keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Mul on hevonen

Jostain syystä keskiviikko aamuna en ole ollenkaan niin energinen kuin eilisenä tiistaimaanantaina. Edellinen työpäivä kului kuin siivillä ihanan vauhdikkaasti kaikenlaista puuhaten, mutta nyt tuijotan tietokoneen näyttöä ja odotan että jaksan nousta hakemaan pelastavaa kahvia! Kaikki ruumiinjäsenet tuntuvat olevat ihan jäykkiä ja silmät haluaisivat mennä kiinni. Kyllä se tästä! Juuri ennen sängystä nousemista torkutusten välissä olen nähnyt vielä tosi eläviä unia. Viimeisimmässä unessa istun penkillä huoneessa, joka on valaistu kalseasävyisesti ikkunasta tulevalla luonnonvalolla. Lattialla istuu rennosti Alex (mistä hän nyt putkahti!) jota tuijotan kevyesti hymyillen. Kaikki tuntuu olevan ihan okei. Sitten näen viereisen vaatekaapin oven välistä ulos putkahtavan jalan, jossa on vaaleanpunainen sukka. Säikähdän lievästi ja kysyn Alexilta, että mikäs tuo on! Ja Alex eleettömästi vetää jalasta ja minun ruumiini valahtaa ulos kaapista kevyen oloisesti. Alex ottaa posliiniselta näyttävän ruumiini syliinsä ja esittelee sitä minulle. Ruumiin sormet kalisevat toisiaan vasten kuin tuulikello. Olen ihan kaunis ja kalpea. Alex selittää jotain ruumiista ja kuuntelen nyökytellen. Puhuessaan Alex tekee sormellaan ruumiin kurkun eteen viiltämisliikkeen ja naurahdan ja pyydän ettei hän viiltäisi ruumiini kurkkua auki. Sitten hän huomaa jotain kaulassani ja vetää sieltä irti neulan jonka päässä on musta pitkä lanka. Minua hymyilyttää tämä hassu tilanne. Ja sitten herään viimeiseen torkkuun kymmenen minuuttia liian myöhään. Olen ihan tokkurassa kun kompuroin hammaspesulle. Pääsen ulos asunnostani kolmessatoista minuutissa, mutta kestää kauemmin herätä. Kahvi auttaa ja pikkuhiljaa ajatukset selkiytyvät kohti uutta arkipäivää. BLING. Saan viestin Rickyltä, jossa hän kertoo rakastavansa minua vielä tänäkin vuonna. Lisään kuvakaappauksen iigeeseen. Haluan muistaa nämä sitten joskus kun voivottelen ettei kukaan voi rakastaa minua. Lähetän Rickylle tarran kinkkukissasta. Mieleeni muistuu samalla Nino, joka on viestitellyt minulle viikonloppuna. Hän kertoi, että on käynyt treffeillä edellisiviikolla potentiaalisen seksikumppanin kanssa, mutta totesi pettyneenä, että minunlaistani seuraa on vaikea löytää. Olen hirveän iloinen, että olemme näin avoimissa keskusteluväleissä. Vaihdamme hyväntuulisia viestejä kehuen kaikkia menneitä tapaamisiamme, ja sovimme, että tapaisimme vielä ainakin kavereina. Siksi koska olemme molemmat kivoja ihmisiä ja tulemme niin monella tasolla toimeen. Nino saa minut aina iloiseksi. Pitäisi oikeasti järjestää aikaa ja lähteä hänen kanssaan vaikka ulos syömään. 


