Saturday Night Live

Eilen koko blogger -sivusto lakaksi toimimasta aina siitä saakka kun pääsin töistä siihen saakka, kun lähdin ulos. Joten edellinen teksti on sekä keskeneräinen että kummalliseen aikaan julkaistunut. Mutta ei se mitään. Elän juuri hyvin harvinaista hetkeä. Olen herännyt viikonloppuaamuna yksin omasta sängystäni. Tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Ja olo on ihan tyytyväinen. Pyörin ja näin eläviä unia puoleen päivään saakka ja mietin, että tämä on ihan  okei.  Näin unta Ronista. Hän oli kadonnut kokonaan kaikkialta ja unessa se tuntui siltä mitä pitääkin tapahtua. Roni on kaukana jossain enkä edes voisi olla hänen luonaan, joten ehkä tämä on the next best thing juuri nyt. Aurinko paistaa eikä se ahdista. Soittelin jo sukulaiselle, että käydäänkö aamukahvilla. On rauhallista. On aikaa. Ja uusi ilta edessä. Olen jo ehtinyt viestiä aamuolokuulumisia ystävättärelle, joka ilmeisesti nukkuu vielä. Tulimme yhtä matkaa kotiin juuri niin kuin uumoilinkin. Grillin (ylikalliin) kautta tyytyväisinä tanssimisen jälkeen. Joku vanhempi herrasmies liittyi seuraamme siistillä klubilla koko illaksi ja kantoi pöydän täyteen toivomiamme juomia sitä vastaan, että sai meistä juttuseuraa ja fiksuja keskusteluja. Terassilla joku seurue poltteli pilveä ja kierrätti sätkää kaikille halukkaille. Kaikilla oli mukavaa. Tanssimme tiskijukan lähes tunnistamattomiksi muokkaamia biisejä ja totesimme että aika perusilta. Joku ulkomaalainen kysyi, että saako minut ostaa yöksi rahalla. Tätä en tajua. En koskaan pukeudu paljastavasti. Minulla on mustat farkut ja pitkähihainen paita. En mielestäni anna mitään viitteitä siihen, että olisi hakemassa ostajaa itselleni. Mutta mikäs siinä. Kysyin yllättyneenä että  no paljonko maksaisit ja nauroin ja kävelin pois. Koko illan viestittelimme Ronin kanssa. Lähettelimme toisillemme kuvia ja kivoja juttuja iltojemme vietosta. Hän meni jo ajoissa nukkumaan eikä jaksanut lähteä seuraavan päivän tärkeiden menojen vuoksi minnekään. Ihme. Ennen kun hän nukahti puhuimme jotain väleistämme ja siitä, kuinka olen nähnyt hänestä varmaan kaikki puolet. Hän sanoi, että se on totta. Jotenkin pääsimme polkupyörämetaforaan, jossa kuvailin suhdettamme joskus apupyörien asenteluksi ja pyörällä ajamiseksi.

Ja tietenkin Ossi aiheutti ärsytystä aivan koko illan. Hän soitti ainakin viisitoista kertaa aivan umpikännisenä ja kutsui minua luokseen. Ei ymmärtänyt kun sanoin, että olen menossa ulos ystävättären kanssa ja hän voisi liittyä seuraan halutessaan. Illan mittaan hän ryhtyi äärimmäisen vaativaksi ja rasittavaksi. Tilaa se vitun taksi ja tule! Tätä lausetta olen saanut kuulla aika monesta suunnasta viime aikoina. Mutta nyt se ei toimi. En halua mennä aggressiivisen Ossin luokse, joka ei viitsi vaivautua tulemaan keskustaan edes ensin. Hän jatkoi soittelua minulle aamuun saakka, joten voin vain kuvitella hänen tilansa tänään. Jotkut muuttuvat tosi typeriksi kännissä. Ossi on selvästi yksi niistä. Päivällä voi jutut olla niin fiksut ettei mitään rajaa. Ja sitten yöllisen tuloksen näette alta. Melko luotaantyöntävää. En tiedä miksi olen näin ymmärtäväinen näitä sekopäitä kohtaan. Ja kuka otti yllättäen yhteyttä? Ei, ei Dim (valitettavasti?). Ei, ei Javier (valitettavasti?). Mutta sofistikoitunut älykkötinderi Karri, jonka onnistuin tapaamaan kerran lasillisella ja meillä oli mukavaa. Mutta jostain syystä emme ole onnistuneet kohtaamaan uudelleen. Hän aloitti keskustelun pitkästä aikaa ja jaoimme kivoja viestejä. Hän piristi muutoin tavanomaista iltaani. Toki Ronikin piristi minua. Eniten! Mutta en enää täysin luota minun ja Ronin keskusteluihin. Ehkä ne ovat valheellisia? Hän saattaa sanoa mitä tahansa ja sitten taas vaihtaa persoonaansa seuraavassa hetkessä. En luota hänen punaisiin sydämiin enää, vaikka hyvät viestimme saavatkin oloni levollisemmaksi. Nyt aion nauttia hitaasta päivästä hetkisen, ennen uuden illan suunnitelmia.  Odotan havahtuuko Ossi typeryyteensä tänään, huomenna vai maanantaina. Se on hauska hetki. Lähetän myös Ronille viestin, jossa toivotan hänelle jaksamista vaativaan juttuun. Punaisen sydämen kera. Ihan vain koska voin.

