Hand in hand

Huh, olen taas heräillyt pitkin yötä aika sekaisena luullen, että on viikonloppu ja olen vahingossa tullut kotiini, vaikka minun pitäisi olla Jukalla. Seuraavaksi herännyt etsimään Jukkaa epätietoisena siitä missä oikein olen. Ja aina kun herään niin koen olevani näissä euforisissa sfääreissä. Jännä miten unimaailma tuo takaisin nuo tilanteet niin aidosti. Ei se haittaa. Nukun niin hyvin ja paljon lähes joka arkiyö, että ehkä minulla on vähän varaakin heräilyyn. Tiistai-iltana käyn suihkussa ja aion viettää koko illan pyjamassa. Omaksi yllätyksekseni huomaan vähän harmittelevani sitä, ettei Jukka ole halunnut aikaistaa tapaamistamme tälle illalle vihjailustani huolimatta. Mutta juuri kun etsin jääkaapista suklaakakkua, niin hän soittaa minulle tapansa mukaisesti kuulumisiaan ja toteaa, että voinhan jo tänäänkin tulla kylään! Joka päivä! Hah, jes, mutta koska on jo melko myöhä ja olen yökkärissä, niin ehdotan, että nähdään vaikka joka päivä koko loppuviikon. Ihanaa. Kaikki on hyvin. Juttelemme puhelimessa varmaan tunnin miettiessä matkaamme ja puhuessamme siitä, miten millään materialla ei ole edes väliä, vaan vain sillä, että olemme onnellisia. Jep, olen ihan samaa mieltä. Onnellisuutta tuntien nukahdan odottaen seuraavan illan tapaamistamme. Keskiviikko alkaa hyvin. Kaikki on hyvin. Töissä menee hyvin. Lähetän aamupäivällä Javierille viestin, että voisin tulla kylään alkuillaksi, jotta voisimme skoolata hänen juhlapäivälleen ja tavata ennen kuin molemmat lähdemme matkoillemme. Olen aiemmin aavistellut, ettei hän ehkä tahdokaan nähdä minua nyt kun olen ilmoittanut etten aio jäädä yöksi, mutta sen sijaan hän harmittelee, että on ehtinyt sopia jo muuta tälle illalle. Mutta, että entäs huomenna tai ylihuomenna, hän kysyy. Vastaan, että voin miettiä asiaa, mutta, että yöksi en siltikään voi jäädä. Minun täytyy ensin jutella Jukan kanssa siitä millainen on yhdessäolomme aikataulu loppuviikolla, jotta tiedän ehtisinkö synkronoida aikatauluihimme Javierin tapaamisen. Tottakai voin sopia omia menojani miten haluan, mutta koska Javierin tapaaminen ei ole minulle hirvittävän tärkeä, niin en aio nähdä sen eteen ylimääräistä vaivaa tai uhrata liikaa yhteisaikaa Jukan kanssa. 

