Let's Trip

Olen nukkunut koko alkuviikon todella sikeästi, mutta heräillyt monia kertoja yön aikana todella jännittäviin lähes painajaismaisiin uniin. Sellaisiin pitkiin ja tosi realistisiin. Joissa yöllä ollaan jossain metsässä tai kylässä ja pakoillaan jotain. En muista yksityiskohtia, mutta olen havahtunut hereille siten, että olen helpottunut olevani omassa sängyssäni ja tässä todellisuudessa. Viimeisimmäksi keskiviikkoaamuna olen nähnyt unta Ronista ja hänen deitistään, johon minulla oli jostain syystä hyvät välit. Herätessäni en tiedä mikä päivä on ja minne minun pitää mennä. Mutta heti kun muistan, että edessä on vilkas työpäivä jonka jälkeen on tarkoitus tavata Jukka, niin olo tasoittuu ja muuttuu hyväksi. Ei liian innokkaaksi, mutta sellaiseksi turvatuksi. Tiistai-iltana Jukka on soittanut minulle pitkän puhelun, jossa tapansa mukaisesti  on puhunut paljon ja toistellut asioita. Käyttänyt jotain lapsellisia ja typeriä termejä kuvatessaan sitä miten laittaa lakanat pesuun koska peuhattiin sängyssä. Hmm? Se kieltämättä vähän häiritsee minua. Olen ulospäin hilitympi. Mutta en anna nyt tällaisten asioiden häiritä minua. Hänhän on innoissaan ja se on hyvä asia. Käyn suihkussa ennen nukkumaanmenoa ja sheivaan kunnolla kaikki paikat, koska tarkoitus on seuraavana päivänä nukkua Jukan kanssa. Ehkäpä tällä kertaa jotain enemmänkin? Lisäksi meidän on tarkoitus päättää siitä, minne lähdemme lomamatkalle. Eli kysymyksessä ei ole se menemmekö, vaan minne ja millä viikolla. Jes! On aika jännää lähteä (mikäli pääsemme lähtemään) noin tuoreen tuttavuuden kanssa, mutta se ei tunnu ajatuksena ollenkaan pelottavalta. Tulemme niin hyvin toimeen monella levelillä, että selviämme varmasti. Eikä minulla ole täällä ketään ketä pitäisi ikävöidä juuri nyt. Aikaisemmin olen  tosi vahvasti kokenut, etten voi lähteä, koska täällä on jotain tärkeämpää. Mutta nyt se tunne on lieventynyt. Aion siis nyt johdattaa tilanteen siihen, että matka on buukattu tämän viiokn aikana riippumatta mahdollisista hämmennyksen tai ärsytyksen lähteistä. Jos Jukka perääntyy tästä suunnitelmasta, jossa on ollut oma-aloitteisesti sataprosenttisesti mukana, niin se horjuttaa selkeästi hänen luotettavuuttaan. Olen ottanut töihin mukaan meikit (kuten aina) ja hiukset on laitettu valmiiksi, jotta pääsen suoraan töistä tapaamaan Jukkaa. Jukkaa, joka edellispäivänä on vienyt pulloja kauppaan (hän kertoi siitä tarkkaan puhelimessa) saadakseen vähän rahaa. En tiedä miten suhtautua tähän. Onnistuin kyllä varmistamaan että hänen luottotietonsa ovat kunnossa, joten täysin holtiton hän ei voi olla. Kai. 

Olen jaksanut olla töissäkin hieman aiempaa paremmin. Keskittynyt töihin, enkä aina mennyt sieltä missä aita on matalin. Kun asiat ovat melko hyvin, eikä kukaan (Roni) provosoi minua turhautumaan normaaliin elämään, niin voin paremmin. Voin toimia paremmin. Ja juuri nyt pidän siitä. En ikävöi sitä sekoilua ja epävarmuutta, joka on lähes aina ollut läsnä Ronin kanssa ollessa. Ehkä hän kokee samoin? Että nyt hänelläkin kaikki menee tasaisemmin, eikä jatkuvasti kyse ole siitä miten erityisiä ja ihmeellisiä me yhdessä olemme. Me voidaan olla ihan melko normaaleita joidenkin toisten kanssa. Ja se, että olemme nyt pystyneet myöntämään, että meillä on yhteys ja yhteinen erityisyys, siitä huolimatta ettemme ole yhdessä helpottaa kaikkea. Oikeuttaa ja hyväksyy turvallisen ja hölmön normaaliuden. En malta odottaa, että saan jukalta halauksen ja suudelman. Hän maistuu hyvältä. Kaikki polut on nyt auki. En varmaan pysy nahoissani jos oikeasti saamme matkaliput ostettua, koska olen odottanut sitä niin kauan. Toisaalta yhtä mahdollista on, että minä hetkenä hyvänsä ilmenee, ettei Jukasta olekaan siihen ja mihinkään kanssani. Mutta jotenkin se ei nyt tunnu seuraavalta askeleelta. Pahaenteisyys ei ole samalla tavalla läsnä sellaisena taustatietona, kuin aikaisemmin. Olen miettinyt, että pitäisikö minun sanoa Javierille, että en nyt varmaan ole tulossa häntä tapaamaan. Tiedän, että hän on joutunut nielemään ylpeytensä kutsuessaan miuna luokseen jatkuvasti ja yksipuoleisesti. Kutsunut senkni jälkeen kun on pettyneenä ilmoittanut ettei enää vaivaudu kyselemään menoistani. Se on varmasti ollut iso kolaus hänen ylpeydelleen. Auttaisiko jos sanon, että nyt minulle riittää tapaamiset jotka eivät koskaan johda mihinkään. Paitsi tietenkin puhtaasti kaverina. Sitten hän saattaisi sanoa, että miten niin ei johda mihinkään?! Ja sitten joutuisin sanomaan, että nyt riittää. Tässä on reilusti yli vuosi pyöritty ja Time Is Up. Sama Ninon kanssa. Hän kutsui minut luokseen myöskin kahdesti edellisviikonloppuna kun vietin ihanaa vapaa-aikaa itsekseni tietäen päätyväni pian Jukan kainaloon. Ninon luota on kiva herätä. Mutta ei hän ole mitenkään sen enempää poikkeus kuin Javierkaan. Onkohan Jukka sellainen, joka ottaa parisuhdeasiat suoraan puheeksi? Haluaa sopia pelisäännöistä? Vai olettaa, että nyt ollaan eikä muita tapailla. Mielestäni asiat täytyy selvästi puhua läpi, enkä oikeastaan hetkeäkään epäile etteikö Jukka näitä asioita ottaisi puheeksi. Ehkä on ottanutkin mutta olemme vain olleet eri todellisuuksissa tuolloin. Onneksi hän tietää sen. Olen jälkikäteen sanonut, että en noilla hetkillä osaa keskittyä tai suhtautua häneen normaalisti, joten vakavammissa asioissa pitää aina odottaa selvää hetkeä.