Bring it on!

Hupsista, tuli vahingossa juotua edellisiltana pullollinen viiniä ja valvottua pikkutunneille asti vaihtelevissa fiiliksissä ja juttuseuralaisissa. Olo on nyt jotenkin kaksijakoinen. Tai kolmijakoinen. Toisaalta jännittynyt ja innokas. Ja tyytyväinen! Toisaalta ehkä vähän..hmm.. en kyllä sanoisi juuri nyt mitään muuta negatiivista kuin pelko siitä, että menenkö liian vaudilla väärään suuntaan. Mutta sen aika näyttää. Olen ehkä vähän vielä laskuhuppelissa ja kahmin ennen töihintuloa kaupasta mukaan kaikenlaisia raikkaita juomia ja jogurtteja. Fiilis on epäuskoisen herkkä. Käyn tarkistamassa edellisyön viestejä. Joo, totta ne on. Haha! Naurahdan ääneen omahyväisen lapsellisesti! Laitan Karrille jotain hauskaa siitä kuinka hän onnistui antamaan minulle juuri parhaanlaisen Happy endingin. Ehkä juuri hän aiheuttaa nyt minulle vähän sitä ristiriitaisuutta. Pidän hänestä ja toisaalta olisin ollut kiinnostunut tutustumaan häneenkin paremmin, mutta nyt olen varannut vapaa-aikani toisaalle. Kuten eilenkin. Eilen, jolloin kohtalaisen sujuvan työpäivän jälkeen Jukka yllättää ja ehdottaakin tapaamista jo torstai-ilalle. Ihan vain siksi koska voi ja hänen joku harrastusmenonsa on peruuntunut. Minulla ei ole suunnitelmia, joten miksei? Jos kerran viihdymme toistemme seurassa ja haluamme edistää välejämme tutustumalla toisiimme, niin miksemme voisi nähdä vaikka lähes joka päivä! Olen ekstranopea käbäistessäni kotona vaihtamassa vaatteet ja syömässä pakastealtaan kana-annoksen ennen kuin hyppään tihkusateen pilatessa meikkini bussiin kohti jo odottelevaa Jukkaa. Olen laittanut hiukset kiinni ja olen astetta arkisempi. Tämä vaihe tuntuu nyt tulevan jotenkin kauhean aikaisin, mutta onhan hän nähnyt minut yhteisten viikonloppujemme aikana aika räjähtäneenä. Vaikka! Olen havainnut sen uuden pohjustusvoiteeni pitävän meikin paremmin aloillaan aina seuraavaan päivään asti. Suosittelen. BLING. Tässä istuessani iloisena perjantaiaamuna toimistollani ja miettiessäni eilistä iltaa saan viestejä kivalta Karrilta, joka vihjailee, että voisi viikonloppuna törmätä. Puhumme taiteista ja ilmenee, että meillä on paljon yhteistä. No hei. Ei tulevaisuudesta ikinä tiedä. Ja BLIBLING. Roni haluaa jatkaa yöllistä keskusteluamme. Haluaa olla hyvissä väleissä. Haluaa vitsailla ja jakaa samankaltaisuuttamme. Saada hyväksyntää. Mutta etänä. Ja etänä tahdon sitä antaa. Haluan taas vahvistaa sielunkumppanuuttamme. Yhteistä eristyksellisyyttämme. Olla lähellä, mutta pysyä kaukana. Ihanaa, että se on mahdollista. Vähän kolahtaa se, että minusta tuntuu etten voi keskustella kenenkään muun kanssa samalla tavoin, kuin Ronin kanssa. Mutta jos voin kerran keskustella näitä sekopäisyyksiä Ronin kanssa, niin eikö se riitä?

