Hyvä yhteys

Selviydyn torstai-illasta kohtalaisen hyvin muutaman viinilasillisen siivittämänä. Saan taas sydämiä hyvänyönviestissä, mikä tuntuu hyvältä. Mutta keskityn olemaan yli-innostumatta mistään. Ja onhan selvää, että kyseessä on varmastikin hyppylautaihastuminen, jonka avulla pääsen hyppäämään eteenpäin ja kauemmas sydämen särkeneestä Ronista. Tietenkin kaikki on aina mahdollista, mutta parempi pitää odotukset alhaisina. Illalla ennen sänkyyn menemistä käärin pari kannabissätkää viikonlopun varalle. En tiedä miksi. Mutta teen niin silti ja olen tyytyväinen, että olen rajoittanut kaikkien ylimääräisten  päihteiden (lievän) käytön vain viikonlopuille. Otan ennen nukkumaanmenoa puolikkaan unilääkkeen, koska haluan saada takuuvarmasti unta ja olo on tavallista rauhattomampi. Olen saanut pieniä omantunnonpistoksia kun olen viettänyt aikaa perheenjäsenten kanssa. Koen että heillä on hyviä odotuksia minua kohtaan. He vain haluaisivat viettää kanssani aikaa ja nähdä minut onnellisena. Ja minä en osaa oikein ajatella muuta kuin sitä, että miten pääsen viikonloppuna mahdollisimman paljon eroon omasta itsestäni ja ajatuksistani. Koko tilanne harmittaa minua siinä mielessä. Olen jotenkin epäonnistunut ja liian heikko. Ja liian kiittämätön ja tyytymätön siihen mitä minulla on. Mutta voin vain ajatella kaiken tämän olevan väliaikaista. Se on vaihe, josta ehkä tulee minulle rikkaus myöhemmin. Nukun hyvin ja keskityn koko aamun hyvin töihin. Otan vain yksittäisen lääkitysannoksen kuten alunperin suunnittelinkin. Ja se toimii normaalisti, eikä olo muutu ollenkaan sekavaksi, kuten edellisenä päivänä. Syön lounaaksi pienen smoothien ja leivänpalan, vaikkei ruokahalua kauheasti ole. Omaksi yllätyksekseni minua ahdistaa normaaliin tapaan. Luojan kiitos on perjantai. Lounaan jälkeen huomaan ajattelevani Ronia. Käyn hänen someissaan. Ja sen naisen. Ja Ronin serkun. Kenelläkään ei ole mitään uutta. Roni ei ole käynyt tinderissä pariin viikkoon. Pieni pistos sisimmässä, vaikkei oikeasti ole mitään syytä. Näinhän on käynyt miljoona kertaa. Siispä minun on suhtauduttava tähän kevyesti. Huomaan pienen hetken miettiväni jotain syytä viestiä Ronille. Hän ei ole tehnyt mitään sen eteen että saisin hänen hajottamansa tavaran takaisin. Voisin muistuttaa siitä, mutta se olisi läpinäkyvä yhteydenotto. Eihän se haittaisi. Mutta jos hän onkin jonkun toisen kanssa... Silloin kun me olemme olleet yhdessä ja joku muu viestii hänelle tai yrittää soittaa, niin Roni tuhahtaa minulle, että en todellakaan vastaa tuolle merkityksettömälle ihmiselle! En halua, että hän sanoo niin minusta jollekin. Vaikka varmaan on niin tehnytkin. Hengitä. Ole kärsivällinen ja cool ja keskity hauskanpitoon ja muihin ihmisiin. Pyh! Lähetän hänelle suoran pyynnön lähettää lupaamansa juttu minulle. Iloisesti ja huolettomasti. Ja siksi koska kyse on suht arvokkaasta ja erityisestä jutusta, jonka oikeasti haluan. Miksi se on aina niin vaikea pyytää takaisin velkoja tai lainatavaroita? Olo tulee pinnalliseksi ja ahneeksi? Se ei ollenkaan sovi luonteenpiirteisiini. Pummia jotain toiselta! Mutta eikö se ole ihan sallittua jos toinen on sen luvannut toistuvasti hoitaa, eikä se hänellä ole taloudesta kiinni?

