Just enjoy

Tuntuupas pehmeältä herätä aamulla tietäen, että joku ajattelee sinua ja odottaa innolla tapaamistasi. Joku on viimeisenä illalla lähettänyt sinulle sydämiä ja ensimmäisenä aamulla toivottaa hyvää huomenta. Tietää, että voi milloin vain ilman mitään miettimisiä kertoa toiselle miten aamu sujuu tai miltä sää tuntuu. Saan huomiota ja rakkautta. Tuntuu lämpimältä ja turvalliselta. Tämä on tosi outoa, koska välimme Jukan kanssa tuntuvat edenneen sellaiseen tiimityövaiheeseen aika nopeasti. Valittelemme toisillemme raskasta työtä tai kylmää ilmaa ja saamme myötätuntoa typerin hymiöin väritettynä. Tämä on kiva tunne. Kivaa, että on joku. Ahdistus välähtelee vain silloin kun mietin, että pidemmän päälle hän ei ehkä ole sopiva partneri minulle. Aivan kuten edellisessä suhteessani, jotkut metatason absurdiudet voisivat alkaa häiritä minua ja antaa syitä krooniselle ahdistukselle. Joku muu olisi minulle paljon sopivampi kumppani. Jonka kanssa voisin päästä lopullisesti eroon ahdistuksesta. Harmittelisin taloustilannetta ja erilaisia maailmannäkemyksiämme ja hänen typeriä harrastuksiaan tulevaisuudessa. Mutta miksi oikein mietin asioita näin pitkälle! Mehän olemme vasta juuri ja juuri siinä kaveruuden ylittävällä kynnyksellä. Ehkemme tule fyysisesti lainkaan toimeen ja koko homma kosahtaa siihen. Voisimme sitten olla jatkossakin hyviä ystäviä. Mutta silti. Tämä mahdollisimman vaivaton yhteydenpito on ihanaa. Olen tässä jossain välissä miettinyt, että ehkä tietynlaisille ihmisille on tietynlaisia vastakappaleita. Jukassa on niin paljon yhtäläisyyksiä entiseen kumppaniini, että väkisinkin mietin, että onko tuollainen persoona minulle se sopivin. Tuollainen avoin ja yli-innokas, joka on valmis hakemaan minulle kuun taivaalta. Vähän höpsö mutta rakastava. Minua heikompi tahdoltaan, mutta omasta halustaan. Hyväksyy täysin kaikki virheeni ja heikkouteni. Nostaa minut jalustalle. Ehkä tykkäänkin siitä? Tai vaikken tykkäisi, niin se sopii persoonalleni? Alitajuisesti ehkä haluankin olla se vahvempi tyyppi. Ehkä nämä itse itsensä norsunluutorniin nostaneet miehet tarvitsevat itselleen vastaavanlaisen naisen. Sellaisen joka ihastuu päätäpahkaa, eikä arastele näyttää sitä. Joka hellii ja viestii ja lirkuttelee. Jonka rakkautta ei tarvitse epäillä. Minä olen varmaan vähän liian itsevarman ja nokkelan oloinen. En ehkä riittävästi reagoi toisen temppuiluihin. En ehkä roiku tarpeeksi. Vaikutan liian itselliseltä ja omavaraiselta ja ylpeältä. Vaadin toiselta heittäytymistä jota en ehkä itse täysillä kykene antamaan. Olemme noiden miesten kanssa näissä asioissa liian samankaltaisia. Hyljimme toisiamme suhteenmuodostamisen nivelkohdissa kuin samannapaiset magneetit. Ehkä. Toisaalta nautin kyllä jollain kierolla tavalla kun olen saanut olla vahvan Javierin kanssa heikko. Ja Ronin sylkykuppi.

