Urheiluviikonloppu

Ai miten tylsältä ja turhauttavalta tämä maanantai taas tuntuu. Pelkään todella etten kohta pääse enää sulautumaan tavanomaiseen arkeen laisinkaan, koska jo heti maanantaiaamuna olen aivan tylsistynyt ja ahdistunut monen monesta edessäolevasta arkipäivästä. Olen koko viime yön nähnyt ihania unia villeistä ug-juhlista, joissa musiikki soi ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sitähän tein taas koko viikonlopun. Pari tuntia unta siinä aamutunteita ja sitten taas täynnä energiaa ylös ja ulos! Perjantaina oli niin mahtavan täydellinen kesäpäivä että tanssimme ensin maksuttomassa ulkoilmajuhlissa samanhenkisessä seurassa  alkuillasta lähtien aina kellonympäri aamujatkoklubille asti. Aamulla tanssiessa on joka paikka jo hiessä, mutta se ei haittaa. Se tunne kun oikeasti ei välitä mistään muusta kuin siitä hetkestä on pelastava. Ei tee mieli viestiä kenellekään. Ei tee mieli miettiä, että missä joku on. Kaikki on siinä mitä tarvitsee. En vaan edelleenkään saa mitään negatiivista sanottavaa näistä apuaineista, joita olen taas saanut käyttää päästäkseni eroon stressistä ja ahdistuksesta. Kun pääsee siihen flowhun ja tanssiin kovan musiikin ja värien edessä niin rinnassa ei tunnu kraateria. Yhtäkkiä alkaa imemään siitä kaikesta myönteistä energiaa itseensä, jota avustetaan pehmein pyörivin tanssiliikkein. Sen voi oikein nähdän valuvan omaan suuntaansa. Hah, hauska nyt ymmärtää missä mielentilassa ne ihmiset ovat olleet, joita olen aina joskus sivusta katsellut. Seuraavan päivän myrsky tuli juuri sopivasti vasta kun olimme ehtineet istua ulkona lukuisan kaverin voimin ja siitä olikin kätevä jatkaa suoraan  tanssiklubille, jonne innokkaimmat ovat jo kokoontuneet ajoissa. Kiva Jukka liittyi seuraan kumpanakin iltana ja olemme lähentyneet ystävyydessämme. Ossikin taisi käväistä klubilla. Elina oli mukana koko ajan. Siinä kaikki mitä nyt tarvitsi. En haluaisi palata todellisuuteen, mutta pakotan itseni siihen koska tiedän, että vaihtoehdot eivät ole hyvät. Olen sopinut tapaavani sukulaisiani ja meneväni jonnekin terassi-illalliselle. Ahdistaa vähän, mutta tiedän, että pystyn keskittymään siihen. Minua harmittaa etten lähteänyt vielä sunnuntai-illaksikin parhaalle klubi-illalle, mutta pakko yrittää päästä yli siitäkin pettymyksestä ja nyt keskittyä keskinkertaiseen arkeen. Olo on ylienerginen, haluaisin olla vain menossa ja tekemässä kaikkea hauskaa. Huoh. Ronista en ole kuullut enää viikonloppuna mitään. Hän on pieninä ohikiitävinä hetkinä poikennut mielessäni. Varmaan myöhemmin taas muistutan kuivakasti siitä hänen hajottamasta tavarastani, koska kaikki kommunikaatio aina saa oloni paremmaksi. Harrin kanssa vaihdoimme asialliset sunnuntaikuulumiset. Olisi kiva nähdä häntäkin. Jukalta sain aamusydämen reittiemme erotessa lauantaiaaamuna kello yhdeksältä jatkoilta. Hän on oikeastikin kiva ja söde! Ja Nino odotteli minua turhaan luokseen, mutta onneksi olin jo ennakkoon varoittanut juhlien saattavan venyä. Siinä viikonlopun miestilanne. Eli ei mikään. Ja ei haitannut ainakaan viikonlopun  aikana. Nyt olo on vähän  tyhjä ja tylsä. Huomenna täytyy mennä viettämään ilta Jackin ja Javierin kanssa. Must on tullut urheiluhullu!