Torstaina töiden jälkeen Jukka odottelee minua keskustassa. Kiva nähdä hänet taas, vaikka meidän olisi pitänyt nähdä vasta seuraavana päivänä. Mielessäni käy, että siirtyykö nyt sitten viikonlopun tapaaminen? Mitäs jos tulee ähky, nyt kun olemme näin paljon yhdessä.  Mutta se on sen ajan murhe. Jukka näyttää kivalta samoissa vaatteissa kuin joka kerta, kun olemme tavanneet. Hän häseltää heti jotain ihan turhaa ja selittää ettei hänellä ole varaa ostaa nyt kuin kahvi. En voi sille mitään, mutta se on ärsyttävää. Sanon, että voin tarjota viiniä, koska en halua ottaa yksin. Selitän samalla, että se, että nyt tarjoan juttuja tarkoittaa sitä, että odotan hänen tekevän saman minulle sitten kun tilaisuus tulee. Siis joo, tottakai, tottakai! Jukka vakuuttaa. Mutta en tiedä tuleeko sellaista päivää koskaan. Hän on kertonut olevansa jollekni eksällekin velkaa. Tosi harmillista, koska en ole itse samalla tavalla vastuuton. Mutta olen monin muin tavoin hyvinkin vastuuton? Joten en kai voi valittaa. Siirrymme keskinkertaiseen pubiin ja tilaan meille aleviinin. Alamme heti katsoa lomamatkavaihtoehtoja. Selailemme lentoja ja hotelleja ja kalenteria. Jukka intoilee, että oikeasti varataan matka heti hänen palkkapäivänään. Uskon, kun näen. Sanon sen ääneen nauraen. Meillä on hauskaa. Intoilemme lomasta ja kaikesta. Jukka kysyy, että mitä haluan parisuhteelta. Sanon, että kaipaan onnellisuutta ja asioiden jakamista. Sitä, että voi olla toisen kanssa ja pitää kivaa, vaikka olisi tylsää. Jukka nyökyttelee, että juuri niin. Hän on ehkä vähän simppeli ihminen, mutta olisiko se vain tervetullutta vaihtelua kaikkeen muuhun? Istumme pöydän samalla puolella ja olemme kiinni toisissamme. Jukka puhuu innoissaan siitä, kuinka aikoo järjestää asuntonsa tyhjäksi viikonloppua varten ja aikoo kutsua minut luokseen. Sanoo, että voin sitten olla hänen luonaan ihan niin paljon kuin ikinä haluan. Hän on suloisella tavalla innokas. Ja haluan olla siinä täysillä mukana jos siltä tuntuu. En yliajattele. Tilaamme toisen pullon viiniä. Suunnittelemme viikonloppua. Alamme pussailla siellä pubin nurkassa. Tämä on kivaa. Sitten menen vilkaisemaan somea. Ja näen Ronin jonkun yhteisen päivityksen sen naisen kanssa, jota minulle aikaisemmin vähätteli. Se vähän ehkä vähemmän viehättävä mutta nauravainen nainen, jonka on esitellyt jossain vaiheessa vanhemmillensakin. Heti fiilikseni lopahtaa. En voi sille mitään! Haluan olla iloinen Jukan kanssa, mutta sisimmässä sykähtää vähäsen. Minua alkaa ärsyttää se, että hän pystyy vaihtelemaan lennosta naiseen, joka aikaisemmin oli hänen puheidensa mukaan merkityksetön. Selitän Jukalle, että en ole vielä täysin päässyt yli kaikesta menneestä. Siksi joku yhteinen irtiotto tekisi hyvää. Voisi aloittaa puhtaalta pöydältä kaiken, kun hetkeksi irrottautuu kaikesta. Jukka sanoo, että ymmärtää kyllä ja pyytää, että kertoisin jos minua alkaa ahdistaa. Sitten otetaan hajurakoa jos tarvitsee. Kiitos. Saamme tunnelman kohotettua taas. On tosi myöhä. Huomenna on työpäivä. En haluaisi mennä yksin kotiin. Haluaisin mennä Jukan luokse ja nukkua jonkun vieressä ja unohtaa taas Ronin. Mutta tänään se ei ole mahdollista. Jukka saattaa minut pysäkilleni. Olen vähän humalassa. Fiilis on ihan okei. Bussissa saan viestin Karrilta. En muista enää mistä aloitimme keskustelun, mutta jostain syystä päädyn lähettämään hänelle kuvan Ronin heilasta ja sanon, että minut vaihdettiin sitten tuohon. Menee sekunti, kun Karri kertoo