Edellinen suhde meni pilalle varmaan siinä kohdassa, kun en osannut riittävästi arvostaa toisen vilpitöntä rakkautta. En osannut luottaa häneen ja antaa itsestäni kaikkea. Koin loppuvaiheessa että olemme niin eritasolla, ettei hän ansaitse minua. Vaikka minun olisi pitänyt vain ymmärtää erilaisuuttamme ja vastaanottaa kaikki hyvä ja hyväksyä ne niin sanotusti heikommat puolet. Jos nyt pystyisin siihen, niin ehkä mahdollisuudet johonkin hyvään olisivat olemassa. Tämä asia selvästi pyörii mielessäni nyt päällimmäisenä. Mikä on erittäin hyvä, koska en ole juurikaan ehtinyt ajatella Ronia. En ole pystynyt kauheasti stressaamaan Javierista, joka on takuulla verisesti loukkaantunut. Hän edellisessä viestittelyssämme sanoi loukkaantuneena, ettei aio enää kutsua minua minnekään, kun se näyttää olevan niin vaikeaa. Oma on vikansa. Olen aikaisemmin ehdottanut suhteesta keskustelua, mutta se ei ole herralle sopinut. Sama Manuelin kohdalla. Heti kun aloin keskittyä elämässäni enemmän muihin asioihin, niin kauhea ikävä olikin iskenyt. Eilisiltana mietin, että hän ei ole varmaan ollut kenenkään muun kanssa minun jälkeeni. Eli koko tänä vuonna. Minä olen itse järjestänyt itseni kiireiseksi. Olen itse hankkinut itselleni nämä uudet tuttavuudet ja ystävät olemalla avomielinen ja aktiivinen. Olen itse tehnyt töitä sen eteen että olen päässyt eteenpäin vaikeista tilanteista. Kun seuraa ei ole ollut saatavilla niin olen lähtenyt liikkelle yksin. Sen voi tehdä kuka tahansa. Ei ole minun vikani jos muut eivät jaksa nähdä vaivaa luodakseen sosiaalisia kontakteja. Siksi minun on selitettävä itselleni, etten ole tilivelvollinen Javierille enkä kenellekään tällä hetkellä. En edes Jukalle, jolle kuitenkin mielelläni viestin noin neljättä kertaa tänään, puheenaiheena lounas. Olen aina ollut vähän salaa kateellinen pariskunnille, jotka viestittelevät ja soittelevat toisilleen ilman mitään järkevää asiaa. Kun olemme tyttöjen kanssa viettämässä iltaa niin se joku aina haluaa lähettää kuvaviestin kotiin miehelle aina kun jotain hassau tai tylsää tapahtuu. Söpöä. Ehkä ällösöpöä. Mutta silti. Tykkäsin kovasti, kun olimme Elinan kanssa tanssimassa kahdestaan klubilla, niin pystyin täysin huoletta viestimään Jukalle klubilta saaden heti vastauksen. Minulla on ehkä joku lapsellinen vaihe nyt menossa. Kaikki läheisyysvarastot ovat niin vajeessa, että tällainen huomio ja yhteydenpito hivelee sielua. 

Maanantaini on siis sujunut aikamoisen hyvin. Tekemättä juurikaan yhtään mitään. Paitsi syömällä aivan liian paljon ja katsomalla Yllättävä ehdotus -elokuvan. Mukavan mitättömän romanttisen komedian. Alkuillasta ehkä mieleeni hetkeksi juontui se, että Jukan eksä on nyt siellä. Ja he viettävät siellä yhdessä iltaa pienessä asunnossa. Nukkuvat samassa sängyssä. Tiedän miten helppoa on vastaanottaa fyysistä läheisyyttä, koska joskus se vain on helpompaa ja harmittomampaa kuin kieltäytyminen. Mutta ei se minua kauheasti häiritse. Ei tunnu oikein miltään. Ainoastaan se häiritsee, ettemme pääse itse etenemään missään asiassa niin kauan kun Jukalla on tämä vieras. En edes halua tehdä hänen kanssaan mitään tämän enempää, ennen kuin tämä tilanne on täysin ohitse. Se on