Koska oloni on ollut lievästi ahdistunut lounaan jälkeen, otan puolikkaan rauhottavan lääkkeen. En halua stressata tänään illasta. En Ronista, en Jukasta, en bileistä. Olen lepsu itselääkinnälle nyt näinä aikoina. Fiilikseni ehkä aavistuksen verran kohenee, kun lähetän Ronille viestin. Sehän kohenee aina jos olemme normaaleissa kommunikointiväleissä. Enkä oikeasti jaksa stressata sitä kauhean kauaa, että olenko hänen silmissään nolo. Siihen hänellä ei ole varaa kuitenkaan. BLING. Ricky kysyy, että voisimmeko tavata tänään. Hmm. Vastaan etten tiedä, mutta todellisuudessa tiedän, että voisimme tavata, mikäli en näe Jukkaa, jos ystävätär on estynyt, ja jos en keksi mitään muuta. Luppoaikana voisin ehdottaa hänelle tapaamista, mutta todellisuudessa varmaan jatkaisin pian matkaa vähintäänkin jonnekin klubitansseille, mutten haluaisi, että hän tulisi mukaan roikkumaan, koska niissä fiiliksissä olisin mieluiten yksin, jos ei Jukkaa tai ystävätärtä ole tarjolla. Aika itsekästä, ja jotain mitä saatan joskus katua. Mutta se on juuri tällä hetkellä totuus. Minun tekee mieli laittautua oikein tosi nätiksi ja laittaa uusi paita päälle ja kokeilla uutta huulimeikkiä. Kivaa! Pitkästä aikaa tätä laittautumisintoa. Edes ihan vähäsen. Olen myös nykyään suihkuttanut hiuksiin suolasuihketta, jonka olen aina selvästi huomannut pitävän hiukset kuohkeampina pidempään. Siitäkin olen vähän innoissani. Olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään odotukset Jukan suhteen matalalla. Olen lähes varma ettemme näe tänään, joten jos hän ehdottaa edes lyhyttä tapaamista on se jo iloinen yllätys. Hienoa! Lähes tunti kuluu, eikä Roni reagoi viestiini. Vaikka kysyn siinä selvästi, että eihän hän ole lomakiireissään unohtanut mun maallisia tarpeitani. Hauskasti ja kepeästi. Kyllä mä nämä jutut osaan. Pyydän Elinaa ilmoittamaan, että haluaako hän törmätä alkuillasta edes yksillä. Selvästikin nyt alustan tulevaa iltaa. Viimeistään töistälähtiessä minun on tökittävä Jukan aikeita tälle illalle, jotta sitten voin alkaa lyömään lukkoon muuta. BLIBLING. Ja hetkeä myöhemmin Roni lupaa hoitaa asiaa hymiön kera. Loistavaa. Saamme heti aikaan rennon ja vitsikkään keskustelun. Ai, että kun olen tyytyväinen siihen, että luotin vaistooni taas ja laitoin viestin, kun siltä tuntui. Nyt hänellä on minuun lämmin ja hyvä suhtautuminen. Pitää vain varoa, ettei minun rupea tekemään mieli tavata häntä. 



Mikään ei ole iltaa varten selvää. Tai yhtään mitään asiaa ajatellen. Mutta olo kevenee. Rauhoittava lääke ja ihanan tuttavallinen keskustelu Ronin kanssa saavat kaiken astetta paremmaksi. Selailen netistä luomivärin pohjustusvoiteita, koska haluaisin kokeilla sellaista. Etenkin jos juhlii alkuillasta aamuun kellon ympäri, niin meikit haihtuvat helposti aamua kohti. Nyt haluan viimeinkin kokeilla kehuttuja pohjustusvoiteita, joiden on kehuttu pitävät silmämeikit aloillaan. Tahtomattanikin huomaan, että Ronin läheiset viestit heikentävät heti kiinnostustani muuhun. Harmillinen sivuvaikutus. Mutta yritän kaikkeni, että keksin jotain mieleistä tekemistä illaksi. Pahinta olisi nyt vain päättömänä pyöriä jossain odottelemassa että jotain tapahtuu. Minun on oltava tänään suunnitelmallisempi ja fokusoitunut. Sain varmistettua, että  välimme ovat Ronin kanssa vähintään etäisen hyvät. Eikä minun missään tapauksessa juuri nyt pitäisi haluta mitään enempää. Haen sokokselta Maxfactorin kehutun pohjustusvoiteen ja energiajuoman. Esitän itselleni, että minulla on jokin loistava suunnitelma illaksi, kunnes sellainen oikeastikin on. Käväisen heti suihkussa syötyäni ensin vähäsen äidin tomaattikeittoa. Siinä sheivatessani sääriä luonnostelen samalla mielessäni viestin Jukalle. Ihan suora kysymys, että onko hänellä tänään suunnitelmia. Tehdään viimeinkin asioista yksinkertaisia! Kestää hetki, kun hän vastaa, että eksä on yhä siellä, mutta hän haluaisi lähteä ulos. Ehdottaa, että voisimme törmätä. Hienoa! Sanon, että koitetaan ihmeessä nähdä jossain välissä jossain. Harmikseni saan sen viestin rivien välistä, että hän aikoo olla tänään täysin rauhallisesti, joten jo etukäteen sanon, että itse haluan ainakin lasillisen (koska jos vain tapaamme pikaisesti niin voin aloittaa juhlimisen sen jälkeen). Alan heti valmistautumaan uudella positiivisella energialla. Joudun googlettamaan, että missä vaiheessa uutta primeria oikein pitää levittää naamalle. Kiva päästä heti testaamaan senkin toimivuus. Testaamaan tämä perjantai.