Noniin. Eli olen siis lauantaina viettämässä tyytyväisenä rauhallista ja perinteistä koti-iltaa Javierin kanssa. Ilmapiiri hänen seurassaan on aina sellainen helpon lämmin. Olemme päässet yli tutustumisvaiheesta siihen, jossa voin vitsaillen pyörittää silmiäni hänen mukavakavalle vauhkoamiselle jostain aiheesta ja Javier ei voi olla hymyilemättä vaikka yrittää pitää ilmeen tuimana. Sitten hän luovuttaa ja nauraa niin, että silmiin tulee kauniit naururypyt ja taputtaa reittäni. Hän tykkää minusta. Hän on tykännyt minusta enemmän kuin on voinut myöntää. Muistan ne ihmeelliset avainepisodit ja kuiskaukset korvaani yhteisinä öinä. Kemian kannalta meillä voisi olla loistava yhteinen tulevaisuus. Mutta sitten muistan sen, kuinka Javier on kertonut haluavansa perheen. Hän haluaisi lapsia. Ja hän ihan varmasti haluaisi vaimon, joka leipoisi kotona ja hoitaisi lapset. Ja minä en ole sellainen. en tiedä voisimmeko koskaan löytää kompromissia jossa kumpikin olisi tyytyväinen, eikä joutuisi luopumaan mistään tärkeästä. Ajatuksena se tuntuu hyvin haastavalta. Mutta onneksi sitä ei nyt tarvitse ajatella! Valvomme Javierin kanssa yli kahteen asti yöllä ja alamme molemmat olla väsyneitä. Tilanne on pitkästä aikaa uusi, ja joudun erikseen kysymään Javierilta, että sopiihan jos jään yöksi, vaikka se sinänsä onkin itsestäänselvyys. Emme ole enää siinä tilassa, missä on täysin selvää, että tietenkin jään, ja tietenkin mennään yhdessä sitten ruokakauppaan kuin vanha pariskunta ja kokataan sitten yhdessä vienot hymyt kasvoillamme. Javier vastaa, että tottakai jäät yöksi, ja minusta tilanne tuntuu hieman lavastetulta. Mutta ei se mitään. Riisun päällivaatteet pois, mutta jätän päälleni alushousut ja aluspaidan. Hyppään tuttuihin valkoisiin puhtaisiin lakanoihin. Ne on juuri vaihdettu, kuten Javier tekee aina joka viikko. Mietin samalla että onko joku nukkunut noissa edellisissä lakanoissa, jotka roikkuvat kuivumassa pyykkitelineessä. Tekisi mieli kysyä Javierilta, että miksei hän koskaan käytä niitä tyylikkäitä ja arvokkaita lakanoita, jotka olen ostanut hänelle edellisjouluna lahjaksi. Mutta en jaksa. Javier tulee sänkyyn ja halaa minua takaapäin. Ajattelen, että olemme niin väsyneitä, että alamme oikeastikin heti nukkumaan. Mutta ei mene kauaa, kun Javierin käsi vaeltaa paitani alle ja puristaa pientä rintaani. Se tuntuu hyvältä. Silitän hänen reittään. Ja sitten minulta lähtee vaatteet, ja ennennäkemättömän kiihkon vallassa Javier on kimpussani vailla minkäänlaisia aiemmin ilmenneitä puhtiongelmia. Ennen sitä itseään hän avaa yöpöytänsä laatikon ja rapistelee kondomia. Se jotenkin ärsyttää minua. Minua harmittaa, että olemme menettäneet sen selvyyden, että olemme toisiamme varten puhtaat. Mietin, että onko Javierilla lipsahtanut ja hän on itsestään epävarma. Sitten hän kumartuu päälleni ja kysyy olenko ollut nätisti ja vastaan että tietenkin olen! Ja hän sulkee yöpöytänsä laatikon ja fiilikseni paranee. JAvier on uskomattoman kestävä ja nautimme toisistamme täysillä Javierin johdatellessa tilannetta tunnilta tuntuvan ajan. Jossain vaiheessa hän kuiskaa nimeäni korvaani. Vaihtelee asentoja eikä peittele nautintoaan. Pidämme varmaan kauheaa meteliä. Emme pussaile, ehkä siksi että minusta tuntuu, että suussani on paha maku. Kaikki tuntuu paremmalta kuin ikinä aikaisemmin. Ja huomaan, että Javier on samaa mieltä. Johtuuko Javierin into yleisestä puutteesta vai siitä, että hän on pitkästä aikaa innoissaan tavatessaan minut? En tiedä, mutta lopetamme ihanan tilanteen ollessani hänen päällään sängyssä Javierin huutaessa allani. Riennämme heti juomaan vettä ja sitten käperrymme nukkumaan siten, että halaan häntä takaapäin ja painan kasvoni vasten hänen mintulta tuoksuvia hiuksia ja ajattelen, että juuri tästä olen haaveillut. 