Käyn lounaalla kahvilassa, koska haluan saada ajan kulumaan nopeammin. Ja lisäksi hyödynnän täysin herkuttelulupaani vielä muutaman päivän. Tiedän, että pystyn sitten pitäytymään rantakuntoon tähtäävässä ruokavaliossa ennen mahdollista matkaa. Saan sydämiä pitkin päivää ja lähetän niitä samalla mitalla takaisin. Miksei. Lapsellista ja hölmöä, mutta olkoot. Eilisillan Ensitreffit alttarilla -jaksossa se yksi nainen kertoi ilahtuneensa hirvittävästi siitä, että tuore aviomies oli toivottanut hänelle viestillä hyvää työpäivää, ja heti mietin sitä, miten saan saman toivotuksen Jukalta joka päivä. Tosin tänään ehdin itse ensin! Miksi se olisi rasittava ja tungitteleva tapa? Sehän on ihanaa. Hei, mä ajattelen sua ekaksi aamulla ja vikaksi illalla. Jos asia ihastuneessa tilassa on se, niin miksi pitäisi esittää vaikeampaa? Ei pidä. Nautin. Mielummin liikaa kuin liian vähän. En jaksa ehdotella Manuelille tapaamista tälle illalle, koska jos tapaan Jukan huomenna jo ajoissa, niin voin tänään ihan hyvin käväistä drinkillä vaikka Elinan kanssa ja tehdä jotain kotijuttuja. BLING. Javier pyytää minua ilmoittamaan välittömästi kun tiedän voisimmeko vielä tällä viikolla tavata. Tahtooko hän näin innokkaasti nähdä minut vain ystävänään? Hienoa jos näin on. Tiedän, että hän on ystävä muidenkin entisten naisystäviensä kanssa, joten miksei myös minun. Vai ajatteleeko hän, että suoruuteni siitä, etten enää halua mitään merkityksettömiä öitä, vihjaisikin siihen, että haluan vakavoittaa välimme? Ei kai. Iltapäivä töissä kuluu hitaasti. Ei kokouksia, ei kulkemista palavereihin. Vain toimistotöitä, joihin en oikein jaksa keskittyä, koska olen niin innoissani kaikesta muusta. Olen iloinen, että pääsimme edellisellä tapaamisellamme "täydentämään" suhteemme etenemällä loppuun asti lakanoiden välissä. Se oli nopea mutta sitäkin räjähtävämpi kokemus. Aivan mahtavaa. Mutta en edellleenkään tiedä mistä aikaisemmin ilmenneet ongelmat Jukan kyvykkyydessä johtuivat. Ehkä tämä kerta oli vain euforiaa lisäävistä päihteistä johtuva poikkeus? Vai olisiko kyse ollut jostain jännittämisestä, joka on nyt peitottu? Ehkäpä saan tänään varmistuksen! Ainakin joka kerta yhdessäolomme on tosi kihelmöivää. Jukalla on ihana tapa painaa päänsä vasten kaulaani ja hengittää tai suudella niskaani. Hitaasti silittää selkääni ja painaa itsensä tiukasti minua vasten, kun samalla suudellaan oikein hitaasti. Siis kyse ei ainakaan ole siitä, etteikö tekisi mieli. Ne kipinät on käsinkosketeltavia. Kun hän hitaasti suukottaa minua joka paikkaan. Painaa päänsä vatsalleni, reisilleni ja sulkee silmät ja pussailee. Yes please. Se ei ole sellaista teknistä pisaraakaan vaan oikein tunteellista ja herkkää. Intohimoista. Olen sinkkuaikoinani tutustunut aivan ihanan vapaamielisiin ja avoimiin ja taitaviin miehiin. Ja jos sama linja jatkuu Jukankin kanssa niin en voi valittaa. Lucky lucky me. 

Jukka on monta kertaa yhdessäollessamme miettinyt ääneen sitä, että miten emme ole voineet tavata aikaisemmin. Sitten hän aina jatkaa, että no mutta kaikella on tarkoitus! Meidän piti tavata juuri nyt. Uskon samalla tavoin tarkoituksenmukaisuuteen. Ja olen yllättynyt. Tämä tyyppi tupsahti elämääni juuri kun vähiten odotin. Kun en etsinyt mitään enkä ketään, paitsi ihmettä Ronin kanssa. Ja sitten vain olin tyytyväinen saadessani uutta kaveriseuraa. Ja sitten aivan yhtäkkiä jotain tapahtui, ja Jukka on omalla positiivisuudellaan saanut minut ihastumaan itseensä. Ei vain meihin, vaan itseensä. Aivan varmasti hänessä on piirteitä, jotka ärsyttävät minua. Mutta mitä enemmän tutustumme toisiimme, sitä enemmän hänestä tulee ilmi hyviä puolia. Ja minähän olen kasvanut ihmisenä miljoona kilometriä, joten osaan suhtautua huonoihin puoliin aikuismaisesti. Mitäs jos tämä ei menekään pilalle? Mitä jos se olikin tässä. Meistä tulisi parhaat ystävät ja kumppanit. Ai kuinka jännittävä ajatus. Mutta katsotaan päivä kerrallaan. En saa nielaista ennen kuin tipahtaa. Mutta pidän siitä, miten edes ihanan Dimin yhteydenotot eivät ole saaneet minua epäröimään tunteitani Jukkaa kohtaan. Toki jos jotain tapahtuisi niin haluaisin varmaan nähdä Dimin ensimmäisenä kaikista. Jos Jukka pettäisikin jotenkin kaikki odotukseni ja joutuisin tipahtamaan pilvilinnoistani ja häpeämään omaa tyhmyyttäni. Lohduttautuisin heti minulle tuttuun tapaan. Mutta sitä ei juuri tällä hetkellä tarvitse valmistella. Kop kop. Varmistan, että saan Elinan seurakseni lasillisille, ennen kuin Jukka vapautuu harrastuksestaan ja pääsemme tapaamaan.  Normaalisti tässä tilanteessa epäilisin, että tapaaminen peruuntuu tai menee jotenkin pieleen. Mutta juuri nyt olen hyvin varma, että kaikki menee oikein hyvin. Näemme illalla ja  hymyilemme heti innostuineina. Halaamme pitkään ja Jukka ehkä sanoo, että hitsi kun oli jo ikävä. Ja minä hymyilen halaan häntä tiukemmin. Ja sitten alamme valitella siitä, miten tylsä työpäivä olikaan ja intoilla matkasta samalla kun kävelemme käsikädessä hänen luokseen.