tapailleensa tuota naista hieman aikaisemmin. Sanoo hänen nimensä. Eli puhuu totta. Hah mikä sattuma. Ei voi olla totta. Ja aivan pyytämättä karro toteaa, ettei minun tarvitse murehtia lainkaan. Hän on tylsä, ei mitään suhun verrattuna. Ja kas vain. Tämä saa mieleni paranemaan hetkessä. Se saa mieleni lapsellisella tavalla omahyväiseksi. Niin omahyväiseksi, että lähetän Ronille kuvakaappauksen Karrin mielipiteestä ja nauran tätä mieletöntä sattumaa. Menee hetki, kun Roni soittaa minulle ja puhumme tunnin kaikesta. Hän nauraa jutulle, mutta on selvästi ottanut ison kolauksen itsetuntoonsa. Saamme nopeasti keskustelumme meille ominaiselle tasolle, jossa olemme samaa tiimiä. Kehumme toisiamme ja vannomme taas sisaruksellista rakkautta. Lupaamme pysyä aina ystävinä vaikka mitä tapahtuisi. Roni kertoo, ettei hän voisi koskaan tehdä tuolle tytölle mitään pahaa, kun hän on niin kiltti. Niin hän on minustakin puhunut. ja tehnyt vaikka mitä pahaa. Jostain syystä fiilikseni on tosi hyvä. Totean olevani iloinen jos hänkin on. En tiedä tarkoitanko sitä, mutta ainakin sen sanominen tuntuu hyvältä. Onko tämä hyvä piste meidän jossittelullemme? Oikeasti uskon, että ei menee kauaa, että Roni heittää tuon tytön taas pois, kuten on tehnyt monta kertaa aiemminkin. Nyt vain minun pitää varmistaa, etten ole seuraavana kierrossa. Ei enää. Ollaan ystäviä. Kyselen Ronin tulevasta matkasta, enkä ole varma onko hän lähdössä minnekään, vaikka hän heitteleekin päivämääriä lennolleen. Katsotaan. Toivottavasti menee. Nukahdan hyväntuulisena sen jälkeen kun olemme toivottaneet toisillemme rakkaudella hyvää yötä.

Ja aamulla keskustelumme jatkuvat Karrin ja Ronin kanssa. Jukka odottaa innoissaan, että tapaisimme illalla ja muistuttaa ottamaan mukaan kaiken niin, että voin jäädä yöksi. Joo, sitä varmaan oikeasti haluan. Työpäivä kuluu jotenkin kivassa innokkaassa ja odottavassa ilmapiirissä. Roni on selvästi myös innoissaan ja viestii koko päivän kaikenlaista turhaa. Kertoo serkun kuulumisia. Ja työjuttuja. Pelkään, että hän alkaa juomaan ja lankeaa ehdottamaan tapaamista. En tiedä tekisikö hän sitä, mutta se on mahdollista. Onhan hän tehnyt sen monta kertaa aiemminkin. Ja juuri tämän saman naisen ollessa kierrossa. Nyt näen tämän oravanpyörän aivan uudessa valossa. Eikä se enää kiinnosta minua sen jälkeen, kun olen nähnyt, että hän on kohdellut jotain toista ihmistä samoin kuin minua. Tai ei aivan samoin, koska Roni kertoo, että tämä on tavallinen nainen. Ei samallailla sekaisin kuin me. Ei samassa veneessä. Ei jaa samaa syvyyttä. Mutta on kiltti. Ja tavallinen. Ja hyvä. Uskon sen täysin. Mutta samalla olen edelleenkin salaa iloinen, että olen saanut hänestä Karrin arvion. Tunnen olevani parempi. Tunnen kuinka Roni taas ennemmin tai myöhemmin katuu valintaansa ja olen vahingoniloinen. Olen innoissani illasta. En tiedä mitä tapahtuu, mutta myöhemmin illalla kun Jukka vapautuu harrastuksestaan meidän on tarkoitus tavata ja mennä yöpymään hänen luokseen. Kaikki tietävät mitä se tulee tarkoittamaan. Nyt laitetaan kemia testiin! Jos vain pääsen sinne asti. Kun tapaamme vasta myöhäisillassa, niin on monta riskiä, joita on onnistuttava välttelemään. Tapaan ainakin alkuillasta Elinan. Jännittävää! Aion mennä kunnolla suihkuun ja laittaa itseni kuntoon mitä tahansa varten. Kuin ensitreffejä varten! Menemmeköhän tanssimaan Elinan kanssa? Vai joudunko tarjoamaan kaiken persaukiselle Jukalle? Vai tapahtuuko jokin yllätyskäänne? Saa nähdä.