Kuusi tuntia myöhemmin havahdumme yhtä aikaa hereille. Pyörimme sängyssä mutisten jotain säästä ja siitä, miten yllättyneitä olemme, ettemme ole nukkuneet pidempään. Tarkistan kuinka pahasti olen sotkenut meikkiäni Javierin valkoiseen tyynyyn, mutta tyynyliina näyttää puhtaalta. Vaikka kaikki on hyvin niin jossain vaiheessa välillemme välähtää sellainen lievä epävarmuus ja vieraus. On niin pitkä aika kun olen ollut tässä. Mietin, että vierastaako Javier minun halailuani. Muistan, kuinka silloin alkuaikoina hän ei turhia hempeillyt. Ainoastaan kun halusi seksiä. Mutta halaan häntä sängyssä estotta ja Javier ottaa minut kainaloonsa. Vitsailen jossain vaiheessa, että minusta tuntuu kuin joku panssarivaunu olisi käynyt jalkojeni välissä. Eikä se ole vitsi. Olo ei ole ollenkaan sellainen, että tänään pitäisi juhlia uuttavuotta illalla.Tekisi mieli jäädä viettämään sunnuntaina Javierin kanssa. Kysyn onko hänellä kiireinen aikataulu ja Javier toteaa puhelintansa selatessaan, että ole niin kauan kuin haluat! Sitten taas silittelemme toisiamme, pussaan hänen olkapäätä. Javier laittaa puhelimen pois ja kiipeän hänen syliinsä, joka on tälläkin kertaa hard as a rock. Ei siis mene kuin hetki, että olen itse valmis ja sen verran hengästynyt, että siirryn sivuun ja pussailen tieni pitkin Javierin seksikkään karvaista rintaa kohti napaa ja siitä alas. Ja pian Javier on yhtä tyytyväinen kuin minä. Loikoilemme sängyssä pitkään tyytyväisinä. Sitten Javier alkaa puhua nälästä ja aamiaisesta. Hän nousee ja tuo minulle pyyhkeen. Vaikkei tekisi mieli, niin menen puolisuihkuun ja ikävöin kyyneleet silmissä Jackiä, jonka kanssa lähtisin nyt lenkille ulos. Javier valmistaa meille yhteisen aamiaisen. Tuorepuristettu mehu puuttuu! Kuittailen siitä hänelle, mutta muutoin kehun hotellitasoista palvelua. Sitten pyydän sukulaistani hakemaan minut aiemmin sovitulle lounaalle suoraan Javierin luota ja yritän motivoida itseäni uuteenvuoteen. Ehdimme loikoilla hetken yhdessä sängyssä hiljaa toisiamme silitellen. Tarkoituksellisesti pussailen ja halailen Javieria varastoon. Sanon sen ääneenkin. Että pian olen valmis kohtaamaan yksin kylmän maailman, ja nauran. Nousen vielä täysissä pukeissa vatsallaan sängyllä makoilevan Javierin päälle ja hieron hänen selkäänsä ennen kuin kyytini odottaa pihalla. Halaamme toisiamme ennen kuin lähden kauniiseen auringonpaisteeseen kohti päiväunia ja juhlailtaa. 


Lounaan jälkeen menen kotona päiväunille ja nukun sikeästi kaksi tuntia. Sitten laittaudun ja yritän laittaa itselleni tavallista vahvemman meikin. Olen saanut Jukalta lahjaksi vaaleanpunaisen kuohuviinipullon, mutta en ota sitä mukaan, koska en pidä kuohuviinistä. Viestittelen Rickyn ja Jukan ja Ossin kanssa,  ja päädyn suuntamaan Jukan ystävän luokse, missä juhlat alkavat jo olla käynnissä. En jaksa palata yksityiskohtiin siinä, miten kivaa meillä on istuskella yhdessä, ja kuinka aika taas venyy. Kuuntelemme musiikkia ja juttelemme kaikesta. Ilmapiiri on aina rento ja mukava. Pidän näistä ihmisistä. Itse olen suuntamassa klubille tanssimaan ja joku uusi paikalla oleva tuttavuus aikoo lähteä samalle klubille. Ilostun, että voimme lähteä yhtä matkaa. Palaan sitten takaisin jatkamaan näitä juhlia pilkun aikaan. Otamme ekstaasia ja suuntamme klubille, joka on täynnä samanhenkistä porukkaa. Tuo uusi tuttavuus, Jarkko, tahtoo olla kanssani koko illan. Hän flirttailee ja selittää kuinka aikoo viedä minut treffeille. Nauran ja sanon, ettei hän saa minusta mitään muuta kuin juhlaseuraa! Otamme hölmöjä selfieitä yhdessä ja Jarkko seuraa kun haluan transsia. Hän on hauska eikä vaadi jatkuvaa juttuseuraa, joten minua ei haittaa, että hän haluaa viettää illan seurassani. Yöllä saan uudenvuoden toivotuksen Javierilta, johon vastaan heti. Klubin sulkeutuessa Jarkko kutsuu minut luokseen, mutta halaamme nauraen heipat ja hyppään samaan taksiin muutaman muun vieraan juhlijan kanssa, jotka ovat menossa kanssani samaan suuntaan jatkoille. Jukan ystävän luona vietämme koko yön ja aamun juhliessa omalla tavallamme. Minulla on mukavaa. Nautin tästä seurasta ja fiilistelystä. Ihan hyvä uusivuosi. Jukkakaan ei draamaile mitään. Tunnelma on lämminhenkinen. Tiistaina otan Javieriin yhteyttä, koska kaipaan häntä taas. Vaihtelemme turhia viestejä koko illan, mikä saa oloni iloiseksi. Ehkä bilekausi alkaa laantua ja kaipaan taas rauhallista kivaa seuraa. En tiedä. Saa nähdä mikä tunnelma viikonlopun lähestyessä tulee. Mutta ainakin tiedän, että haluan nähdä Javierin uudelleen. Tinderiin tulee viestejä kivoilta miehiltä, mutten nyt jaksa vastata. Haluan mennä viettämään taas yhden kivan ja rauhallisen illan kotiin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti