Hyödylliset huumeet

Olen törmännyt viime aikoina pariinkin eri uutiseen, joissa käsitellän sitä, miten huumausaineet voivat vaikuttaa positiivisesti mielenterveyteen. Uutisissa puhutaan psykedeeleistä ja MDMA:sta. Ja en omalla kohdallani voisi olla enempää samaa mieltä. Olen elävä todistuskappale siitä, miten ahdistusoireet ovat vähentyneet ja kadonneet kokonaan viikonloppuisten huumekokeiluiden myötä. Näiden viikkojen tai kuukausien aikana ei ole vastaan tullut yhtäkään huonoa kokemusta. En edelleenkään voi muuta kuin olla maailman iloisin löydettyäni tämän itsehoidon ja euforia. Etenkin kun mitään ongelmaa pitää se vain viihdekäytössä viikonloppuisin ei ole mikään ongelma. On pakko vielä kerran kuvailla sitä uskomatonta tilaa, jonka olemme ihan vahingossa löytäneet yhdistämällä ekstaasia sekä psykedeelistä 80 % sativaa. Tällä kertaa mukaan osallistui Jukka ja hänen ystäväpariskuntansa, joilla on laaja kokemus erilaisista päihteistä, joten kyse tässä mielettömästä kokemuksessa ei ole siinä, että olisin kokematon. Olen hymyillyt koko maanantain muistellen tuota ihanaa viikonloppua. Sitä miten se pikkuhiljaa loivenee ja vielä seuraavana päivänä saa nauttia herkästä tuntoaistista ja täydellisestä onnellisuudesta. Saavuin klubilta Jukan ja hänen ystäviensä luokse joskus kahden aikaan yöllä. Kuuntelemme musiikkia ja kaikilla on hyvä olla. Otamme kaikki ekstaasia ja poltamme päälle psykedeelistä kannabista. Yhtä aikaa se euforia laskeutuu huoneeseen. Jokaiselta katoaa kaikki huolet ja meitä hymyilyttää. Kaikki näyttää kauniimmalta ja tarkemmalta. Sativa ei ole väsyttävää ja jumittavaa vaan saa aktiiviseksi ja tekee mieli jutella ja nauraa. Musiikki ja musiikkivideot ovat äärimmäisen kiinnostavia ja löydämme yhdessä niistä aivan uusi ulottuvuuksia. Katsomme kuvia, jotka näyttävät aivan mielettömiltä. Kuvien ihmiset näyttävät olevan mittasuhteiltaan erittäin hullunkurisia ja nauramme mahat kippurassa. Leikimme kuvankäsittelyohjelmilla tuntikausia emmekä saa tarpeeksemme. Kaikki aistit ovat veitsenteräviä. Tuntoaisti myös. Kaikki huolet katoavat. Yhtäkkiä Jukka näyttää maailman upeimmalta ihmiseltä, enkä voi uskoa onneani, että saan olla siinä hänen siliteltävänään. Jokainen kosketus lähettää väristyksiä koko vartalon läpi. Se on vähän kuin se tunne kun joku paikka on puutunut ja sitä alkaa pistellä. Se voi tuntua inhottavalta, mutta oikeastaan jotenkin kivalta. Vähän samankaltainen tuntemus kulkee läpi siitä kohdasta johon kosketaan. Olo on myös kiihottunut. Pussailu ja koskettelu on jostain aivan muusta maailmasta. Kun Jukan ystäväpariskunta käy ulkona emme voi olla syleilemättä toisiamme hirvittävän kiihkon vallassa vaatteet päällä kuin joskus aikoinaan teinibileissä. Ihan mieletön tunne kun on täynnä pelkkää rakkautta ja kliimaksia. Liikkuessa tuntuu kuin pieniä lieviä miniorgasmeja kulkisi vartalon läpi. Siis ihan uskomatonta. Jossain vaiheessa yötä nousemme ylös ja otamme toisiamme käsistä kiinni ja kävelemme ympäri asuntoa. Käsien läpi kulkee mielihyvän sähkövirta. Asunto tuntuu kaikista olevan kallellaan kuin lintsin Vekkula ja lattia tuntuu ihanan pehmeältä ja liukkaalta. Silti ajatukset ovat kirkkaat eikä ole mitään ongelmia erottaa sitä mikä on oikeaa ja mikä on tämän euforisen tilan luomaa ihanuutta. Vuoroin kuvailemme olojamme ja ylistämme sitä miten upealta kaikki tuntuu. Ei huolen häivää. Ei ahdistusta. Jukka on maailman ihanin. Tunnen onnellisuutta. 

Sellainen oli se yö. Ennen Jukan tapaamista ehdimme tanssia klubilla Elinan kanssa, jonne päädyimme pubista joidenkin kundien kanssa, jotka aivan välttämättä tahtoivat tarjota meille taksikyydin ja sisäänpääsyn valitsemaamme tanssipaikkaan. Mikäs siinä jos vielä kahden kieltäytymisen jälkeen he jankkaavat samaa, niin tarjotkoot sitten. He olivat ihan mukavia tyyppejä, mutta aivan umpihumalassa. Kovat kännitilat näyttävät hyvin vastenmielisistä ja luotaantyöntäviltä. Minun oli tarkoitus tavata Jukka jo aikaisemmin, mutta hän katosi linjoilta alkuillaksi ja soitteli vasta klubille päästyään anteeksipyyntöjään siitä, että nukahti muutamaksi tunniksi. Ei hätää, en missään vaiheessa saanut pahaenteisyyttä vaan tiesin, että tapaamme silti. Siis mahtava ilta kaikin puolin. Aamulla joskus kahdeksan tai yhdeksän aikaan lähdemme Jukan ystävien luota onnellisina ja vielä upeissa sfääreissä Jukan luokse mahtavasta seurasta ystäviä kiitellen, ja hyppäämme sänkyyn. Olo ei ole edes kauhean väsynyt, mutta pari tuntia unta tekee hyvää. Nukahdamme toisiamme syleillen ja kosketuksen supervoimasta nauttien, mutta emme edelleenkään etene koskettelua pidemmälle. Tuossa tilassa ollessani väkisinkin mietin miten mahtavalta seksin on pakko tuntua, kun jo pieni kosketus tuntuu uskomattoman hyvältä. Heräämme automaattisesti noin kolme tuntia myöhemmin. Kumpikin hymyilee ja olo on edelleen onnellinen. Ei huolen häivää missään. Ei kiire minnekään. Lojun ihanan tyypin sylissä, joka on koko edellisen yön ylistänyt sitä miten uskomatonta on että satuimme kohtaamaan ja löytämään toisemme. Alan pian uskoa siihen itsekin. Olo on vieläkin tunneherkkä niin monen tunnin jälkeen. Kuiskaan Jukallekin että oloni on ihan yliseksikäs ja hän toteaa saman. Koskettelemme toisiamme samalla kun nautimme ihanasta olosta ja kiireettömyydestä. Makoilemme sängyssä tuntikausia hereillä. Haluan seksiä mutten halua painostaa Jukkaa, koskä näen miten häntä jännittää. Meillä on alusvaatteet päällä ja jossain vaiheessa siirryn hänen päälleen. Halaan ja suutelen häntä, olen hajareisin hänen päällään ja painaudun häntä vasten. Todella kuumottavaa. Olemme jossain yhteisessä nirvanassa. Ja sitten kun huomaan Jukan olevan mukana joka kohdaltaan niin heitän alusvaattemme pois, ja koemme jonkun maailman siisteimmän ilotulituskohtauksen, joka kestää ehkä alle minuutin, ja loppuu Jukan huutoon. Melkein säälin niitä ihmisiä, jotka eivät pääse kokemaan tätä. Aika kauheaa, mutta en kadu sekuntiakaan näitä kokeiluja. Ne ovat tehneet minusta onnellisemman ja antaneet minulle ennennäkemätöntä nautintoa. Olen kai onnekas, koska joillakin tunnelmat voivat olla toisenlaiset. Ja varmaan jos esimerkiksi Jukka nyt katoaisi niin ahdistuisin ja tuntisin surua. Mutta se ei ole mielenterveysongelma. Se on elämää. Krooninen kraaterini ja täyttynyt, enkä tunne sitä ollenkaan tällä hetkellä. Sunnuntai-iltana lähden kotiin. Jukka tahtoo tulla kanssani ensin keskustaan, jossa syömme jotain pientä. Ruokahalua ei onneksi kauheasti ole, vaikka olen antanut itselleni luvan herkutella nyt, ja sitten ennen matkaa kiinnittää tarkasti huomiota ruokavalioon. Pelottaa, että pääsemmekö matkalle. Se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Etenkin nyt kun olen yhtäkkiä kiintynyt Jukkaan, ja näen hänestä kaikki hyvät puolet. Juuri näin se kääntyy. Ensin olen epävarma, enkä tiedä pidänkö edes toisesta. Ja nyt yhtäkkiä en voi tajuta miten olen edes voinut ajatella niin. Olemme kävelleet keskustassa käsikädessä ja halailleet toisiamme metron rullaportaissa. Pienen hetken mietin, että mitäs jos joku tulee vastaan. Vaikka Nino, joka lähettelee aina välillä viestejä. Tai Javier, joka varmasti pettyisi. Tai Dim, joka lauantaiyönä olisi halunnut tavata minut. Tai Karri joka juuri nytkin viestii minulle. Miksi koen etten saa olla onnellinen jonkun kanssa? No, se varmasti muuttuu. Olemme Jukan kanssa puhuneet jo keväästä ja siitä minne silloin voisi matkustaa. Jukka on tiedustellut haluaisinko lapsia. Tahtoo viedä minut sukulaisilleen ja tavata perheeni. Ajoittain joudun toppuuttelemaan häntä, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Koska oikeastaan haluan samoja asioita. Haluan suunnitella kaikkea kivaa yhdessä. En tiedä johtuuko nämä ajatukset vielä euforian laskutiloista, mutta olen ollut koko maanantain yhtä hymyä. Olemme ikävöineet viesteissä toisiamme Jukan kanssa säännöllisesti. Tapaamme kyllä taas pian. Yhdessäolomme on niin luonnollista. Se on kaikista parasta. Voimme olla missä vain ja tehdä mitä vain ja kaikki tuntuu oikealta. Yhtäkkiä kaikki on selvää. Rakastan tätä tunnetta. BLING. Manuel pitkästä aikaa kertoo, että oli tavannut jonkun naisen, joka sitten valitsikin toisen. Tunnen  myötätuntoa häntä kohtaan ja toivon todella, että hän löytäisi jonkun.