Kahdelta puhelin soi ja Ossi soittaa. Hän on aika hyvässä kunnossa ja juttelee järkeviä. Nauran hänen huoritteluviesteilleen. En pysty ottaa niitä millään tasolla henkilökohtaisesti. Ossi haluaa edelleen tavata. Joo katsotaan jos jossain kulmilla törmätään, mutta vain frendeinä, koska hän vähän väliä ottaa esille tyttöystävänsä, joka sattuu olemaan viikonlopun toisaalla. Voi näitä miehiä. BLING. Puhelimessa roikkuessani Ossin kanssa saan viestin Ninolta! Hän on ollut ulkomailla ja palaa huomiseksi Suomeen. Hän ehdottaa, että jos vain haluan, niin olen tervetullut hänen luokseen viettämään mukavaa sunnuntaita. Hei, kiitos kutsusta! Katsotaanpa mikä on tilanne silloin. Huominen on huomenna. En voi taas ollenkaan tietää mikä on flow kenenkin kanssa. Mieleeni välähtelee yksityiskohtia Ronin kanssa käymistäni keskusteluista enkä voi olla miettimättä, että hän vaikutti niissä taas enemmän omalta itseltään. Siis siltä vähän kivemmalta itseltään, niistä kolmesta persoonasta, jotka olen hänessä havainnut elävän. Muistan, että vaihdoin myös viestejä eilen Alexin kanssa, mutta hän ei ollut liikenteessä. Muuten olisin ehkä päätynyt hänen luokseen? Se olisi voinut olla todennäköistä. Kaivan huvikseni kaapista esille eksältäni lahjaksi saamani merkkikellon. Olen piilottanut sen pois näkyvistä eromme jälkeen. Ajattelin myydä sen eteenpäin. Mutta nyt kun se ei herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia, niin aionkin ottaa sen tänään käyttöön! Sen erikoisen värivalinnan vuoksi täytyy muut asusteet pitää yksivärisinä. Mutta se on tyyliäni useimmiten muutenkin. Kiva, jotain uutta! Nyt kun vielä sää näyttää kauniilta voisin käväistä alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti läheisessä kahvilassa. En ole pitkiin aikoihin - ikiaikoihin - lukenut päivän sanomalehtiä, saati edes astunut kahvilaan (vain ravintoloihin ja baareihin) viikonloppuna. Joten ehkä se voisi olla hyvä kokeilu tähän muutoinkin erityiseen päivään. Toisaalta ei kyllä kiinnosta yhtään.

Ja siispä kelkka kääntyy ja tapaankin sukulaisen pikaisesti luonani. Mitäs sitä turhia leikkiä normaalia tämän enempää. Ystävätär herää ja sovimme heti, että eheydyttyäni siirryn hänen luokseen. Voisimme keksiä jotain erilaista tälle illalle. En tiedä mitä. Mutta varmasti jotain. Menen suihkuun ja kastelen hiuksia sen verran, että saan ne laitettua nätisti. Vaihdan puhtaat vaatteet päälle ja laitan ranteeseeni huomiota herättävän kellon (josta en oikeasti edes esteettisesti pidä) ja kauniin meikin. Mitä vain voi tapahtua! Lähtiessä olo on freesi ja innokas. Lakkaan kynnet ystävättären luona ja juon ennen lähtöä energiajuoman ja otan toisen mukaan. Minulla on snapsi jekkua, jonka voin sekoittaa siihen. Kuten eilen. Toivotaan, että keksimme jotain hauskaa!