kutkuttavaa. Muistuttaa teiniajoista. Se ruokkii perhosia! Olen toki sattumalta vilkaissut tuon entisen naisen somea. Hän on ihan nätti ja hoikka brunette. Sellainen joka on kropaltaan parempi kuin naamaltaan. Minulla tilanne on päinvastainen. Epävarmuuksia löytyy minulta enemmän vaatteiden alta. Mutta meh, olkoot kuka on. Jotenkin oloni on hyvin itsevarma sen suhteen, että Jukka oikeastikin pitää juuri minusta. Muilla ei ole väliä. Hän on saanut ilmeisesti minut vakuutettua. Ja juuri kun olin näitä asioita puntaroimassa eilen, niin Jukka lähetti minulle sydämellisen kuulumisviestin ja haihdutti samalla kaikki epäilykseni. Tänään aion tavata perhettä ja pestä pyykkiä. Olen kaivanut esille kevyttoppatakin ja kevyen kaulahuivin. Kissa on salaa kiivennyt vaatekaappiin ja repinyt henkareilta kaikki vaatteet alas, jotka pitäisi käydä läpi ja asetella takaisin kaappiin, mutta se projekti nyt on jo odottanut pari viikkoa, joten ei pari lisää kai haittaa. Ja huomenna me tapaamme Jukan kanssa. Hän varmisti sen edellispäivänä, että varmasti tapaamme. Viikonlopulle olen saanut kutsun joltain randomtuttavuudelta joihinkin juhliin. Voisin kuulemma ottaa ystävättären mukaan ja saada coolisti nimen listaan. Mutta katsotaan. Lisäksi se joku satunnainen baarituttavuus, jonka kanssa vaihdoin joskus numeroita on jaksanut soitella kaiket viikonloput kutsuessaan minua etkoille tai jatkoille. Mutta nyt ei ehdi. Harrista ei ole kuulunut enää mitään. Onko ihan okei, että juttu vain jää yhteisymmärryksessä siihen? Ei tarvita mitään sanoitettua loppua. Mitä teen kun näen hänet kadulla? Hymyilen ja moikkaan iloisesti toki. Jos olen yksin niin saatan kysyä, että mitä kuuluu ja toivoa, että vastaus on hyvää, ja sitten jatkaa matkaa.  Aika kepeä olotila. Laastarointi on nyt harvinaisen onnistunutta. Henkistä! Se on parempaa kuin fyysinen. Täysin sopivaa juuri nyt.

Ironisesti juuri kun mietin Manuelin tilannetta, niin hän aloittaa iltapäivällä keskustelun, jossa kertoo menevänsä samaan aikaan tinder-treffeille, kun minä olen menossa tapaamaan Jukkaa.  Sitten hän ehdottaa täysin yllättäen, että jos haluaisin jatkaa Friends With Benefits -suhdetta, niin hänelle kyllä sopisi. Hah! No varmasti sopisi. Vastaan, ettei sellainen taida olla minun juttuni, jos tunteita ei ole pelissä. Minähän olin häneen silloin aikanaan ihastunut. Manu toteaa kyllä ymmärtävänsä, mutta sanoo vielä, että minun ei tarvitse kuin ehdottaa niin hän on valmis. Yhhh. Ei kiitos. En pysty. En tarvitse. Jos haluan fyysistä läheisyyttä niin minulla kyllä riittää ehdokkaita, joita kohtaan minulla on jotain potentiaalisia tunteita. Manuelia kohtaan ne on kuopattu jo kauan sitten. Ja sitä paitsi minun oikeastaan tekee mieli odottaa mitä minun ja Jukan suhteen käy sillä saralla. Kivaa, että tapaamme huomenna. Lähden töistä kotiin ja siellä fiilis kokee ihan pienen notkahduksen ja ronifläsärin. Mutta vain ärsyttäväksi hetkeksi. Sen jälkeen pystyn taas keskittymään olemaan kiitollinen ja iloinen mahdollisuudesta vastaanottaa huomiota ja ihailua Jukalta. Vaihdamme kivat viestit alkuillasta ja käperryn kuuman suihkun jälkeen omalle paikalleni kuluttamaan leppoisaa iltaa viinilasillisen ja pyykinpesun merkeissä.