nähdään varmasti! Mutta saa nähdä miten käy. Olen itsekin alkanut haluta sitä.  Tapaamista. 

Pyydän ystävääni ottamaan pienet päiväunet, jotta voisi olla edes pieni mahdollisuus siihen, että voisimme lähteä yhdessä ulos. Tai ainakin parille. Hän lupaa laittaa herätyskellon päälle alkuiltaan. Itse toivoisin Javierilta taas yhteydenottoa, mutta hän on vain vihreä pallukka ilman pomppivia pisteitä. Ronista ei ole kuulunut, mutta ehkä olisikin liian aikaista. Kysyn vielä Alexilta hänen suunnitelmiaan ja hän kertoo olevansa kotona ja lähtevänsä myöhemmin ulos. Okei, hyvä. Ehkä törmätään. Dimkin olisi voinut olla nyt reippaampi ja ehdottaa sitä leffaan menoa yhdessä. Miksi hän muuten ottaisi yhtäkkiä yhteyttä ennen viikonloppua? Vai oikeastiko vain huvikseen. En tiedä. Mutta itse en nyt hänellekään jaksa ehdotella mitään ainakaan vielä. Katsotaan rauhassa miten ilta etenee. Menen rauhassa lämpimään suihkuun. Sitten otan ehkä yhden energiajuoman terästettynä. Alan valmistautua. Laitan hiuksiin uutta öljyjuttua, mitä lie. Sitten katson onko ystävä elävien kirjoissa ja päätän mitä teen. Kohtalo saa puuttua peliin jos niikseen on. Suihkussa koitan kuunnella samalla radiota ja piristyä, mutta olo on tylsä. Yllättäen Roni tulee mieleeni. Viikko sitten tähän aikaa olin jo kuplassa. Harmillista. En tietenkään ajattelisi asiaa niin paljon jos minulla olisi jotain oikeita muita suunnitelmia, joihin keskittyä. Alex viestii, että nautti suuresti edellisestä tapaamisestamme. No kiva! Kiitti infosta. Ehdota jotain oikeaa jos haluat, nyt kehut ei lämmitä. Koitan kysellä onko ystävätär elävien kirjoissa. Tarkistan että Javier ei ole ollut moneen tuntiin somessa. Booooooringgggg. Mutta onhan tämä ollut tuttu tunne jo monta kertaa. Kun vain lähtee ja tekee, niin aina jotain järjestyy.