Avain

Olen kääntymässä kotona sillä aikaa kun Jukka on omissa menoissaan iltapäivän. Koko aamun olen etsinyt itselleni sopivaa matkavakuutusta sen jälkeen, kun sain Karrilta aamulla viestin koskien matkakohteeni luonnonkatastrofiuhkaa. Jo edellisviikolla vertailin vakuutuksia, mutta päätin lykätä sen hankkimista seuraavalle viikolle jostain tuntemattomasta syystä. Ja kun paniikissa aamutuimaan yritän mennä lunastamaan mahdollisimman kattavan vakuutuksen, niin yllättäen kukaan yhtiö ei sitä poikkeuksellisesti myönnä uusille asiakkaille. Minulla ei ole asumistilanteestani johtuen kotivakuutusta, johon voisin matkavakuutuksen yhdistää, joten vaati hieman luovuutta hoitaa asia ilman, että minun tarvitsee nyt stressata isojen rahojen menetystä. Kuka pelastaa aina pulasta? Äiti tietenkin. Lähiomainen voi hankkia perheenjäsenille vakuutuksia, joten vanhana asiakkaana matkavakuutuksen hankkiminen onnistui vanhempieni kautta. Huh, voin hengähtää taas. Kiitos Karri varoituksesta! Ehkäpä myöhemmin vakuutuksen saaminen olisi ollut vielä hankalampaa mikäli riskit eivät poistu. Vastailen samalla Javierille, joka on jälleen kerran neljältä aamuyöllä kysellyt, että olisinko liikenteessä. Olen vastannut hänelle ystävällisesti aamulla ja kertonut, että tänään aion illalla taas juhlia. Hän on ehdottanut tapaamista iloisin hymynaamoin. Jotenkin tämä on hänestä ihan uusi puoli. Kun valitin hänelle matkanperuuntumisriskistä, niin Javier ehdotti että lähtisin matkaan sitten hänen kanssaan hänen kotimaahansa. Mikset ollut tällainen aikaisemmin, Javer? Vastaan Javierin ystävällisiin viesteihin kertomalla, että olen nyt karsinut kaikki Friends With Benefits -suhteet pois, ja siksi olen ollut viime aikoina passiivinen. Hän vastaa ilonaamalla, mutta veikkaan, että ilmoitukseni kolahti vähän. Mutta ainakin nyt voin milloin vain ehdottaa hänelle tapaamista tietäen, ettei hän odota minulta mitään, mitä en nyt halua antaa. Hyvä. Tosin täytyy myöntää, että jostian syystä tunnen syyllisyyttä siitä, että näin "hylkään" Javierin ja petän hänen odotuksensa. Outoa että jostain syystä koen olevani velvollinen viihdyttämään muita ja tunnen tekeväni väärin, etten tapaa häntä vanhoissa aikeissa. Myös Nino on ottanut edellispäivänä minuun yhteyttä vihjaten tekemisistään, muttei onneksi tehnyt tällä kertaa suoria ehdotuksia. Miksen tunnetasolla tajua, etten ole mitekään velvollinen näitä miehiä kohtaan. 

Perjantaina siispä olen töistä päästyäni täynnä energiaa! Nautin pitkästä suihkusta ja laittaudun nätiksi jotenkin yllättävän vaivattomasti. Vedän jalkaani Lidlin halpisfarkut ja ne istuvat erinomaisesti! Päätän hakea joku päivä vielä toiset jos vain kokoja on jäljellä. Jukka on kotona ja sovimme tapaavamme myöhemmin keskustassa, mutten malta olla aloillani vaan lähden kohti keskustaa heti kun olen valmis. Kysäisen Elinalta josko hän haluaisi lähteä drinkille, mutta hän on kiireinen omissa juhlissaan. Sitten lähetän viestin kivalle Ryanille ja kysyn, että onko hän jo treffeillä vai käytäisiinkö yksillä, ja hän vastaa heti olevansa menossa treffeille tunnin kuluttua. Hah, no ensi kerralla sitten! Siispä menen itsekseni vakkaripaikkaani, jossa en ehdi istuskella kuin hetken ennen kuin Jukka jo saapuukin etuajassa paikalle. Paikka on ihan täynnä ja istumme joidenkin muiden kanssa samassa pöydässä. Tunnen oloni Jukan kanssa hyväksi. Olen kaikin puolin tyytyväinen. Tyytyväinen siihen, että voimme tässä juoda yhdessä viiniä ja jutella mistä tahansa. Tyytyväinen siihen, että tahdomme niin paljon samoja asioita. Yhteisaikamme on niin vaivatonta ja kivaa. Päätämme juoda parit lasilliset siinä baarissa, ja sitten suunnata Jukan luokse, missä odottaa vielä yksi viinipullo ja matkasuunnittelua!  Kaikki vaan sujuu niin mukavasti. Pääsemme Jukan luokse ja laitamme musiikin soimaan. Meillä on vään poikkeavat musiikkimaut, mutta Jukka kuuntelee mielellään minun valitsemiani biisejä. Selailemme matkajuttua. Poltamme kepeät sauhut. Tunnelma on kiva. Ehdotan että otamme yhden ekstaasin puoliksi ja katsomme millainen fiilis siitä tulee. Haluan kokeilla sitä nyt kun olemme vain kahdestaan rauhallisesti kotona emmekä tanssimassa, kuten aina yleensä. Ilta on kerrassaan mainio. Emme tee mitään muuta kuin makoilemme sohvalla toistemme jalkoja silitellen, musiikkia kuunnellen ja kaikesta puhuen. Tai vain nauttien ihanasta fiiliksestä. Kumpikin hymyilee ja kuvailee omaa oloaan. Pyöreä ja pehmeä ja ihana. Laulan biisien mukana ja Jukka naureskelee vieressä. Sitten puhumme taas jostain parisuhdejutuista ja Jukka toteaa, ettei olisi kenenkään mun kanssa voinut koskaan aikaisemin viettää tällaista iltaa. Että ollaan vaan ja nautitaan rennosti ihanasta fiiliksestä. Puhumme seuraavasta illasta, jolloin meidän on tarkoitus lähteä kunnolla juhlimaan. Jukka sanoo, ettei ehkä halua lähteä minnekään klubille jos aiomme mennä tanssimaan. Se ei ole hänen juttunsa. Joo, ei se mitään, ainahan me voidaan nähdä sitten myöhemmin. Jotenkin tämäkin on niin helppoa. Voimme tulla ja mennä ja sitten olla taas yhdessä. Ei paineita. Ei stressiä. Jukkakin intoilee siitä, miten kokee minut tosi luotettavaksi, kun on nähnyt miten käyttäydyn baareissa. Hän nauraa, että kun kohtasimme ensimmäisiä kertoja niin en kiinnittänyt häneen juuri mitään huomiota ja olin viileä. Joo, totta, sanon, että tuolloin olin vielä enemmän kiinni Ronissa, eikä minua silloin kiinnosta muut jos pidän jostain oikeasti. Jukka lähtee kaivelemaan kaappiaan ja kuulen, kuinka hän kolistelee avaimia. Hui, säikähdän asiaa ja ajattelen sen olevan nyt liikaa.  Jukka tulee takaisin viereeni sohvalle ja laittaa huomaamattoamsti avaimen sotkuiselle pöydälle. En ole huomaavinani koko asiaa, ja näen kuinka Jukka epäröi ja kerää rohkeutta ehdottaa avaimenluovuttamista sopivana hetkenä. Olemme hymyileväisiä ja sellaisessa tosi hyvässä pilvessä. Kai se kuvaa parhaiten sitä olotilaa, kun kaikki aaltoilee ympärillä kauniisti, mutta silti mieli ja ajatukset pysyvät kirkkaina ja kauniina. Alamme taas puhua viikonlopusta ja sitten Jukka ojentaa minulle avaimen ja sanoo, että jos menemme eri paikkoihin, niin ainakin varmasti sitten pääsemme nukkumaan samaan sänkyyn. Epäröin itse, mutta sanon, että okei mutta vain nyt viikonlopuksi, ja vain siksi, että saatamme lopettaa huomisen juhlimisen eri aikoina. Jukka hymyilee ja sanoo, että se on hyvä jos minulla olisi avain varalla muutenkin. Jostain syystä oloni on tosi hyvä ja otan avaimen ilman pelkäämääni ahdistusta. Vietämme siis yhdessä kivan ja hauskan illan tekemättä juuri yhtään mitään. Ja se on loistavaa. Keskiyön jälkeen menemme sänkyyn, jossa halailemme ja kiehnäämme kiinni toisissamme etenemättä pidemmälle vieläkään. Nukun kuin tukki aamuun asti, jolloin halailemme kiihkeästi herätyskellon soidessa vieressä. Tästä sitten jatketaan myöhemmin, Jukka kuiskaa ennen kuin nousee keittämään kahvia. Tämä on nyt vähän niinkuin arkiaamu. Jukka manaa, että olisi halunnut ennemmin jäädä sänkyyn kanssani, mutta olemme iloisia ja pirteitä. Halaamme, ja suukotamme toisiamme, ja sovimme tapaavamme illalla. 

Nyt istun kotona tyytyväisenä. Vakuutukset kunnossa. Olo hyvä. Elinakin on herännyt. En voi kun nauttia tästä fiiliksestä, kun mikään ei ole huonosti juuri nyt. Tapaan Jukan, josta tällä hetkellä pidän oikein paljon. Pääsen tanssimaan Elinan kanssa jos haluan. Pääsen nukkumaan Jukan viereen. Joku haluaa minut luokseen joka yöksi. Edessä on ihana matka (toivottavasti). Aurinko paistaa ulkona. Ah, en edes jaksa nyt miettiä sitä miten monella tavalla tämä kaikki voisi mennä pieleen. Nyt juuri vain olen ja nautin. Käväisen pian kaupassa ja moikkaamassa perhettä. Sitten menen suihkuun ja lähden vaikkapa Elinalle. Ja kun Jukka on valmis niin liitymme hänen ja hänen ystäviensä seuraan. Edessä on varmasti kiva ilta. On, on.